Niinkun aikaiseminkin olen puhunut, olen ottamassa koiraa.
Kriteereihin kuuluvat:
- Hiljainen (ei "vartioi", eli kerrostaloon kun tulee, ei saisi ilmoittaa rappukäytävän äänistä haukkumalla)
- Toisten koirien kanssa toimeentuleva
- Ei omaisi metsästysviettiä lainkaan (ei lähtisi hajun perään jos ulkoilisi ilman remmiä)
Muuta juuri ei ole, tulisi vaan olla pieni, tai keskikokoinen.
Tuliko sinulle jokin koirarotu mieleen?? Kerro :)
Kriteereihin kuuluvat:
- Hiljainen (ei "vartioi", eli kerrostaloon kun tulee, ei saisi ilmoittaa rappukäytävän äänistä haukkumalla)
- Toisten koirien kanssa toimeentuleva
- Ei omaisi metsästysviettiä lainkaan (ei lähtisi hajun perään jos ulkoilisi ilman remmiä)
Muuta juuri ei ole, tulisi vaan olla pieni, tai keskikokoinen.
Tuliko sinulle jokin koirarotu mieleen?? Kerro :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mopsi ei ainakaan hauku ja on pienikokoinen.
Ittellä oli vähän samallaisia aatteita ja nyt on japaninpystykorva tulossa. Se turkihan siinä hoitoa kaipaa, mut ei se mua kyllä pelota.
pystykorvilla on taipumusta: haukkua, metsästää, vahtia, ja niillä on polvivaivat kuin myös taipumus lihomiseen.
Chihuahua nyt tuli mieleen...
ole kovia räksyttämään kaikille äänille?
on.
Tiibetinterrieri? Se on pienehkö paimenkoira, pitkät karvat, terve rotu ja pitkä ikäinen.
Se on vahtkoira, mutta se ei hauku kerrostalossa kaikkia ääniä - ainoastaan vaan ilmoittaa kun ovikello soi.
Ei lähde hajujen perään. Toisaalta, koiraa ei saa ulkoiluttaa ilman remmiä ;)
on tiibetinterrieri,asuu kerrostalossa,(joskus postipoikaa haukkuu harvoin),tottunut lapsiin,on sosiaalinen toisille koirille ,ei hauku vastaan tulevia. Koulutusta kaipaa siinä kuin muutkin on jääräpäinen , viteltävä, nopea oppimaan (jos narun päässä on maalaisjärkeä ja oikeudenmukaisuutta).Koiraa ei saa pitää irti tiedetään mutta on hyvä jos pennusta saakka saa olla jossain vapaana (suosittelen)Turkin kanssa on oltava huolellinen ja kammata ja harjata usein petukarvan aikana,jos ottaa näyttelyyn tarkoitetun niin silloin pitää olla aikaa hoitaa turkki. Siinä rakastava omistajaa palvova rotu
minä olen tuntenut vain yhden tibben, jouhuttiin lopettamaan koska oli vihainen, ehti muutamaa purra. Ihan hyvän kasvatuksen saanut, ei kokenut fyysistä eikä henkistä väkivaltaa, yht äkkiä vaan pimahti. Mutta se onkin vain se yksi niistä sadoista tiibetinterriereistä :)
Kyllä minä kuitenkin, vaikkei koiraa saakkaan ulkoiluttaa ilman remmiä, en ota sitä riskiä jos se jostain kumman syystä pääsee vapaaksi, että se lähtisi hajun perään. Pistän tämän karvapallon mietintämyssyyni, ei lainkaan huono idea :)
pienehköksi koiraksi, mutta muuten meni oikein. :)
ystäväni tiivetinterrieri kyllä seuraa kaikkien hajujen perässä, eikä voi sitä sen takia vapaana pitää ollenkaan.
ne ovat jo luonteeltaan ärhäköitä. Ystäväni tiibetin terrieri kävi kinttuuni kiinni ykskaks, kun ärähdin oikeinkunnolla lapselleni ja erehdyksessä juoksin lapseni perään sanomaan sanottavani. Oma moka, mutta enpä tiennyt tai oikeestaan muistanut että terrierit eivät äkkinäisistä liikkeistä pidä! Muistui mieleeni kun olin pieni ja meillä oli hetken kettuterrieri. Se jouduttiin antamaan pois, kun se kävi jokaista juoksijaa ja pyöräilijää suoraansanottuna perseestä kii. :D
Toivottavasti se uus omistaja sai sen rauhoittumaan.