Oli eräs joulukuinen aamu ja tein raskaustestin...OLIN RASKAANA! Paniikki iski,mitä nyt.Isäehdokkaan kyllä tiesin mutta en voinut kertoa asiaa hänelle vaikka ehkä halusinkin.Päätökseni oli selvä...abortti.Minun kohdalla päädyttiin lääkkeelliseen aborttiin.Sen päivän muistan kyllä ikuisesti...se oli kamalaa,enkä halua enää ikinä kokea samaa!Aluksi kaikki meni hyvin ja kipua ei juuri ollut,vuotoa kylläkin mutta seuraavana aamuna helvetti pääsi valloilleen. Kipu oli sanoin kuvaamatonta ja lääkkeet eivät auttaneet.Olin kotona yksin enkä päässyt mihinkään.Soitin sairaalaan, josta sanottiin että ne oli normaaleja synnytyspolttoja.Makasin lattialla ja itkin.Lopulta monen tunnin päästä oloni helpottui ja kivut laantuivat.Nyt tuosta tapahtumasta on kulunut muutama kuukausi ja elämä hymyilee jälleen.Kaiken tuon jälkeen jos vielä joudun samaan tilanteeseen,en ikinä enää valitse lääkkeellistä raskauden keskeytystä!
tarina
perhonen
6553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun miettii näitä lääkkeellisen abortin juttuja vaikeine verenvuotoineen, komplikaatioineen ja hengenvaarallisine sivujuonteineen, niin oudoksuttaa, että lääketieteellisesti niinkin kehittyneessä maassa kuin Suomessa tällaisen toimenpiteen teetättävät jätetään oman onnensa nojaan, eikä toimenpidettä hoideta alusta loppuun asti lääkärin valvonnassa sairaalassa.
Totuus lienee, että "sosiaalisten syiden" abortti on niin vastenmielinen toimenpide lääkäreiden tehtäväksi, että monet heistä mieluummin haluavat ainakin yrittää "pestä kätensä" jutusta antamalla lääkkeet ja toivomalla, että asia sujuisi edes suurimmalta osiltaan poissa heidän näköpiiristään. Toissijaisena tulee mieleen terveydenhoidon säästöt. Mitään järkevää ja lääketieteellisesti perusteltavaa syytä nykytilanteeseen ei voi olla.
Mielestäni tässä asiassa pitää siirtyä rehelliselle linjalle ja nuo naiselle hengenvaaralliset "kotiabortit" lopetettava ehdottomasti ja kokonaan. Sikäli kun lääkärit eivät katso aborttia aiheelliseksi (ja harvathan abortit oikeasti mitään aiheellisia ovat!) niin sitten pitäisi vain kieltäytyä antamasta puoltoa abortille (täysin Suomen nykyisten lakien mukaista) ja sen sijaan ohjata prosessia määrätietoisesti siihen suuntaan, että nuori äiti saa tietoonsa, miten hän voi turvallisesti käydä raskauden läpi (neuvola- ja gynekologikäyntien kera) ja että jos toimeentulossa, perheolosuhteissa jne. on epävarmuuksia niin miten asioita voi pyrkiä helpottamaan ennen itse synnytystä ja lapsen saamista. On myös hyvä, jos lapsen isä saataisiin nopeasti mukaan prosessiin.
Se, mitä _ei_ pidä tehdä, on alkaa järjestellä adoptiota ja etukäteen haeskella adoptioperhettä ennen synnytystä tai edes suositella nuorelle äidille mitään tämänkaltaista toimintaa. Syynä on se, että todennäköisesti kun lapsen synnyttää ja saa imettää sitä ja pitää sylissään, niin mieli muuttuu nopeasti sen suhteen, halusiko sittenkään päästä omasta pienokaisestaan eroon. Jos siihen mennessä olisi tehty jo joitakin adoptiojärjestelyjä kuten haettu adoptiopariskuntakandidaatti, joka olisi saanut odottavan äidinkin tavata, niin sitten saattaisi tulla turhia ja katkeria riitoja, eripuraa ja epäluottamusta kun adoptiosylivauvan saamista kuvitelleet joutuisi sellaisessa tilanteessa pettymään.
Adoptiosta tuossa kirjoitit. Sehän on nimenomaan niin, jos adoptiota harkitsee, niin ei vauvaa synnyttäneelle naiselle syliin ja imetettäväksi anneta. Äidillä on myös 8 viikon harkinta-aika synnytyksen jälkeen, jota ennen vauvaa ei anneta adoptioon.
