Aikidon uke "tyhmä"?

Minun näkemykseni mukaan uken kuuluisi olla joustavasti mukana ja aktiivisesti hereillä eli valpaana esim voi vaikka etsiä paikkaa mahdolliselle vasta tekniikalle ym. Lisäksi on mukava jos uke on ns rehellinen eikä mikään automaatti eli kaatuu vähän niin kuin ennalta sovitusti vaikkei tekniikka toimivuudeltaan ole edes sellainen että se olisi tarpeelista. Ukella ja nagella pitää olla halu yhteinen halu vuorovaikutteisesti opetella tekniikkaa

Itse olen aikidossa vain alkeiskurssin käynyt ja nykyisin olenkin wc miehiä (wing chun :D)
Mutta olen vierestä seurannut miten eräs lähiomaiseni aloitti aikidon ja nyt on sitten sielä 1 danilla saakka... eli siis nähty on miten kuperkeikasta muotoutuu ukemi ja tekniikka kehittyy sillä eihän me koskaan muusta puhutakkaan kuin taistelulajeista (ja korostan sanaa taistelulaji)
Seuraava on oma näkökantani ns "tyhmästä ukesta":
Alussa kaikki alkeiskurssilla jännittävät ja pistävät vastaan ja tekevät ties mitä. siinä on kamalan vaikeata oppia. Eli ensimmäisenä tulee opettaa, että toinen vain harjoittelee ja toinen antaa tehdä tekniikkaa. Tällöin toinen on se ns tyhmä uke joka vain hyökkää päälle, ottaa kädestä kiinni ja jää siihen odottamaan vastatekniikkaa kiltisti ja taipuu tekniikan mukana... tietenkin tässäkin vaiheessa saa jos toinen jää liian pitkäksi ajaksi miettimään, muistuttaa että mitäs siinä oltiinkaan tekemässä mutta ajatus on se, että toisen on helppo oppia oikeat liikeradat ja se, että miten se toinen oikeastaan taipuukaan.
Tämän jälkeen pikkuhiljaa uke alkaa pistämään paremmin vastaan ja hommaan tulee spirittiä kun jo osataan ne tekniikat ;) eli aluksi harjoitellaan, että voidaan harjoitella.
Jos heti alusta lähtien jäkitetään kunnolla, ei siihen ole helppo harjoitella tekniikkaa... oikeastihan tuohon tehtäisiin seuraava tekniikka jne kunnes se menisi läpi, mutta kun on tarkoitus tehdä juuri se yksi ja tietty tekniikka niin tyhmän uken kanssa on helpompi harjoitella se.
Itse olen myöhemmässä vaiheessa harjoitellut jonkinverran "alkeisien" kanssa ja voin todeta sen, että ei sitä jäkittävääkään ole enää vaikea loppujen lopuksi liikutella... se sattuu vain siihen enemmän kun pistää väkisin vastaan. :p
Mutta aluksi tosissaan, että päästään siihen tiettyyn pisteeseen pitää harjoitella kiltisti, jotta voidaan alkaa ilkeilemään. :)
Tuossa oli vähäsen tyhmän uken selitystä, että miksi niin voidaan tehdä (ja yleensäkin tehdään) alussa.
Tässä vaiheessa vielä pitää täsmentää erästä seikkaa joka tulee usein vastaan.
Aina alkeiskurssilla sanotaan "tehkää nyt aluksi hitaasti ja sitten kun osaatte niin myöhemmin tehdään tosissaan". Tämä lause kajahtelee useinkin salin seinille, mutta kun olen katsellut niitä monta vuotta treenanneita mustia vöitä niin usein se meno on edelleen kuin ukki ja mamma vuoteessa..
Eli älkää tehkä samaa virhettä vaan lisätkää ihan omatoimisesti spirittiä vain tekniikkaan kun se sujuu ;) ei sitä muuten pysty koskaan harjoittelemaan kunnolla, jos toinen leikkii aina tyhmää.. Tällöin harjoittelu saa taas lisää mielenkiintoa joka ei helposti pysy yllä pappa vauhdissa.
Aluksi uke on tyhmä, myöhemmässä vaiheessa ilkeä.:P
Hyvää kesän alkua kaikille ja treenailemisen iloa!

-pingviini tuutti