Miten kello edelle ehtikään
lapsuuskin on menneillä mailla
Vaikka aamulla töihin kiirehditään
olen kiihkeyttäsi vailla
ei meitä eroita sanomalehtikään
kahvipöydässä kuoleman lailla
Minä olen sinun surujasi hengittänyt
olen kyyneleitäsi juonut
sinä olet minut hellästi kengittänyt
olet maailman minulle luonut
Minne illalla kallistaisinkaan pään
jos en syliisi painais
Sieltä taivaani nään
Kuinka voisinkaan kokea enempää
jos en suuntaisi rakkauden valoon
missä järki on sokea eikä nää
mitä säkeissä kannetaan taloon
jossa synnytetään uutta elämää
lentämään kauas auringon haloon
Minä voin sulle salaisuudet paljastaa
joita tiedä ei tosijumalatkaan
sinä voit minut muistoiksesi valjastaa
joita pyyhi ei pois humalatkaan
Minne illalla kallistaisitkaan pään
kun sen syliini painat
Siellä rakkaani nään
lapsuuskin on menneillä mailla
Vaikka aamulla töihin kiirehditään
olen kiihkeyttäsi vailla
ei meitä eroita sanomalehtikään
kahvipöydässä kuoleman lailla
Minä olen sinun surujasi hengittänyt
olen kyyneleitäsi juonut
sinä olet minut hellästi kengittänyt
olet maailman minulle luonut
Minne illalla kallistaisinkaan pään
jos en syliisi painais
Sieltä taivaani nään
Kuinka voisinkaan kokea enempää
jos en suuntaisi rakkauden valoon
missä järki on sokea eikä nää
mitä säkeissä kannetaan taloon
jossa synnytetään uutta elämää
lentämään kauas auringon haloon
Minä voin sulle salaisuudet paljastaa
joita tiedä ei tosijumalatkaan
sinä voit minut muistoiksesi valjastaa
joita pyyhi ei pois humalatkaan
Minne illalla kallistaisitkaan pään
kun sen syliini painat
Siellä rakkaani nään
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyyneleitä.....
Sitä paitsi sellainen mielessä hyräilty loru, ei kai mikään oikea runo. Katselin perjantaina videon hevosista ja siitä pukkasi inspiraatioita, tähänkin.