Meillä on tulossa yhteinen vauva piakkoin ja miehelle on ensimmäisestä suhteesta 9v poika. Tähän väliin miehelläni mahtuu 5v suhde naisen kanssa josta ei ole syntynyt lapsia. Nyt yhtäkkiä kahden vuoden hiljaiselon jälkeen tämä nainen haluaisi tavata tätä 9v poikaa. Käsittääkseni hän ei ole pitänyt siihen mitään yhteyttä eikä poikakaan häntä ole kaipaillut. Mitä helvetin järkeä tässä kuviossa on?
Poika asuu eri kaupungissa kuin me ja yhteiset viikonloput ovat muutenkin liian lyhyitä nii pitäisikö tässä vielä alkaa kuljettamaan lasta exille? Onko se hänen edun parasta ollenkaan? Vai haluaako exät tehdä aina jotain sekoittaakseen uusia kuvioita. Tuntuu olevan tämä yhteinen vauva aika yllätys kaikille.
Poika asuu eri kaupungissa kuin me ja yhteiset viikonloput ovat muutenkin liian lyhyitä nii pitäisikö tässä vielä alkaa kuljettamaan lasta exille? Onko se hänen edun parasta ollenkaan? Vai haluaako exät tehdä aina jotain sekoittaakseen uusia kuvioita. Tuntuu olevan tämä yhteinen vauva aika yllätys kaikille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on lasta tavata, ehkä kannattaa asiaa kumminkin lähteä pohtimaan ennemmin tämän lapsen näkökulmasta. Jos tämä ex on ihan ok, lapsi haluaa häntä tavata, miksei kerran, parikin, miltä lapsesta sitten tuntuukin. Mitään säännöllisiä tapaamisia tuskin kannattaa sopia, mutta jos tämä ex on vilpittömin aikein liikkeellä, se paljastuu kaikille varmasti aika pian. Jos lapsi haluaa edelleen pitää yhteyttä tähän naiseen, minusta se vaan on mukavaa, onhan hän kuulunut lapsen elämään pikähkön aikaa. Tietysti nämä tapaamiset tulee sovittaa myös teidän aikatauluihinne, että tapaamisten järjestämisestä ei tulisi perheellenne taakka...
että jo kolmas äitipuoli! Eikö naikkosilla ole mitää rajaa niiden puoliensa kanssa?
Siis, eikö näillä miehillä ole mitään rajaa...eikö?
Olen miettinyt useaan kertaan, että katkeisiko poikapuoleni ja minun välit jos hänen isänsä kanssa tulisi ero ?
Toivoisin, että niin ei kävisi.
Viiden vuoden aikana olemme saaneet rakennetuksi hyvät, luottavaiset ja lämpimät välit toisiimme sekä pojan äidin uuteen perheeseen.
Ihan vilpittömässä mielessä, jos on asialla ei minusta tapaamisissa voi olla mitään pahaa.
Muuta kuin uuden puoliskon mustasukkaisuus..
Tapaahan lapsi serkuksiaan ja isovanhempiakaan.
Miksi siis exää ei voisi rinnastaa ns. "sukulaiseksi". Eihän vastuu biologisista lapsistakaan pääty erotessa.
Lapsen kannalta on tärkeää, että hänellä on lähellään aikuisia tukena ja välittämässä.
Lapsi on kuitenkin aina lapsi.
Onnelisen uusperheen edellytyksenä on avoimuus, keskustelu ja pitkä pinna.
Jos ei voi sietää ajatusta existä, ei kannata leikkiin edes ryhtyä.
Mennyt elämä on elettyä elämää.
Tsemppiä kaikille uusperheellisille ja muille.
Rakastakaa ja tukekaa toisianne.
Minusta tuokin on ihan hölmöä että sitä pitää venyä vaikka minkälaisiin perhemuotoihin. Jos ei onnistu nii sit voi olla ilman.. Jos lapsii haluaa tavata tätä exää, voi hän sen tehdä oma-aloitteisesti. Siinä ei ole ongelmaa. Mutta ei niin että me alamme järjestämään näitä tapaamisia.
Ei tarvitse olla suppea, jos ei halua kaikkeen suostua. Niin ja etenkin kun mieskin on sitä mieltä että tämä ihminen voisi hankkia oman elämän. Ja vaikka niitä omia lapsia..
Niin ja vielä lisäys että tuli virhe otsikkoon.. ei äitipuolia ole kuin 2 (minä ja edellinen) ja sit tämä biologinen äiti.
Kaksi vuotta on pitkä aika olla pitämättä yhteyttä, ja nytkun nykyiseen suhteeseen tulossa lapsia niin otetaan vasta yhteyttä? Kyllä mulla alkais ainakin kellot soimaan!
Meille kävi ihan vastaavasti, toki ajattelimme lapsen parasta ja tuota että lapsella on parasta mahdollista olla paljon välittäviä aikuisia ympärillään. Sitten kun exä huomasi ettei saakkaan mitään häslinkiä aikaan nykyiseen suhteeseen, lapsea tapaamalla niin jätti koko asian sikseen, ei enää tapaa lasta!!! Ja tuo vasta onkin huono asia lasta ajatellen!! Onneksi sitä tapailua ei kestänyt pidempään niin ei lapselle mtn traumoja tuosta syntynyt!