Olisi mukava vaihdella kuulumisia.
Mones lapsi tulossa?
Koska La?
Mones lapsi tulossa?
Koska La?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
meille tulossa ensimäinen lapsi la ois tos kolmen viikon päästä
meillekkin esikoinen tulossa ja LA 14.8
ja la 16.9.
..tuleva heinämamma :) Esimmäinen lapsi ja LA on 7.7. Kovasti kesää odotellaan..
Ensimmäinen lapsi tulossa ja laskettu aika on 13.7.:)
ekaa odotan, la 20.7... masu kovasti ainakin kasvanut... kyllähän se elämä nyt muuttuu:)
toinen tulossa. isompi nyt 2,5 v
Mulla tulossa eka, la 30.7. Mullon itsellä samana päivänä synttärit! Ois aika ihana synttärilahja ku vauva tulis samana päivänä ;) Minusta on hyvä tulla näin nuorena äidiksi! Sekin silti on tosi henkilökohtanen juttu... kaikki kypsyy eri aikaan ja on valmiita eri ikäisinä tulemaan äidiksi.
heipähei!
meillä ensimmäistä vauvaa odotellaan. laskettu aika 23.4.
minusta tulee siis 21-vuotias äippä ja isukki on 24 vuotta.
Tuleva isä puhuu jo,että sitten pian toinen lapsi leikkikaveriksi..minä olen sitä mieltä,että katsotaan nyt ensin tämä ensimmäinen.
Tahtoisin saada opiskelut loppuun (eivät vielä alkaneetkaan;) ennen mahdollista kakkosta. Onneksi on amk-paikka odottamassa,niin voi aloittaa koulun kun tahtoo..ei tarvitse siitä stressata, saa rauhassa keskittyä stressaamaan sitä, että miten jaksaa opiskelua kun on pieni lapsi.
Miten teillä muilla, onko ammatti jo ja vakituisessa työssä vai koulut kesken tai aloittamassa opiskelua myöhemmin?
Kuinka ystävät (vai onko ystäväpiirissä jo paljon lapsiperheitä) ja vanhempanne ovat suhtautuneet lapsen tuloon?
hyvää kevään ja kesän odotusta kaikille masuille!
Voi miten kiva huomata, että meitä on näinkin paljon! :)
Itsellämme tulee ensimmäinen lapsi marraskuussa, olemme silloin 21 ja 22-vuotiaat. Isä valmistuu nyt keväällä, mutta mulla jää koulu hieman kesken syksyllä. Noin vuosi jää opiskeluja myöhemmin suoritettavaksi. Hieman jännittää, että miten sitä sitten jaksaa, mutta onhan sitä ihmiset rankemmastakin suoriutunut. :)
Suhtautuminen on jakautunut kahtia. Olemme eläneet avoliitossa jo parin vuoden ajan, eikä mun mielestä nyt niin kamalan nuoriakaan enää olla. Pääosin on tainnut mennä niin, että miehen puolelta vanhemmat ja muu suku on ollu todella innoissaan ja kyselevät vointia vähän väliä. Mun vanhemmat puolestaan on melko nihkeitä edelleen. Isä pisti lähes välit poikki, kun kuuli asiasta. Ystäväpiirissäkin on ollut yllättävän paljon negatiivista suhtautumista, vaikka itselläänkin on lapsia.
Mutta kaikkien ihastelujen ja onnentoivotusten voimin tässä eteenpäin mennään, rajusta pahoinvoinnista huolimatta...