Tessa ja Ilona Peurasen tarina osa 1

,,:),, kirjoitti:

Eräänä kauniina päivänä Outolaaksoon muutti uusi perhe, kaksoissiskot Tessa ja Ilona. Tessa oli viehkeä, kaunis ja menevä, toisin kuin siskonsa Ilona, joka oli myös hyvin kaunis, mutta siskoksista se hiljaisempi puoli, mietiskelevä, ujo. Tessan tavoite koski romantiikkaa, Ilonan tavoite oli tietotavoite.
Tessa ja Ilona asettuivat asumaan pieneen kämppään, joka sijaitsi Kadotuksentien varrella. Ilona alkoi heti suunnitella talon sisustusta, Tessa piti huolen että talossa oli parisänky ja puhelin. Ilona sai huolehtia muusta.
"On tää kyllä aika kiva kämppä", Ilona sanoi muuttopäivän iltana rakkaalle siskolleen, joka oli häntä pari minuuttia vanhempi.
"Joo.. Mut mä haluaisin tavata myös muita ihmisiä, kuin ne oudot mitä täällä kävi tänään", Tessa sanoi ja haaveili miehistä...
"Joo, tosiaan. Se Hermo oli aika outo, kuten myös se Hedelmöitysteknikko..." Ilona sanoi ja syventyi lukemaan päivän lehteä. Tessa lähti suihkuun. Ilona havahtui kuullessaan ovikellon soivan. Hän kuunteli hetken, ryntäisisikö Tessa avaamaan, mutta kun sisko oli vielä ottamassa suihkua ja lauloi isoon ääneen, Ilona meni hymyillen ovelle. Hän avasi sen, ja näki, että oven takana seisoi uusi tuttavuus...
"Iltaa", sanoi mies. "Perttu Lohilahti."
"Öööh, iltaa. Ilona..Ilona Peuranen", Ilona esittäytyi ja kätteli Perttua.
"Anteeksi jos tulin hieman myöhään..Mutta pitihän uusia naapureita tulla morjenstamaan", mies sanoi hymyillen. Hän oli komea. Tumma ja ruskeasilmäinen... Ilona oli hetkessä myyty. Hän pyysi Pertun sisään ja meni tekemään illallista mitä tarjoaisi uudelle tuttavuudelleen. Samaan aikaan Tessa oli tietämätön komistuksesta joka oli heille tullut käymään, ja hiippaili huoneeseensa ja meni nukkumaan tultuaan siihen tulokseen ettei tänä iltana enää mitään adoniksia kannattanut odottaa...
"Niin sä olet lainvalvonta-alalla?" Ilona kysyi Pertulta. Perttu oli kertonut jo jonkin verran itsestään, ja Ilona halusi tietää lisää. "Joo. Se on aika raskasta hommaa, mutta kiva että voin auttaa ihmiskuntaa ettei kaikenmaailman rikolliset pääsisi valloilleen", Perttu vastasi Ilonan kysymykseen hymyillen. Ilona ei voinut muuta kuin tuijottaa miestä ja vastata hymyyn.
"Kello on kyllä jo aika paljon. Pitäisi varmaan lähteä kotiin", Perttu sanoi jonkin ajan päästä. Ilona huomasi vasta nyt katsoa kelloa. Se oli jo yksi, yöllä! Ja hän aloittaisi uuden työnsä muutaman tunnin kuluttua, ja pitäisi ehtiä nukkuakin... Ilona toivotteli Pertulle hyvät yöt ja ryntäsi äkkiä nukkumaan ja näki kauniita unia Pertusta...
Aamulla Tessa heräsi virkeänä. Hän tallusteli alusvaatteissaan keittiöön ja teki itselleen aamiaiseksi paahdettavia leivonnaisia. Hän katseli uutta kotiaan, jossa oli asunut tasan päivän. Ilona oli kalustanut talon hienosti, ja se näytti tilavammalta kuin oikeasti oli. Olihan siinä palanut rahaa mutta hyvän asian takia kannatti tuhlata, mietti Tessa ja meni ulos tervehtimään postinjakajaa.
Ilona tuli töistä väsyneenä mutta tyytyväisenä kotiin. Hän oli nukkunut viime yönä vain muutaman hassun tunnin, mutta oli onneksi antanut töissään hyvän kuvan ensimmäisenä päivänä ja oli saanut ylennyksen. Hän meni olohuoneeseen, rentoutui sohvalle ja lopulta nukahti...
Tessa kuunteli radiota makuuhuoneessaan. Hän ei ollut vieläkään tavannut ketään upeaa miestä jonka kanssa jutellessa pasmat menisivät heti täysin sekaisin.. Hän huokaisi ja päätti lähteä käymään Outolaakson ostoskeskuksessa. Hän hipsi olohuoneeseen, missä hänen siskonsa nukkui ja tilasi taksin. Hän istui nojatuoliin ja odotti kunnes taksi tulisi..
Ilona heräsi siihen kun puhelin soi. Hän ei ensin muistanut missä oli, mutta sitten hän alkoi hahmottaa päässään paikkaa ja aikaa.. Hän pakottautui istumaan ja kiirehti sitten vastaamaan puhelimeen. "Ilona Peuranen", hän vastasi väsyneesti. "Hei, Perttu täällä! Soitinko huonoon aikaan...? Kuulostat melko väsyneeltä." Viimeisetkin unen rippeet karisivat Ilonasta kun hän kuuli Pertun äänen. "Et ollenkaan! Mitä nyt oli vähän rankka työpäivä, mutta eipä siinä mitään.." "No, työhän on aina raskasta", Perttu vitsaili ja jatkoi: "Ajattelin että haluaisitko nähdä joku päivä? Lähtisitkö esimerkiksi käymään ostarilla tai jotain?" Ilona tunsi nousevansa pilviin, ja sanoi: "Totta kai!" Perttu kuulosti ilahtuvan: "Lähtisitkö vaikka heti?"



Jatkanko vai oliko kauhean tylsä tarina...?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä