Kertokaahan nuoret, miten olette päätyneet eri ratkaisuihin saatuanne tiedon raskaudesta. itse olen 19 vuotta ja raskaana. en osaa päättää mitä tekisin.. yhtenä päivänä olen varma että haluan lapsen ja toisena olen abortin kannalla... olen lukion saanut juuri suoritettua loppuun ja aion joka tapauksessa pitää välivuoden ennen kuin pyrin opiskelemaan markkinointia. poikaystäväni sanoi olevansa tukenani mitä sitten ikinä teenkin, hänellä on jo yksi lapsi ja hän on 25 vuotias. yhdessä ollaan oltu puoli vuotta ja rakkaus on molemmin puolista. koti äidiksi en kuitenkaa loppu elämäksi halua jäädä vaan kunnian himoa työelämään on paljon. onko kellään vinkkejä tai mielipiteitä vaihtoehtoihini lapsi vai abortti?
Lapsi vai abortti?
nimetön
191249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinuna miettisin todella tarkkaa, koska jos teet abortin niin voi olla että sinulla ei ole mahdollisuutta saada lapsia myöhemmin, sitten kuin niitä haluat.
olen kyllä sillä kannalla että jos sinulla on vain mahdollisuutta ja varaa pitää lasta niin pidä ihmeessä. se on sinulle kuitenkin rakkain ja hienoin asia maailmassa, uskoisin :)
Toivon puolestasi että päädyt oikeaan ratkaisuun :)
Olin sinua vuotta nuorempi saadessani rakkaani.
Mulle päätös oli itsestään selvä, jo siksikin, etten henk.koht. hyväksy aborttia.
Pakottaa minun ei tarvinnut itseäni äidiksi, vaan ajatus oli kaunis ja ihana, vaikka shokkia aluksi oli, koska onhan se iso ja pelottavakin muutos; saada lapsi.
Tulin raskaaksi yllätyksellisesti, en siis tarkoituksella.
Minä en edes ajatellut sitä, miten minun ja miehen kävisi (ja huonosti kävi), mutta kyseessä oli minun lapsi, minun antama elämä.
Kunnioitin sitä. Se meni kaiken muun edelle.
Minä olin valmis siihen, enkä ole hetkeäkään sitä katunut.
Kukaan ei voi sulle sanoa mitään vinkkejä, koska tää on niin iso asia, ja teidän on se perheenä ratkaistava.
Se, että saisit lapsen, ei tietenkään tarkoita, että joutuisit kotiäidiksi, ehhei.
Itse olin 3v kotona ja nyt hankin ammattia kovalla vauhdilla.
Teidän pitää vaan yhdessä jutella asiasta, koska asia koskee teitä molempia.
Jos on kerran raskaaksi tullut ja ollut huolimaton ehkäisyn kanssa niin ottakoon myös vastuun teoistaan!! Eli en ainankaan kannata aborttia tällaisessa tilenteessa! Ikää sulla on tarpeeksi kasvattaa lasta niin sinuna en edes harkitsisi aborttia!!!
sanoiko alottanut että oli huolimaton????? jos ehkäisy petti vitun idiootti. vituttaa tollaset nuijat.
mutta, me oltiin huolimattomia EI KÄYTETTY EHKÄISYÄ OLLENKAAN ja siitä tuli raskaaks. yllättävää. kuten nitta tuossa jo aiemmin mainitsi äitiys/isyys on hämmentävää ja poikaystäväni alkoi kallistua abortin puolelle. mutta se ei enää ollut edes mahdollista siinä vaiheessa kun asian otin neuvolassa puheeksi. että nyt ollaan onnellinen pieni perhe. itselläni ei tullut abortti mieleenikään ja siksi olin miehelle vähän loukkantunut. mut muksu on hänen silmäteränsä.
että. ette kyllä oo ollu kovin kauan yhdessä ja kun miehelläsi on jo entuudestaan lapsi niin kestääkö parisuhteenne sitä että teille tulee lapsi. lapsen myötä joutuu luopumaan yllättävän monesta asiasta. mutta jos olet itse sitä mieltä että sinusta on äidiksi ja haluat ottaa sen vastuun niin kaikki hyvin. jos haluat luoda uraa eikä abortti ole mielestäsi kauhea ajatus, älä rupea äidiksi. lapsi ansaitsee hyvät rakastavat vanhemmat ja onnellisen lapsuuden. piste.
mitä sä cara hikeennyt!!
olen huomannut et olet jokaisella palstalla nimitellyt kaikkia joksikin!! tällä hetkellä mä olen se idiootti, nuija!
ja en näe siinä mitään väärää että en kannusta aborttia! olen sitä mieltä että aborttia pitää todellakin harkkia ahkerasti meinaa se voi olla asia minkä katuu loppu elämän.
mutta en suosittele tai en halua että lapsien pitäsi kärsiä jos venhemmat on epäkypsiä vanhemmiksi! mutta sitä mitä hain takaa on se että jos on huolimaton seksissä (mitä te ette ollu niin en viitta teihin) niin siitä pitää myös ottaa vastuu.
ja pahoin pelkään että sinä cara käsität moni asia täällä väärin, alat heti hieentyä.
mutta en tahdo tehdä tästä asiasta tänn isompaa numeroa, sanoin vain mielipiteeni, ja käsittäköön kaikki sen omalla tvallaan. pääasia että ittse tiedän mitä mieltä olen :p
hyvää kevättä :D
puhuin omasta puolesta että jos olisin sinun tilanteessa niin en olisi edes harkinnut aborttia, ja sanoin että ikää sinulla on "tarpeeksi" mutta valitettavasti vaikutat teksitis perusteella ja nemittelyisäsi hieman lapselliselta,mutta kaikki päättäköön elämästään ittse enkä tahdo sekaantua sinun päätyksiin!!
sillä ei siis ole mitään merkitystä. mietin vain. ja hikeennyin siksi, että vaikka olisikin ikää, ei siltikään välttämättä valmis/kykenevä vanhemmaksi. kaikki viiskymppisetkään eivät ole kykeneviä vanhemmaksi, vaikka ikää olisi ja kuinka. eli jos ihminen, joka ei ole valmis äidiksi, jättää abortin tekemättä sen vuoksi, että sinä täällä paasaat, ja lapsi kärsii sen vuoksi kauheista asioista, joista VIATTOMAN lapsen ei pitäisi kärsiä, ni kyllä todellakin hikeennyn, ja enemmänkin. äitiys EI KATSO IKÄÄ vaan kypsyyttä. jos ei halua lasta, pitää saada tehdä abortti. ja sillä silee. viattoman (joskus jopa syntymättömän) lapsen ei kuulu kärsiä äidistä joka ei häntä halunnut.
ei se tietenkään katso ikää onko valmiiksi äidiksi vai ei, onhan se kypsyys joka sen sanoo.
mutta ittse en kanata aborttia siinä tilanteessa jos on mahdollisuus pitää lasta, mielestän pitää ottaa vastuu teoistaan, mutta vahinkoja sattuu mutta tietenkin pitää miettiä kaikkia ratkaisuja tarkkaan.
ittse en tekisi aborttia mutta onhan se hyvä kypsmättömille ja joilla ei ole mahdollisuus pitää lasta että on sellainen ratkaisu kuin abortti. mutta silloinkin pitäisi olla varuillaan ja miettiä että mitä seurauksia seksissä on.
niin kuin kiroitin ensimmäisessä tekstissä että: sinuna en edes harkitsis aborttia.
siinä tilanteessa en ole sanonut että hän ei saisi tehdä abortin, kerroin vain oman näkö kulmani asiaan.
MUTTA, jos on käyttänyt ehäisymätöntä seksiä ja tulee raskaaksi niin silloin saa todellakin syyttää ittseensä, meillä on nyky päivän niin paljon eri ehkäisyjä!
jos tulee raskaaksi sen takia että on ollut huolimaton niin mielestäni pitää ottaa vastuu omista hölöyksistä!
MUTTA, tietenkin on sellaisia pokkeuksia tilanteita kuin että esim. Lapsella on jonkun näkönen vamma, kuin esim. cp, ja tietää ittse että lapsella ei tule olemaan helppo elämä,
JA jos naista on raiskattu,
niin ne on sellaisia tilanteita kuin MINÄ hyväksyn abortin.
Asiaa pitää miettii tarkkaan että lapsi ei kärsi, ja että ei sitten kadu loppu elämään että on pitänyt lasta tai tehnyt abortin.
Luulen että me cara ollan molemmat samaa mieltä asiasta mutta emme ymmärrä toistemme tekstiä oikein :)
"jos on käyttänyt ehäisymätöntä seksiä"
HAHHAH miten seksiä käytetään?
on.
helvetin hauskaa??
tuolla abortti palstalla lukemassa ketju
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000015091140
Siinä on vähän puhetta miksi päädyttiin aborttiin ja mitä siitä seurasi.
Voisin ehkä listata vähän hyviä ja huonoja asioita abortin ja raskauden puolesta ja vastaan.
Mainitsen kuitenkin nyt sen aluksi, että raskaus on rankka, ja lapsen saaminen ei ole pelkästään ihana asia. Lapsen kasvatus on rankkaa jokapäiväistä työtä, siihen tulee sitoutua. Rahaongelmat ovat suurin yksittäinen syy eroihin nuorissa parisuhteissa (riidat jne) ja rahasta on aina pulaa mikäli koulutusta ja työtä ei ole. Lapsi voi siis olla rasite suhteelle.
Myös tuo, ettette ole olleet yhdessä kuin puoli vuotta, asettaa kovia haasteita. Puoli vuotta on aivan liian lyhyt aika TODELLA tuntea toista.
Mutta muu ilo lapsesta onkin sitten sitä vaaleanpunaista unelmaa, kakkavaippojen yököttölyä ja omista jumpista luopumista siksi että veisi sen muksun jääkiekkokaukaloon :D Vaikka abortilla pelotellaan että "ei voisi enää yhtä helposti tulla raskaaksi" niin kyllä normaali terve ihminen tulee raskaaksi vaikka abortin olisi tehnyt, ei se sitä tarkoita.
Ihmisiin on vaan terveysvalistuksesta iskostunut käsitys että heti ekasta kerrasta nalli napsahtaa (niin kuin se voikin!!!), mutta tosiasiassa voi mennä helpoisti muutama kuukausi ennen kuin raskaaksi tulee, vaikka nuori olisikin. Myös hedelmällisyys alkaa laskea hitaasti vasta (muistaakseni) 25 ikävuoden jälkeen, ja vasta 30-vuotiaana jyrkkenevästi.
olet käynyt nk. peruskoulutuksen - tästä voi enää vain jatkaa, eli tosiaan mahdollinen amk/yliopisto. Vuoden voi viettää kaupan kassalla pohtien mahdollista tulevaisuuden ammattiaan, tai hoitaen lasta.
- ei työkokemusta, työpaikan saaminen raskauden jälkeen mahdollisesti vaikeaa. Myös opiskeluinto laskee tutkitusti (helsingin sanomat, en muista oliko eilinen vai torstain lehti) mitä vanhemmaksi tulee, ja välivuosi lapsen kanssa taatusti laskee intoa opiskella kun tietää että pikkuinen odottelee siellä kotona :(
- opiskelu on vaikeaa lapsen kanssa, mutta niin on myös opiskelu lapsi työ! Koska taatusti ette ilman työtä pelkillä opiskelijan tuella ja lainalla selviä..
- lapsi saatuna, työnantajat tykkää enemmän kun on lapsi tehtynä jo - toisaalta, jos nuorella on jo yksi lapsi, työnantaja ei mahd. halua palkata koska pelkona on että toinen voi olla tulossa.
- menetät ikätoveriesi seuran opiskellessa, opiskelijamaailmassa paljon rientoja ja tekemistä sekä tuttavia, uusiin ihmisiin tutustumista. Ei siis pelkkää ryyppäämistä ja sekoilua vaan ihan aitoja uusia kontakteja, joista voi olla hyötyä myöhemmässä elämässä. Toisaalta, opiskelijoissa eri-ikäisiä, osa aloittanut syystä tai toisesta opinnot vasta esim. 22-vuotiaana (tehnyt esim. amiksessa saatua ammattia sitä ennen).
- Lapsen kanssa jaksaminen. Yövalvominen voi olla helpompaa, mutta toisaalta - ei ihminen parissa vuodessa NIIN paljon vanhene, 19-vuotias jaksaa valvoa vielä siinä missä 25-vuotiaskin.
- et voi koskaan olla henkisesti niin valmis lapseen kuin olisit mahdollisesti vähän enemmän elämää nähneenä.
- henkinen rasite. Nuoret äidit kuulevat paljon negatiivisia kommentteja.
- muut ikätoverit voivat olla ihastuksissaan lapsesta, mutta juttukavereita lapsen kasvusta jne voi olla vaikea löytää, koska monet ikätoverit eivät ole vielä tuossa vaiheessa, pikemminkin mielessä pyörii seurustelun aloittaminen, omaan kotiin muutto, opiskelun aloittaminen...
lapset ovat ihania
miehesi on jo sen verran vanha, että voisi olettaa että hän jo työelämässä ja rahaa tulee?
miehellä entinen lapsi, kokemusta ehkä lapsen kasvatuksesta?
- mies on kenties ainoa työllistynyt, ja kun rahasta tekee tiukkaa, voit kokea itsesi "yksinhuoltajaksi".
En laskenut jaoinko nyt tasapuolisesti molemmille vaihtoehdoille plussia ja miinuksia, mutta nuo tulivat ekana mieleen. Lisää kumpaakin laatua löytyy taatusti, lapsiin keskityin aika vähän nyt.
Sen sanon että jos haet tukea päätökselle pitää lapsi, niin teiniäitipalsta on siihen oikea. Tämä palsta on niin korruptoitunut niskakarvat pystyssä olevista teiniäideistä, että heiltä et taatusti ainoatakaan lasta lyttäävää kommenttia saatikka teini/nuorta äitiyttä arvostelevaa kommenttia saa. Eli vaaleanpunaisiin unelmiin pääset tänne leijumaan. Realismia ja murhaajaksi haukkumista löytyy taasen sitten aborttipalstalta. Äitiyspalstalta löytyy sitten arkea - masennusta, väsymystä, rahan puutosta, esikoisten kiukuttelua..
Kannattaa tutustua. :)
Itse olen ollut kerran raskaana ja sain keskenmenon - olin silloin melkein 17. Nyt olen yliopistossa, enkä mieti hetkeäkään mahdollista syntymätöntä lastani. Opiskelen unelma-ammattiani ja nautin vapaudesta joka liittyy omaan kotiin, hyviin ystäviin ja ihaniin mielenkiintoisiin harrastuksiin. Myös poikaystävä löytyy. En koe menettäneeni mitään. Lapsen haluan joskus, mutta sen aika ei ole nyt. Tsemppiä kuitenkin minkä tahansa valinnan teet!
hetkeäkään syntymätöntä lastasi?
Meil on rahasta tiukkaa,mulla ei viel ees amis suoritettu loppuun ja toinen syntyy kohta. Onnellisempi en vois olla.Ei ole raha (tai rahan tiukkuus) vaikuttanu meijän suhteeseen mitenkään. Se on itsestä kii miten siihen suhtautuu.
Mä käyn amiksen loppuun tän toisen jälkeen (1-2v päästä) ja siit on kuule ihan hyvä tilaisuus päästä töihin kun on saanu paperit, työnantaja on tyytyväinen kun on lapset jo saatu. Mieti tarkkaan.
mieti syntymätöntä lastani. Olen niin nuori vielä että jos satun sille päälle että alkaisin haaveilla vauvasta (mitä tällä hetkellä todella epäilen) niin kyllä sen saa aikaiseksi tehtyä. Suomalaisten naisten terveys on niin hyvä että kyllä alle 25-vuotiaana sen lapsen saa "tehtyäkin".
Miksi loukkaannut siitä että joku ei todellakaan kaipaa lasta? En mielestäni haukkunut teiniäitejä missään vaiheessa? Palstaa kommentoin ja sen yleistä ilmapiiriä. Ilmaisin vain että - kuten itsekin sanot - lapsen kasvatus ja eläminen ei ole helppoa nuorella iällä. Rahaongelmat ovat yleisiä eikä kukaan voi kieltää ettei raha helpottaisi elämää. Mikäli helpommalla tahtoo selvitä, odottaa muutaman vuoden.
Ja jos viitsit lukea viestini uudelleen, niin taisin siellä mainitakin että tuo työllistyminen on kaksipiippuinen juttu - joko työnantaja päättelee kahdesta lapsestasi että hyvä, muksut tehtynä, tai sitten uumoilee että jukopliut se vääntää viel kolmannenkin kun makuun on päässyt ja työpaikka vilahtaa silmiesi edestä..
En halunnut lytätä ketään tuolla, kerroin vain oman mielipiteeni asiasta että kaipaanko mahdollista lastani. Ja vastaus on kyllä että en. Joskus tulee miettineeksi kun näkee exsän että hui kauhistus, onneksi en tuolle miehelle lasta vääntänyt ja omaa elämääni pilannut (tällä haen sitä että tosiaan haluan panostaa opiskeluuni, en halua mennä yliopistoa läpi asenteella että kunhan kurssit käy heittämässä.. amiksen suoritus on vähän eriasia kuin täysipäiväinen panostus teoreettiseen tietoon), mutta muuten ei mielessä edes käväise oma lapsi kun katson 19-v kaverini vuoden vanhaa otusta.
Turhasta ei kannata hermostua. Myöskään todistelusi että kyllä meillä hyvin menee, ei kiinnosta koska en tunne sinua, enkä sinua henk. koht mielestäni loukannut - eikä minulla ole mitään teiniäitejä vastaan. Valitsen vain omalla kohdallani etten sellaiseksi halua/halunnut tai sitä kaipaa/kaivannut.
Tulihan sinulta tuolta hyviäkin seikkoja esille, mutta korjaisin omasta mielestäni muutaman kohdan jonka itse olen kokenut toisin.
"opiskelu on vaikeaa lapsen kanssa, mutta niin on myös opiskelu lapsi työ! Koska taatusti ette ilman työtä pelkillä opiskelijan tuella ja lainalla selviä.."
Minä en ole kokenut opiskelua ollenkaan vaikeaksi näin "lapsellisena". Motivaatio on paljon korkeammalla, ja koulu on se "minun oma asiani".
Ainoa mikä kannattaa pohtia valmiiksi on päivähoito ja rytmit, kun ne sujuu niin pääsee jo pitkälle :)
Meillä mies käy töissä joten rahallisesti ollaan pärjätty hyvin. Kaikki mikä on välttämätöntä ollaan saatu ja pientä ekstraa siihen päälle.
"muut ikätoverit voivat olla ihastuksissaan lapsesta, mutta juttukavereita lapsen kasvusta jne voi olla vaikea löytää, koska monet ikätoverit eivät ole vielä tuossa vaiheessa, pikemminkin mielessä pyörii seurustelun aloittaminen, omaan kotiin muutto, opiskelun aloittaminen..."
