Meillä ei varmastikaan ole keskivertoa kauheasti vähemmän seksiä...yleensä kerran viikossa. Ongelmana kuitenkin on, että itse haluaisin melkein joka päivä. Mies taas ei väsymykseltään tai kiireeltään jaksa/ehdi, eikä muutenkaan kuulemma jaksa enää yhtä usein ku nuorempana (mies 30).
Tästä on tullut jonkinlainen noidankehä. En halua enää tehdä aloitetta, kun yleensä vastauksena on ei, tai sitten tuntuu että mies suostuu seksiin vaan sen takia että oisin vähän aikaa tyytyväinen. Tiedän, että olen varmasti paisutellut tätä ongelmaa...mutta niin se on, että kun seksiä on tarpeeksi, ei sitä mieti, mutta kun ei ole, sitä miettii koko ajan.
Olen turhautunut, enkä kestä esim. nähdä miestäni alasti kun alkaa heti haluttaa. Joskus aiemmin mieheni yleensä teki sängyssä aloitteen kun mentiin nukkumaan. Tätä ei enää tapahdu. Jotenkin silti aina elättelen toiveita, ja sitten taas petyn kun mies alkaa vaan kuorsaamaan. Olenkin alkanut mennä välillä eri aikaan nukkumaan turhautumisen estämiseksi.
Itsetyydytyksestä ei ole mitään iloa, muistuu vain mieleen se, ettei ole seksiä mieheni kanssa. Tunsin kauhealta, kun huomasin sivuhistoriasta että mies käy kuitenki jossain pornosivuilla. Ei se itsessään mua haittaa, mutta miksei hän sitten halua useammin seksiä naisensa kanssa???
Tiedän, että olen ehkä "keskivertoa" aktiivisempi naiseksi. Ainaki näin mies sanoo. Että mulla on miehen libido. Ehkä se sitten karkottaa miehen ku miehen. Aluksi ollaan innoissaan, lopulta se menee siihen ettei nappaa. En kuitenkaan painosta mitenkään, ymmärrän kyllä ettei esim todella väsyneenä jaksa seksiä. Mutta eipä ole pirteälläkään päällä halunnut.
Joskus jos sanon jotain asiasta, ni mies vaan tokaisee et kyl me ehitään sitä seksiä harrastaa vaikka loppuelämä. Lohduttavaa...
En tie onko tähän mitään ratkaisua. Onko mulla tosiaan niin voimakas seksuaalisuus, että elän aina puutteessa parisuhteessa. En mä nyt mikään nymfo kuitenkaan ole.
Ittelläni ei ole kuitenkaan koskaan ollut kokemusta sellaisesta, että mies haluaisi joka päivä, tai edes joka toinen. Monet naiset valittaa ku mies vonkaa jatkuvasti. Missä tällaisia miehiä muka on?? Ei ole osunut kohdalle...Pettää en silti missään nimessä aio. Eikä sinkkuna ollessa yhdenillanjutut kiinnostaneet. Mutta parisuhteessa, jossa on rakkautta, tarvitsen myös seksiä, jossa kummatkin on läsnä...samalla tavalla kuin ihminen tarvitsee ruokaa ja lepoa.
Onko muilla vastaavia ongelmia? mikä tähän auttaisi? vai täytyykö vain hyväksyä, että sitä seksiä on tosiaan kerran viikossa ja that´s it.
Tästä on tullut jonkinlainen noidankehä. En halua enää tehdä aloitetta, kun yleensä vastauksena on ei, tai sitten tuntuu että mies suostuu seksiin vaan sen takia että oisin vähän aikaa tyytyväinen. Tiedän, että olen varmasti paisutellut tätä ongelmaa...mutta niin se on, että kun seksiä on tarpeeksi, ei sitä mieti, mutta kun ei ole, sitä miettii koko ajan.
Olen turhautunut, enkä kestä esim. nähdä miestäni alasti kun alkaa heti haluttaa. Joskus aiemmin mieheni yleensä teki sängyssä aloitteen kun mentiin nukkumaan. Tätä ei enää tapahdu. Jotenkin silti aina elättelen toiveita, ja sitten taas petyn kun mies alkaa vaan kuorsaamaan. Olenkin alkanut mennä välillä eri aikaan nukkumaan turhautumisen estämiseksi.
Itsetyydytyksestä ei ole mitään iloa, muistuu vain mieleen se, ettei ole seksiä mieheni kanssa. Tunsin kauhealta, kun huomasin sivuhistoriasta että mies käy kuitenki jossain pornosivuilla. Ei se itsessään mua haittaa, mutta miksei hän sitten halua useammin seksiä naisensa kanssa???
Tiedän, että olen ehkä "keskivertoa" aktiivisempi naiseksi. Ainaki näin mies sanoo. Että mulla on miehen libido. Ehkä se sitten karkottaa miehen ku miehen. Aluksi ollaan innoissaan, lopulta se menee siihen ettei nappaa. En kuitenkaan painosta mitenkään, ymmärrän kyllä ettei esim todella väsyneenä jaksa seksiä. Mutta eipä ole pirteälläkään päällä halunnut.
Joskus jos sanon jotain asiasta, ni mies vaan tokaisee et kyl me ehitään sitä seksiä harrastaa vaikka loppuelämä. Lohduttavaa...
En tie onko tähän mitään ratkaisua. Onko mulla tosiaan niin voimakas seksuaalisuus, että elän aina puutteessa parisuhteessa. En mä nyt mikään nymfo kuitenkaan ole.
Ittelläni ei ole kuitenkaan koskaan ollut kokemusta sellaisesta, että mies haluaisi joka päivä, tai edes joka toinen. Monet naiset valittaa ku mies vonkaa jatkuvasti. Missä tällaisia miehiä muka on?? Ei ole osunut kohdalle...Pettää en silti missään nimessä aio. Eikä sinkkuna ollessa yhdenillanjutut kiinnostaneet. Mutta parisuhteessa, jossa on rakkautta, tarvitsen myös seksiä, jossa kummatkin on läsnä...samalla tavalla kuin ihminen tarvitsee ruokaa ja lepoa.
Onko muilla vastaavia ongelmia? mikä tähän auttaisi? vai täytyykö vain hyväksyä, että sitä seksiä on tosiaan kerran viikossa ja that´s it.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luin,ja ihmettelen mietin miksi elämä menee näin.Olen naimisissa ja meillä taas vaimo ei halua...ja kerran viikossa "voin antaa kädellä" vittu ku vituttaa.olen kurkkuamyöten täynnä.Sanon vaan tylysti ei huvita,vaikka haluaisinkin.ja sitten kun on kerrankuussa jalat auki niin se saatanan lähetys saarnaaja asento...tiedän etukäten miten homma sujuu...olen ihankypsä.Olen jo ajatellut pettämistä.Vientii varmaan olisi...mussa ei mitään vikaa...tän hetkinen tilanne on et tissuttelen iltaisin kaljaa,viinaa...et tulee uni HETI kun menee sänkyyn.Eli mäkin haluaisin muutosta
seksiin.
...että pitääkö mun vasten tahtoani aloittaa "naisellinen" pihtauslinja. Käykö siinä sitten noin, että miehellä alkaa halut heräämään ja että on pakko saada sitä seksiä. Mä en vaan voi sille mitään, että kiihotun melkein aina jos mies haluaa seksiä. Ainoostaan todella suuri väsymys tai jokin selvittämätön riitatilanne voivat olla syinä ettei seksi kiinnosta sillä hetkellä.
Mä en myöskään tajua, että mies monesti vetoaa ikäänsä, että kyl silloin nuorempana jaksoi jne...miksi sitten on niin paljon kolmekymppisiä, jotka haluavat sitä seksiä juuri noin kuin sinäkin? Tuskin se iästä on kiinni...seksuaalisuuden tasosta ja ilmeisesti liian innokkaasta vaimokkeesta. Vaikka olen koittanut olla sanomatta asiasta liikaa.
on tää elämä niin kivaa :(
Ja on meitä viiskymppisiäkin, miehiä ja naisia, joilla seksiä haluttaa jatkuvasti. Itse elän myös sellaisessa parisuhteessa, että puutetta on...
Toki seksin laatu ja luonne on muuttaneet muotoaan vuosien saatossa, mutta erilaisia seksin variaatioita (naisen kanssa kuitenkin) haluttaa lähes päivittäin. Tässä iässä ei ole enää halua alkaa ongelman vuoksi tissuttelemaan, mutta tulee tuota kyllä mietittyä... olisihan se mukavaa vakipartnerin kanssa vähän useammin...
Tsemppiä ja valoisia hetkiä kuitenkin :)
Pertti
Haluja ois vaikka jokapäiväiseen sextailuun, mut valitettavasti vaimolla ei. Tasan ei käy onnenlahjat!!!!!!
On vaan niin ikävä havaita se tosi asia,että kun lapset on tehty niin me miehet olemme jo velvollisuutemme suorittaneet.Seksi vähenee automaattisesti ellei sitten kokonaan lopu.
Nämä lausahdukset tulivat minullekkin kovi tutuiksi.
-En mää jaksa, -ei nyt ja -ei mulla ole sellainen olo.
olen 38 vuotias urheileva kaveri ja aloitin salasuhteen. Onhan se mukava huomata että vientiä on. Kerran, joskus kaksikin kertaa päivässä käyn "ajelemassa" parikymmpistä neitoa.
Vaimokin sanoi kotona että minusta on tullut niin hyväntuulinen!
Sikahan mää olen mutta minkäs haluilleen voi!
Harmillinen on tuo ongelma. Itsellani mies halusi ennen koko ajan. Kyllästyin, ja sanoi, ettei kiinnosta kohta enää ollenkaan, jos joka päivä samaa vonkaa. Hän tajusi kertaheitolla, ja siihen loppui vonkaaminen. En tosiaan tarkoittanut sitä ihan niin, ettei hän enää koskaan saa pyytää seksiä, mutta asia muuttui juuri niin. Hän taisi loukkaantua pahemman kerran, sillä sen jälkeen hän ei ole minulta seksiä pyytänyt, ja siitä on kuitenkin jo kuukausia.
Nykyään seksin pyytäminen on siis jäänyt minulle,naisena. Aluksi olin helpottunut ja elin onnellisesti selibaatissa pari viikkoa, kun ei tarvinnutkaan väkisin antaa. Mutta tietenkin omat haluni heräsi lopulta ja mieleni alkoi tehdä seksiä. Olen huomannut nyt, että ennen olin kyllästynyt omaan seksuaalisuuteeni, sillä siitä hyötyi aina joku muu. Hyötymisen loputtua aloi nauttia siitä. Tunsin itseni seksuaalisemmaksi sen vuoksi, että jouduin tekemään työtä sen eteen, että saisin "uroksen houkuteltua" itselleni. Laittauduin nätiksi harva se päivä, että näytin varmasti viehättävältä. Aina ennen seksiä siis pesulle ja hajuvettä, huulikiiltoa jne., ja tunsin itseni haluttavaksi. Se oli ihanaa. Heräsin siis uudelleen seksuaaliseen maailmaani, josta minä sain nauttia silloin kun minulle se sopi, omasta aloittestani.
Teille kaikille, jotka painivat ongelmansa parissa, koittakaa esimerkkiäni. Ja te vähän vanhemmat, joilla seksielämä on ikävästi iän myötä kumppanin puolesta lopahtanut, auttaa saattaisi se, että ihmisen saisi muistamaan ihanuutensa. Naisille ainakin on tärkeää missä iässä vaan tuntea itsensä haluttavaksi ja ihanaksi naiseksi. Jos häntä kehuu, ja tekee hänen olonsa arvokkaaksi ja hyvännnäköiseksi vaikka vaatetuksella, uudenlaisilla kokeiluilla, hän alkaa hymyillä itselleen tyytyväisyyttään. Pitää siis saada toinen tuntemaan itsensä tyytyväiseksi itsestään. "Se joka rakastaa itseään, voi rakastaa myös muita." Siihen kun lisää kehut hänen ulkonäöstään tai huomaamattoman flirtin, alkaa tapahtua. Pihtaava kumppani huomaa varmasti eron itsekin jos vertaa seksitöntä elämää seksilliseen; kun suhteessa on seksielämä kunnossa, suhde on muutenkin kunnossa.
Rohkaiskaa heitä näkemään itsensä uudestaan, tuntemaan arvokkuutensa. Flirtti sytyttää. Onnea.
Hienosta tekstistäsi huolimatta tuo naisellisuuden ylläpito ei pahemmin tunnu auttavan.
Harrastan liikuntaa aktiivisesti, pidän huolta ulkonäöstäni, ja olen usein ostanut esim. sellaisia vaatteita joista mieheni pitää. Olen myös ollut "vonkaamatta" pitkiä aikoja, mutta muutosta ei tapahdu.
Joskus mieheni heittää vitsinä, että mites ois pienet :) tai jotain semmoista. No mähän toiveikkaana otan sen puolitosissani, ja sitten ku mies vaan pussakin eikä muuta, ni on taas mieli maassa. mieheni mielestä suhtaudun liian vakavasti tähän asiaan. Ehkä hänen mielestään, hänhän sitä seksiä tarvitsee selvästi vähemmän kuin minä :(
vieraita naisia??Tuntuu muuten tosi oudolta tollanen käyttäytyminen.Toivottavasti ei käytä.
Ei ole paljon väliä missä ehtisi edes. Ollaan vielä samassa puljussa töissä. Ilmeisesti hän on vaan kyllästynyt mun halukkuuteen. mikään ei koskaan riitä. Kun alettiin seurustelee, hän piti mua suunnilleen taivaan lahjana ku oli aiemmissa suhteissaan tottunut pihtaavaan naiseen. Nyt taitaa sitten olla seksin ylitarjontaa. Vaikka en vonkaa, ni hän on oppinut, että yleensä aina suostun seksiin. Ei ole mitään saalistuksen makua...joopajoo.
Kiitos tekstini kehumisesta. :)En kuitenkaan tarkoittanut, että sinun pitäisi panostaa ulkonäköösi sen enempää, tiedän ettei se toimi jos toinen ei ole halukas. Tarkoitin, että käykää yhdessä ostamassa miehellesi uusia vaatteita, jotka kutkuttavat sekä sinun että hänen aisteja, ja auta miestäsi löytämään itsestään hyvännäköinen uros, jolloin hän tuntee itsensä seksuaalisemmaksi.
Toivon että tilanteenne muuttuu. Yksi asia voisi tietenkin olla, että näytät avoimesti miehellesi katselevan muita sillä silmällä. Älä kuitenkaan liikaa, mutta haluava katse toiseen mieheen saattaa saada miehesi tajuamaan, että sinä olet seksuaalinen nainen, jos hän ei sinua tyydytä, saat tyydytyksen jostain muualta. ;) Pieni pelko menettämiseesi saattaa avata silmät. Voithan tietenkin koittaa sanoa hänelle suoraankin, että saa luvan hoitaa tarpeesi sitten vaikka suulla ja sormilla. Tai tee repäisevästi, ja käy ostamassa hieromasauva. :)
Muista aina tyhjentää sivuhistoria!
Kovin on tuttu juttu, kuten olen jo monessa muussa keskustelussa asian ilmaissut. Itse haluaisin 3-5 kertaa päivässä, ukko ehkä kerran kuukaudessa. Itsekään en ole koskaan nähnyt miestä, joka haluaisi edes yhtä kertaa päivässä, en edes jaksa enää uskoa, että sellaista on olemassakaan. Alan taipua siihen, että totuus on seuraavanlainen: miesten haluttomuus on tabu. Siitä eivät puhu muut kuin naiset ja he joutuvat pitkälti kärsimään tilanteesta, sillä luulevat olevansa yksin ongelmansa kanssa. Uskon kyllä, että tämä on varsin yleistä, paljon yleisempää kuin naisten haluttomuus, itse en ainakaan tiedä yhtäkään naista, joka olisi parisuhteessa se haluttomampi osapuoli...
Ja lisäyksenä että olen itse 23v ja kihlattuni 56v... enkä ainakaan omalla kohdallani koe seksinnälkääni pakkomielteenä tai edes epätavallisen voimakkaana.
Tiedän mistä puhut vaikka minun tilanteeni ei varmaankaan vielä ole varsinainen "ongelma". Tapasin runsas vuosi sitten miehen jonka edellinen, monivuotinen naisystävä ei ollut halunnut seksiä juuri koskaan eikä suostunut ottamaan suihin eikä mitään muutakaan lähetyssaarnaajan ulkopuolella. No aluksi kaikki meni loistavasti, mies oli tosi innoissaan kun halumme osuivat yksiin ja toteutti kaikkia fantasioitani ja innostui dominoinnistakin kun kerroin että minua se kiihottaa aivan valtavasti ja kaikki oli hienosti. Vähitellen sitten aloin havaita että seksiä oli oikeastaan vain kun mies halusi, ja jos minä tein aloitteen tai innoissani muistelin jotain ihania kokemuksiamme tai suunnittelin tulevia, hän oli jotenkin vaisu ja vaitonainen. Minähän siitä vain kaksinkertaistamaan yrityksiäni ja lopulta jopa esitin miehelleni strippausesityksenkin sellaisessa asussa josta tiesin hänen erityisesti pitävän - ja mies järkyttyi niin että vaikka osittain selvästi tykkäsikin niin ei edes silmiin katsonut eikä minkäänlaista seksiä ollut koko iltana!!!!!
Yhdessä toisessa topicissa jo mainostin Rosie Kingin kirjoittamaa kirjaa "Good loving, great sex - finding balance when your sex drives differ" ja sitä kyllä suosittelen kaikille. Perusidea siinä on että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteesta, biologiasta ja iästä riippuvia sex driveja joita ei pysty muuttamaan ja kaikki on normaaleja - no siinä nyt ei mitään uutta sinänsä mutta en ollut oikein sisäistämällä sisäistänyt ennen kuin siitä luin, ennen kaikkea sitä osaa että niitä ei voi muuttaa. Kirjassa on paljon ideoita miten homman kanssa eletään mutta yksi viesti on erittäin selvä: kaikki vonkaaminen on lopetettava heti. Vaikka vonkaajat yleensä ajattelevatkin että vonkaaminen kannattaa vaikka se tuottaisikin tuloksen vain joka 20. kerta sillä ilman sitä ei tulosta tulisi koskaan, se on todella tuhoisaa koska jokainen vonkaustapaus latistaa toisen haluja entisestään. Tämän tiedän omastakin kokemuksestani sillä olin erittäin haluton aiemmassa suhteessani. Mutta sitä on vaikea muistaa kun yhtäkkiä on itse "pursuer" eikä "distancer" kuten kirjan terminologia kuuluu.
Toinen hyödyllinen asia kirjassa oli tehtävä jossa piti selvittää mitkä asiat itselle ja kumppanille toimivat seksinhaluja edistävästi ja mitkä vähentävästi (usein täysin seksistä riippumattomia!). Kun mietin tätä mieheni kannalta osasin kyllä aika hyvin päätellä mitä ne ovat, ja kun rupesin niitä soveltamaan käytäntöön eli vähentämään haittaavia tekijöitä ja lisäämään edistäviä, alkoi muutosta tulla aika pian. Olen vielä siinä prosessissa mutta näyttää paremmalta.
Ennen kaikkea tosi tärkeä pointti oli että en saa altistaa miestä _omille_ seksinedistäjilleni (vaatetus, vietteleminen ym) vaan _hänen_ seksinedistäjilleen, jotka voivat olla aivan muuta kuin minulla. Hänellä ne liittyvätkin henkiseen puoleen ja minulla enemmän suoraan seksiin. Niinpä strippausesitys ei hänelle toiminut!
Ja vielä yksi pointti kirjassa joka minulle itselleni oli revelaatio oli että voimakas seksinhimo ei aina olekaan ihan sitä mitä itse luulee, vaan joskus seksinhimo onkin oikeasti esim. läheisyyden kaipuuta tai jotain oman viehättävyyden validointia tai pakoa jostain inhottavasta velvollisuudesta tms., jolloin himon voikin paremmin sammuttaa toimimalla näiden todellisten tarpeiden pohjalta eikä hukuttamalla kaikkea seksiin.
Kirjaa saa varmaan amazon.comista tai jostain, itse asun ulkomailla ja sain sen kirjastosta. Mutta tuossa noita pääideoita kummiskin.
olen joskus lukenut joitain vastaavia...tuntuu että sillä hetkellä ne auttavat, mutta aika nopeasti vinkit ja neuvot unohtuvat turhautuneisuuden keskellä.
Oon yhä enemmän sitä mieltä, että ihmisen luontainen seksuaalisuus määrittelee niin paljon...mulla ja miehelläni ne ilmeisesti menevät ristiin. Vaikka mies sanoo, että nuorempana on jaksanut jne...niin, kyllähän seksintarve muuttuu iän ja elämäntilanteen mukaan. Mitäköhän se mahtais olla sitten ku on lapsia!
Joskus oikeen toivon etten haluaisi seksiä. Ei tarttis miettiä tämmöisiä, vaivata päätä iltaisin mennessä nukkumaan. Usein tämä lamaannuttaa ihan täysin.
olen joskus miettinyt, onko tämä kuitenkin jotain riippuvuutta. Olen kyllä tiedostanut sen, että torjutuksi tuleminen on se juttu, mikä eniten harmittaa. Joskus lapsena mua kiusattiin paljon, ja se vaikutti vielä naisellisuuden kehittyessä. Ehkä tämä liittyy siihen nuorempana koettuun jotenkin, haluan hyväksyntää ja rakkautta seksin muodossa. Vaikka haluan sitä kyllä ihan muullakin tavalla. kaikki läheisyys on ihanaa. ehkä mä vaan haluan sitä liikaa.
kuulostaa kuin omalta elämältäni! Tosiaankaan mun tilanne ei ole vielä mitenkään paha mutta viikonkin ajan kun mies ei tule yöksi luokse vaikka lupailee ja sanoo että töissä on raskasta jne niin minä olen jo sitä mieltä että koko suhde on pilalla ja kannattaa lopettaa kun ei tästä mitään tule. Tuntuu todellakin siltä että torjutaan enkä kestä sitä yhtään. Ja just samalla tavalla kuin sinulla tuntuu joskus että tämä on jotain riippuvuutta jolla tyydytän jotain ihan muuta tarvetta kuin todellista seksinhimoa.
Minuakin kiusattiin lapsena paljon kun muutin usein paikkakuntaa ja koulua ja olin aina uusi, ja tämä naisellisuuteni on tainnut herätä vasta tämän miehen kanssa. Selvästi haen hyväksyntää ja kaikkein pahiten sattuukin se kun mies on joskus puhunut että tykkää jostain tietystä asusta tms, että saisi siitä tosi paljon lisäkicksejä ja sitten minä hankin sellaisen eikä mies joko huomaa ollenkaan tai selvästi huomaa mutta ei sano mitään tai vaikuttaa jopa jotenkin vaivaantuneelta. Strippiesitys paras esimerkki.
Ja ihan hirveät raivarit saan jos mies arvostelee edes vitsinä jotenkin ulkonäköäni tai esim. kun sanoin että viime viikonloppuna hän sai 6 kertaa (joista 3 suihinottoa) ja minä vain yhden, ja hän siihen yritti kehittää jotain selityksiä. Todellinen syy raivostumiseeni oli itse asiassa se että kaiken tuon seksinkin jälkeen minä halusin lisää (no oltiin hänen perheensä luona viikonloppu ja oltiin sekstailtu hiljaa 3 kertaa vanhempien nukkuessa seinän takana, neljännen kerran suihkussa ja sunnuntaiaamuna jäimme vihdoin kahden) ja kun olimme yksin ajattelin että nyt päästään asiaan (mies oli jo pitkään halunnut videoida sekstailuamme ja minä tietenkin olin täysillä ideassa mukana) mutta mies halusikin rentoutua ja katsoa telkkaria. No minä makasin märkänä himosta hänen vieressään ja kiemurtelin mielessäni ja odotin, odotin, odotin...lopulta en enää kestänyt vaan pyysin häntä nuolemaan itseäni ja hän teki sen mutta lopetti parin minuutin jälkeen. En sanonut mitään mutta loukkaannuin tosi paljon. Tiesin että teen kauhean virheen mutta lopulta kun sitten mies vihjaisi että nyt voidaan aloittaa videointi ja spruittasi ensimmäisen session jälkeen eikä vaikuttanutkaan enää yhtään kiinnostuneelta jatkamaan niin minä en voinut estää itseäni vaan sanoin että minä en täältä lähde ennen kuin saan suuseksiä.
Mies ei ollut todellakaan kiinnostunut jatkamaan mutta ei varsinaisesti pannut vastaankaan. Nosti minut sitten istumaan kasvoilleen ettei itse tarvinnut muuta kuin selällään maata ja lirputtaa. Onneksi sitten olin niin kiihottunut koko tämän viikonlopun jälkeen että tulin tosi nopeasti (8-10 min, normaalisti 15-20) ja kiljuen joten mies ei joutunut tekemään töitä liian pitkään ja sai pikaisen palkinnon. Ja sai minulta vielä suihinoton perään vaikka olisin tosiasiassa vain halunnut nauttia tyydytyksen tunteesta ja maata sylikkäin. Mutta sitten kun se rupesi kotimatkalla vastaamaan minun 6-1 -kommenttiini että no eihän siellä nyt ollut tilaisuutta oikein eikä aikaa ja että kyllähän hän nuolaisi pari minuuttia pariinkin otteeseen ja kun minä pidän niin kovaa meteliäkin kun saan jne jne niin minä repesin mielessäni ihan täysin ja ääneenkin aika lailla. Voi jumalauta, etteikö varttia olisi löytynyt iltaisin tai aamuisin ja olisinhan minä nyt ollut hiljaa!!! Enemmän sitä meteliä tuli siitä kun minä nitkutin sänkyä ottaessani suihin tai kun pantiin tavalliseen tapaan.
Siis raivarin sain vaikka tosiasiassa tykkään nostattaa himoa kaikella muulla seksillä ja vasta kun olen tosi tosi kiihottunut, haluan suuseksiä loppuun asti (esileikkinä milloin vain!!) koska orkku on silloin aivan mahtava ja kaikki on taivaallista. Joten joku 4-1 tai 5-1 -suhde kelpaa mulle aivan hyvin, mutta kun koin oloni torjutuksi sinä sunnuntaipäivänä niin näin kaiken aivan vääristyneenä ja liioittelin ja räjähdin. Joten ei siinä kyllä mikään seksinhimo todellisena perussyynä ollut vaan joku hyväksynnän hakeminen tai torjunnan pelko.
Ja onko se nyt normaalia että erityyppistä mahtavaa seksiä on jumankauta seitsemän kertaa viikonlopun aikana ja ainoa mitä meikäläinen ajattelee on että kun sen yhden kerran pyysin nuolemaan niin lopetit prkl kesken??? Kun sitten kuitenkin sain taivaalliset orkut pari tuntia myöhemmin?
Ja että oikeastaan vieläkin ajattelen sitä yhtä kertaa kun se lopetti kesken vaikka todella todella tiedän että mies rakastaa nuolla minua ja tekeekin niin normaalisti aina kun haluan ja vaikken erityisemmin haluaisikaan ja ehdottomasti aina kun pyydän? Onko normaalia etten pysty saamaan itseäni ajattelemaan että ehkä mies oli kaikkien noiden kertojen jälkeen pikkaisen väsynyt eikä ehkä jaksanut ajatella seksiä kun halusi vaan katsoa leffaa edes sen pari tuntia vanhempien lähdön jälkeen???
Ja ettei tulisi väärää käsitystä niin tarkennan että juuri tällaisia seksiviikonloppuja meillä tapasi alunperin olla, mutta ne loppuivat vähitellen miehen aloitteesta ja tämä viikonloppu oli näin käsittämättomän seksintäyteinen juuri siksi että miehen seksinedistäjät olivat läsnä (minä viettämässä aikaa hänen perheensä kanssa ja juttelemassa mukavia ja naurattamassa vanhuksia ja leikkimässä sisarentyttärien kanssa ja antamassa kuvaa että onpas poika löytänyt mukavan ja fiksun naisen ja muutenkin seurallinen koko viikonlopun ajan) ja seksinestäjät poissa (minä en mitenkään voisi vongata tai pitää seksikkäitä asuja tai puhua vihjailevia kun vanhemmat olivat paikalla enkä edes pahemmin lääppiä tai roikkua käsipuolessa). Tällaista siis haluan mutta onnistun olemaan tyytymätön vaikka sen saan. Tosi tervettä!