vyöryivät Lohen tutkimuksen mukaan näin (esimerkkipaikkakuntana Haapajärvi):
"Keskusteluihin ilmaantui 1970-luvun lopulla lestadiolaisessa historiassa vähemmän käytetty käsite 'hengen vika'. Termillä oli Voitto Savelan analyysin mukaan oma kehityshistoriansa. Aluksi puhuttiin 'kuivasta ja hempeästä hengestä', joilla yleensä tarkoitettiin joko väljää suhdetta nimeltä mainittuihin synteihin tai lainomaisen tiukkaa normikristillisyyttä. 'Kuivan hengen, isäntähengen, ja hempeän hengen' tilalle nousi 'väärä henki' -käsite vuodesta 1975. 'Henkioppi' huipentui 1978, jolloin tehtiin laajasti parannusta 'kososlaisesta hengestä'.
--- Haapajärven rauhanyhdistyksen --- lähes vuosikymmenen jatkuneen 'henkien taistelun' vaiheista. Tunnusomaista tälle prosessille oli se, että paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta otti tehtäväkseen toimia yhdistyksensä alueella jäsentensä 'hengellisenä hallituksena', joka ainakin jossain määrin pyrki vaikuttamaan heidän elämäntapoja koskeviin ratkaisuihin.
--- johtokunta esiintyi kollektiivisesti ja sen menettelyn taustalla oli näkemys, että 'veljen vartijana oleminen' oli kristityn velvollisuus ja rikkoneen uskonystävän 'hoitamisessa' tuli noudattaa Kristuksen kirkkolakia.
Käytännössä tämä johti vähin erin siihen, että usein kahdenkeskisen puhuttelun jälkeen veljeä tai sisarta koskeva moite saatettiinkin johtokunnan tietoon, joka käynnisti jatkotoimet. --- sielunhoidollisesta kysymyksestä tulikin samalla hallintokysymys ja pöytäkirjaan omina pykälinään merkittyjen päätösten mukaisesti myös toimittiin. Johtokunta teki yhdistyksen jäseniä koskevia päätöksiä, vaikka toimien tavoitteet olivatkin puhtaasti sielunhoidollisia.
--- Näin sielunhoito institutionalisoitiin ja se tuli kytketyksi osaksi yhdistyslain mukaista organisatorista toimintaa.
--- Pöytäkirja siis samaisti yhdistyksen yleisen kokouksen Jumalan seurakuntaan. Tulkinnan mukaan Jumalan seurakunta -käsite oli tarkkaan määriteltävissä, ja sen raja voitiin vetää yhdistyksen jäsenyyteen. --- sielunhoidollinen asia muuttui ikäänkuin huomaamatta hallinnolliseksi kysymykseksi, jota käsiteltiin yhdistyslain ja rauhanyhdistyksen sääntöjen edellyttämällä tavalla.
Hoitokokoukset --- saivat alkunsa joko yksityisten ihmisten tai johtokunnan ilmaistua huolensa jonkin henkilön sielun tilasta. Kun henkilökohtainen keskustelu ei tuottanut tulosta, häntä puhuttelemaan lähetettiin yleensä kaksi tai kolme yhdistyksen jäsentä. Mikäli asiat eivät vieläkään selvinneet, kutsuttiin 'vikaan joutunut' johtokunnan puhuteltavaksi. Keskustelun jälkeen asianomainen joko teki 'parannuksen' tai hänet 'sidottiin', mikä merkitsi käytännnössä myös rauhanyhdistyksen jäsenyydestä erottamista. Asiat, joista tuona aikana puhuteltiin liittyivät useimmiten johonkin henkeen. Esimerkiksi 1979 vallitsi käsitys, jonka mukaan 'kososlainen henki' ajoi ihmisiä 'ulos Jumalan valtakunnasta'.
--- Hoitokokoukset muuttuivat säännöllisiksi vuodesta 1974 lähtien, jolloin johtokunnassa käsiteltiin kaikkiaan 10 eri henkilön 'sielun tilaa'. Heistä kahdessa todettiin olevan eri hengen, minkä vuoksi heitä ei enää pidetty 'Jumalan lapsina'. Kokousten määrä Haapajärvellä lisääntyi merkittävästi vuosien 1975 -1977 aikana, jolloin johtokunnan eteen kutsuttiin peräti 69 yhdistyksen jäsentä. Huolimatta 'puhuteltavien' suuresta määrästä kyseisinä vuosina rauhanyhdistyksestä erosi tai erotettiin ainoastaan kaksi ihmistä. Kaikki muut puhuteltavina olleet 'nöyrtyivät parannukseen' ja heille 'saarnattiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä'. Haapajärven rauhanyhdistyksen järjestämissä hoitokokouksissa vuosien 1975 - 1977 aikana ihmiset tekivät julkisesti parannusta muun muassa 'pappiseriseuraisuudesta', 'kuivasta ja hempeästä hengestä', ahneuden ja kateuden pirun hengestä', 'väärästä hengestä', 'lihan vapauden ja sydämen ylpeyden hengestä sekä kuivasta lakihengestä', 'itseä korottavasta hengestä' ja 'riitelevästä ja katkerasta hengestä'.
Varsinaisen huippunsa 'taistelu henkivaltoja' vastaan saavutti 1978, jolloin yhtenä ainoana vuonna 49 ihmistä teki selkoa käsityksistään johtokunnalle. Yleisimmin samana vuonna 'hoitotoimenpiteet' kohdistuivat 'väärän, kuivan ja hempeän hengen' vaikutuksiin. Hoitokokoukset jatkuivat vilkkaina vielä vuoden 1979 aikana, jolloin yleisimmäksi 'hoidettavaksi synniksi' muodostui 'kososlainen henki'. Kyseisen vuoden aikana johtokunnan eteen kutsuttiin 47 rauhanyhdistyksen jäsentä. Heistä yksi 'sidottiin synteihinsä' ja erotettiin rauhanyhdistyksestä.
Haapajärven rauhanyhdistyksen osalta sielunhoidolliset kokoukset vähenivät jyrkästi vuodesta 1980 lähtien, minkä jälkeen esille nousi enää yksittäisiä tapauksia. Vuosien 1980 - 1982 aikana johtokunta kuulikin ainoastaan 14 ihmistä. Tällöin aiheet koskivat politiikkaa, katkeruutta ja 'hempeää henkeä'. Viimeinen varsinainen hoitokokous vuodesta 1974 saakka jatkuneessa kokousketjussa pidettiin 1982.
Haapajärven rauhanyhdistys 'taisteli henkivaltoja vastaan' runsaat kahdeksan vuotta. Punaisena lankana hoitokokousketjussa oli henkioppi. Miltei kaikkien lankeamisten katsottiin aiheutuneen väärän hengen vaikutuksesta. Yhdistyksen johtokunta käsitteli vuosien 1974 -1982 välisenä aikana kaikkiaan 189 ihmisen hengellistä tilaa. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että lähes joka toinen yhdistyksen jäsen joutui sielunhoidollisia asioita käsitteleviin kokouksiin asianosaisena. On kuitenkin merkillepantavaa, että rauhanyhdistyksestä erotettiin tai siitä erosi ainoastaan yhdeksän jäsentä näiden hoitokokousten seurauksena.
--- Haapajärven Oksavan rauhanyhdistyksen johtokunta otti henkioppi-keskusteluihin osaa ensimmäisen kerran helmikuussa 1978, jolloin --- päätettiin järjestää tilaisuus, jossa vikaan joutuneita hoidettaisiin. 'Vikaan joutuneista' tehtiin maaliskuun johtokunnan johtokunnan kokouksessa luettelo, joka piti sisällään peräti 21 nimeä. Heidät kutsuttiin tulevaan hoitokokoukseen. --- edellä mainituista 21 yhdistyksen jäsenestä erotettiin 6.
"Keskusteluihin ilmaantui 1970-luvun lopulla lestadiolaisessa historiassa vähemmän käytetty käsite 'hengen vika'. Termillä oli Voitto Savelan analyysin mukaan oma kehityshistoriansa. Aluksi puhuttiin 'kuivasta ja hempeästä hengestä', joilla yleensä tarkoitettiin joko väljää suhdetta nimeltä mainittuihin synteihin tai lainomaisen tiukkaa normikristillisyyttä. 'Kuivan hengen, isäntähengen, ja hempeän hengen' tilalle nousi 'väärä henki' -käsite vuodesta 1975. 'Henkioppi' huipentui 1978, jolloin tehtiin laajasti parannusta 'kososlaisesta hengestä'.
--- Haapajärven rauhanyhdistyksen --- lähes vuosikymmenen jatkuneen 'henkien taistelun' vaiheista. Tunnusomaista tälle prosessille oli se, että paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta otti tehtäväkseen toimia yhdistyksensä alueella jäsentensä 'hengellisenä hallituksena', joka ainakin jossain määrin pyrki vaikuttamaan heidän elämäntapoja koskeviin ratkaisuihin.
--- johtokunta esiintyi kollektiivisesti ja sen menettelyn taustalla oli näkemys, että 'veljen vartijana oleminen' oli kristityn velvollisuus ja rikkoneen uskonystävän 'hoitamisessa' tuli noudattaa Kristuksen kirkkolakia.
Käytännössä tämä johti vähin erin siihen, että usein kahdenkeskisen puhuttelun jälkeen veljeä tai sisarta koskeva moite saatettiinkin johtokunnan tietoon, joka käynnisti jatkotoimet. --- sielunhoidollisesta kysymyksestä tulikin samalla hallintokysymys ja pöytäkirjaan omina pykälinään merkittyjen päätösten mukaisesti myös toimittiin. Johtokunta teki yhdistyksen jäseniä koskevia päätöksiä, vaikka toimien tavoitteet olivatkin puhtaasti sielunhoidollisia.
