Kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitelin ja kenraalieversti Alfred Jodlin hirttotuomiot olivat voittajavaltioiden kostoa. Heidän maineensa onkin myöhemmin palautettu ja kunnia ylösnostettu kaikessa hiljaisuudessa. Heidät tuomitsi oikeusistuin, joidenka kansakunnat olivat vastuussa Saksan kaupunkien terroripommituksista, mm. Dresden, jonka asukkaista naisia ja lapsia paloi kuoliaaksi 200 000 henkeä!
Kuolemantuomiot 1946
remajo
3413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli? Jotain natsipaskoja vai?
Wilhelm Keitel ehdotti vielä vuonna 1945, että Saksan tulisi käyttää laajamittaisesti hermokaasua vihollista vastaan. Hitlerkään ei suostunut näin järjettömään teurastukseen.
Keitel olisi myös vastuussa Saksan ottamien panttivankien tappamismenettelystä aina, kun saksalaisia sai surmansa partisaanien toimesta.
Joten eipä siinä "maineessa" ole mitään palauttamista.
Alfred Jodlin kuolemantuomio on hänen tehtäviinsä nähden liian ankara. Määräaikainen vankeusrangaistus olisi ollut oikeudenmukaisempi.
Mainitsemiesi kuolemantuomioiden kyseenalaisuus piilee pikemminkin siinä, että ne annettiin taannehtivan kriminalisoinnin perusteella. Länsimaiseen rikoslainkäyttöön on kuulunut valistusajalta lähtien lainkäytön ennakoitavuuden vaatimus, joka puolestaan liittyy ns. laillisuusperiaatteeseen. Chuchill ja Truman olisivat, common law -järjestelmän edustajina, mutta siitä huolimatta länsimaiseen oikeudelliseen traditioon sitoutuneina, olleet valmiita ammuttamaan natsijohtajat tavattaessa, mutta näytösoikeudenkäynteihin tottunut Stalin vaati liittoutuneita lähtemään asiaratkaisujen osalta varmaankin "reiluun" mutta menettelyllisesti erittäin kyseenalaiseen oikeusprosessiin, jollaista 1900 -luvun länsimainen rikosoikeuden historia ei olisi tarvinnut.