Viimeisimmässä Kotimaa-lehdessä on artikkeli vanhoillislestadiolaisen naisteologin Katja Mannerin Laestadius-tutkimuksesta otsikolla:
"Lars Levi Laestadiuksen kaksijakoinen naiskuva - Suruttomat portot ja Kristuksen morsiamet"
Tässä linkki:
http://www.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea/linnea.pl?customer=kotimaa&document=00015384
"Lars Levi Laestadiuksen kaksijakoinen naiskuva - Suruttomat portot ja Kristuksen morsiamet"
Tässä linkki:
http://www.ejulkaisu.fi/cgi-bin/linnea/linnea.pl?customer=kotimaa&document=00015384
Vastaukset 30
Vanhimmat
Nämä vl-liikkeen sisältä tulevat liikettä koskevat tutkimukset ovat mielenkiintoisia. Ja lisääntymään päin. uskon, että ne siloittavat tietä myös 70-luvun vaiheita koskevalle, rehelliselle tutkimukselle.
Se, että tutkimukset ovat tieteellisiä, pakottaa tekijänsä objektiivisuuteen asioiden ja ilmiöiden katselussa. Ja taas toisaalta se, että tutkija on itse vanhoillislestadiolainen, auttaa häntä katselemaan asioita sellaisella lämmöllä ja tietyllä avarakatseisuudella, johon ulkopuolinen harvoin pystyy. Tämä on hyvä yhdistelmä.
Jatkumoa Lamminsalo(?)-Kärkkäisen tutkimukselle.
Ja uskon, että pitemmällä aikavälillä nämä tutkimukset myös synnyttävät uudenlaista keskustelukulttuuria vl-liikkeen sisälle. Opitaan, että asioita voi tarkastella kiihkottoman kriittisestikin mutta kuitenkin rakentavasti. Ja että siitä on hyötyä meille kaikille.
samaa mieltä siitä, että asiaan pitäytyvä, tieteelliset "normit" täyttävä tutkimus on hyvä asia.
Taannoiset hoitokokoustilanteet ja niihin liittyvät tunnelataukset ovat vielä voimakkaina ihmisten mielissä.
Sukuuni liittyvät vastaavat asiat hiertävät tosin yhä minunkin "elämässäni", niistä keskustellaan ajoittain, tosin sävy on vuosien saatossa lieventynyt, mutta kiistatta ihmisten mieliin on jäänyt traumatisoivia kokemuksia "hoitajien" käyttäytymisestä, jossa on ollut jokseenkin täydellistä tietämättömyyttä ihmisen psyykestä ja kaikesta siihen liittyvästä...
>> ...auttaa häntä katselemaan asioita sellaisella lämmöllä ja tietyllä avarakatseisuudella, johon ulkopuolinen harvoin pystyy. >>
Lämpöä todella tarvittaisiin, kuinka osaisimme olla keskellä ristiriitaa niin että esiintymisemme olisi sävyisää ja vatimatonta, puhumattakaan ettemme syyttelisi ja löisi?
Näyttää siltä että joku/jotkut eivät hyväksy erimielisyyttä (esim opista) ja nämä ihmiset ovat sitten innokkaita "oikean opin puolestapuhujia", niin innokkaita, että toiminta asiassa onkin kovaa ja vaativaa, toiset ovat kerettiläisiä, eksyneitä ja pois poikenneita", ja heidät pitäisi saada käsittämään oma tilansa "konstilla millä hyvänsä".
>> ...asioita voi tarkastella kiihkottoman kriittisestikin mutta kuitenkin rakentavasti. >>
Näin on hyvä, mutta vaikeaa näyttää olevan. Ja sen vuoksi toistan ajatuksia rakastamisen vaikeudesta, se kun näyttää olevan tosiasia.
olet muuten hyvä esimerkki ulkopuolisesta, joka kykenee katselemaan vl-liikkeen asioita lämmöllä ja ymmärryksellä, mutta rehellisesti ja realistisesti kuitenkin. Ajatuksiasi on ilo lukea.
Täällä oli pitkään toinenkin, nimim. Mar-ge, jota olen aina kaivannut takaisin. Sellaista liikkeen ulkopuolista kommentointia, mihin te kykenette, kaivattaisiin palstalle enemmän.
ja muille lukijoille haluan sanoa, että tuollainen asiaan pitäytyvä (asiallinen) ajattelu kiinnostaa, vaikka en ole saanut mitään erityistä tutkijan koulutusta; yksinkertaisesti tuntuu hyvältä, kun tutkimuksen kohteena olevaa asiaa tarkastellaan/havainnoidaan kiihkottomasti niinkuin tiedemies tekee työtään.
Luulen että jokainen ihminen osoittaessaan lämpöä lähimmäistään kohtaan saa jotakin samanlaista vastaukseksi. Ajattelen että jokaisessa ihmisessä on tätä rakkauden kykyä, ei se ole minnekään kadonnut (vaikka päinvastaista esitetäänkin).
Tosiasioiden näkeminen (ikävien ja vaikeidenkin) on ihmisen kyky ja tarvitaan jotakin rakkauden tapaista että kykenee katsomaan omia vikojaan (siinä samalla myös lähimmäisen vikoja) hyväksyen näkemäänsä.
Eräässä viestiketjussa tuolla alempana esitettiin ajatus että "laupias samarialainen" hoiti ryövärien uhria, ei ryöväreitä.
Ajattelen että Jeesus (laupias samarialainen) hoitaisi kyllä ryöväritkin, hänen rakkautensa kohdistuu jokaiseen erotuksetta, toisin kuin heidän, jotka vaativat ryöväriä tilille teoistaan.
Oikeus ja rakkaus eivät mielestäni ole sama asia. Mielestäni rakkaus on enemmän kuin oikeus.
Sitä on Laupiaan samarialaisen toiminta, se ylittää tämän kirjanoppineiden esittämän vaatimuksen oikeuden toteutumisesta, jossa väärintekijää rangaistaan; ja juuri siinä on meidän ihmisten vaikeus, vaikeus rakastaa sellaista ihmistä joka tekee väärin. (me haluamme rangaista häntä, hän on ansainnut rangaistuksen)
on dualistinen uskonto. Sen mukaan on maailman historian ajan käynnissä hyvän ja pahan taistelu. Jos et kadu hyvän edessä pahuuttasi, saat rangaistuksen.
Toisin on useissa itämaisissa uskonnoissa. Lienet saanut vaikutteita niistä.
Muutama ajatus tulee mieleen.
Se, että me olemme pahantekijöitä on tosiasia; kuitenkin luotan/uskon Jumalan olevan rakastava ja täynnä hyvää tahtoa meitä kaikkia kohtaan.
>> ...ajan käynnissä hyvän ja pahan taistelu. Jos et kadu hyvän edessä pahuuttasi, saat rangaistuksen. >>
Vl-hoitajat ovat toteuttaneet kirjoittajan esittämän lauseen mukaista toimintatapaa.
Jos vastustan Luojaa ja hänen hyvyyttään, jään osattomaksi siitä (sen vuoksi koska vastustan sitä). Jumala kyllä antaa minulle kaiken hyvän minkä tarvitsen, "eikä soimaa minua pahuuteni tähden". Jos olemme kuin tottelemattomat lapset, jotka saavat hyvää mutta kiukuttelevat lahjoistaan, niin onko vika silloin Luojassa ja hänen anteliaisuudessaan?
Olemmeko me opetuslasten kaltaisia kun he toivoivat salamaniskua niiden päälle jotka vastustivat Kristusta ja hänen opetustaan? Ajatus, että pahantekijää pitäisi rangaista on mielestäni erilainen kuin se jonka Jeesus on esittänyt.
"Kuka teistä haluaisi heittää ensimmäisen kiven?" kuului kysymys kerran.
Jeesus kohteli näitä kahta ryhmää täysin eri tavalla.
Itseään Jumalan edessä erityisryhmänä pitäville Jeesus kohdisti kovimmat sanansa, elämänsä aikana.
Kuolinhetkellään Hän rukoili fariseustenkin puolesta: "Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!"
Ja "pahuuttako" oli esim. kirkon vanhusten kerhossa käyminen, josta oma anoppini joutui sidotuksi.
Et taida olla ent vl, vaan NYKYINEN.
kun olet oivaltanut yhteisösi taipuvaisuuden lainomaisuuteen.
Oletan, että tuot yhteisösi sisällä julkisesti käsityksesi esille. Sellainen lienee itsestään selvää vastuulliselle kristitylle.
Jeesus ei vihannut heitä, jotka vihasivat häntä.
Tässä on rakastamisen vaikeus. Ainakin allekirjoittaneella se on sitä.
että nuo "hoitajat" olivat hyviä ja tekivät hyvin? Hehän toimivat kovakouraisesti ja tekivät paljon vahínkoa.
Nämä ajatukset ovat ajatuksia siitä että on vaikea rakastaa pahantekijäänsä. Kuitenkin, vaikka itse en kykenisi rakkauteen tässä asiassa, ajattelen että niin olisi hyvä.
Kristuksen mieli olisi sellainen.
kirjoittajan esittämän lauseen mukaista toimintatapaa", kirjoitti tähän yläpuolelle nimimerkki "ent vl = evl" . Kirjoittajan (siis minun Leena Huovisen) esittämä toimintatapa, johon viittasit, on kristinuskon perusasia: "Jos et kadu hyvän edessä pahuuttasi, saat rangaistuksen."
Jos sinä et kirjoittanut "Vl-hoitajat ovat toteuttaneet --- toimintatapaa", niin joku toinen sitten käytti nimimerkkiäsi.
Selvennykseksi haluan lisätä, että kristinuskon hyvä on Jumala ja pahuus on ihmisen syntisyys 10 käskyn rikkojana. Vl-uskon hyvä taas on seurakunta eli ihmisyhteisö ja pahuus tuon ihmisyhteisön alati muuttuvien käskyjen rikkomista.
kun haluan, että he tekevät parannuksen menneisyyden teoistaan?
lähimmäistä kohtaan, kun muistuttaa lähimmäistä hänen vioistaan.
Kyse on vihasta tai "vaativasta mielestä" silloin jos/kun joku ihminen v a a t i i parannukseen kääntymistä; ajattelen, että edes Jumala ei vaadi sellaista, kun Hän odottaa että ihminen huomaisi "olevansa harhaan menevällä tiellä ja kääntyisi vääryyden poluiltansa".
Näin Jeesus julisti. Vasta ristillä hän lopetti julistuksensa ja alkoi rukoilla vainoojiensa puolesta.
Ymmärrän ajatteluasi nyt, mutta kristinuskoa se ei ole.
kirjoitin ja tarkoitan, että toteuttaessaan kirjoittajan ajatuksen mukaista toimintatapaa he olivat mielestään "hyviä" hoitajia, (omasta mielestään hyvällä asialla ja toimivat hyvällä tavalla!?) ja halusivat rangaista pahantekijää joka heidän mielestään on hyvä asia.
>> Vl-uskon hyvä taas on seurakunta eli ihmisyhteisö ja pahuus tuon ihmisyhteisön alati muuttuvien käskyjen rikkomista. >>
Vl-yhteisö on hyvä? ja Jumalan asialla toimissaan heitä kohtaan "jotka ovat poikenneet pois ja olleet tottelemattomia Jumalan (seurakunnan) äänelle"!?
Ihminen erehtyy silloin kun kuvittelee toimivansa hyvän puolesta ja käyttää siinä tarkoituksessa väkivaltaa.
kun kirjoitan tänne näitä vanhoja asioita?
mieltä Jeesuksen kanssa parannnuksen tekemisestä ja lähimmäisenrakkaudesta, niin miten se poikkeaa kristinuskosta?
Väittely opista ei kiinnostukseni kohde.
hän väkivaltaa joka haluaa tietää asioiden sisältöä, niiden taustoja ja haluaa lisätä tietoansa niistä?
Kysymyksen voi tulkita niinkin, että se sisältää myös vastauksen.
Kun joku ihminen vaikkapa tutkija Lohi tai Leena haluaa tutkia esim vl-liikkeen historiaa (jokaisella on henk koht tarve selvittää tapahtumien kulkua) se on sinänsä hyvä asia.
että rauhanyhdistysihmiset (veeällät kuten he itse haluavat itseään kutsua) uskovat ja opettavat lapsilleen, että vain he ovat uskovaisia ja vain heillä on oikeus iankaikkiseen elämään? He uskovat ja opettavat lapsilleenkin, että kaikki muut ovat epäuskoisia ja joutuvat kokemaan iankaikkisen kuoleman.
Tämä nyt on sitä opillista, josta et välitä.
Entä kokisitko maallisena rasismina sen, että ruotsalaiset ajattelisivat ja opettaisivat lapsilleen, että vain he ovat ihmisiä ja vain heillä on oikeus elää. Kaikki muut ovat epäihmisiä eikä heillä ole oikeutta elää.
mutta asian voi varmaankin ilmaista toisella tavalla.
Omahyväisyys, tekopyhyys ja itsensä asettaminen lähimmäistensä yläpuolelle on ongelman syy.
Jos asennoidun niin että neuvon lähimmäistäni yläpuolelta (silloin olen mielestäni viisaampi, näen paremmin, jne) olen kuvaamassasi tilanteessa. Alapuolelta (kuvaannollisesti) lähestyminen tarkoittaisi siis sitä että en kuvittele olevani viisaampi kuin toiset, vaan ihan yhtä vähän osaava ja tietävä kuin toiset, olen samanlainen samalla tasolla lähimmäisteni kanssa. Tämä tuntuu enemmän filosofialta kuin uskonasialta, mutta mielestäni kyse on samasta asiasta.
Ns kansallissosialismi oli myös rasistista ajattelua, vaikka sitä sanaa ei käytetä; kyse oli yksinkertaisesti siitä että jotkut ajattelivat että on viisasta ja oikein? ajatella että ihmiskunnassa on parempia ja huonompia ihmisiä ja nuo "huonot" voi jollakin perusteellä siirtää pois keskuudestamme.
Tämän näkökulman vuoksi myös vl-uskonto on vain yksi monista jotka ajattelevat olevansa "ainoa herran lauma".
minua askarruttaa. Peruskysymys on: miten olla suvaitsevainen suvaitsemattomalle? Eikö kaiken tulisi olla vastavuoroista?
näkökohta!
>> miten olla suvaitsevainen suvaitsemattomalle? Eikö kaiken tulisi olla vastavuoroista? >>
Vastaus on myöntävä, mutta miten toimit suvaitsemattoman kanssa? Siinä asiassa Jeeuksen esimerkki puhuttelee minua, hän sanoi tekopyhille kantansa (sanoi, koska rakasti totuutta), mutta olen siinä käsityksessä että Hän antoi kuulijoidensa valita itse, miten suhtautua opetukseensa.
Kuinka kauan itse jaksaisin keskustella sellaisen ihmisen kanssa joka koko ajan väittää vastaan ja haastaa riitaa kanssani niinkuin nuo ihmiset tekivät Jeesuksen kanssa? (taitaa Raamatussa olla jokin lause tästä aiheesta)
Tarkoitan että Jeesuksen pyrkimys oli hyvään ja hän rakasti heitäkin jotka pilkasivat häntä (itsestäni en mene takuuseen)
Vastaus pitäisi siis olla: suvaita suvaitsemattomiakin. (Asian helposta toteuttamisesta en mene takuuseen)
Täällä on valitettu, että Päivämies sulkee silmänsä, kun jotain pelottavaa ilmestyy näköpiiriin ja sulkee myös suunsa.
Käykö tässä niin, että vl:n nuori sukupolvi etsiytyy tiedottamaan havainnoistaan ja tutkimuksistaan avoimemman median pariin, kuten tässä Kotimaan artikkelissa - vl-toimittaja kirjoitti vl-teologista. Tätäkö Päivämies ja SRK haluavat?
Kotimaa kirjoitukset on ulkopuolisille. Ja Kotimaa-lehteen saa kirjoittaa kaikki
Mutta Päivämies on VL:ien sanomalehti.
Johon yleensä kirjoitellaan vaan VL:ien piiristä. Ja siinä on tätä omaa VL uskon elämää rakentavaaia kirjoituksia. Siis tunnuksellista uskoa. Mutta myös Raamatun kirjoituksia opettavia asioita ulkopuolisille yms.
Hieman hassusti määrittelit lehtien tehtävät. Kotimaa on luterilaisen kirkon lehti. Koska vanhoillislestadiolaisina kuulumme kirkkoon, olisi varsin suotavaa, että silloin tällöin tutustuisimme itsekin lehden sisältöön. Kotimaa on siis kirkon piirissä toimiva lehti, niinpä tuo "ulkopuolisille" kalskahti hieman pahasti.