Jokaisella paikkakunnalla on järjestetty jotain äiti-lapsi toimintaa. Vaikka ei nyt juuri sitä omanikäistä seuraa löydykään niin monia äitejä kylläkin. Äiti on äiti, oli sitten ikä mikä tahansa. Ja ainakin minulla äitiys on niin iso osa minua, joten en kaipaa edes seurustelua omasta asunnosta tai opiskelusta. Päinvastoin, haluan seuraa muista äideistä, jutella lapsista ja heidän uusista taidoistaan, äitiydestä. Äitiys on niin iso osa ihmistä.
ollessamme molemmat opiskelijoita. Saimme miehen opintotuen,opintolainan,asumislisän sekä äitiyspäivärahan ja myöhemmin kotihoidontuen sekä lisäosan ja pärjäsimme todella hyvin. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.
En kyllä ole nuori mutta kerronpahan kuitenkin miksi ME päädyimme ratkaisuumme...
Raskaus oli vahinko ja se yllätettiin jo alussa, viikolla viisi. Olimme olleet yhdessä miehen kanssa viisi vuotta, olin itse 27 vuotias. Hormonaalista ehkäisyä käytettiin, mutta vain yhtä ehkäisyä, sillä parisuhteessa on työlästä muistaa tuplata... Vaikka tiedän paremmin; yksi ehkäisy ei ole koskaan riittävä jos lapsia tai tauteja ei haluta.
Päädyimme aborttiin. Ratkaisu oli automaattinen; teemme lapsen vain toivottuna. Me molemmat olemme samaa mieltä asiassa, meille abortti ei ollut eettisesti vaikea päätös, vaan luonnollinen ratkaisu. Jälkeen päin ei ole ollut syyllisyyttä tai vastaavaa, sillä ajattelen kaiken, niin myös tämän vain järjellä, tunteet eivät ole olleet itselleni koskaan merkittävässä ratkaisijan roolissa.
Yksittäisiä syitä miksi päädyimme, on esimerkiksi se, että me molemmat olemme hyvin toimeentulevasta keskiluokkaisesta työläisperheestä lähtöisin. Meille on itsestään selvyys, että kun on lapsia huollettavana niille täytyy olla tarjota tietty elintaso, emme halua tarjota yhtään mitään vähempää kuin itse olemme lapsuudessa saaneet. Molemmilla on käsitys onnellisesta lapsuudesta ja sen haluamme tarjota. Meidän onnelliseen lapsuuteemme ei kuulu materian niukkuutta, kuten ei myöskään ei-toivottuna elämistä, vanhempien vajaavaisuutta jne. Vajavaisuudella tarkoitan, että vanhemman roolissa täytyy olla täysillä, siinä vaiheessa kun ollaan vanhempia lapsille ollaan vain sitä, aika on vain lapselle, ura on luotu, opiskelut opiskeltu, kapakoissa juoksut juostu...
Mieheni vanhemmat olivat suhteellisen nuoria mieheni saadessaan ja mieheni on kertonut kärsineensä kun joutui katselemaan vanhempiensa juomista ja siihen liittyvää riitelyä. Omat vanhempani olivat jo iäkkäämpiä ja en ollut ennen 18 ikävuotta nähnyt äitiäni edes humalassa. Oma äitini on esikuvani; minäkään en halua keskittyä muuhun kuin äitiyteen lapsien/lapsen ollessa pieni. Työ on silloin vain työssäkäymistä ja rahan hommaamista perheelle, ei elämän päämäärä.
Tällä hetkellä työ ja ura on kuitenkin vain elämän päämäärä. Kaiken pitää olla jo plakkarissa sitten kun perhettä tulee. Uran huipussaan siellä mihin tähtään. Sitten voin keskittyä enää vain työntekoon, en uran luomiseen, vaan annan kaiken ylijäävän perheelleni.
Meille molemmille on raha sen verran tärkeää, että emme aioi alentaa lastammekaan tyytymään vähempään kuin täydelliseen. Se malli on myös kotoa, meillä kummankaan kotona ei jouduttu mistään luopumaan jos auto hajosi tai tarvittiin uudet sukset ja ne sukset sai saman tien kun tarvitsi. Meillä ei ollut koskaan puutteen takia listaa kielletyistä harrastuksista, olemme kokeilleet laskettelusta ratsastukseen ja mieheni jopa pelasi yhden kauden jääkiekkoa hyvillä, käytetyillä, omilla varusteillaan. Se ei ole merkki siitä, että olisimme pilalle lellittyjä, kuten täällä helposti käsitetään (eli emme saaneet hetken mielijohteesta mitään ja jouduimme mm. tekemään kotitöitä viikkorahamme eteen), vaan se on sitä, että olemme saaneet kokea ja kehittää itseämme/persoonaamme kaikin käytettävissä olevin resurssein.
Summa summarium: Kaikki tämä on antanut meille kuvan siitä mikä on täydellinen lapsuus (jopa puutteet, eli mieheni tietää miten ikävää on kun vanhemmat juovat ja selvittelevät suhdettaan lapsen nähden). Oma työni on antanut minulle kuvan siitä kuinka haastavaa on lapsen kasvattaminen ja sitä ei voi tehdä puoli tosissaan. Yhteinen näkemyksemme on, että lapsen tulee olla toivottu, me emme halua kasvaa vanhemmuuteen raskauden myötä, vaan me haluamme haluta vanhemmiksi ennen raskautta, haluamme olla innossaimme kahdesta viivasta, emmekä itkeä pettymyksen kyyneliä. Meille lapsen biologisuudella, ole myöskään merkitystä, eli suotta iästämme mitään lohkaisette, vain sillä, että lapsi on alusta asti toivottu.
Lapsia emme halua siis tällä hetkellä, mahdollisesti emme koskaan... Tavoitteet on niin kovat ja mahdollisesti saavuttamattomatkin, ehkä meille ei koskaan haluta lapsia, kuka tietää.
Abortttiin ei kuitenkaan kenenkään lähteä liian heppoisin perustein tai toisten painostamana, siitä ei tule kuin ongelmia. Täytyy itse tietää täysin varmasti mitä tekee... Jos sinullakin on vankka näkemys elämästäsi, ja miksei onnellisesta lapsuudestakin, ei päätöksen tekeminen tuota minkäänlaisia ongelmia. Jos et ole varma tavotteistasi on korkea aika alkaa miettimään.
Olet varmasti sekaisin, kasvaahan sisälläsi uuden elämän alku.
Minä päädyin yhdessä mieheni kanssa lapsen pitämispäätökseen, eikä me oltu seurusteltu kuin vajaan vuoden silloin.
Eli oltiin sillon vähän reilu puoli vuotta enemmän yhdessä kuin te. Riippuen suhteesta nk. alkuhuuma häviää ½-2 vuoden välissä.
Kotiäidiksi sinun ei tarvitse jäädä loppuelämäksesi. Ei todellakaan. Voit suorittaa vielä minkälaisia tutkintoja, vaikka sinulla olisi lapsi. Lapsi voi hidastaa sairasteluillaan yms. opiskeluja. Minä aion jatkaa nyt ensi talvena todennäköisesti koulua.
Abortti tai lapsen pitänen on sinun päätettävissä. Miehesi voi vaikuttaa, mutta hän ei päätöstäsi tee.
Minulla on selvät periaatteet lapsen kasvatuksessa: Minä olen aikuinen, lapsi on lapsi. Minä en ole hänen kaveri, vaan äiti, vaikka nuorena ehkä ymmärrän paremmin lastani.
Äitiys on erittäin rankkaa, mutta on tässä hyvät puoletkin. Kun poika on oppinut hymyilemään, yksi pieni hymy voi pelastaa koko päivän.
Pärjäät varmasti - oli ratkaisusi mikä tahansa. Jaksamisia!