Osaisikohan joku kertoa, miten tässä olisi järkevin edetä.
Pitäisi rakentaa laite, joka mittaa puheen kestoa. Siis normaalia puhetta. Puhetta tulisi mitata siten, että kaulaan, kurkkutorven kohdalle, tulisi jonkin sortin anturi joka reagoisi puhevärinään. Anturista lähtisi sitten piuha laskurille, joka laskisi aina kulloisenkin värinän pituuden ja lisäisi aina edelliseen lukemaan kun puhe etenee. Eli kuulostaa todella yksinkertaiselta.
Ongelmana nyt on vain, että laitteen pitäisi olla suht' varma. Eli se tulisi olla päällä useamman tunnin kerrallaan ja tietojen ei pitäisi karata sitten mittalaitteesta. Toinen asia on tietysti, että miten tällaista kannattaa lähestyä. Kannattaako lähteä rakentamaan laite ihan komponenttitasolta vai hommata joku (mikä?) valmis laskuri, johon sitten liittäisi/modifioisi jonkinlaisen värinäanturin? Pitäsikö laitteessa olla erillistä muistia lukemien tallettamista varten?
Laite on ilmeisesti viralliselta nimeltään "voice accumulator" tai jotain. Jos joku fiksumpi viitsisi kertoa lähestymistapaa tällaiselle aiheelle, niin kiitos!
Pitäisi rakentaa laite, joka mittaa puheen kestoa. Siis normaalia puhetta. Puhetta tulisi mitata siten, että kaulaan, kurkkutorven kohdalle, tulisi jonkin sortin anturi joka reagoisi puhevärinään. Anturista lähtisi sitten piuha laskurille, joka laskisi aina kulloisenkin värinän pituuden ja lisäisi aina edelliseen lukemaan kun puhe etenee. Eli kuulostaa todella yksinkertaiselta.
Ongelmana nyt on vain, että laitteen pitäisi olla suht' varma. Eli se tulisi olla päällä useamman tunnin kerrallaan ja tietojen ei pitäisi karata sitten mittalaitteesta. Toinen asia on tietysti, että miten tällaista kannattaa lähestyä. Kannattaako lähteä rakentamaan laite ihan komponenttitasolta vai hommata joku (mikä?) valmis laskuri, johon sitten liittäisi/modifioisi jonkinlaisen värinäanturin? Pitäsikö laitteessa olla erillistä muistia lukemien tallettamista varten?
Laite on ilmeisesti viralliselta nimeltään "voice accumulator" tai jotain. Jos joku fiksumpi viitsisi kertoa lähestymistapaa tällaiselle aiheelle, niin kiitos!
Vastaukset 16
Vanhimmat
hommata vaikka sanelukone. Niitä saa nykyään usb-muistin mallisia, josta sitten jälkeenpäin voi tietokoneella analysoida puheen. Vai pitääkö olla jonkun tietyn henkilön puhe eroteltavissa?
helpompi ratkaisu? Mutta jos on monta tuntia puhetta, niin eikö se ole jo vähän työläs ajaa koneella ja etsiä sieltä vain ne varsinaiset puhekohdat. Tietysti niitä puheeseen reagoiviakin sanelukoneita on, mutta enemmän luottaisin johonkin muunlaiseen ratkaisuun. Vai onko jotakin toimivaa ohjelmaa tällaiseen analyysin tekoon, joka erottaa puheet tauoista? Mitä muut sanoo tällaiseen?
Ei tarvitse olla kenenkään tietyn henkilön puhe eroteltavissa. Tarvitsee vain saada pelkkä puheaika.
Mihin ihmeeseen kys.laitetta tarvitset? Onko lääkärisetä sanonut, että saat puhua paskaa vain tunnin päivässä? Muropaketissakin näkyi olevan sama viesti elektroniikka-alueella.
mutta ei puhuta paskaa. Eikä ole lääkärisetä laittanut puherajoituksia.
Tällainen laite tulisi logopediaa (tutkii äänen, puheen, kielen ja kommunikaation häiriöiden ilmenemistä) opiskelevan tutkimusvälineeksi.
Ja kyllä, laitoin saman viestin myös muropaketin elektroniikka-alueelle.
Jos sinun tarvitsee laskea vain äänentuottoaika on digitaalinen sanelukone tietokone paras vaihtoehto. Rosessi menee näin...
