Tässä alempana on pitkä viestiketju suhtautumisesta siihen, kun vain toinen pariskunnasta pyydetään kummiksi. Haluaisin jatkaa tätä keskustelua uuden otsikon alla. Eli kysymys teille vanhemmille kuuluu: Miten odotatte pariskunnan toisen osapuolen (ei-kummin) osallistuvan puolisonsa kummilapsen elämään? Oletteko yhtä kummia valitessanne ajatelleet, että se toinenkin puoliso osallistuu lapsen elämään kuin lapsi olisi hänenkin kummilapsensa (vaikka ei olekaan)?
Itselläni on juuri tämä tilanne, että mieheni pyydettiin sukalaislapsensa kummiksi, mutta minua ei ja nyt en oikein tiedä miten suhtautua tilanteeseen. Minullehan tämä lapsi on yksi sukulaislapsi muiden joukossa ja siksi tuntuisi oudolta ja ehkä jopa epäoikeudenmukaiselta ostella hänelle synttäri-ja joululahjoja ja lähteä hänen kanssaan Linnanmäelle riekkumaan, kun en sitä muidenkaan sukulaislasten kanssa tee. Mielestäni tällä lapsella ei siis ole mitään erityisasemaa elämässäni. Pitäisikö olla?
Itselläni on juuri tämä tilanne, että mieheni pyydettiin sukalaislapsensa kummiksi, mutta minua ei ja nyt en oikein tiedä miten suhtautua tilanteeseen. Minullehan tämä lapsi on yksi sukulaislapsi muiden joukossa ja siksi tuntuisi oudolta ja ehkä jopa epäoikeudenmukaiselta ostella hänelle synttäri-ja joululahjoja ja lähteä hänen kanssaan Linnanmäelle riekkumaan, kun en sitä muidenkaan sukulaislasten kanssa tee. Mielestäni tällä lapsella ei siis ole mitään erityisasemaa elämässäni. Pitäisikö olla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mielestäni sinä et ole kummi millään tasolla eikä sinulta voi odottaa mitään siihen liittyvää. Vanhemmat ovat ratkaisunsa tehneet kun eivät sinua kummiksi pyytäneet ja sen kanssa nyt mennään. Toisin on jos itse haluat osallistua mukaan ihan omana itsenäsi.
Itse olen sellainen epämääräinen taustahahmo mieheni kummilapsille koska en kuulu kirkkoon. Lahjat tietysti hankin minä ja niin edelleen, mutta kummi-nimeä minusta ei käytetä. Sitä kyllä yritettiin, mutta lopetettiin lyhyeen. Toki kummilapset ovat meille molemmille läheisempiä kuin keskiverto lapset ja nuoret tuttavapiirissä, mutta se johtuu tietysti siitä että olemme tutumpia yhdessä vietetyn ajan takia yms syistä. Itse en ohjelmoi kummiohjelmaa vaan sen tekee sitten mieheni niin halutessaan ellei se sitten sovi koko sakin toiminnaksi jollloin kummilapsi on tavallaan joukon jatkona jossakin mihin muuten ei olisi päässyt ollenkaan esim konserteissa jne.
Hauskaa oikeastaan on että minulle on muodostunut kaksi tavallaan kummilapsen asemassa olevaa jo nyt nuorta aikuista vaikka kummisuhdetta kumpaankaan ei ole edes miehelläni. Kyse on siis vain meidän välisestä kemiasta jo vauvavuosilta..
Tuo on kyllä kinkkinen tilanne sinulle, kun et ole kummi. Ostatko kuitenkin lahjat miehesi kummilapselle vai ostaako miehesi ne itse? Meillä on tuttavapiirissä myös samantapainen tapaus; nainen (joka on muutenkin lapsen täti) on lapsen kummitäti, mutta hänen miehensä ei ole kummi, koska tämä kummitäti oli vasta aloittanut seurustelun nykyisen aviomiehensä kanssa, kun lapsi kastettiin. Tädin mies ei siis ollut niin hyvä tuttu (vielä silloin!) lapsen vanhemmille, että he olisivat pyytäneet myös hänet kummiksi. Yhdessä tämä pariskunta on kuitenkin kummiasiat hoitaneet, ja taitaapa tämä kummilapsi kutsua tätä tätinsä miestä ihan kummisedäkseen, vaikkei oikeasti siis sitä ole.
Tiedätkö syytä, miksi sinua ei oltu kutsuttu kummiksi?
Meillä meni niin, että mieheni sukulainen pyysi miestä kummiksi ja minut vielä lapsen sylikummiksi... emme olleet vielä tuolloin naimisissa (saati edes kihloissa), mutta seurustelleet kuitenkin jo kuusi vuotta.
Itseasiassa itse olisin kieltäytynyt kunniasta ilman miestäni, sillä en ole mitenkään kirkollinen ihminen... Toisaalta ei näissä kummiasioissa kirkkoja tai uskontoa tarvita...
Mielestäni sinä voisit miettiä, haluatko olla tuon pienen lapsen ystävä? Se, että miehesi on kummi, ei tarkoita mitään sen rinnalla että olisit elinikäinen ystävä ja tuki!
en kuulu kirkkoon joten en voi olla kummi ja mielestäni kummin leikkiminen on vähän sama kuin jos menee leikisti naimisiin tai leikisti jotain muuta jolle on olemassa todellinen vastine. Siis lähinnä se olisi instituution halventamista?
Itseasiassa kirjoitin muistaakseni myös että lopetin kummiksi nimittelyn todella lyhyeen kun sitä yksi äiti yritti harrastaa...
Niin ja tilanne ei ole vaikea saati hankala koska meillä on siitä omat sääntömme ja tapamme. On oikeastaan loistavaa kun voi olla tavallaan pitämättä lapsesta joka on omasta mielestäni rasittava, mutta mies taas joutuu sopeutumaan tilanteeseen kummiutensa myötä. Koskaanhan ei tiedä millainen persoona lapsesta kehittyy ja joskus luonteet menee todella ristiin.. On siis mukavaa kun voi vapaasti valita ne hemmottelun kohteensa!
Lahjoista sen verran lisää, että olen aina ollut tietyllä tapaa halukas ostamaan ja tekemään lahjoja mm opiskelija-aikanani kudoin koko suvun ja tuttavapiirin lasten sukat ja tumput joka talvi ihan omaksi iloksi. Muutenkin nautin todella siitä kun saa pohtia ja miettiä sopivaa lahjaa josta on iloa pitkään saajalleen. Sekään ei ole riesa jos vain on aikaa tarpeeksi perehtyä asiaan. Mies veisi rahaa jotta saa ostaa tarvitsemaansa koska siten pääsisi helpolla kun omat mielenkiinnot on kieltämättä aikalailla muualla.. Sama siis pätee myös omien lasten lahjoihin joissa esim jouluna taas jo yleinen rahatilanne sanoo ettei miestä voi päästää kauppaan ettei saa hullaantumista ja osta kaikkea kivaa.. kerranhan se joulu vaan on ja se syntymäpäivä jos sellaiselle tuulelle sattuu!
Minua ei valittu kummiksi, koska emme ole miehini kanssa naimisissa. Yhdessä olemme olleet 8 vuotta, josta 6 vuotta asuneet yhdessä. Mutta sitä tarina ei kerro, ovatko lapsen vanhemmat todella noin konservatiivisia, ettei avopari kelpaa kummeiksi vai odottavatko he meidän eroavan.
Tuossa äiti 4 (tai vastaava) selosti koko idiotismin auki: josset ole virallinen kummi, et ole kummi ollenkaan!
Todella naurettavaa ja itsekästä ajattelua! Se on sama kuin: Josset ole oikea äitini vaan adoptioäitini, et ole äitini ollenkaan.
Toivottavasti tällainen maailmankatsomus häviää pikkuhiljaa, sillä se tuottaa vain ongelmia lisää.
Ei-kummitädille: Älä loukkaannu! Se pieni lapsi ei voi kummejaan valita, mutta todellakin (kuten aikaisemmin joku sanoi) ystävän hän tarvitsee. Mielestäni ystävä onkin parempi kuin tuo "kummi", ainakin jos kummiksi tulisi joku äiti 4:n kaltainen.
jos pidät lapsesta,olit kummi tai et,vietät hänen kanssaan aikaa.Jos lapsi on vielä sukulaisesi,niin eikö se ole selvää että ostetaan joulu-ja synttärilahjoja.Antakaa yhteinen lahja miehesi kanssa,mitä sen väliä jos toinen on kummi ja toinen ei,kun samassa perheessä on.Kyllä sukulaistensa kanssa kannattaa aikaa viettää,varsinkin lasten.Kannattaa käydä heidän kanssa linnanmäellä riekkumassa,itselläsikin olisi varmasti mukavaa.Anna rohkeasti vaan lapselle ja muille sukulaisillesi erityispaikka elämässäsi ja sydämessäsi.Mitä muuta meillä loppujen lopuksi on niin tärkeää?