Moikka!
Oon just uskaltautunu terkkarin ja lääkärin juttusille myöntämään, että mun syöminen ei oo normaalia. Oon siis jo pitemmän aikaa laskenu kaloreita ja tarkkaillu syömisiäni. Painoa on tippunu noin 10 kiloo ja koko ajan palelee, tukka ohenee, kaikki ärsyttää ja mitään ei jaksa.. Nyt mun mitat 164cm ja 52 kiloo. En siis oo liian laiha tai mitään ja ongelmat on siis lähinnä henkisiä..
Lääkäri määräsi hirmu määrän erilaisia verikokeita ja terkkarin luo pitää mennä punnitukseen ens viikolla. Lisäks sain ajan psykologille. Pää on iha sekasin, ku kaikki hössöttää.. :)
Miten tää hoitoprosessi nyt sitte etenee? Ei kai tässä tarvii joka viikko juosta terkan luona punnituksessa? Entä mikä on psykologin rooli? Kertokaahan, jotka on tän prosessin läpikäyny tai kellä on tietoo asiasta..
Oon just uskaltautunu terkkarin ja lääkärin juttusille myöntämään, että mun syöminen ei oo normaalia. Oon siis jo pitemmän aikaa laskenu kaloreita ja tarkkaillu syömisiäni. Painoa on tippunu noin 10 kiloo ja koko ajan palelee, tukka ohenee, kaikki ärsyttää ja mitään ei jaksa.. Nyt mun mitat 164cm ja 52 kiloo. En siis oo liian laiha tai mitään ja ongelmat on siis lähinnä henkisiä..
Lääkäri määräsi hirmu määrän erilaisia verikokeita ja terkkarin luo pitää mennä punnitukseen ens viikolla. Lisäks sain ajan psykologille. Pää on iha sekasin, ku kaikki hössöttää.. :)
Miten tää hoitoprosessi nyt sitte etenee? Ei kai tässä tarvii joka viikko juosta terkan luona punnituksessa? Entä mikä on psykologin rooli? Kertokaahan, jotka on tän prosessin läpikäyny tai kellä on tietoo asiasta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mahtava asia, että olet saanut apua! :)
Ja vielä suht.koht. ajoissakin. Itselläni oli melkein yhtä hyvä tuuri. :) Minulla hoitoprosessi on kestänyt nyt 1½ vuotta. Ja jatkuu edelleen, mutta ei niin tiiviinä, koska olen jo paranemaan päin.
Ymmärrän kyllä, että ajatuksesi ovat sekaisin, itsellänikin oli. Tuntui, että liian paljon liian pienessä ajassa, mutta siltikin omalla tavallani osa minusta oli kiitollinen siitä, kun apua sain ja hoitoprosessi alkoi.
Itselläni hoito eteni seuraavalla tavalla:
Lääkärillä kävin vointini mukaan. Heti, kun tuli alamäki--> lääkärille ja katsoimme tarvitsiko kirjoittaa lähetettä osastolle.
Terkkarilla punnituksissa kävin ensin n. 2 kertaa viikossa ja myöhemmin sitten kerran viikossa ja nykyisin enää kerran kuukaudessa. :)
Psykologilla aloin heti käydä kerran viikossa ja käyn edelleen kerran viikossa. Välillä, jos on mennyt huonosti olen käynyt kaksikin kertaa viikossa.
Minun hoidossani psykologin rooli on ollut koko ajan, kuunnella murheitani, neuvoa ja auttaa. Tehdä ehdotuksia ja auttaa keventämään taakkaa. Antaa rohkeutta taistella, rohkaista. Hän myös on ollut koko ajan yhteyksissä terkkariini ja tehnyt hänen kanssaan suunnitelmia ja neuvotellut miten kulloinkin olisi parasta toimia.
Olen myös joutunut käymään Oulun keskus-sairaalassa, nuorisopsykiatrisella erikoislääkärillä ja psykologilla.
He tekivät diagnoosin,joka osoittautu anoreksia nervosaksi minun kohdallani.
Apua olen saanut erittäin hyvin! Olen todella kiitollinen tästä avusta.
Nykyään itselläni menee jo ihan hyvin. :)
Käyn siis kerran kuukaudessa punnituksissa terkkarilla ja psykologilla kerran viikossa.
Jos tarve vaatii, käyn useammin punnituksissa, jos paino alkaa pahemmin heitteillä, sekä joskus kaksi kertaa viikossa psykologilla, jos menee huonommin.Ja myös lääkärille heti aika tulee, jos huonommin menee.
Toivottavasti tämä vähän valotti sinulle!
hei!minun hoitoprosessit on kestäny jo 7vuotta välillä ollut taukoja.olen ollut sairaaloissa,terapioissa,terkalla,psykiatrilla,,,,mutta mikään ei ole auttanut olen jo kroonistunut ja luulen etten parane ikinä...silti uskon parempaan huomisee.kavereita ei ole eikä elämää muutenkaan.painan n,40kg ja olen168cm.opisklen merkonomiksi ja olen käynyt lukionkin ihme että jaksoin.nyt olen 20w.siis ota kaikki irti hoidosta ettei sinulle käy samoin.tsemppiäjos haluut mailata osote on [email protected]