Rakkautta ja unettomia öitä

Aleksanteri kirjoitti:

Miika haukkasi mautonta sämpylää ja pani sen sitten takaisin tarjottimelle, ruoka ei oikein maistunut ja uuteen ympäristöön oli vaikea tottua. Kolmas aamu ja vielä tuntematon määrä aamuja jäljellä, jossain tapauksessa jopa yli kolmesataa. Miika aloitti banaanin syönnin ja yritti vilkuilla sitä tummahiuksista poikaa, sitä jolla oli virne kasvoilla ja joskus se niin ihana hymy joka paistoi
kuitenkin niin harvoin. Tuolta se poika tuli, kyllä hän taas soi vilkauksen Miikaan, väsynyt poika otti väkinäisen hymyn kulkiessaan Miikan ohi seuraavaan pitkään pöytään tupakavereidensa luokse. Poika yritti epätoivoisesti haroa aamunsotkuisia hiuksiaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Miika kuitenkin tykkäsi noista sotkuisista hiuksista ja tuosta unisesta naamasta, siksi hän aina yrittikin hymyillä pojalle tämän nähdessään. Tuomas selitti jotain alikersanteista ja tupajaoista ja sotilaskodista, mutta Miika ajatteli vain tuota ihanaa poikaa.
   Syötyään Miika nousi pöydästä ja huomasi kuinka se ihana poikakin nousi pöydästä ja tuli hänen taakseen astianpalautusjonoon.
Miika uskaltautui ja avasi suunsa:” Ei ollu hirveen hyvää.”
Poika vastasi: ”No, mikäs täällä nyt ois?”
Miika: ”Niin no, muuten sähän taiat ollakin samas komppanias?”
Poika: ”Joo, niin oon JK:s kuten säkin, tai siis oon kyl nähny sut”
Miika: ”Mä oon muuten Miika”
Poika: ”Joo, terve, mä oon Veeti ihan kiva tutustuu uusiin tyyppeihin”
   Pojat kättelivät ja palasivat yhtä matkaa komppaniaan, portaissa Miika jättäytyi hieman Veetin taakse nähdääkseen oliko pojalla mukavan olemuksen ja kivojen kasvojen lisäksi myös hyvä takamus. No ei nyt mikään Markus Pöyhönen, mutta kyllä tota laittais ajatteli Miika. Tai no mitä hän nyt siitä laittamisesta tiesi, ei hänellä ollut niin paljoa kokemusta poikien kanssa.
   Päivän koulutukseen kuului taisteluhajoituksia, ensiapua ja suojaan menoa. Miika rohkaisi mielensä, mutta viime hetkellä jätti pyytämättä Veetiä taisteluparikseen. Veeti oli hakeutunut aivan Miikan taakse ja alikersantti määräsi pojat taistelupariksi.
Veeti: ”Non ni, toivottavasti nyt meni hyvät yhteen.”
Miika: ”No, tuskin, mä en oo mikään ekspertti”
Veeti: ”No en mäkään kyl osaa näitä taistelukuvioita.”
   Pojat menivät parhaansa mukaan ilmasuojaan ja heiluivat rynkyn kanssa poteroon ja pois sieltä. Veeti ajatteli ettei tuommoinen pitkä ja tumma ja niin ihana jätkä varmaankaan olisi hänestä kiinnostunut. Hän päätti lähteä koittamaan mitä asioista tulisi ihan kaveripohjalta.
   Miikan pulssi vaikutti hyvältä, kyllä se hengissä oli, nuo sydämen lyönnit saivat Veetin hetkeksi unohtamaan ajan ja hänellä oli uskomattoman herkkä olo, aivan kuin kuusitoistavuotiaalla. Tunnustellessaan Miikan raajoja ensiapuharjoituksessa kuumat väreet valtasivat Veetin, voi ihanuutta jos uskaltaisi kokeilla vähän korkeammalta reiden vierestä. Sitten Veeti poisti hellästi Miikan kypärän, tarkasti suun ja laittoi pojan kylkiasentoon.
   Päivällisen jälkeen Veeti jäi tupakkapaikan tuntumaan kyttäämään milloin Miika kulkisi ohi. Sitten Veeti liittyi Miikan seuraan.
”Moro, oliks nyt parempaa ruokaa”
”Ai terve, no kyllähän toi hernekeitto menettelee”
”Öö tota, mä mietin et oisiks sä halunnut tota lähtee koht mun kans vaik tonne Sotkuun tai siis...” Veetiä hävetti tämä teinimäisen epävarma puheenparsi, olihan hän sentään jo kahdeksantoista. Nyt Veeti pelkäsi että Miika luulee häntä tosi oudoksi ja ei ehkä halua enää tutustuakaan tähän. Voi ei, voi ei, voi ei, Veetin sydän tykytti.
Miika hymyili leveästi ja sanoi: ”Joo, no miksei pitäähän sitä taistelupariinsa tutustua”
   Kello kahdeksantoista he lähtivät JK:n edestä sotkuun. Miika ja Veeti ottivat munkkikahvit ja juttelivat kusipäisistä alikersanteista ja intistä ja elämästä ja kaikesta. Miika oli Veetistä vaikuttanut aluksi aika ujolta, mutta heidän päästyä vauhtiin Miika vaikutti uskomattoman ihanalta pojalta. Miika hymyili kuin Ibizan aurinko. Veeti lähti vessaan. Miika seurasi kohta perästä. Käsiä pestessään Veeti katsoi peilistä pisuaarilla olevaa Miikaa, Miikakin vilkaisi peiliin ja hymyili. Veeti katsoi käsiinsä ja hymyili. Kun Veeti nosti uudelleen katseensa peiliin näki hän Miikan tuijottavan sieltä häntä. Veeti hymyili, ja tunsi sydämessään jonkun yhteyden syntyneen. Miikakin on varmaan homo, ja jos pelaamme korttimme oikein niin tästä tulee hauska varusmiespalvelus ja ehkä vielä enemmänkin Veeti mietti. Mutta hetken päästä laskiessaan todennäköisyyksiä, hän ähkäisi mielessään :”vai oisko, jos ne ois sivaris ne homot, mut oonhan mäkin, mut toisaalta....” Ei tästä miehen logiikallla tuu mitään Veeti ajatteli ja lopetti päänsä vaivaamisen.
   Pojat olivat lähdössä takaisin kassulle ja Miika sanoi Veetille:”Sä oot tosi hauska tyyppi ja sul on kiva nenä” Ja saman tien Miikaa kadutti sanomansa, kiva nenä, sul on kiva nenä, voi perse miten typerää ei kukaan sano intis toiselle et sil on kiva nenä Miika tuskaili mielessään.
Veeti vastasi:”Joo säkin oot, haluisin tutustuu suhun sul on aivan ihana pers...oona” Huh Veeti mietti juuri sanomaansa, lähellä oli kun mä katoin vaan sitä jätkää enkä ajatellu missä oon.
   Illalla Veeti meni suihkuun ja näki siellä Miikan. Pojat juttelivat viereisistä suihkukopeista toisilleen. Pojat sopivat lähtevänsä seuraavana iltana saunaan. Sinä yönä ei hiljaisuuden jälkeen nukuttu, ainakaan sen käytävän kahden tuvan kahdessa sängyssä. Miika ajatteli vain Veetiä ja Veeti vain Miikaa. Mutta miten tässä lopulta kävisi? Tulisiko tielle esteitä? Uskaltaisiko kumpikaan ehdottaa mitään, saati kertoa homudestaan. Se odotuksen tuska oli suloisen karvasta, ihastuminen oli aina ihanaa mutta miten saa unta silmään kun kaikki on epävarmaa?

1. osan päätös.
[Tekijän kommentti: En ole aiemmin kirjoittanut paljoakaan eroottisia novelleja seksuaalivähemmistöille, saati kellekään muulle. Olen iloinen saamastani palautteesta, jonka perusteella jatkan tarinaani, tarkoitus olisi melko tiheään tahtiin kirjoittaa korkeintaan kymmensivuinen jatkonovelli. Tarinaan lisään seuraavissa osissa myös seksiä, ja rakastumisen tuskaa ja iloa ja valheessa elämisen vaikeutta. Pyrin todelta vaikuttavaan kuvaukseen ja sujuvaan kerrontaan. Kertokaa miten onnistuin. Pidän rakkaustarinoista ja onnellisista lopuista mutta miten Veetin ja Miikan lopulta käykään?]

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä