Miten äitini saattoi olla niin itsekäs että synnytti minut tänne kärsimään? Elämä on samaa paskaa päivästä toiseen ja kun olettaa että nyt tapahtui jotain hyvää, esimerkiksi sain uuden työpaikan (joskis sekin vain kolme kertaa viikossa kuusi tuntia) niin sitten huomaakin että tämähän on pelkkää paskaa. Ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä sitä paskaa työtä. Palkka on surkea, koskaan en pääse muuttamaan omaan rauhaan, vanhempien katon alla vain köyhänä vuodesta toiseen.
Hyi helvetti että oksettaa koko elämä. Oliko minun ihan pakko syntyä tänne kitumaan? Siis miten elämä voi olla tällaista?!? Oikein ällöttää kun kesä tulee. Taas pitäisi teeskennellä iloista ja energistä, kotiin ei missään nimessä saa jäädä, eihän se ole normaalia kesällä!
Ulos kun menee niin mitä vittua sielläkin sitten yksin tekee! Tekisi mieleni oksentaa kun ajattelenkin kesäistä kaupunkia, pelkästään rakastuneita pareja nuoleskelemassa toisiaan puiston penkeillä ja muuta humpuukia. Edes kesätöitä ei mistään saa.
Elämä on maailman vastenmielisin asia ja minä en jaksa sitä!
YÄK!!
Hyi helvetti että oksettaa koko elämä. Oliko minun ihan pakko syntyä tänne kitumaan? Siis miten elämä voi olla tällaista?!? Oikein ällöttää kun kesä tulee. Taas pitäisi teeskennellä iloista ja energistä, kotiin ei missään nimessä saa jäädä, eihän se ole normaalia kesällä!
Ulos kun menee niin mitä vittua sielläkin sitten yksin tekee! Tekisi mieleni oksentaa kun ajattelenkin kesäistä kaupunkia, pelkästään rakastuneita pareja nuoleskelemassa toisiaan puiston penkeillä ja muuta humpuukia. Edes kesätöitä ei mistään saa.
Elämä on maailman vastenmielisin asia ja minä en jaksa sitä!
YÄK!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
On kyllä ihan samat fiilikset. Nyt, kun kesä on tulossa, kaipaan taas sitä talven synkkyyttä. Talvella sitä kaipas kesää, mutta nyt sitä taas tajuaa, etten mä jaksakaan sitä. Taas taidan olla ilman työtä, vaikka vielä pari kuukautta sitten olin varma, että tällä kertaa mä hankin sitä vaikka väkisin. Taas olen totaalisen yksi, niin kuin aina.
On on, omaa syytä on. mutta ei se silti oikein ole. ei se ole mun mielestä edes täysin mun omaa syytä, etten mä osaa elää tätä elämää. Ei mulle ole annettu mitään edellytyksiä tähän elämään. Siksi mäkin olen katkera siitä, että joku on voinut katsoa oikeudekseen synnyttää mut.
Se, että maailmassa on muitakin kaltaisiani ei todellakaan ole lohduttava ajatus. Se on kamala ja vastenmielinen ajatus.
Piti yrittää lohduttaa sua, mutta tulikin sitten omaa pahan olon vuodatusta. Eipä mulla taida olla oikein mitään lohduttavaa sanottavaa. Sen vain sanon, että itseurha ei ole oikea ratkaisu.
Moips.
Mun oli ihan pakko lukee sun keskustelu ja mä vaan haluun sanoo että TIEDÄN tunteen!! Mulla oli masennusta ja elämä potki päähän tässä pari kolmevuotta ja viime syksynä mä päätin että ei vittu tästä ei tuu mitään ja yritin itsarii.. tääl kumminki viell oon vaikka ei sekää ihan parhaalta tunnu.. asun sijaisperheessä ja sillo viime syksynä kun yritin itsaria niin jouduin nuortenpsykiatriselle osastolle pitkään niemeen ja pakko sanoo kyllä jälkee päi että se AUTTOI! sun kannattais päästä puhuun jonkun ammatti ihmisen kanssa sun olosta.. tiedän että nyt ajattelet ett just joo vitut, niin mäkin ajattelin.. mut jälkeenpäi se toimi ja oli ihan ok vaihe elämässä.. oikeestaa siell osastolla mulla oli pitkästä aikaa hyvä olla.. enkä haluu enää ees kuolla vaikka asiast ei ihan hyvin ookkaa...:(
ihmiset ne vaan ihmettelee.
Tähän sopisi vertaus kristinuskosta missä kastetilaisuudessa pappi siunaa lapsen kuolemaan ja syntymään jeesuksen nimissä.
Mieti kuitenkin sitä rekkaosiota vielä uudestaan
No tuo rekkajuttu nyt ei ollut mikään aikomus, vaikka se kyllä tuntui todella kiehtovalta ajatukselta tänään ja joskus muinakin päivinä. Oli pakko tulla tänne purkamaan raivoa. Päivällä itketti niin vietävästi. Nyt olen jo rauhoittunut.
Mutta huomenna on taas uusi, ei lainkaan parempi päivä. Sitä vain murehtii päivästä toiseen ja iltaisin kun menen nukkumaan oikein pelkään että miten minä muka selviän tästä elämästä. Tuntuu että en ole yhtä kykeneväinen kuin muut ja en varmana selviä elämästä kunnialla. Oikein pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
erittäin iloinen,että jaksoit taas.
oli varmasti vapauttavaa saada purkaa raivonsa,olen tehnyt sitä itsekkin,mutta tässä miettiessä olen kyllä kanavoinut sen läheisiin en koneelle.
Pistikin mietityttämään oman itsensä kanavoiminen eri tunteissa.
taisin saada nyt aamuksi pienen projektin kirjoituksestasi.hyvä asia.
Päivä kerrallaan tässä sitten kaikki "me" painellaan eteenpäin.
pyytämättäkin, ja sitä piisaa.
Tekopositiivisuus on teeskentelyä, älä usko siihen!