Onko kokemuksia siitä, että ns. asiantuntijoiden mielestä puhumattomaksi luokiteltu tai korkeintaan muutamien avainsanojen avulla ehkä kommunikoivaksi luokiteltu autistinen lapsi, alkaisikin pikku hiljaa yhä enemmän ja enemmän puhua. Meillä näin tapahtuu, puhe lisääntyy koko ajan.
Puhumattomana
pidetty
81296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"ihmeitä".
on vain ihmisiä - kumminkin ihmetyttää monien "kaikkitetävyys". Miksi pitää väittää jotain sellaista autismista, mitä ei tunne. Autismi on kehityshäiriö - tarkoittaa, että kehittyminen on erilaista, kuin monilla ihmisillä. Monet autistiset lapset todellakin oppivat puhumaan myöhään. Myöneteiset virikkeet ja usko siihen, että lapsi ymmärtää auttaa myös lasta oppimaan.
Yleinen suositus on että vauvoille puhutaan jo niiden ollessa kohdussa. Autistisen lapsen kanssa pitää keskustelua jatkaa vaikkei vuoropuhelua näytä syntyvän paljon pitempään kuin ns. nt- lapsen kohdalla - ja kommunikaatiota syntyy tavalla tai toisella.
Mitä varhaisemmin puheterapia voidaan aloittaa, sitä paremmat tulokset. Jotkut lapset alkavat puhumaan yhtäkkiä ennen kouluikää ja puhuvat täydellisiä lauseita. Toisilla puhe tulee vähän kerrallaan.
Googletapa: "communication issues in autism"
olemme tainneetkin olla pitkään ainoat, jotka lapsen kehittymiseen ovat uskoneet ja häntä kannustaneet. Muut ovat vain nähneet hänen esim. puhehalunsa käyttäytymishäiriöinä, niinhän ne jonkin aikaa ilmenivät, mutta ei enää pitkään aikaan.
Jotenkin vaistomaisesti huomasin sen milloin hän on alkanut ymmärtää puhetta enemmän ja vaistomaisesti aloin puhumaan hänelle pitempiä lauseita ja yleensäkin puhumaan enemmän ihan mistä vain.
Onko minkäikäinen lapsi kyseessä? Meillä syksyllä 4v täyttävä poika, jolla vain pari sanaa käytössä satunnaisesti, mutta nyt alkanut tavuttelemaan esim. Pä-päys, tö-töys, näitä toistaa monia kertoja peräkkäin, sitten sanoo "töissä" kun suututtaa.. yritän saada hänet yhdistämään sen siihen kun isä on töissä jne.. Puheterapiassa käy, ja terapeutilla toiveet että joskus vielä puhuisi.
ole koskaan ollut. Lapsi on nyt pian 12-vuotias.
Hänen ollessaan 3-4 v., hän saattoi puhua yhden sanan viikossa. Sanoja oli jotain 20-25. 5-vuotiaana suutuin, kun psykologi sanoi, että mä VÄITÄN, että lapsi puhuu. Sanottiin, että saattaa toistaa vain samana päivänä kuulemiaan sanoja niitä kuitenkaan ymmärtämättä. Päätin alkaa pitämään kirjaa siitä mitä lapsi puhuu ja missä yhteydessä. No kynä ja lehtiö oli joka paikassa mukana, kirjoitin heti ylös, jos lapsi sanoi jotakin. Sanat alkoivat varsin nopeasti lisääntyä. Jo parin kuukauden kuluttua hän puhui jo 5 sanaa päivässä. Sitten puolen vuoden kuluttua hän puhui 30 sanaa ja n. 5. lausetta päivässä. Uusia lauseita lisääntyi nopeasti.
Pitempään en kirjaa pitänyt.
Puhetta tuli edelleen, mutta sitten se alkoi vähentyä. Voi olla, että hän itse huomasi, että hän ei pysty tuottamaan joitain äänneyhdistelmiä tai joitain konsonantteja kunnolla.
Nyt hän on parin vuoden aikana taas alkanut pikkuhiljaa enemmän puhumaan. Yleensä kahdenkeskisissä tilanteissa puhetta tulee eniten. Ratsastus-ja musiikkiterapia ym. mielekäs tekeminen poistavat puheentuoton jännityksiä ja motivoivat puhumaan. Nyt hän tohtii puhua sisaruksienkin aikana.
Kovasti hänellä on ollut pitkään puhehaluja, mutta aina se ei onnistu. Mutta nyt hän on rohkaistunut enemmän ja voi sitä hänen onneaan kun hän on tohtinut jotain sanoa. Vastaa kyllä vieraallekin ihmisille joskus, kun tämä hänelle juttelee ihan spontaanisti.
Jotenkin hänen äänensäkin on ihan just muuttunut. Ääntelykään ei kuulosta enää ääntelyltä, vaan enemmän puheenomaiselta, pehmoisemmalta ja matalammalta, naurukin on nyt hersyvää ja kihertävää. Äänenväri ja esim. nauru olivat ennemmin enemmän kimakkaa luonteeltaan, mutta nyt ääni ja nauru tosiaan kuulostavat pehmeiltä.
Lisäksi hän tuottaa nyt todella pitkiä äänneyhdistelmiä, joka on todella sointuvaa,kuin laulua. Aikaisemmin äänneyhdistelmät kuulostivat jotenkin monotonisilta ja kimakalta. Nyt tosiaan selvä muutos äänneyhdistelmissä ja äänenvärissä.
Myös kehonhallinta ja muu toimiminen on helpottuneet paljon.
Varhainen puheterapia on tarpeen, mutta 12 vuotiaallekaan se ei ole liian myöhäistä.
Lapsemme on HFA - siis puhuu, mutta puheongelmissa on samoja piirteitä kuin kerroit lapsestasi. Puheella on eri merkitys autistiselle lapselle. Kannattaa lukea Olgan kirja - auttaa ymmärtämään mistä on kysymys ja löytämään polkua eteenpäin.
Täälläkin on koottu kiinnostuneita autistien kielen kehittämiseksi. Alalla on nyt käynnissä kova tutkimustyö ja edistystä on koko aika. Tuntuu, että vain vanhemmilla riittää energiaa kehityksen seuraamiseen.
Kyllä ikävä kyllä löytyy vielä niin paljon takapajuista ajattelua, jossa vanhempia ei kuunnella! Näin on liian moni saanut kokea. [Liian moni psykologi luottaa 20 vuoden kokemukseen ja nukkuu edellleen Freudin unta.]
Olga Bogdashina: Communication Issues In Autism And Asperger Syndrome: Do We Speak The Same Language?
Onko tuota kirjaa suomeksi?
Perheklubissa on paljon keskusteltu lapsen puheen ongelmista. Ikävä kyllä ketjut välillä katoaa. Tässä kuitenkin Googlen löytämä ketju aiheesta
http://72.14.203.104/search?q=cache:MYHPLWIeRUMJ:perheklubi.net/index.php?showtopic=49972&view=old oireet diagnosoitiin aspergeriksi&hl=fi&ct=clnk&cd=1&client=safari