Tämän päivän Iltasanomissa Mika Myllylä puhuu näin (tv-ohjelmassa huomenna):
"- Jollakin tavalla tietysti jätetään heitteille. Urheiluliittojen ja opetusministeriön puolelta ei pidetä huolta, mitä elämään voisi sen jälkeen kuulua ja miten sitä voisi kehittää. Siirtymä huippu-urheilijan elämästä tavalliseen elämään jää usein urheilijan omalle kontolle, Myllylä toteaa tänään esitettävässä Sorainen (Harkimo) -keskusteluohjelmassa MTV3:lla. "
Miksi urheilijoita tulisi kohdella eri tavoin kuin muita suomalaisia, kun he lopettavat työuransa?
Urheilija, lopetettuaan ammattinsa harjoittamisen (urheilu) tahtoo opetusministeriön ja urheiluliittojen kyselevän perään, että miten nyt menee ja mitä kuuluu. Kun ei perään kysellä, urheilija kokee tulleensa heitteille jätetyksi.
Tässä maassa vuosittain joutuu aika moinen määrä ihmisiä lopettamaan ammattiuransa ja ammatinharjoittamisensa kesken kaiken. Eivätkä he vaadi, että ministeriöistä ja eri liitoista alettaisiin kysellä heidän kuulumisia.
Eivätkä he koe, että heidät olisi heitteille jätetyt - ja suurin osa heistä ei ala alkoholia ryypiskellä.
Useat joutuvat lopttamaan ammatinharjoittamisen sairastuttuaan vakavasti tai loukkaannuttuaan.
Monet, niin monet, joutuvat lopettamaan ammatin harjoittamisen sen tähden, että työsopimusta
ei enää jatketa: työttömyys - kuinka paljon meillä onkaan työttömiä, ts. ihmisiä, jotka ovat
joutuneet lopettamaan työuransa.
Jos ministeriöt ja erilaiset liitot alkavat paijata urheilijoita, kun nämä eivät enää ammattiaan harjoita, niin eiköhän ministeriöiden tulisi alkaa paijata myös jokaista sairastumisen, loukkaantumisen tai työttömyyden tähden ammattiuransa lopettamaan joutunutta?
Eihän suurin osa urheilijoista vaadi erikoiskohtelua. Suurin osa heistä toimii kuten
muutkin ihmiset, jotka ovat ammatinharjoittamisen joutuneet kesken kaiken lopettamaan:
etsivät muita töitä, joihin soveltuvat tai opiskelevat. Miettikääpä nyt Matikaisen Marjoa,
Ringa Ropoa, Toni Niemistä ja monia muita urheilijoita eri aloilta: he toimivat yhteiskunnassa kuten muutkin, jotka eivät enää voi ensimmäistä ammattiaan harjoittaa = hankkivat toisen ammatin tai muita töitä.
Mika Myllylänkin tulisi toimia kuten muutkin ihmiset tässä yhteiskunnassa: hankkia muita töitä
tai opiskella uusi ammatti. Niin me kaikki muutkin joudumme tekemään, olimmepa mistä syystä tahansa joutuneet ensimmäisen ammattityömme lopettamaan.
Ei ammattiuran katkeaminen ole mikään puolustus alkoholin suurkuluttamiselle.
Ammattiuran katkeaminen on syy ainoastaan sille, että hankkii uuden ammatin tai uuden työn!
Kun elämä parrasvaloissa päättyy, on aika aloittaa tavallinen arkielämä. Mihin osalta urheilijoita katoaa se päättäväisyys, määrätietoisuus ja kunnianhimo, jotka heillä oli urheiluammatissaan? Kyllähän sillä sisulla, päättäväisyydellä ja määrätietoisuudella luulisi kehittävän, opiskeltavan itselle uusia töitä
tai uuden ammatin, sillä suurin osa meistä suomalaisista siten joutuu tekemään, kun ensimmäinen ammattiala ei enää työmahdollisuuksia tarjoakaan.
