Olen jo muutaman vuoden ajan käväissyt jonkin kerran per talvi (1-2) Valkeakoskella naistentanssitilanteen tarkistamassa. Kimpassa tai tilattuna tähän asti. Nyt vain ex tempore tarkistussoiton perusteella.
Markku Aro ja Diesel taas luvassa. Vajaa viikko edellisestä.
Mukavahan tuonne oli kuivaa tietä keväisessä ilassa ajella -matkaa 106 km. Parkkipaikalle etuoven editse ajaessani vältin juuri ja juuri tien yli kipittäneen tutunnäköisen naisparin. Tutulta näytti myös sinapinvärinen Obelix, jonka viereen pysäköin.
Narikassa sitten jälleen yhtä tuttua paria kohti. Tällä kertaa ihan kaakkoisimmasta Suomesta tämä.
Parit näyttivätkin olevan illan juonne, ainakin tuttujen osalta. Kolme näkyi oleva irrallaan. Aiemmilla kerroilla on käynyt parempi tuuri.
Yksi noista sentään haki heti alkuun. Muut sitten eivät. Olinkin varuilta mennyt takabaarin sohvalle, kun kokemuksesta tiesin mitä voisi olla odotettavissa. Ennen sieltä olivat osanneet vientiäni tottelevat minut noukkia. Hakijoita kyllä hiljalleen nytkin löytyi, mutta sellaista oli tanssin taso, että läksin suosiolla aulan puolelle.
Se ainoa tuttu säälistä hakija sieltä kävi vielä nappaamassa. Sitten taas baarin sohvalle. Viereeni istahti heppu, joka kertoi käyvänsä suurinpiirtein kerran vuodessa tanssimassa. Hyvin näkyi flaksia löytyvän. No, ikääkin oli toistakymmentä vuotta vähemmän kuin minulla.
Onneksi sentään yksi kevyesti vientä seuraava tuntematonkin löysi minut sieltä väistöalueeltani. Muuten oli raskaan puoleista meno ja kuumaa meininki Waltikassa.
Oikeastan eniten jäi keljuttamaan, kun jälleen kerran menivät ”All sook up” ja sille pariksi soitettu joku muu Elviksen yhtä nopea mutta tulkintapaikkoja täynnä oleva harakoille. Muuan tuntematon lähes selvin päin ollut kävi minut kyllä noukkimassa, mutta tanssitaito oli aivan alkumetreillä vasta. Pyysi kuitenkin opettamaan, miten noita mennään. On kuulemma mukavan näköistä. Esitettyäni epäilyni asian suhteen, tämä vain lupasi kyllä seurata, kunhan vien.
Kuinkahan monennen kerran tanssiurani aikana yritin selittää, ettei alle kuudessa minuutissa voi oppia jivettämään eikä varsinkaan boogaamaan noin nopeita, jollei minkäänlaista r'n's -kokemusta ole alla. Yritin kuitenkin. Oli varmaan hirveätä katsella.
Vain parit oikeat pakit jouduin antamaan. Yhdet pikapalautukset myös. Naapurisohvalta nimittäin nousi hitaan valssin alkaessa nainen hakemaan. Koskapa näytti arveluttavalta, kysyin osaako hidasta valssia. Kertoi, että ei. Oli sitä mieltä, ettei sillä väliä. Voihan sen kuulemma tanssia miten vain. Esitin epäilykseni tällekin, mutta parketille kuitenkin mentiin. Siellä sitten vielä kysäisin kuntoaan. Väitti olevansa jokseenkin selvä. Kaikkea muuta! Askeltakaan ei päästy liikkumaan. Palautin sohvalleen.
Vasta viimeisellä biisillä (tango) nytkin polvi petti. Onneksi oltiin sitä Daamin kanssa siinä takabaarin parketilla kiemurtelemassa, joten ei sen kummemmin haitannut. Pois lähtemisen merkki tuo kuitenkin oli. Jopa se lopetti Arokin tuohon.
Kotiin siis 01.00. Samalla näkyi lähtevän moni muukin.
Illan saldoksi tuli 18 hakua.
Arvosana jääköön antamatta. Lattiasta kuitenkin huomautus: Alkuun reippaasti jauhoa, sitten onneksi tasaantui. Parketti irrallaan muutamasta kohdasta ja pykii myös ikävästi paikoittain.
Niin, ja ilmaista vettä ei enää saa. Kanisteri kadonnut ikkunan luota. Eipä tuota muistakaan ravintoloista myöskään jaella.
Markku Aro ja Diesel taas luvassa. Vajaa viikko edellisestä.
Mukavahan tuonne oli kuivaa tietä keväisessä ilassa ajella -matkaa 106 km. Parkkipaikalle etuoven editse ajaessani vältin juuri ja juuri tien yli kipittäneen tutunnäköisen naisparin. Tutulta näytti myös sinapinvärinen Obelix, jonka viereen pysäköin.
Narikassa sitten jälleen yhtä tuttua paria kohti. Tällä kertaa ihan kaakkoisimmasta Suomesta tämä.
Parit näyttivätkin olevan illan juonne, ainakin tuttujen osalta. Kolme näkyi oleva irrallaan. Aiemmilla kerroilla on käynyt parempi tuuri.
Yksi noista sentään haki heti alkuun. Muut sitten eivät. Olinkin varuilta mennyt takabaarin sohvalle, kun kokemuksesta tiesin mitä voisi olla odotettavissa. Ennen sieltä olivat osanneet vientiäni tottelevat minut noukkia. Hakijoita kyllä hiljalleen nytkin löytyi, mutta sellaista oli tanssin taso, että läksin suosiolla aulan puolelle.
Se ainoa tuttu säälistä hakija sieltä kävi vielä nappaamassa. Sitten taas baarin sohvalle. Viereeni istahti heppu, joka kertoi käyvänsä suurinpiirtein kerran vuodessa tanssimassa. Hyvin näkyi flaksia löytyvän. No, ikääkin oli toistakymmentä vuotta vähemmän kuin minulla.
Onneksi sentään yksi kevyesti vientä seuraava tuntematonkin löysi minut sieltä väistöalueeltani. Muuten oli raskaan puoleista meno ja kuumaa meininki Waltikassa.
Oikeastan eniten jäi keljuttamaan, kun jälleen kerran menivät ”All sook up” ja sille pariksi soitettu joku muu Elviksen yhtä nopea mutta tulkintapaikkoja täynnä oleva harakoille. Muuan tuntematon lähes selvin päin ollut kävi minut kyllä noukkimassa, mutta tanssitaito oli aivan alkumetreillä vasta. Pyysi kuitenkin opettamaan, miten noita mennään. On kuulemma mukavan näköistä. Esitettyäni epäilyni asian suhteen, tämä vain lupasi kyllä seurata, kunhan vien.
Kuinkahan monennen kerran tanssiurani aikana yritin selittää, ettei alle kuudessa minuutissa voi oppia jivettämään eikä varsinkaan boogaamaan noin nopeita, jollei minkäänlaista r'n's -kokemusta ole alla. Yritin kuitenkin. Oli varmaan hirveätä katsella.
Vain parit oikeat pakit jouduin antamaan. Yhdet pikapalautukset myös. Naapurisohvalta nimittäin nousi hitaan valssin alkaessa nainen hakemaan. Koskapa näytti arveluttavalta, kysyin osaako hidasta valssia. Kertoi, että ei. Oli sitä mieltä, ettei sillä väliä. Voihan sen kuulemma tanssia miten vain. Esitin epäilykseni tällekin, mutta parketille kuitenkin mentiin. Siellä sitten vielä kysäisin kuntoaan. Väitti olevansa jokseenkin selvä. Kaikkea muuta! Askeltakaan ei päästy liikkumaan. Palautin sohvalleen.
Vasta viimeisellä biisillä (tango) nytkin polvi petti. Onneksi oltiin sitä Daamin kanssa siinä takabaarin parketilla kiemurtelemassa, joten ei sen kummemmin haitannut. Pois lähtemisen merkki tuo kuitenkin oli. Jopa se lopetti Arokin tuohon.
Kotiin siis 01.00. Samalla näkyi lähtevän moni muukin.
Illan saldoksi tuli 18 hakua.
Arvosana jääköön antamatta. Lattiasta kuitenkin huomautus: Alkuun reippaasti jauhoa, sitten onneksi tasaantui. Parketti irrallaan muutamasta kohdasta ja pykii myös ikävästi paikoittain.
Niin, ja ilmaista vettä ei enää saa. Kanisteri kadonnut ikkunan luota. Eipä tuota muistakaan ravintoloista myöskään jaella.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nyt menet liian pitkälle? Katsohan höperö nyt peiliin,minkälainen hölmö sieltä katselee?
Mikä sinä olet tuollatavalla ihmisiä arvostelemaan ja joka palstalla? Luuletko olevasi Jumala? Pysyppä pois tanssilattialta ja anna meidän muiden olla vaikka vain ihmisiä.
En ollut Waltikassa tuona iltana vaan flunssan jälkimaininkeja kotona potemassa. Nyt meni väärään piikkiin. Mikäli jotain omaa juttua pitää kommentoida niin sitten pls kommentit sinne.
Humppiksen kritisointeihin en ota kantaa.
Eikun sori, Galaxissa:
http://www.tanssi.net/keskustelu/147/150605.html#t
Eipä mukavalta tunnu tuollainen julkinen arvostelu! Miksi et pysy miestenhakutansseissa, kun haluat noin valtavasti valikoida?! Tai ehkä mieluummin niissä omissa piireissäsi saleilla!
Ihmisillä on hyvin erilaisia tavoitteita elämässään, tanssimisessa myös. Tasoja ja tapoja on niitäkin valtava määrä. Harkintaa siis tarvitaan kaikessa. Tanssiin hakeminen ei ole millään tavoin poikkeus tuossakaan suhteessa.
Itse harkitsen aina ennen hakua, miten tuo aiottu kohde suhtautuu hakuuni ja minuun kaikenkaikkiaankin. Suhteutan useampiakin ominaisuuksia ja odotuksia toisiinsa.
Esimerkiksi ikäeron tiedän olevan negatiivista vaakakuppia painottavan seikan. Toiseen kuppiin taas pyrin asettamaan ainakin sen, mitä katson voivani itse tarjota tuolle mahdolliselle hakukohteelleni tanssin tai muun asiaan vaikuttavan elementin suhteen.
Paikka, muun yleisön ominaisuudet ja orkesteri/artisti mm. vaikuttavat ihmisten odotuksiin ja fiiliksiin, joten ne on otettava tuttujenkin osalta aina erikseen kunakin iltana huomioon.
Jos sitten vaakakupit ovat jokseenkin tasan tai peräti haun puolesta kallellaan, vasta haen.
Tuota varten aineiston keruuta tapahtuu koko tanssipaikalla olon ajan, jos vain pitää silmänsä avoimina. (Suurin osa hauistani tosin kohdistuu niihin, joista entuudestaan tiedän, että tanssi sujuu haluamallani tavalla, eikä suhtautuminen ole ainakaan kovin vastahakoista. Heitä yleensä riittää jokaisessa tanssipaikassa yllin kyllin. Tuolla nyt vain ei ollut.)
Kerätystä materiaalista syntyy sitten analyysi ja päätös alle sekunnissa.
Päätöksen peruminenkin onnistuu sekunnin murto-osassa, jos ilmenee, että jostakin syystä arvio on sittenkin ollut virheellinen. Haettavan ilme, asento, katse ja muu oheisviestintä sen kertovat.
Sitten vain täyskännös ja takaisin lähtöasemiin.
Jos minä vanha äijänkäppänä pysyn tuota tekemään aivan automaattisesti ja ilman minkäänlaista lisävaivaa, en ymmärrä, miksi eivät muut sitä samaa viitsi tehdä.
Tanssimaanhan mennään sitä varten, että siitä saataisiin iloa ja nautintoa. Paritanssissa sitä on tarkoitus tulla molemmille osapuolille.
Jos harkitsee hakunsa ja ottaa muut ihmiset sekä riittävän määrän vaikutavia seikkoja huomioon, ei ongelmia pitäisi syntyä.
Ravintolaassa tietysti alkoholin vaikutus himmentää arvostelukykyä ja alentaa kynnystä, mutta ei sen pitäisi sentään tolkuttomuksiin ketään johtaa.
Torstaisin ei juuri muita ole tarjolla kuin nimenmaan naistentansseja, joten tällä kertaa oli Waltikan vuoro. Sattui vain nyt olemaan huono tuuri. Ensi vuonna paremmalla onnella.
Tuolla tanssipaikkaraportillani kuten usein muillakin samanlaisilla, on siis myös opetuksellinenkin tarkoituksensa. Harva vain sitä sillä tavoin osaa ottaa saati sitten tarkoitetulla tavalla reagoida.
Pelisilmää kansalaiset!
Laita nyt hyvä mies iso hakukieltomerkki rintaasi, ettei sinua kukaan enää vahingossa hae.
Ja kaikki muutkin, joilla samanlaisia asenteita on.
Asennoitumisasteita harrastuksiin on kaikenlaisia.
Tanssin harrastaja suhtautuu tanssimiseen hiukan eri tavalla kuin ravintolassa satunnaisesti käyvä asiakas (tai myös sellainen, joka useinkin käy, mutta panee enemmän painoa muille seikoille kuin sille tanssimiselle).
Kun varta vasten ajelee yli sadan kilometrin päähän tanssiravintolaan, jossa on tarjolla korkealuokkaista tanssimusiikkia, odottaa tietysti illalta tanssillisesti aika paljon enemmän kuin vain sen musiikin tahtiin jotenkuten askeltamista.
Mikäli olisi liikkeelä jokin muu mielessään kuin tanssiminen, olisi asia vallan toinen.
Vaan mitäpä pitäisi ajatella kuusikymppisen miehen mielenterveyden tasosta, jos tämä odottaisi löytävänsä sitä jotakin muuta naistentansseista?
Ns. sopivan ikäiset ja kuitenkin riittävän vetreät eivät hakemaan tule. Tuskin edes ravintoloiden naistentansseihin hakeutuvatkaan.
Niiltä muilta, siis ikäiseni kannalta liian nuorilta muuhun kuin tanssimiseen, odottaa luonnollisesti sitten siitä tanssista saavansa irti niin paljon, että tuollainen reissu kannattaa tehdä.
Mitään merkkiä rintaan ei tarvita, tarkkuutta vain puolin ja toisin.
Voisitko pysyä poissa tansseista.Ei ole kivaa lukea tuollaista! Tanssi ns.oman piirisi kanssa,eli omaa napaasi tuijottaen.
Terveisin raivostunut nainen.
Raivostuneelle naiselle sama toivotus.
Ei niitä merkkejä tarvita sen paremmin rintaan kuin selkäänkään. Tanssin harrastajan tunnistaa kyllä vaivattomasti muutenkin, kunhan vain käyttää silmiään ja vähän myös älliään.
Et kai itsekään olisi kovin innostunut, jos sattuisit olemaan vaikkapa Emma Laine, ja sitten joku juuri ja juuri mailaa kädessään pitämään kykenevä vaatisi sinua kanssaan pelaamaan tennistä? (Tarkoituksela kärjistetty esimerkki, että asia tulisi selväksi)
Raivostu rauhassa vain.
P.S. Omaan napaan tuijottaen ei tanssimaan oikein pysty, joten siitä pidättäydyn.
olenko käynyt waltikassakaan juopottelemassa vaiko tanssimassa vaiko molenpia, ettei lausuntoni vaikuttaisi sen paikan kuvaan eli oletettuun tasoon, mutta lantrinkeista wissyä varsinkin on joka kerta kulunut huomattavia määriä ja jäitä kanssa, koska mielestäni pelkät pääsylipputulot eivät riitä kattamaan ravintoloitsijan kaikkia kulunkieriä, joten olen katsonut aiheelliseksi myöskin tällä tavoin omasta mielestäni erittäinkin hillitysti myöskin lantrinkejä kulutellen osoittaa tukeni tanssin eli ravintolan järjestysmiehistölle.
mullahan jäi tuossa perustelematta salaperäisyyteni perimmäinen syy: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että saattoihan se olla kaikesta huolimatta silkkaa sattumaakin, kun taannoin kerroin käyneeni pariin ja ajallisesti toki hyvinkin erillisiin otteisiin tässä tämän tarkemmin nimeltä mainitsemattomassa Monrepos-nimisessä vanhaintanssikapakassa myöskin tanssimassa, niin aika pian noitten vierailuitteni jälkeen tällä palstalla alettiin syistä, joita voimme tässä vain arvailla, nimitellä sitä vanhaintanssikapakkaa Vaihtohalliksi mielestäni täysin suotta eli ilman sen kapakan varsinaistakaan omaa syytä, koska yksikään muukaan vanhaintanssiravintola ei tiettävästi ole vastuussa siitä, mitä tanssivat parit tahi sinkut ravintolasta poistumisiensa jälkeen tekevät.
No voe! Onkos Monttu syventynyt kaljupäisten kiitoradaksi sitten viime käyntini puolitoista vuotta taa päin?
Eipä sitten kannata sinne enää hiihdellä. Lattia siellä tosin niinä kertoina, kun siellä olen ollut, onkin sopinut tuohon skimbailuun paremmin kuin tanssimiseen. Luistovoiteita ei tarvihe siellä.
Tanssitaitoista väkeä siellä enimmäkseen on ollut yhden käden sormin laskettava määrä.
Vain kerran, kun pari kylpyläreissulla ollutta pks:n tanssitytsyä minut sinne kutsui, oli peräti kuusi harrastajaksi laskettavaa paikalla.
muista kaljupäistä sinänsäkään muuta kuin sen, että mullahan on itselläni kalju ollut montakin kertaa ja muistaakseni ainakin yhden kerran periaatteessa vahingossakin ja parkikin kertaa jopa muista syistä, mutta en mä mitään negatiivsta niissä yhteyksissä havainnut tahi kokenut ole ainakaan paritanssisuhdanteisessa mielessä. Kannattaa sunkin kokeilla -et varmasti kadu ja muutenkin se kannattaa, koska ainakin mulla joka kerta on tukka kasvanut entistäkin tuuheanpana ennätysvauhtia takaisin.
Mä en ymmärrä, kuinka sä voitkin aina noissa vanhaintanssikapakoissakin nuin huonoihin saumoihin osua: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että eri aikoina toki mutta kuitenkin olemme mitäilmeisimmin kierrelleet ainakin muutamissa samoissa vanhaintanssikapakoissakin ja silti minulla on muutamien negatiivistenkin kokemusten lisäksi joitain positiivisiakin kokemuksia myöskin vanhaintanssikapakoista, mutta käsittääkseni sulla on vain negatiivisia. Kaikesta huolimatta eduksesi on laskettava se, ettet täysin ole heittänyt vanhaintanssikapakkapyyhettäsi parketille, koskapa aika-ajoin kuitenkin myöskin vanhaintanssikapakoissa yrittämässä käyt. Mähän en myöskään näes millään usko, että tasoisellesi myöskin lauantaitanssijalle parketin luisto eli luistamattomuus tahi rösöttömyys mikään todellinen ongelma edes teoriassa olisi, koska kenkähyllystäsi toki löytyy pohjallisia kaikkiin mahdollisiin olosuhteisiin ja harjakset päälle, joten epäilisin sinänsä toki ainoastansa täysin mahdollisen myöskin vanhaintanssikapakkaongelmasi perimmäisen syyn olevan jossain muualla kuin parketissakaan sinänsä.
Ristiriitaista? Jos sua haetaan, ei kelpaa. Ja jos ei haeta, valitat suureen ääneen vetovoiman puutetta. Joka helvetin puheenvuorossa, nykyään.
Tähän Observerin kommenttiin: "Jos sua haetaan, ei kelpaa. Ja jos ei haeta, valitat suureen ääneen..."
Mitenkähän tuo nyt niin ristiriitaista on?
Ei kai kenellekään tanssin harrastajalle ole yhdentekevää, kuka ja millainen tanssija hakee, jos kerran nimenomaan tanssimaan on lähtenyt.
Aivan liian usein olen tuon joutunut selväksi tekemään, mutta peruskallioonhan ei mikään uppoa.
Toistan jälleen kerran: Itse harkitsen tarkkaan, mitä minulla on hakukohteelleni tanssillisesti annettavana. Jos katson antini tälle olevan riittämätön, jätän hakematta. Ei pitäisi olla liian vaikeata muillekaan.