Minä asun aivan autistikeskuksen vieressä, eli meidän ohi kulkee päivittäin autisti lapsia ja "aikuisia". En itse ole niin hirveästi pelännyt autisti lapsia mutta niiden rääyntä pelästyttää monia. Esim. muinoinen alaasteeni oli siinä vieressä josta kulki autistisia ohi. meillä oli silloin liikunnan tunti ja harrastimme siinä pituus hyppyä. Siitä sitten kulki ohi pari autistista ohi taluttajien kanssa. Huomasimme kuinka yksi autisti pysähtyi ja rupesi vinkumaan mukaan. Hoitaja sanoi että et pääse ja esteli mutta autisti pääsi karkuun. Meidän liikunnan opettaja(mies) otti sen sitten kiinni ja rauhoitteli mutta autisti ei rauhoittunu vaan riehui vain enemmän. No ei siinä kaikki. Sitten se otti ja puri opettaajaa käteen niin että siitä tuli verta sitte taluttaja tuliki jo ottamaan sen pois. Opettajalle se ei varmaan ollut niin hirveä kokemus mutta 8 vuotiaalle se voi olla tramaattinen. eli jos minä olisin saanut siitä jotain traumoja niin en pysyisi enään kohtaamaan niitä kadulla.
Ps: meidän koira karttaa kaukaa autistit....
Ps: meidän koira karttaa kaukaa autistit....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä tästä opimme autisteista? Autisteille täytyy olla virikkeitä? Autistia ei saa leimata? Autistia ei saa hoivata? Autistia kohdellaan kuin vertaistaan?
Kummalla on vaikeampaa, autistilla vai hoitajalla? Ymmärtääkö autisti, että hoitajalla on vaikeaa vai ymmärtääkö hoitaja että autistisella on vaikeaa? Ymmärtääkö autisti muiden tarpeita ja tunteita? Huomaako hän niitä kasvoilta, ilmeistä, eleistä? Uskaltaako hän osoittaa omiaan ja vastata muiden tunteisiin, jos seurauksena on omaan kehoon, mieleen tai näiden hallintaan kohdistuvaa väkivaltaa tai "hoivaa", joka kuitenkin saattaa tuntua pahalta ja olla siksi inhottavaa? Kestääkö autisti muiden pahaa oloa, joka aiheutuu hänestä itsestään? Jos autistin täytyy hallita itsensä, hallitseeko elinympäristö myös? Esimerkiksi tarkkuutta vaativissa hoitotoimenpiteissä?
P.S Meidän koira karttoi myös muut mielenterveysongelmaiset. Tosin AS-oireisia kaventuneen elämänpiirin omaavia koiramme olivat todella innokkaita kiusaamaan.
Lapsena ihmettelin, kun naapurin lapset eivät halunneet leikkiä kanssamme. Kerran kun alle koulukäisenä yritin tehdä tuttavuutta ikäiseni lapsen kanssa - sain lumilapiosta päähän. Piti ihan käydä ottamassa tikit isoon haavaan.
Teini-ikäisenä yritin keskustella erään Jenkin kanssa tanssipaikan ulkopuolella - eikös hän ottanut nyrkit esiin! Selvästi autistisen ihmisen aikeet ymmärretään väärin. Nykyään kun lähestyn ihmisiä yritän ottaa jenkki-irvistyksen kasvoilleni - ettei väärin ymmärrettäisi.
Vaikka meitä pidetään yksin viihtyjinä - vaihtoehdot on vähissä!
-Autisti
Ps. Nyt kun ymmärrän miksi olen tälläinen - olen kuullut, että meikäläistä ei saisi kutsua autististiksi - mutta samapa tuo pahempaa oli kun kutsuttiin hulluiksi...
kerran tuli autisti vastaan Manneerheimintiellä. Sillä oli kukkahattu päässä ja kirjavat vaatteet. Se höpötteli itsekseen ja sanoi kaikille päivää. Sitten se sanoi mulle päivää ja mä vastasin sille. Se antoi mulle sen kukkahatun. Yhdessä me lähdetttiin onnellisina kävelemään kohti auringonlaskua.
Koirat eivät "kiusaa" ketään. Vain ihminen kykenee sellaiseen toimintaan.
Ennenkuin se kyllästyy ja tappaa poloisen.
Harakat kiusaa kissoja, tekevät jekkua myös fasaanikukollekin kimpassa.
Varikset hassuttelevat suunnitellusti lehmien kustannuksella laitumella.
Niin että kyllä eläimetkin kiusaavat toisiaan.
Lopputulema: olen assi ja toiselle assille susi.
No en tunne tällaisia koirien ominaisuuksia hirveän hyvin sattuneista syistä (kiellettyä)
Jos tällasen "kaventuneen", (omassa päässään?) tai muuten normaalista poikkeavan elämänpiirin omaava ihminen toistuvasti hätistää koirat pois tieltänsä. Osoittaen selkeästi inhoavansa niitä sekä elein, että sanallisesti ja koirat kuitenkin jatkuvasti hakevat häneltä huomiota, leikkiä ja silittelyä, jota tällä ihmisellä olisi ollut aikaa antaa, voidaan puhua ainakin jonkinlaisesta härnäämisestä tai ymmärtämättömyydestä. Koirien mielestä tämä em. oli heidän oma leikkinsä, jota tämä ihminen ei kyllä millään ymmärtänyt. Koirilla oli ehkä myös oma paikkansa tässä perheessä myös hiukan hukassa. Tämä jatkui päivästä toiseen, vuodesta seuraavaan. Muunlaista huomiota näitä koiria kohtaan tällainen ihminen ei muistaakseni koskaan osoittanut.
Miten muuten lapset ja eläimet? Miksi jotkut lapset eivät kiinnitä huomiota esimerkiksi koiriin tai kissoihin ollenkaan? Eikö ole aivan normaalia lapsella jonkinlainen kanssakäyminen näiden eläinten kanssa, ainakin jossain vaiheessa elämäänsä? Lapsi kun lähes poikkeuksetta saa näiltä eläimiltä aina positiivista palautetta ja muutenkin huomiota, tuntee näin olevansa hyväksytty ja tarpeellinen ja siksikin viettää aikaa mielelellään näiden eläinten parissa.
jotka eivät kiinnitä huomiota eläimiin saavat varmaankin sen mallin kotoa. Vanhemmat eivät pidä/pelkäävät eläimiä ja lapset matkivat vanhempiaan. Voihan se tietysti olla jotain ihmisessä jo ihan pienestä, ettei pidä eläimistä, mutta epäilen tuota opittua käyttäytymistä.
Omalla kohdallani tosin vanhempani pelkäävät kuollakseen hevosia ja mä olen rakastanut niitä ihan pikku penskasta.