--- Näin sielunhoito institutionalisoitiin ja se tuli kytketyksi osaksi yhdistyslain mukaista organisatorista toimintaa.
--- Pöytäkirja siis samaisti yhdistyksen yleisen kokouksen Jumalan seurakuntaan. Tulkinnan mukaan Jumalan seurakunta -käsite oli tarkkaan määriteltävissä, ja sen raja voitiin vetää yhdistyksen jäsenyyteen. --- sielunhoidollinen asia muuttui ikäänkuin huomaamatta hallinnolliseksi kysymykseksi, jota käsiteltiin yhdistyslain ja rauhanyhdistyksen sääntöjen edellyttämällä tavalla.
Hoitokokoukset --- saivat alkunsa joko yksityisten ihmisten tai johtokunnan ilmaistua huolensa jonkin henkilön sielun tilasta. Kun henkilökohtainen keskustelu ei tuottanut tulosta, häntä puhuttelemaan lähetettiin yleensä kaksi tai kolme yhdistyksen jäsentä. Mikäli asiat eivät vieläkään selvinneet, kutsuttiin 'vikaan joutunut' johtokunnan puhuteltavaksi. Keskustelun jälkeen asianomainen joko teki 'parannuksen' tai hänet 'sidottiin', mikä merkitsi käytännnössä myös rauhanyhdistyksen jäsenyydestä erottamista. Asiat, joista tuona aikana puhuteltiin liittyivät useimmiten johonkin henkeen. Esimerkiksi 1979 vallitsi käsitys, jonka mukaan 'kososlainen henki' ajoi ihmisiä 'ulos Jumalan valtakunnasta'.
--- Hoitokokoukset muuttuivat säännöllisiksi vuodesta 1974 lähtien, jolloin johtokunnassa käsiteltiin kaikkiaan 10 eri henkilön 'sielun tilaa'. Heistä kahdessa todettiin olevan eri hengen, minkä vuoksi heitä ei enää pidetty 'Jumalan lapsina'. Kokousten määrä Haapajärvellä lisääntyi merkittävästi vuosien 1975 -1977 aikana, jolloin johtokunnan eteen kutsuttiin peräti 69 yhdistyksen jäsentä. Huolimatta 'puhuteltavien' suuresta määrästä kyseisinä vuosina rauhanyhdistyksestä erosi tai erotettiin ainoastaan kaksi ihmistä. Kaikki muut puhuteltavina olleet 'nöyrtyivät parannukseen' ja heille 'saarnattiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä'. Haapajärven rauhanyhdistyksen järjestämissä hoitokokouksissa vuosien 1975 - 1977 aikana ihmiset tekivät julkisesti parannusta muun muassa 'pappiseriseuraisuudesta', 'kuivasta ja hempeästä hengestä', ahneuden ja kateuden pirun hengestä', 'väärästä hengestä', 'lihan vapauden ja sydämen ylpeyden hengestä sekä kuivasta lakihengestä', 'itseä korottavasta hengestä' ja 'riitelevästä ja katkerasta hengestä'.
Varsinaisen huippunsa 'taistelu henkivaltoja' vastaan saavutti 1978, jolloin yhtenä ainoana vuonna 49 ihmistä teki selkoa käsityksistään johtokunnalle. Yleisimmin samana vuonna 'hoitotoimenpiteet' kohdistuivat 'väärän, kuivan ja hempeän hengen' vaikutuksiin. Hoitokokoukset jatkuivat vilkkaina vielä vuoden 1979 aikana, jolloin yleisimmäksi 'hoidettavaksi synniksi' muodostui 'kososlainen henki'. Kyseisen vuoden aikana johtokunnan eteen kutsuttiin 47 rauhanyhdistyksen jäsentä. Heistä yksi 'sidottiin synteihinsä' ja erotettiin rauhanyhdistyksestä.
Haapajärven rauhanyhdistyksen osalta sielunhoidolliset kokoukset vähenivät jyrkästi vuodesta 1980 lähtien, minkä jälkeen esille nousi enää yksittäisiä tapauksia. Vuosien 1980 - 1982 aikana johtokunta kuulikin ainoastaan 14 ihmistä. Tällöin aiheet koskivat politiikkaa, katkeruutta ja 'hempeää henkeä'. Viimeinen varsinainen hoitokokous vuodesta 1974 saakka jatkuneessa kokousketjussa pidettiin 1982.
Haapajärven rauhanyhdistys 'taisteli henkivaltoja vastaan' runsaat kahdeksan vuotta. Punaisena lankana hoitokokousketjussa oli henkioppi. Miltei kaikkien lankeamisten katsottiin aiheutuneen väärän hengen vaikutuksesta. Yhdistyksen johtokunta käsitteli vuosien 1974 -1982 välisenä aikana kaikkiaan 189 ihmisen hengellistä tilaa. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että lähes joka toinen yhdistyksen jäsen joutui sielunhoidollisia asioita käsitteleviin kokouksiin asianosaisena. On kuitenkin merkillepantavaa, että rauhanyhdistyksestä erotettiin tai siitä erosi ainoastaan yhdeksän jäsentä näiden hoitokokousten seurauksena.
