Hei! Olen turkulainen 3v-pojan äiskä joka on tänään saanut elämänsä läksytyksen siitä että on kaikin tavoin huono äiti. Poikamme joudutaan siirtämään pois pk:sta..
En halua marttyroida vaan vinkkejä ja niitä lohduttavia juttuja siitä että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Eli
[email protected]
En halua marttyroida vaan vinkkejä ja niitä lohduttavia juttuja siitä että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Eli
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
moi.vaikee antaa vinkkejä kun et kerro enempää ...miksi sinua läksytettiin??
siirretään pois ja mihin, uudelleenkoulutukseen vai mihin?
Ei todella voi auttaa jos ei tiedä ongelmaa.
siksi laitoin tuon osoitteen oheen, kun en haluaisi "aivan kaikkea" selittää tässä. Niin pinnalla tämä tapaus.
Mutta olihan tuo viestini aika salaperäinen, totta tosiaan!
Mutta juttu menee jotakuinkin näin; poika käynyt tuota pk:ta n2vuotta, jonka aikana ollaan istuttu jos jonkinlaisessa kokouksessa hänen käytöksensä vuoksi. Hän ei kertakaikkiaan ole se sama poika joka on kotona. Syitä on pohdittu ja mietitty ja takaraivossa vaan ja ainoastaan se että miten tulee koulun ym kanssa pärjäämään ja siksi ollaan häntä tuossa ryhmässä pidetty. Joskus vaan tuntuu että en pysty sitä tukea ja lämpöä repimään pojalle enää itsestäni kun olen itse niin piipussa..Ollan tosiaan ehdotettu että poitsu menis vaikka perhikselle jossa vähemmän lapsia mutta huono idea. Nyt pk on sitä mieltä että he eivät enää hallitse tilannetta. Kunpa olisin kuunnellut itseäni aikaisemmin ja tehnyt siirron...
lapsi on seurassani suloinen kullanmuru, mutta viestit tulevat lastenkodista jossa huostaanotettuna, että mahdoton ja kehityshäiriöinen. kuitenkaan kotiin ei ole päässyt...olisko että lapsesi oireilee poissaoloasi, ehkä peloissaan? ainakin oma lapseni ahdistuu kun en ole paikalla..nyt sossut kokeilevat tapaamisia kaksi kertaa viikossa valvotusti että jos se tottuisi olemaan minusta erossa.
kevein perustein ja musta toi ei liity mitenkään siihen mitä alkuperäinen viesti koski?!
Voihan olla, että lapsi tarvitsee paikan purkautua ja yrittää olla kiltti äidille ja sitten tarhassa purkaa itseään..joillakin toisin päin.. Tarhassa ollaan kilttejä kun enkelit ja kotona mahdottomia.
Tai, voihan olla, että tarhassa on joku "täti", jota lapsi pelkää tms. Oli syy mikä tahansa, tarhan vaihto kuullostaa tässä vaiheessa fiksulta. En tiedä perhepäivähoidostakaan. Sitä ei vahdi eikä kontrolloi kukaan. Se vasta turvaton on, jos lapsella on ongelmia.
sama tilanne tytön kanssa.
Siis mun tyttö oli mun ainokainen ja olin yh ja kävin työssä. Tyttö oli pk:ssa 1 1/2-vuotiaasta ja koko ajan oli jotain sanottavaa. Pelkäsin aivan käydä hakemassa lasta tarhasta, kun aina oli jotain sanottavaa. Ei "osannut" rauhoittua päivälevolle-> olivat joutuneet siirtämään yksin jonnekkin nukkumaan, kun häiritsi muita. Ei "osannut" syödä ja oli siirretty "opetukseksi" pikkuisten ruokailuun. Istutettiin yksin jossain penkillä, kun oli käyttäytynyt jotenkin huonosti jne. Käskivät pitää kovempaa kuria. Mulla oli selvät säännöt ja vahdin kuin haukka, ettei niistä lipsuttaisi. Yritin näyttää, että vaikka oon yh, ni pystyn kasvattamaan lapsen hyvin. No..toi tarha söi tosi paljon itseluottamusta ja mä hullu en pitäny lapseni puolia, kun ajattelin, että kasvatusalan ammattilaiset tietää kyllä enemmän asioista. Yritin pitää vielä kovempaa kuria. Tätä jatkui, kunnes tyttö oli 4-v. Sitten neuvola tarkastuksessa valitin tilannetta ja taisi jo itkukin päästä. Neuvolan täti kuunteli ja sitte se rupes selvittelee asioita. Se sanoi, että jos tällaisia asioita tulee vastaan koko ajan, ni on lapsen etu, että niitä selvitellään. Käytiin siis psykologilla ja neurologilla ja vaikka missä. Kävi ilmi, että tytöllä oli puheenhahmotusongelmia, jotka isossa ryhmässä tuli vielä korostetusti esiin. Ei aina kuullut / ymmärtänyt ohjeita ja väsyi pinnistelystä niin, että alkoi levottomaksi. (Tästä aiheesta voi kirjottaa vaikka romaanin..kts. lisää vaikka tarkkaavaisuushäiriöt-keskustelusta). Solmu alkoi kuitenkin aueta kun tyttö pääsi puheterapiaan ja toisen tarhan pienryhmään. Mietin mitä hallaa itsetunnolle se eka tarha ois voinnu tehdä, ellei tyttö ois niin reipas luonteeltaan.
Neuvona mä sanon että anna sen paskan pk:n mennä, tosta tilanteesta ei enää pääse rakentavasti eteenpäin vaikka miten yrittäis. Sitten sanon, että hae ihmeessä tutkimuksiin, koska jos lapsella on jotain adhd tyylistä oireilua, sitä pystytään paremmin hoitamaan jo ihan pienestä ja antavat vinkkejä omiin toimiin. Mitään ei välttämättä oo, mutta sittenhän ei voi tarhat tai muut mussuttaa aiheesta, kun tutkittu on. Ei voi sanoa, ettet sinä olis hoitanu ja välittäny.
Tuli pitkä kirjoitus, mutta halusin sanoa, että vaikka nyt tuntuu, ettei tästä ikinä selviä, ni kyllä selviää. Monet itkut piti itkeä, mutta nyt on tytsyllä asiat sata kertaa paremmin eli ota se ajatus ohjenuoraksi, että ASIAT TEHDÄÄN LAPSEN PARHAAKSI!
kyllä menossa niihin tutkimuksiin psykologille juuri tuon takia että saadaan piste mussutuksille ja hoitoa jos siihen on tarvetta. Voihan ollakin että jotain löytyy, mutta jumalauta sanon tuollekin toiminnalle. Noh, köyhän on hyvä valittaa ja niin edelleen. Ihanaa kuulla miten ihmiset ovat päässeet eteenpäin umpisolmulta vaikuttavassa tilanteessa. Juuri tän kaltainen tuki on tosi tärkeetä! Lämmin kiitos! Kai se meilläkin alkaa paistaa joskus. On vaan uskon pula kun tää on niin kauan ollut.. l