"- Jollakin tavalla tietysti jätetään heitteille. Urheiluliittojen ja opetusministeriön puolelta ei pidetä huolta, mitä elämään voisi sen jälkeen kuulua ja miten sitä voisi kehittää. Siirtymä huippu-urheilijan elämästä tavalliseen elämään jää usein urheilijan omalle kontolle, Myllylä toteaa tänään esitettävässä Sorainen (Harkimo) -keskusteluohjelmassa MTV3:lla. "
Miksi urheilijoita tulisi kohdella eri tavoin kuin muita suomalaisia, kun he lopettavat työuransa?
Urheilija, lopetettuaan ammattinsa harjoittamisen (urheilu) tahtoo opetusministeriön ja urheiluliittojen kyselevän perään, että miten nyt menee ja mitä kuuluu. Kun ei perään kysellä, urheilija kokee tulleensa heitteille jätetyksi.
Tässä maassa vuosittain joutuu aika moinen määrä ihmisiä lopettamaan ammattiuransa ja ammatinharjoittamisensa kesken kaiken. Eivätkä he vaadi, että ministeriöistä ja eri liitoista alettaisiin kysellä heidän kuulumisia.
Eivätkä he koe, että heidät olisi heitteille jätetyt - ja suurin osa heistä ei ala alkoholia ryypiskellä.
Useat joutuvat lopttamaan ammatinharjoittamisen sairastuttuaan vakavasti tai loukkaannuttuaan.
Monet, niin monet, joutuvat lopettamaan ammatin harjoittamisen sen tähden, että työsopimusta
ei enää jatketa: työttömyys - kuinka paljon meillä onkaan työttömiä, ts. ihmisiä, jotka ovat
joutuneet lopettamaan työuransa.
Jos ministeriöt ja erilaiset liitot alkavat paijata urheilijoita, kun nämä eivät enää ammattiaan harjoita, niin eiköhän ministeriöiden tulisi alkaa paijata myös jokaista sairastumisen, loukkaantumisen tai työttömyyden tähden ammattiuransa lopettamaan joutunutta?
Eihän suurin osa urheilijoista vaadi erikoiskohtelua. Suurin osa heistä toimii kuten
muutkin ihmiset, jotka ovat ammatinharjoittamisen joutuneet kesken kaiken lopettamaan:
etsivät muita töitä, joihin soveltuvat tai opiskelevat. Miettikääpä nyt Matikaisen Marjoa,
Ringa Ropoa, Toni Niemistä ja monia muita urheilijoita eri aloilta: he toimivat yhteiskunnassa kuten muutkin, jotka eivät enää voi ensimmäistä ammattiaan harjoittaa = hankkivat toisen ammatin tai muita töitä.
Mika Myllylänkin tulisi toimia kuten muutkin ihmiset tässä yhteiskunnassa: hankkia muita töitä
tai opiskella uusi ammatti. Niin me kaikki muutkin joudumme tekemään, olimmepa mistä syystä tahansa joutuneet ensimmäisen ammattityömme lopettamaan.
Ei ammattiuran katkeaminen ole mikään puolustus alkoholin suurkuluttamiselle.
Ammattiuran katkeaminen on syy ainoastaan sille, että hankkii uuden ammatin tai uuden työn!
Kun elämä parrasvaloissa päättyy, on aika aloittaa tavallinen arkielämä. Mihin osalta urheilijoita katoaa se päättäväisyys, määrätietoisuus ja kunnianhimo, jotka heillä oli urheiluammatissaan? Kyllähän sillä sisulla, päättäväisyydellä ja määrätietoisuudella luulisi kehittävän, opiskeltavan itselle uusia töitä
tai uuden ammatin, sillä suurin osa meistä suomalaisista siten joutuu tekemään, kun ensimmäinen ammattiala ei enää työmahdollisuuksia tarjoakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ns huippu-urheilijat (hemohessiheput) saavat yhteiskunnalta ilmaisen elatuksen huolimatta,vaikka kisoista ei tule edes hopeaa.On kuulemma riittävää sijoittua kymmenen parhaan joukkoon!Mielestäni hopeakin on hävitty kulta.
Lisäksi mm Myllylä on saanut ilmaiset tontit,omakotitalot,hevoset ym ja kehtaa ruikuttaa.Tavallinen (?!)kansalainen joutuu ottamaan pankista lainaa selviytyäkseen velvolisuuksistaan ja työpanos on varmasti merkittävämpi kuin hullunkiilto silmissä hiihtäminen.
se on vain niin että lahjakkaat urheilijat menestyvät tänäpäivänä jotka laittavat elämänsä harjoitteluun..kyse on enemmän siitä ketkä löytävät sen muutaman prosentin parannuksen suoritukseen kielletyillä aineilla ilman käryä..ihmiset unohtavat sen kovan työn ja puhutaan vain aineista..jos se olisi niin helppoa luulen et siellä menisi andy Mc Coysta lähtien jengiä pipo silmillä maalia kohden..silti toivon et urheilu olisi puhdasta mut sitä se ei tule ehkä koskaan olee..ei syyllistetä omia koska muutkin tekevät samaa..
veronmaksajat maksavat ja kustantavat urheiluammattia harjoittavien joka päiväisen elämän, knu he saavat urheilija-apurahoja.
Sen lisäksi nämä urheilijat saavat sponsoreiltaan melkoiset summat - ainakin Myllylä aikoinaan sai.
Miksi niitä pitää sitten ammattiuransa jälkeen vielä yhteiskunnalisten insituutioiden ja veronmaksajien paapoa?
Eihän kukaan sairauden, vammautumisen tai lomauttamisen tähden ammattityönsä keskeyttänytkään saa
paapomista yhteiskunnalta!
Ei urheiljoille tule veronmaksajien rahoja enempää antaa kuin on jo annettu ammatinharjoittamisen aikana (aktiivammattiiura).
Eihän nyt kukaan muukaan saa yhteiskunnalta sellaista paijaamista kuin Myllylä kaipaa urheilijoille!
Mikä ero urheilun ammatissa on muihin ammattialoihin nähden? Miksi urheilijoita tulisi kustantaa ja paapoa
yhteiskunnan rahoilla ja kustannuksella sen jälkeen kun he ovat ammattinsa lopettaneet, kun ei muitakaan
ammattinsa lopettaneita paapota ja holhota yhteiskunnan varoilla!
Myllylänkin tulisi alkaa tehdä nyt jo muita töitä kuten muutkin urheilijat ovat alkaneet tehdä kun urheiluammatti on taakse jäänyt.
Ei siinä sovi jäädä humalapäissään odottelemaan vielä ministeriöiltäkin almuja. Mitä hiton almuja ministeriöiltä muutkaan
ammattiuransa lopettaneet ovat saaneet!!!
Toni Nimeminen on hyvä esimerkki: mies tekee monenlaista työtä, josta maksetaan palkkaa. Eikö Myllylänkin tulisi
tehdä töitä eikä vaan ryypätä ja odottaa ministeriöltä lisää paapomista?!
Mika: ei ministeriöt kerro muillekaan suomalaisille miten sitä voisi elää ja elämäänsä kehittää
sen jälkeen kun ammattiura on katkennut! Mitä ihmettä varten urheiluammattilaisille täytyisi tuollainen, haluamasi, erityiskohtelu antaa?!
Mika: itse valitsit ammattisi, jossa elätät itseäsi veronmaksajien arhoilla (apurahat). Itse valitsit ammattisi, joka on lyhyt aikainen.
Myös tiettentekijät ja taiteilijat ovat saaneet apurahoja (veronmaksajat maksaa), mutta he eivät ole jääneet ruikuttamaan ministeriöltä ja medialta huomiota, vaan tekevät TÖITÄ!
Tee sinäkin! Hanki töitä ja uusi ammatti kuten muutkin tässä yhtiskunnassa!