--- Haapajärven Oksavan rauhanyhdistyksen johtokunta otti henkioppi-keskusteluihin osaa ensimmäisen kerran helmikuussa 1978, jolloin --- päätettiin järjestää tilaisuus, jossa vikaan joutuneita hoidettaisiin. 'Vikaan joutuneista' tehtiin maaliskuun johtokunnan johtokunnan kokouksessa luettelo, joka piti sisällään peräti 21 nimeä. Heidät kutsuttiin tulevaan hoitokokoukseen. --- edellä mainituista 21 yhdistyksen jäsenestä erotettiin 6.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kyse on Tuomas Lohen Oulun yliopistossa tekemästä historian pro gradu -tutkimuksesta. Tutkimuksen tarkan nimen olen aikaisemmin ilmoittanut.
Jaksaisitkos kaivaa tuon gradun nimen vielä esiin jostain, kun minä en keksinyt. Luulen sukulaiseni olleen Haapajärvellä (Yli-Iissä, Rantsilassa ja viimeisenä Oulussa) olleen yksi pääjehuista organisoimassa hoitokokouksia.
pisti viestissäni silmään tuo paikkakunta Yli-Ii, jossa vanhempani asuvat edelleen. Mitä se tarkoitti tämän jutun yhteydessä, onko siellä ollut myös suuri hoitokokous buumi 70-luvulla?
Ainakin Oulun yliopiston kirjastossa sen voi lainata, näytti olevan lainassa...
Gradun tiedot:
Oulun yliopiston kirjasto
Tekijä(t): Lohi, Tuomas
Nimeke: Haapajärven lestadiolaisuuden vaiheet 1863-1999 / Tuomas Lohi
Aineisto: kirja
Julkaistu: Oulu : [T. Lohi], 2000
Opinnäyte: Pro gradu -työ : Oulun yliopisto, Historian laitos
--------------------------------------------------------------------------------
Kokoelma: Snellmanian kirjasto. Opinnäytteet/1. krs LAINA-AIKA 28
Sijainti: SNELL OPIN HIS Lohi Tuomas
Niteiden kokonaismäärä: 1 (paikalla 0)
- Nide -1 matkalla - 24/03/2006
Henkilö, joka päätyi Ouluun SRK:n keskeiseksi mafioosoksi harrasti urakiertoa toimien mm. Yli-Iissä. Hoitokokouksia sielläkin riitti, mutta käsittääkseni se ei ollut aivan mustinta aluetta.
on Lohen pro gradun nimi.
ei Yli-Ii.
kososlainen henki=??
Laitat ylempänä olevaan hakukenttään sanan kososlaisuus ja saat kasapäin vastauksia, esimerkiksi tämän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005580137#22000000005580137
Vaikka koko hoitokokousoperaatiota on yritetty aktiivisesti salata viime vuosikymmenet vl-liikkeessä, on hyvä että joku on kuitenkin saattanut myös mustaa valkoiselle.
Kun näitä lainauksiasi lukee, tulee väkisin mieleen se kun yritin vuosien ajan vanhemmiltani ja muilta sukulaisiltani kysellä, että mitä silloin 70- ja 80-luvuilla oikein tapahtui. He kiistivät järjestelmällisesti kaiken, väittivät minun "muistavan väärin" tai muistikuvieni vääristyneen ajan kuluessa.
En ollut niin kiinnostunut aiheesta, että olisin sitä enempää penkonut, mutta nyt ne kaikki kokemani kauhut lukevatkin edessäni näyttöpäätteellä juuri sellaisina kuin ne muistan. Järkyttävää.
En yhtään ihmettele, että SRK yrittää kieltää alamaisiltaan (vl) täällä käymisen kun vuosikymmenien ajan valheeseen kätketyt ja piilotetut asiat ovat täällä kaikkien nähtävillä.
Olen tämän viestin kirjoittanut erääseen toiseen ketjuun, mutta täälläkin puhuttiin nyt siitä kososlaisuudesta, mitä olen ihmetellyt siinä mielessä,että mitähän se mahtaa tarkoittaa.
Olen itse 25-vuotias, ja seurannut tätä hoitokokous-keskustelua mielenkiinnolla. Kun olin lapsi 80-luvulla "aistin" jollain tavalla, että menneisyydessä on tapahtunut jotain kummallista. Havaitsin aikuisissa jonkinlaista pelkoa.
Ihan oikein havaitsinkin. Kummitäti ja mummo ovat kertoneet, että koko rauhanyhdistyksen piti tehdä parannusta "kososlaisuudesta", en edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Lisäksi rauhanyhdistys oli vielä määritellyt, mistä tämä "kososlainen henki"oli saapunut minun mummolaani. Oli siis nimi ja talo tiedossa mistä tämä "henki"oli ikäänkuin kulkeutunut heille. Ei voi muuta sanoa kuin että kuulostaa hirvittävältä.
Ei kuulosta siltä, eikä tätini sanoin tunnukaan siltä, että näillä olisi mitään tekemistä kristinuskon ydinsanoman, armon ja rakkauden kanssa.
Lapsuudesta muistan sellaisen "pelon ja ankaruuden", joka liittyi lestadiolaisuuteen ja Ry:seen. Nyt aikuisiällä olen tämänkin palstan avulla ymmärtänyt että ei se ollut armoa ja rakkautta. Ei se ollut oikeanlaista uskoa.
Mummo ja täti ovat vanhoillislestadiolaisia, ja olen heidän kanssaan saanut asiasta keskustella,he ovat sitä mieltä että onneksi on menty parempaan suuntaan, mutta kyllä on aihetta 70-luvusta keskustella avoimesti.
Minulle on aina opetettu ,että Pyhän Hengen avaamina seurakunnalle Jumalan sana puhujaveljien kautta oikein selitetään.
Jos Pyhän Hengen kautta erehtymätön seurakunta ilmoittaa erehtyneensä,niin silloin on olennainen osa vl-opetuksesta murentunut mahdottomuuteensa. Mitä ajatellaan sen jälkeen kaikista muista vl-seurakunnan neuvoista/säännöistä.
Itse 60-luvulla syntyneenä elin vl-piireissä 70-luvun lapsuuteni ja 80-luvun nuoruuteni, joten näidenkin keskustelujen valossa olen ajallisesti kokenut vl-liikkeestä ilmeisesti vain sen pimeän puolen.
Ihan varhaislapsuudestani minulla on muutama hämärä muistikuva, joissa muistan kokeneeni lämpöä ja rakkautta vl-uskovien taholta. Jo 70-luvulla meistä lapsista oli ihan luonnollista, että seuroista palattiin vasta puoliltaöin. Me nukuimme Ry:n lattioilla ja pöydillä kun aikuiset pitivät hoitokokouksiaan...
70-luvulla uusia kieltoja ja käskyjä syntyi idearikkaiden hoitomiesten toimesta kuin sieniä sateella. 80-luvulle mentäessä nuorilta oli jo melkein "kaikki kielletty". Seurustelusäännötkin olivat niin tiukat, että kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa oli lähes mahdotonta niissä puitteissa.
Pelko jatkuvia painostustoimia kohtaan ja kyttäämisen aiheuttama ahdistus kasvoi niin kovaksi, ettei eläminen siinä ilmapiirissä ollut enää mahdollista. Vieläkin, kahdenkymmenen vuoden jälkeen ne pari johtavaa hoitomiestä aiheuttavat minulle puistatuksia jos satutaan vaikka kaupungilla kohtaamaan...
Kyllä on käyty pimeässä.
Aimo tähän totesi, että myönteiseksi on hoitokokoukset koettu.
Jollain tavalla pystyn kuvittelemaan mitä olet joutunut kokemaan. Irtihän sellaisesta on päästävä. Ongelma on vaan siinä, että tässä yhteisössä panoksena on taivas ja helvetti, joka saattaa irtautujassa aiheuttaa suuren psyykkisen ahdistuksen.
Kokkikerhostahan voi lähteä, jos seura ei miellytä,eikä siinä sen kummempaa.
"Ongelma on vaan siinä, että tässä yhteisössä panoksena on taivas ja helvetti, joka saattaa irtautujassa aiheuttaa suuren psyykkisen ahdistuksen."
Tuohan se on se suurin ongelma. Kun on lapsesta saakka kasvanut siihen, että pääsee taivaaseen ja jos eroaa vl-uskosta joutuu helvettiin, ja koko elämä pyörii tämän kuvion ympärillä, niin helposti siinä sekoaa. Varsinkin, jos joku toinen pääsee sanomaan sinulle, että "en pidä sinua uskovaisena, koska...."
Vl-liikkeessä ihmisillä on paljon mielenterveydellisiä ongelmia, ainakin niiden esirukouspyyntöjen perusteella joita suviseuroissa luetaan.
että sen jälkeen kun meille (nuoret miehet) ei enää elämisen mahdollisuutta annettu ja jätin vl-piirit, luulin pitkään ihan oikeasti että olen saatana lapsi ja Jumala on minulle selkänsä kääntänyt (kuten minua lähtiessä evästettiin).
Minulle sanottiin, että millään mitä teet ei ole enää siunausta, jos hädän hetkellä rukoilet muista että "epäuskoisen" rukous on Jumalalle kauhistus ja siitä saattaa seurata rangaistus, minua varoitettiin ehtoolliselle menemisestä koska siellä juon vain kadotukseni maljan jne...
Helvetillä pelotteleminen ja pelkoon lapsesta asti kasvattaminen on ainoa keino pitää kasassa ja saada noinkin suuri joukko noudattamaan kyselemättä alati muuttuvia kieltoja ja käskyjä. Nyt jälkeenpäin olen käsittänyt pelkoon kasvattamisessa olevan kysymys vl-päättäjien valtapelistä.
mutta olen haudannut lapsuudenystäviäni, jotka kesken parhaan nuoruuden, piireistä poispotkittuina ja ankarassa arvottomuuden tunnossa eivät löytäneet paikkaansa eivätkä saaneet iteskunnioitustaan enää takaisin vaan joivat itsensä hengiltä.
Sitä minä todella ihmettelen, ettei näille heidätkin poispotkineille hoitomiehille ole tullut tuntoa tekemisistään, vaan he rinta rottingilla edelleen mestaroivat Ry:nsä johtopaikoilla. Luulen heidän olevan niin paatuneita, ettei heille enää tuntoa tulekaan.
Minulle ei ihan kaikkea tuota suoraan muistutettu, mutta sisälläni tiesin tuon todeksi eli sen, että minua "siunattiin" tuon tyyppisillä ajatuksilla...
Toki törmäsin siihen todellisuudessakin hieman eri muodoissa, mutta sisältö samanlaisena.
Avioliitostani sanottiin: "Ei tule kestämään...". Seuroissa käynnistä varotettiin, että paadutan vain itseni, jos en tee parannusta. Kerrottiin perheelleni, kuinka sukulaisveeällät lapsineen rukoilevat iltaisin puolestani. Kirkossa en voinut käydä, ehtoolliselle en uskaltanut, muualle en mennyt... Olin tosi kahleissa. Itsessäni ja toisen takia!
itse kokenut kovat ja ankarat hoitokokoukset jyväskylässä. jätttivät ikuiset arvet, en varmasti koskaan tule täysin tasapainoiseksi. olin silloin 15v.srk edessä piti parannusta tehdä, lihanhimosta, kososlaisuudesta ja hempeästä hengestä. onko muita?
olleen myös muualla. Vielä vuosikymmenten jälkeen eräs (kososlais)kokouksia käynyt Ry:lle jäänyt henkilö muisteli muussa yhteydessä noista tapahtumista, että "sydän oli vereslihalla".
Olen hyvin kiitollinen Jumalalle, että Hän johdatti pois väärään menneestä yhdistyksestä jo ennen noita "kososkokouksia".
Ennen kokouksia nautittiin "rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä". Talosteltiin vapaina kuin taivaan linnut ja laulettiin sydämen kyllyydestä siioninlauluja.
Kaipauksella noita aikoja muistellen sirkka
jossa laulettiin tähän tapaan "kuivat oksat viinipuusta puhdistaa pois Jumala" jne.. Se oli meilläpäin hoitokokouksen tunnari (tunnussävel), sen laulamisesta tiesi, että kohta se helvetti taas alkaa!
Johtokunnan puheenjohtaja meni mikrofonille, pyysi ulkopuolisia poistumaan koska kohta käsitellään "siionin sisäisiä asioita", ulko-ovi lukittiin ettei kukaan tule kuuntelemaan eikä myöskään karkaa ja sitten kuivia oksia alettiin kerätä seurakunnan eteen "tulella poltettaviksi"...
Totuus on, että ”ihminen on luomakunnan peto”. ”Hoitajien” vallankäyttöön liittyy ja on liittynyt mm. esiintymishaluisuus, ”hullun rohkeus”, epärehellisyys, oman edun tavoittelu, omien tekojen peittäminen, oman itsensä korostamien ja kateus. Maineensa kiillottamisessa ihminen pyrkii syyllistämään vilpillisesti toisia ”synneistä”, joissa itse elää, peittääkseen omat tekonsa. Kateudessaan ihminen pyrkii mitä hirvittävimmin keinoin tuhoamaan toiselta kaiken sen mitä itseltä puuttuu.
Valitettavasti kärsimään joutuvat ja ovat joutuneet rehelliset, hyväuskoiset, hiljaiset ja kaunosieluiset ihmiset, jotka ovat saaneet todella paljon. Sielun rauha ja onnellisuus loistavat heidän olemuksestaan.
Jo tuo ovien lukitseminen oli hätkähdyttvä viesti siitä että nyt tapahtuu jotakin mikä ei kestä päivänvaloa. Julkisen yhdistyksen toiminta suljettiin ja alettiin viettää hämäräperäisiä rituaaleja pitkälle yön tunneille.
Kyllä sitä todella nuorena ihmeteltiin mutta ääneenhän ei tohdittu mitään sanoa, koska "seinilläkin on korvat" ja ilmiantoja hoitomiehille tapahtui jatkuvasti.
1. Kiinnostaisi tietää, oletko voinut puhua kenellekään näistä asioista sen koommin?
2. Miksi kokoukset sinun käsittääksesi loppuivat ja loppuivatko ne yhtäkkiä ?
3. Käsiteltiinkö saarnoissa noita kokouksia, miten suhtauduttiin erotettuihin ja/ tai "sidottuihin"?
4. Oletko itse vielä Ry:llä ja miten pystyit jäämään sinne kokemustesi jälkeen?
Voisitko kertoa mahdollisesti muutakin, mitä mieleesi juolahtaa ?
Kiitos jos viitsit vastata!
Silloin kun olin vielä piireissä mukana, asioista en uskaltanut puhua, koska helposti olisi huomannut itse olevansa seuraava "hoidettava". Joillekin näin kävikin.
En jäänyt katsomaan hoitokokousten loppumista, koska minun maljani tuli täyteen ennen sitä. Kuulemma olivat loppuneet heti sen jälkeen kun olin poistunut piireistä 80-luvun puolessa välissä.
Kyllä niitä saarnoissakin sivuttiin, mutta puhujamiehet keksivät pilkallisia sanontoja pois heitetyistä ja varsinkin itse lähteneistä, kuten: "Sielunvihollisen sokaisemana Jormakin käveli omin jaloin ulos Jumalan valtakunnasta..., Eipä kestänyt Kerttukaan rakkauden neuvoja" ja näitä sitten toisteltiin kuin mantraa aina kun näistä henkilöistä oli puhetta...
Kiellettiin olemasta missään tekemisissä "sidotun" kanssa, eli eliniän kestäneet ystävyys-, naapuruus- ja tuttavuussuhteet pakotettiin panemaan poikki välittömästi. Käskettiin sanomaan päivää sidotulle kadulla kohdattaessa, mutta kuulumisia ei saanut jäädä vaihtamaan. Heidän annettiin ymmärtää olevan niin paljon alempaa kastia, etteivät "Jumalan lapset" edes alennu juttelemaan heidän kanssaan.
Kun nämä onnettomat pois heitetyt sitten katkeroituivat epäinhimillisen julmaan kohteluunsa, hoitomiehet voitonriemuisena julistivat kaikille Ry:llä kuinka "sielunvihollinen on saanut jo Jormankin mielen katkeraksi Jumalalle"... Tätäkin mantraa toisteltiin aina tilaisuuden tullen varoitukseksi muille.
Itse en koskaan ollut seurakunnan edessä syytettynä, mutta pelko oman vuoron tulemisesta eli sydämessäni toistakymmentä vuotta. Kun olin tavallaan elänyt monta kertaa mielessäni läpi sen kuinka minunkin kimppuuni jossain vaiheessa käydään, ei eroamispäätös ollutkaan enää kovin vaikea. Asiaa helpotti se, että KAIKKI paikkakunnalle jääneet ikätoverit oli jo siinä vaiheessa heitetty pihalle.
Palokunnantalolta saa tietoa laista, joka kieltää lukitsemasta ovia yleisötilaisuudessa !
tullut silloin mieleen... olis voinut soittaa palokunnan pelastamaan hoitokokoukselta.
Huomaatteko keskustelijat, ettei yhtään vl-provokaattoria ole nyt valehtelemassa, kun on riittävän tarkkaa faktaa kirjoitettuna?
Olemme saaneet palstalle arvokkaan dokumenttien kirjoittajan koskien lestadiolaista menneisyyttä.
Nämä ovat arvokkaita tietoja, joita lukee mielellään. Toivon Leenalle Jumalan runsasta siunausta elämään ja saakoon Jumala joskus vielä puhdistaa puimatantereen, tämän lestadiolaisen uskon, joka kaipaa uskonpuhdistusta.
Onko jossain nänä asiat kirjoitettuna kirjaksi, vai mistä saat aineiston kirjoittaa tänne.
Ainakin teet suuren työn, jos joudut ne itse kirjoittamaan jostain pöytäkirjoista.
Lohen tutkimus on luultavasti ensimmäinen vl-uskovaisen itsensä laatima kuvaus tapahtumista.
On tavattoman arvokasta että Leena Huovinen on mahdollistanut dokumenttiin pohjautuvan keskustelun noista ajoista täällä. Kiitos monien puolesta!
Haapajärvellä toimittiin siinä mielessä väärin, että sielunhoidolliset asiat vietiin johtokunnan kokousten pöytäkirjoihin, niinkuin Lohi kirjoittaa.
Ry:n säännöissä todetaan; "Jos jäsen on luopunut yhdistyksen katsantokannasta taikka ei noudata näitä sääntöjä tai yhdistyksen tahi johtokunnan päätöksiä taikka menettelyllään vaikeuttaa yhdistyksen tai SRK:n toimintaa,...., on johtokunnalla oikeus erottaa hänet yhdistyksestä. Ennen pätöksen tekemistä jäsenelle varataan tilaisuus selityksen antamiseen asiassa...."
Sielunhoidolliset asiat tulee aina erottaa erilleen yhdistyksen organisatorisesta toiminnasta.
Ymmärrän kuitenkin 70-luvun tapahtumien olleen niin vaikeita käsitellä, että ylilyöntejä ja "muotovirheitä" luonnollisesti esiintyi.