1. Tallenna analysoitava puhe nauhurille (mp3 soittimella) HUONOIMMALLA mahdollisella äänen tsolla.
2. Lataa tallennettu nauhoitus koneelle.
3. Jos nauhoitus on mp3 muodossa muuta se WAv-muotoon.
4. Selvitä mistä alkaa itse äänidata wav tiedostomuodossa.(muistaakseni WAV.muoto on ns. raw ääni muoto, eli siellä ääninäytteet ovat raakadataa)
5. Ohjelmoi vaikka EXCEL:llä scripti, joka erottelee äänen keston äänen voimakkuuden suhteessa ja laskee sen taulukkoon.
tuon formaatin lisäksi tarvitsee sinun ottaa WAV-tiedostosta selville bittisyvyys ja näytteenottotaajuus. Näytteenottotaajuudesta ja halutun impedanssin alueella esiintyneistä näytteistä voi sitten laskea äänen keston. Eli 1 kHZ = 1000 näytettä / sekuntti
Jatkapa tästä...
sitten ongelmia esim. taustaäänien suhteen? Jos tämä kyseinen "mitattava" henkilö raatailee jonkun toisen/toisten henkilöiden kanssa, jotka ovat erittäin lähellä mikrofonia, niin eikö se ole sitten jo vähän työlästä alkaa erottelemaan jyvät akanoista?
Mittauksessa on kyse kuitenkin kokonaisesta työpäivästä ja työpäivään sisältyy tunnetusti paitsi työhön kuuluva puheentuottaminen, myös kahvikeskustelut, palaverit,... Siinä mielessä sellainen kurkkuvärinään reagoiva mittalaite olisi tässä tapauksessa käytettävyyden kannalta paras ratkaisu mielestäni.
Ei siitä tule ongelmaa, koska huomioitavan äänen voimakkuuden voi säätää kaavalla... Toisin sanoen menetelmä asettaa vaatimuksia nauhoitustilanteeseen siten, että mikrofoni asetetaan tarpeeksi lähelle kohdehenkilöä ja tarpeeksi kauas haastattelijasta...
Ohjelman toteutuksessa kannattaa huomioida ihmisen puhetaajuus 125 ... 8000 hZ. Eli kun datassa havaitaan haluttu näytteen arvo (haluttu äänen dynaaminen raja) aika laskuriin lisätään arvoja, vaikka datassa esiintyvien näytteiden arvot onkin alempia kuin haluttu arvo. Laskuria kasvatetaan niin pitkään kun laskenbnallinen taajuuden alaraja saavutetaan. ... Höh aika epäselvästi sanottu.... Suomeksi: jos lasket vain ehdot täyttävät arvot laskuriin saat lasketuksi vain noin puolet äänen kestoajasta. Alataajuuden alaraja-arvo lasketaan kaavasta (huomioitavat näytteet = WAV-tiedoston näytteenottotaajuus / {haluttu rajataajuus * 2}) ongelmia ei suomen kielellä pääse paljoon syntymään, koska valtaosa äänteistä on soinnillisia. Alarajataajuus voi olla näppärä mulkattava säätö sinun tapauksessasi, koska sillä voi luultavasti erottaa vaikka S-äänteet (hirmu taajuus ehkä jopa jollain keinolla R-äänteenkin en oo ihan varma...
tajunnut sanaakaan. Eiköhän palata siihen alkuperäiseen suunnitelmaan.
Törmäät samoihin ongelmiin myös elektronisella toteutuksella...
Eli digitaalisen äänen perusteita...
Ääni on nopeaa painevaihtelua, jota myös värähtelyksi kutsutaan.
Äänen digitinnissa äänestä (eli vallitsevasta paineesta) otetaan näytteitä tasaisin aikavälein, jotka tallennetaan lukuarvoina. Todellisuudessa äänen havaitsevat laitteet eivät havaitse valitsevaa painetta (muutamia mikrofonisovelluksia lukuun ottamatta) vaan muutoksen paineessa.
täältä löydät hyvän atrikkelin äänestä...
http://electronics.howstuffworks.com/analog-digital.htm
Haluamasi ohjelma on ihan yksinkertainen.
1. Lataat WAV-tidoston muistiin
2. Etsit äänidatan alun
3. Etsit haluamaasi raja-arvoa ylittävää arvoa datasta
-Esim. jos ääni on 8-bittistä voit etsiä lukua 128 joka on 1/2 maksimi arvosta.
4. Lasket tämän jälkeen näytteiden lukumäärää niin pitkään kunnes raja-arvo ei enää ylity.
-nyt tulee se kikka kolmonen
5. lasket toiseen laskuriin myös sellaisia arvoja jotka eivät ylitä raja-arvoa, mutta lasket niitä vain esm. 300 kappaletta.
6. Jos datasta löytyy raja-arvon ylittävä arvo ennen kuin 300 arvoa täyttyy lisään toisen laskurin arvon aikalaskuriin ja palaat kohtaan 4 jos taas datasta ei löydy raja-arvoa ylittävää arvoa tyhjennät laskurin ja palaat kohtaan 3.
kohdassa 3 pitää olla ehto, joka etsii WAV-tiedoston datan loppua. kun data-osion loppu saavutetaan ohjelma hyppää laskurutiinista pois ja laskee lasketuista ääninäytteistä äänen keston.
Oletko ohjelmoinut koskaan?
tuntuu silti että kun puhetta itseään ei tarvitse saada analysoitua, ainoastaan sen kesto, niin tuleeko siinä tehtyä sitten vähän "turhaa" työtä. Olen kyllä jonkun verran ohjelmoinut ja ehkä tuollaisen ohjelmointi voisi onnistuakin, mutta käytännön tasolla uskon siitä tulevan ongelmia.
Siis lähtökohtahan oli se, että olisi olemassa jokin "anturi", ei siis mikrofoni, joka havaitsee värinän. Tämä anturi kytkee siis laskurin tilaan "1" silloin, kun se havaitsee värinää ja tilaan "0" silloin, kun värinää ei tapahdu. Tällaisia itse tehtyjä laitteita on todistetusti olemassa, mutta en ole saanut kyseisen laitteen piirikaaviota käsiini.
Tuo esittämäsi juttu on kyllä mielenkiintoinen ja huomaan, että sinulla on mieltymystä ja tietämystä aiheeseen. Itse olen kuitenkin enemmän rautapuolen ihmisiä ja laitteen tulisi olla käytettävyyden kannaltakin mahdollisimman yksinkertainen. Ajatellen siis, että laitetta tarvitsevat ja sitä käyttävät eivät ole välttämättä mitään bittineroja. Heidän kannaltaan paras ratkaisu olisi, ettei mitään jälkianalyysejä tarvittaisi.
Itse käyttäisin pientä mikrofonia joka asennetaan hellästi kiinni kurkun kohdalle jolloin ulkopuoliset äänet eivät pääse häiritsemään ja sitten sen mikrofonin esivahvistimelta viedään signaali kompa raattorille ja sen vertailutaso asetetaan sellaiseksi että hengityksen aiheuttamat äänet eivät kytke komparaattoria 1 tilaan vaan ainoastaan oman puheen aiheuttamat äänet ja sitten sen komparaattorin annolla ohjataan laskinpiirä.
myös ihan varteenotettavalta ehrotukselta. Komparaattori. Olisiko se sitten käytännön toteutuksena helppo vai vaativa? Entä minkälainen mikki olisi tähän tapaukseen sopivin, koska on kuitenkin kyse värinästä eikä varsinaisesta äänestä?
Jos ymmärtää tarpeeksi elektroniikan päälle niin helppo. Itse en ole pelanno ollenkaan komparaattorien parisa joten en voi siinä sen enempää auttaa, kysy joltain kota tietää enemmän. Ja mikrofoniksi suosittelisin eletriteettimikrofonia joka tietääkseni kulkee myös nimellä kondensaattorimikrofoni ja se on aikas herkkä, joten sen kyllä pitäis reagoida kurkusta lähtevään ääneen.
Paras rautapuolen mikiksi on kurkkumikki. Esim puolustusvoimat käyttää sitä tykistön tuliaseman viestinnässä. ominaisuuksiin kuuluu, että mikkiin tulee signaali vain puhujalta, joten muista häiriöistä ei tarvii välittää...
http://www.hamradio.fi/hinnasto.html
http://www.connect.fi/tuotteet/Headsetit/Savox/TC.php
tossa pari linkkiä...
rautapuolen juttuihin sellaista värinään reagoivaa anturia (elektrodi tai jotain?), jolla saman homman pystyisi hoitamaan? Vai onko se sitten halvempi/järkevämpi ratkaisu käyttää tällaista erikoismikrofonia?
Tekisin edelleen järjestelmän softapuolelle, mutta rautapuolella homma menis suurinpiirtein näin...
tässä on linkki mikrofonien toimintaan...
http://electronics.howstuffworks.com/question309.htm
Kurkkumikrofoniksi kannattaa valita sellainen, jossa on piazo elementti. Tämä siksi, että piazo elementti tuottaa äänen värähtelystä pienen sähkövirran. Tämä sähkövirta tulee vahvistaa joko kahdella fetillä tai transistorilla (muista kynnysjännite) ja tasasuunnata tämän jälkeen. Vahvistettulla signaalilla ohjataan ajastinpiiriä. Tässä on yksi mutta... joudut tasaamaan signaalin kondensaattorilla, jotta aaltojen pohjat luetaan ajastukseen mukaan. Tällä menetelmällä systeemiin tulee pieni virhe, koska kondensaattori ohjaa purkautuessaan ajastinta vielä hetken signaalin päättymisen jälkeen. Kondensaattorin koosta riippuu sitten pitkälti kuinka iso tämä virhe on... Loppu elektroniikan harrastajalle sitten pitäisi olla suht selvää...