Onko muilla samoja kokemuksia?
Lapsemme on kielellisesti lahjakas, mutta en voi keskustella asiasta tuttujen kanssa. Vauva-aikana äidit vaihtoivat kokemuksiaan lasten kehittymisestä ja rohkaisivat niitä, joiden lapsi ei vielä ollut saavuttanut jotain kehitystasoa. Lasten "vertailu" tapahtui siis hyvässä hengessä.
Uskon, että näin olisi vieläkin, eli voisimme ystävien kanssa keskustella aiheesta rakentavasti. Eikä kukaan pahottaisi mieltään tms.
Mutta nykyään kertoilemme enimmäkseen lastemme negatiivisia ominaisuuksia: "Ai, mennäänkö teilläkin opettelemaan ärrää?", "Pirkko on kyllä niin mustasukkainen pikkuveljelleen..", "Taas se sai hirveän raivarin jne..."
Tietenkin edistysaskeleistakin ja positiivista jutuista saatetaan keskustella, mutta yleensä maininnan asteella. Jotenkin tulee sellainen olo, ettei kukaan halua "brassailla" lastensa erinomaisuudella, jottei toinen pahoittaisi mieltään tai tulisi huolestuneeksi.
No, sitten itse aiheeseen: On niin ihanaa mennä mummolaan ja kertoa lapsen uusista edistysaskeleista isovanhemmille. Tosin isovanhemmilla on puolestaan edessään sama ongelma: eivät voi kertoa asioita edelleen kuin valituille ihmisille, joilla ei ole omia pieniä lapsia tai lapsenlapsia.
Jos teillä muilla on samankaltaisia "ongelmia" siis halu iloita lastenne oppimisen edistysaskeleista muiden kanssa, niin olisi kiva, kun tekisitte sen. Suurin osa lapsista saavuttaa samat kehitysvaiheet jossain vaiheessa, mutta syy kirjoitukseeni ja suuri ilonaiheeni on siinä, että lapsemme on kielellisesti lahjakas. Tulkoon nyt kaikille samalla todettua, että hän ei ole monessa muussa asiassa ikäisiään edellä ja näissä muissa taidoissa kehittyy omassa aikataulussaan.
Eli ilonaiheisiin:
:-) Hänellä on ilmiömäinen muisti
:-) 10 kk vanhana "lauloi" joitain lastenlauluja
:-) 1,5-vuotiaana hän tunnisti kaikki kirjaimet ja puhui ainakin kuuden sanan lauseita
:-) 2-vuotiaana laski sataan ja osasi kaikki värit
:-) 3v10kk oppi lukemaan, samaan aikaan oli opetellut viikonpäivät ja kuukaudet
:-) 4v6kk opetteli lukemaan "väärin" eli huvikseen jättää kaikista sanoista ensimmäisen kirjaimen pois. Opettelee nyt kellonaikoja.
Kauheasti ei lapsen kanssa ole ehditty värkkäämään, kun on kotona pienempi sisaruskin ja äidillä muita oheistöitä. Kotihoidossa on ollut paitsi kerhossa käynyt pari tuntia viikossa. Kerhossakaan eivät olleet huomanneet esim. lukemaanoppimista, ennen kuin sanoin siitä vähän aikaa sitten. Heti seuraavana päivänä "testasivat" ja olivat innoissaan. Vähän liiankin innoissaan... ;-)
Ei pienempi sisaruskaan niitä hitaimpia oppijoita ole, päin vastoin, mutta kyllä tämä vanhempi on ihan omaa luokkaansa. Tiesittekö muuten, että ihmiskehossa valmistuu päivittäin 200 miljoonaa punasolua. Ei ette? En minäkään ennen kuin lapseni sen minulle avuliaasti kertoi tässä eräänä aamuna...
Kivaa, että saan edes näin virtuaalisesti iloita näistä asioista. Vaikka olenkin hurjan hämmästynyt, jollei kirjoitukseni aiheuta edes yhtä negatiivisväritteistä palautetta.
Iloisin terveisin
Lahjakkaan lapsen "kirous"
15
1512
Vastaukset
- utelias
Kyllä minun mielestäni oman lapsen taidoista voi ja saa ilahtua ja esitellä niitä muillekin. Ainoa, mitä pitää miettiä, on se tapa, millä asioista puhuu, jotta ei toisille tule tunnetta siitä, että yksi vain "ylpeilee".
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsillesi! Touhua heidän kanssaan paljon ja tue heitä kasvussaan. - Ylpeä äiti
Minä olin hölmön ylpeä nuori äiti, kun lapseni olivat pieniä. En ymmärätänyt salata paitsi ylpeyttäni lapsistani, myöskään sitä, että mielestäni muiden lapset eivät ole yhtään mitään omieni rinnalla. Ei minua lynkattu, ystävät kestivät, mutta olin varmaan rasittava.
Esikoiseni halusi opetella värit alle 1.5 vuotiaana. Hän ei osannut vielä täydellisesti puhua, joten oranssi oli ona, vihreä=mihnee, sininen = hinine jne.
Pidin itsestään selvänä tätä, neuvolassa ei uskottu ja minun mielikseni testattiin vain punainen ja musta. Olin loukkaantunut.
Kirjaimiin hän siirtyi heti kun värit olivat kutakuinkin hallussa, ja olisi varmaan oppinut lukemaan 5-vuotiaana, jos minulla olisi ollut aikaa ja osaamista opettaa.
Oppimisen halu oli valtava. - Inka
Samoja kokemuksia on nuorimman kanssa. Oppii kaikki asiat tosi helposti ja nopeasti itse. On lukenut sujuvasti jo vuoden verran; kaikki kirjat kelpaa. Nyt 5-vuotiaana sai mennä esikouluun, mutta kovasti mietityttää se, että yrittäisimmekö häntä vuoden päästä kouluun vai kävisikö eskarin toiseen kertaan. Suurin osa tutuista ja sukulaisista ei hyväksy koulun aloittamista 6-vuotiaana; sanovat, että lapsuus loppuu siihen. Mutta kyllähän lapset leikkivät vielä ala-asteikäisinäkin. Olen sitä mieltä, että lapsikin tarvitsee "haasteita" elämäänsä, ettei turhaudu. Tsemppiä kaikille!
- koulukypsä
Menin itse kolmekymmentä vuotta sitten kuusivuotiaana kouluun. Varhainen koulun aloitus ei haitannut oppimista, motivaatio oli kova ja pärjäsin oikein hyvin. Kävin tosin koulukypsyystesteissä, joita ainakin tuolloin sosiaalitoimistossa järjestettiin. Muuten olisin päässyt kouluun vasta samana vuonna kun täytin 7.
Ainoat 'haitat' mitä huomasin oli se että esimerkiksi rippikouluun en päässyt samaan aikaan kuin luokkakaverit. Olisi tosin kannattanut kysyä asiaa, ehkä olisivat voineet tehdä poikkeuksen.
Lisäksi luokkatovereilla oli sitten aikoinaan ajokortti- ja ravintolajutut jotka olivat eri aikaan ajankohtaisia kuin minulla. Sitä saattaa olla jossain vaiheessa pihalla toisten keskusteluista.
Jos lapseni haluaa aikanaan kouluun vuotta aiemmin niin uskon tukevani häntä. Nytkin juuri 4 vuotta täyttänyt esikoistyttäreni harjoittelee kerto- ja jakolaskuja tietokoneella. En jarruttele hänen oppimisintoaan, tosin en tyrkytä tietoa enkä opeta ellei kysele. Olen kuullut kommenttia että ei kannata opettaa mitään kun koulussa tulee motivaatio-ongelmia. On ihmeellistä miten paljon tietoa lapsen päähän mahtuu. Kannattaa antaa oppia niin kauan kun se on hauskaa.
- Lahjakas syrjäytyjä
Katsokaa että lapsenne oppii tulemaan toimeen toisten kanssa. Että hän ei ala kerjätä huomiota vaan saa/joutuu konkreettisiin töihin, koska sitä tämä elämä on. Rakasta lastasi hänen itsensä takia, ja vaikka olisi kolmijalkainen sammakko niin opeta myös normaalisuus. Älkää jättäkö yksin. Vaarallista.
- Mirkku
Hyva pointti. Oma lapseni on testattu ja todettu seka kielellisesti lahjakkaaksi etta luovaksi.Han on suvun ja tuttavapiirin ensimmainen sukupolvensa lapsi joten hanen "erinomaisuutensa oli luonnollista". Kun huomasin ja minulle huomautettiin etta lapsi on poikkeuksellinen lakkasin kehumasta hanta muille. Hanelle itselleen on painotettu lahjakkuuteen liittyvaa vastuuta (sita on kaytettava ja muidenkin asioiden pitaa kiinnostaa).
Olemme muuttaneet usein joten hanen ihan normaali sosiaalisuutensa on vain vahvistunut kun on pitanyt sopeutua uusiin oloihin ja loytaa kavereita. Ulkomailla asuessa vieraalla kielella elaminen ja koulunkaynti ovat tasoittaneet eroa muihin mutta jo vuoden jalkeen han on luokkansa paras maan "aidinkielessa". Mutta kotona ja sukulaisten kesken ihan tavallinen, nuoremmat sisaret ja serkut ovat nyt niita tahtia joiden laulunpatkia ja kirjainten tuntemista ihaillaan.
- Pitkästynyt?
Eihän tässä nyt ole mielestäni mitään kirousta. Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja toiset vanhemmat opettavat lapsilleen aikaisemmin asioita kuin toiset. Joillekin on tärkeää, että lapsi osaa jo lukea ennen koulun alkua ja toiset vanhemmat tietoisesti eivät halua lastensa lukevan, ettei tule koulussa aika pitkäveteiseksi.
Kokemusta on ihan omasta lapsuudestani, jolloin menin kouluun ja yksi tyttö luokallamme osasi lukea. Hän sai ekoilla luokilla aina parhaat arvosanat ja oli opettajien lemmikki, koska erehtyivät hänen olemaan älykkyydeltään myös muita edellä. Tyttöä pitkästytti niin meidän muiden hidas tavaaminen ja hän menetti mielenkiinnon oppimista kohtaan koulussa. Luuli olevansa muita älykkäämpi.
Myöhemmin me muut menimme hänestä edelle, koska opimme "hitaasti mutta varmasti" ja aina mielenkiinnolla, koska kaikki oli uutta ja halusimme oppia lukemaan niin kuin "esikuvamme" -se älykäs tyttö.
No, tämä tyttö sai sitten alaikäisenä vauvan ja hänellä oli paljon eri miesystäviä alamaailman piireistä huume- ja alkoholiongelmineen, joten kateeksi ei käy enää. Mutta saivatpahan hänen vanhempansa olla ylpeitä tyttärestään ne muutaman ekat vuodet koulussa.- Mirkku
Lukemisen oppimisella ei ole mitaan tekemista alykkyyden tai kielellisen lahjakkuuden kanssa. Samoin on asia vanhempien opettamilla tempuilla. Matokin oppii.
Ei temppujen tekemisesta mitaan haittaakaan ole, jos lapsi opppii ettei hanen tarvitse esiintya joka paikassa eivatka kaikki ihmiset automaattisesti ihaile hanen numeroitaan.
Parempi on lasta kehua hanen tekemisistaan, siis osaamisestakin kuin esim. ulkonaosta, joka on usein tyttojen kohtalo. siina he oppivat etta heidan tehtavansa on miellyttaa ulkonaolle eika ketaan juuri kiinnosta heidan osaamisensa.
- Pete
lapses tulee kärsimään...otan osaa
- Oksula
Tätä juuri tarkoitin.... eli on ihmisiä, jotka eivät vain voi sietää sitä, että toisilla menee hyvin. Eivät osaa yhtyä iloon, vaan pakosta maalailevat piruja seinille. Mitenkähän nämä samaiset suhtautuvat kanssaihmisiinsä, jotka kertovat ongelmista? Kannustavasti ja rakentavasti? Vai tyytyväisesti hykerrellen siitä, että on joku, jolla menee huonommin kuin itsellä? Mutta mitään aitoa onnellisuutta tuo hykertely tuskin on.
- Äiti
Tunnen kyllä tilanteesi. Poikani kehitys ei ole ollut lähellekkään teidän lapsenne luokkaa, mutta keskimääräistä nopeampaa kuitenkin.
Päiväkodissa esikoulun vuotta aikaisemmin käytyään kehoitettiin laittamaan hänet kouluun myös vuotta aikaisemmin. Minusta ajatus tuntui vieraalta, joten päädyin kielikylpyyn. Hän siis kävi 100% englannin kielikylvyn esikoulussa ja jatkoi sen jälkeen kielikylpyä koulussa. (Toisena) esikouluvuotena hän "unohti" lukemisen ja aloitti koulussa suomen opiskelun alusta tavauksineen kaikkineen.
Kaikki on sujunut erinomaisesti. Olen onnellinen pojan koulumenestyksestä ja tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin. Joudun tosin kätkemään onneni, sillä ympäristö ei kestä että yh-äidille voisi käydä näin.- Oksula
Kiva! Ihan tuntuu niin kuin olisi löytynyt "kohtalotoveri". Onkohan meitä lisääkin?
En ajatellut sitä siinä tilanteessa sen enempää, mutta nyt tuli mieleeni, että just tänään oli sellainen tilanne perhekerhossa, että pukiessamme vaatteita eteisessä muiden äitien ja lasten kanssa, kerhossa vierailevana tähtenä ollut pappi (mies) lausui yhtäkkiä: "Sinähän osaat lukea hyvin. Kuinka vanha olet?", kun lapseni luki itsekseen ääneen seinällä olevia tiedotteita. Kun vastaus oli neljä, niin siihen loppui juttu. Tällä miehellä on itsellään kaksi pientä lasta, ja ihan selvästi lapsemme on "kummallinen". Ei negatiivisessa mielessä eikä pahalla tarkoittaen, mutta erilainen siinä missä esim. vammainen lapsi. Jännä juttu sinänsä.
Ja tää ei nyt ollut mitään valitusvirttä, vaan ihan tämmönen jännä arkipäivän havainto. :-) - Mirkku
Oksula kirjoitti:
Kiva! Ihan tuntuu niin kuin olisi löytynyt "kohtalotoveri". Onkohan meitä lisääkin?
En ajatellut sitä siinä tilanteessa sen enempää, mutta nyt tuli mieleeni, että just tänään oli sellainen tilanne perhekerhossa, että pukiessamme vaatteita eteisessä muiden äitien ja lasten kanssa, kerhossa vierailevana tähtenä ollut pappi (mies) lausui yhtäkkiä: "Sinähän osaat lukea hyvin. Kuinka vanha olet?", kun lapseni luki itsekseen ääneen seinällä olevia tiedotteita. Kun vastaus oli neljä, niin siihen loppui juttu. Tällä miehellä on itsellään kaksi pientä lasta, ja ihan selvästi lapsemme on "kummallinen". Ei negatiivisessa mielessä eikä pahalla tarkoittaen, mutta erilainen siinä missä esim. vammainen lapsi. Jännä juttu sinänsä.
Ja tää ei nyt ollut mitään valitusvirttä, vaan ihan tämmönen jännä arkipäivän havainto. :-)Niinpa, "tavallisen" ja "normaalin" elama on aina helponpaa kuin poikkeavan.
- Kitte
HYVÄ alku positiiviselle keskustelulle on se että huomaa positiivisia asioita ensin vaikka siinä naapurin lapsessa tai tarhakaverissa. Oma lapsesi voi olla lahjakas yhdellä saralla ja se toinen lapsi toisella. Hyvä keino oppia huomaamaan miten monenlaista lahjakkuutta on olemassa.
Ethän kadota kehumisen taitoa, se auttaa lastasi hyväksymään itsensä. Muista kuitenkin pitää "jalat maassa" - lapsen täytyy saada REALISTINEN käsitys itsestään. Hän ei siis ihmisenä ole sen kummallisempi kuin muutkaan, vaikka onkin ainutkertainen olento! Sosiaaliset taidot kunniaan!
Hyvää mieltä jatkossakin - Kitte
...Hae kirjastosta
Daniel Goleman: Tunneäly -lahjakkuuden koko kuva
-niminen teos. Takaan että kirja on mieleniintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa niille vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita lahjakkaan lapsensa tulevaisuuden kuvasta - kannattaa myös vertailla omaan elämänkokemukseen. Mieluisia lukukokemuksia!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4463839Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181652- 1161486
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n891444Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991378Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591336- 501266
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi931204- 441049
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331047