Johtokunnan puhutteluun joutuminen sinänsä on mahdollista tänäkin päivänä, kuten säännöissä todetaan.
No onko toiminta muuten ollut aivan asianmukaista. Kun ei vaan olisi pöytäkirjaan viety...
Sain viestistäsi käsityksen, että sinua harmittaa julmien hoitomiesten rakkaudettoman hoitonsa pöytäkirjaan merkitseminen eikä se, että lähimmäinen joutui tästä väärästä hoidosta kärsimään.
Minusta on hyvä että on olemassa kirjallisiakin todisteita, ettei kaikkea voisi kiistää...
Vanhempieni kotona kuuluu silloin tällöin nauhalta V.Savelan puhe v.1978 Kajaanin suviseuroista. Siinä hän juuri puhuu väärästä hengestä: "olkoon sen hengen nimi sitten mikä tahansa, se on orjuuden henki", hän saarnaa.
ilmenee liiteosiossa, että Haapajärven Rauhanyhdistyksen puheenjohtajana toimi hoitokokousvuosina nimenomaan Voitto Savela. Eikö hänestä sittemmin tullut joku pääpamppu SRK:lla?
Ongelma taitaakin olla tutkimuksellsiesti siinä, että -70-luvun "hoitajat" elävät ja voivat hyvin edelleenkin. Tutkimuksen tekeminen on siten todella hankalaa. Miten lie Lohi uskaltanut?
Toisaalta onneksi Lohi on ehtinyt tutkimuksensa jo tehdä ja dokumentoida. Jääpähän ainakin yksi kirjallinen todiste jälkimaailmalle noista ajoista. Hurjaa hommaa!
O.Savela on vissiin SRK:n johdossa. Voitto on jo kuollut.
oli sanonta vl-piireissä aikoinaan kun molemmat veljekset olivat ehdokkaina eduskuntavaaleissa. Voin vain kuvitella, kuinka nämä hoitomiesten hoitomiehet ovat vaalien jälkeen laskeneet äänimääräänsä löytääkseen "siioneita", joiden alueella heitä ei riittävästi jäsenmäärään nähden äänestetty...
Kostoksi kovakorvaisille Ryhdistyksille pari hoitokokousta, niin muistavat seuraavan kerran äänestää oikeaa henkilöä.
Tuo Lohen gradu tulee jäämään ensimmäiseksi ja viimeiseksi sarjassaan. Epäilenpä, että pöytäkirjat joihin gradussa viitataan, on jo hävitetty.
Kaikkein nolointa tapauksessa on se, että SRK:n julkaisemasta versioista ("Lähteistä kasvaa virta") on editoitu pois nämä kiusalliset hoitokokousasiat. On se niin rehellistä, niin rehellistä...
Yksittäisiä ylilyöntejä? Heh heh....
Lohen tutkimuksen ja silminnäkijöiden, hoitokokoukset kokeneiden kertomusten yhtenäiset kuvaukset ovat osoittaneet vedenpitävästi häikäilemättömäksi valheeksi SRK:n nykyjohdon, mm. pääsihteeri Aimo Hautamäen puolustelut että "joku" jossain oli ehkä mahdollisesti saattanut erehtyä "ylilyönteihin" ja "nöyryyttävään kohteluun" toisia uskovaisia kohtaan.
Nöyryyttävä ja ihmisarvoa loukkaava, Jumalan Sanan vastainen toiminta kattoi kaikki hoitokokoukset kautta maan, vuosien ajan.
Niinpä. Onhan nämä 70-luvun tapahtumat ollut tiedossa,MUTTA kun on ollut sana sanaa vastaan ja väite väitettä vastaan ja totuuden kertominen on vaiennettu "maailmaan menneiden rienauksena."
Vaikeneminen ja vaiennetuksi tuleminen on ollut hyvin tuskallista.
Luulen ,että tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa.
Vasta täällä olen nähnyt, että menettely oli identtinen jokaisella Ry:llä koko suomessa toistakymmentä vuotta. Yksittäisistä ylilyönneistä puhuvat SRK:n johtajat valehtelevat päin naamaa. Näitä "yksittäisiä ylilyöntejä" tapahtui todennäköisesti kymmeniätuhansia ympäri Suomen ja kuulemma ulkomaillakin.
keskustelua täällä. Ehkä "yksittäisistä ylilyönneistä" kasvaa yleinen käytäntö kun niitä on riittävästi.. Samaan tapaan kuin puroista kasvaa virta tms...
"--- samaisti yhdistyksen yleisen kokouksen Jumalan seurakuntaan. Tulkinnan mukaan Jumalan seurakunta-käsite oli tarkkaan määriteltävissä, ja sen raja voitiin vetää yhdistyksen jäsenyyteen."
Samalla tavalla "uskottiin" kaikissa SRK:n jäsenyhdistyksissä. Ja uskotaan yhä, koska kuulemma "oppi ei ole muuttunut".