En tiedä, olenko joutunut syömishäiriön kynsiin. Mutta aloitanpa alusta.
Viime keväänä mulla oli jonkinlaista ongelmaa syömisen kanssa (masennuksen yhteydessä tuli). Yritin laihduttaa ja oksentaa, mutta en onnistunut. Sitten se jäi hieman taka-alalle. En oikeastaan ajatellut koko syömisjuttua, söin ihan "normaalisti".
Mutta nyt, kun joulukuussa jouduin kurkkuleikkaukseen ja toipilasaikana putosi paino, sen jälkeen painosta on tullut mulle pakkomielle. Joka aamu punnitsen itseni ja kiroan itseni alimpaan helvettiin, jos paino on noussut yhtään. Iloitsen, jos olen vaa'an mukaan laihempi. Kuntoilen enemmän kuin koskaan, juoksen, treenaan, hypin, huhkin. Syön yli 1000 kCal vähemmän kuin olisi normaalikulutukseni. Jos syön jotain "väärää" ruokaa, oksennan sen pois. Joskus vain menen kauppaan ja lastaan koriin kaikkea hyvää syötävää, alkaen patongista ja meetvurstista päättyen suklaaseen ja jäätelöön, menen kotiin ja possuttelen ne kaikki. Sitten menen oksentamaan. Vihaan itseäni.
En voi laittaa mitään suuhuni ilman, että lasken kaloreita. Päivittäinen kalorimäärä ei saa ylittää 600 kCal. Jos ylittyy, sitten joko lenkille tai oksentamaan. Välillä saatan olla syömättä pari päivää, juon vain vettä ja juoksen puntarilla nähdäkseni, paljonko paino on pudonnut.
Elämäni pyörii enää vain painon, syömättömyyden ja oksentamisen ympärillä.
Onko mulla jonkinlainen syömiseen liittyvä ongelma?
Tätä on kestänyt jo kohta puoli vuotta.
Viime keväänä mulla oli jonkinlaista ongelmaa syömisen kanssa (masennuksen yhteydessä tuli). Yritin laihduttaa ja oksentaa, mutta en onnistunut. Sitten se jäi hieman taka-alalle. En oikeastaan ajatellut koko syömisjuttua, söin ihan "normaalisti".
Mutta nyt, kun joulukuussa jouduin kurkkuleikkaukseen ja toipilasaikana putosi paino, sen jälkeen painosta on tullut mulle pakkomielle. Joka aamu punnitsen itseni ja kiroan itseni alimpaan helvettiin, jos paino on noussut yhtään. Iloitsen, jos olen vaa'an mukaan laihempi. Kuntoilen enemmän kuin koskaan, juoksen, treenaan, hypin, huhkin. Syön yli 1000 kCal vähemmän kuin olisi normaalikulutukseni. Jos syön jotain "väärää" ruokaa, oksennan sen pois. Joskus vain menen kauppaan ja lastaan koriin kaikkea hyvää syötävää, alkaen patongista ja meetvurstista päättyen suklaaseen ja jäätelöön, menen kotiin ja possuttelen ne kaikki. Sitten menen oksentamaan. Vihaan itseäni.
En voi laittaa mitään suuhuni ilman, että lasken kaloreita. Päivittäinen kalorimäärä ei saa ylittää 600 kCal. Jos ylittyy, sitten joko lenkille tai oksentamaan. Välillä saatan olla syömättä pari päivää, juon vain vettä ja juoksen puntarilla nähdäkseni, paljonko paino on pudonnut.
Elämäni pyörii enää vain painon, syömättömyyden ja oksentamisen ympärillä.
Onko mulla jonkinlainen syömiseen liittyvä ongelma?
Tätä on kestänyt jo kohta puoli vuotta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sul on aika selvästi bulimia,tosin anoreksian oireita myös.Nyt äkkiä lääkäriin!
Sulla on todellakin syömishäiriö,vakavalta sellaiselta kuulostaa..nyt hanki apua!
Siis sulla on todellakin joku syömishäiriö. Bulimareksia? kannattaa ihan oikeasti hakea ammatti apua. Itselläni on syömishäiriö, ja tiedän, ettei siitä selviä yksin. Mene rohkeasti lääkärin juttusille!
Sisimmässäni tiedän, että kaikki ei ole ok. Pelkään lihomista kuin hullua, enkä voi lopettaa laihduttamista ennen kuin mun reidet on kiinteät ja hoikat ja takapuoli on pieni.
Enkä voi kuvitella meneväni hoitoonkaan aikaisemmin. Minulle naurettaisiin jos kertoisin näistä tuntemuksistani, sillä yleinen käsitys ja harhaluulo syömishäiriöisistä on, että sh-ihminen on elävä luuranko. Ja sitähän minä en ole mitoillani 158/46. Olen ruma, lihava valas.
Oon täsmälleen saman mittanen ja painonen ku säki! Minkä ikänen oot ja missä asut?
Ikää mulla on pian 19 vuotta, ja asustelen pohjois-pohjanmaalla.
jukolauta.
kymmenen vuoden päästä, jos et ole jo haudassa silloin, kärsit ruuansulatusvaivoista, sun suoli ei toimi, sairastut erilaisiin sairauksiin, sun hampaat tippuu suusta, et saa lapsia.
että joku viitsii leikkiä hengellänsä noin.
"että joku viitsii leikkiä hengellänsä noin."
Ymmärrätkö ollenkaan, että kyseessä on mielen sairaus, ja siitä on 'viitsiminen' kaukana. Se on PAKKO.