Adoption soisi yleistyvän. Vaikeita päätöksiä kaikki, mutta abortit tuntuu joskus olevan liian helppo ratkaisu.Harkitsematonkin.
Abortti on paikassaan ihan ok, mutta mikä se sen paikka on?
Voimia vaan kaikille aborttiin päätyneille.
Suunnaton hatunnosto niille, jotka lapsensa adoptoitavaksi antavat ja tekevät joistakin perheen. Antavat lapselle, ihmiselle oikeuden elämään vaikkeivat itse voi lapselle elämää luonaan antaa.
> Adoptiosta tuossa kirjoitit. Sehän on nimenomaan
> niin, jos adoptiota harkitsee, niin ei vauvaa
> synnyttäneelle naiselle syliin ja imetettäväksi
> anneta.
Onko todellakin noin? Että jos adoptiota vain _harkitaankin_, niin sitten yritetään väen vängällä eristää vauva äidistään? Ei kuulosta hyvältä.
Itse asiassa, ottaen huomioon Suomen hyvin alhaiset kotimaisen adoption lukumäärät (alle 30 vuodessa) en usko olettamaasi suoralta kädeltä ja epäilen, että myös sellaiset lapset, joita olisi harkittu adoptioon annettaviksi, _ovat_ äitinsä kanssa alusta alkaen ja juurikin tämä vaikuttaa tärkeänä osatekijänä siihen, miksei siihen adoptioon loppujen lopuksi päädytäkään.
kysyä, että miten näet tapahtuvan sellaisessa tapauksessa, kun lääkäri ei puolla aborttia ja raskaana oleva nainen ei kertakaikkiaan halua lasta? Silloin kun tukea on yllin kyllin ja nainen silti haluaa abortin, täytyisikö nainen siis mielestäsi pakottaa äitiyteen? Puhut useassa yhteydessä tuen antamisen tärkeydestä niin yhteiskunnan kuin naisen perheen ja tulevan isänkin puolelta. Mutta mitä jos kaikesta tästä tuesta huolimatta nainen ei silti halua äidiksi? Kuinka paljon onnea luulet sellaisen vanhemmuuden tuovan niin naiselle kuin lapsellekin? Hyvin, hyvin harva mies, edes silloin harvoin kun eivät aborttia suoranaisesti halua epätoivotun raskauden alettua, on valmis vauvan yksinhuoltajaksi. Adoption psyykkinen taakka on taas usealle naiselle aivan liikaa edes ajatella. Joten miten ihmeessä saatasiin aikaan onnellisia äitejä naisista, joilla tukea riittäisi, mutta jotka eivät lasta halua? Eikö ole tärkeää ajatella jo olemassaolevan ihmisen tahtoa, elämänlaatua ja oikeutta oman elämänsä määrämiseen?
Kun sain tietää omasta raskaudestani, päätökseni selkeni heti. Yllätyin suuresti itsekin kuinka voimakkaasti tunsin haluavani abortin. Esimerkiksi jos asuinmaassani abortti ei olisi ollut laillinen, olisin matkustanut vaikka kuinka kauas sen saadakseni.
voi sulla kävi tosi huono tuuri. Otin ekan aborttipillerin tiistaina, mikä annettiin sitten vastaanotolla. Ne kaksi cytotekkia sitten, laitoin torstaina. "keskeytys" tapahtuikin jo keskiviikkona ja ilmeni vuotona. torstaina oli puolen tunnin ajan jonkinlaisia polttoja, ei hirveästi sattunut, sitten nukahdin...
Tällä vain tarkoitan sitä että jos joku lääkkeellistä keskeytystä suunnitteleva lukee näitä viestejä, niin ne aborttipillerithän vaikuttavat yksilöllisesti jokaiseen ihmiseen, ja itse taas suosittelen lääkkeellistä keskeytystä. Lisäksi se ei huononna myöhempien mahdollisetn raskauksien todennäköisyyttä.
itselläni piti olla "huoltaja/valvoja" kun otin lääkkeet, juuri nuiden kipujen varalta ja kun lääkkkeet oli kolmiolääkkeitä, varmaankin kaikilla samoja...
itselläni ei mitään kipuja että se on hyvin yksilöllistä... mutta eiköhän yksi kerta riitä, ainakin mulle.. mutta ei tarkoitus mitenkään loukata kerroin vaan että kaikilla ei ole samalla tavalla