Päivämies on vl:n lehti. Siksipä olisi hyvä, että se julkaisisi myös vl-tutkijoiden ajankohtaisia kirjoituksia silloin, kun ne liittyvät lestadiolaisuuteen tai uskoon ylipäänsä. Tämä nuoren sisaren tutkimus Lestadiuksen naiskäsityksestä voisi valaista tämänkin hetkisiä lestadiolaisten nuorten tyttöjen ja poikien odotuksia hyvästä elämästä- siis voisi.
Vl-yhteisön kaavamaiset käsitykset miehisyyden tai naiseuden toteutumisesta eivät aina rakenna nykynuoren uskoa. Jos tukeudutaan vanhoihin kaavoihin, saatetaan mennä naimisiin liian nuorena, jolloin ei vielä tunneta itseä ja sitten ollaan loppuelämä avioliiton vankilassa. Ajatellaan, että avioliiton epäonnistuminen oli Jumalan tahto. Nuoruuteen kuuluva kokeilu voi johtaa toisaalta ylikorostuneen "maailmalliseen" elämäntapaan. Joissakin tapauksissa se on varmaankin reagointia liian tiukkoihin, perustelemattomiin odotuksiin ja roolimalleihin.
Tässä pari nopeaa "ajatusheittoa" siitä, miten tämä kirjoitus naiskäsityksistä Päivämiehessä julkaistuna voisi rakentaa uskoa. Onnellinen elämä voi uskovaisellekin nuorelle rakentua laajemmista elämänsisällöistä kuin mahdollisen tulevan aviopuolison etsiskelystä. Naiseksi ja mieheksi kasvaminen on hienoa, ihastumiset ja rakastuminen Ok. Tiedän muutamia vl-tyttöjä, jotka jo yläasteikäisinä ovat pelänneet vanhaksipiiaksi jäämistä. Sitten on menty pikaisesti naimisiin heti, kun se on ollut mahdollista. Ensirakkaus ei välttämättä ole kuitenkaan se ainoa oikea. Hätäratkaisuja moni katuu loppuelämänsä. Naisen elämän arvo ei ole vain siinä, onko hän vaimo tai äiti. Eihän miestäkään arvoteta niin, että hän olisi vain jonkin naisen aviomies tai isä.
Mikä todella rakentaa uskoamme? Minun uskoani eivät ole tukeneet ne turvallisiksi koetut lauseet, joita Päivämies toistaa vuodesta toiseen. Vaikeneminen lisää epäilyksiä siitä, viekö tämä usko perille. Kyllä Jumala kestää avoimen, rehellisen puheen asiasta kuin asiasta. Onneksi on ollut uskovaisia ystäviä, jotka eivät kiertele vaikeitakaan puheenaiheita ja kätkeydy kaanaankielisen epäpuheen taakse.
Kylläpä oli harvinaisen koskettava kirjoitus.
Olen luopunut vl-liikkeestä nuoruudessani osittain sen takia, etten tunnistanut itseäni tuon liikkeen ns.naiskuvasta.
Jos olisin silloin tiennyt että tuollakin tavalla ajattelevia on ja saa olla, olisi se lohduttanut minua kovasti.Itse tulkitsin tuollaisen ajattelutavan (jota itsekin siis edustan)noihin aikoihin tapana,jolla ei voi vl-yhteisössä ajatella.
Omissa ajatuksissa on pyörinyt aivan samanlaisia mietteitä.Kovasti ilahdutti kirjoituksesi.
"Mikä todella rakentaa uskoamme? Minun uskoani eivät ole tukeneet ne turvallisiksi koetut lauseet, joita Päivämies toistaa vuodesta toiseen."
Hienoa että joku uskaltaa sanoa tuon ääneen.
...auringon alla: samanlainen kaksijakoinen naiskuva on nähty tulevan esiin kristinuskossa yleensä ja länsimaisessa kulttuurissa muutenkin, ja asia on ensimmäisiä, joita feministinen tutkimusote 1960-1970-luvuilta alkaen nosti esiin. Eiköhän siis kysymyksessä ole melko tuttu klisee nykyään. Sitä paitsi, mitä female mainitsi vl-naiskuvasta: vl-naiskuva nyt, naisen sosiaaliset roolimallit ja Lestadiuksen ajatukset ovat täysin eri asia. Luulen ettei nyky-vl tunne juurikaan Lestadiuksen kirjoituksia ja ajatuksia; nimi ei siis kerro paljon mitään, eikä ainakaan tarkoita sitä että juuri L. olisi jotenkin erityisesti esillä, henkilönä tai muuten, ja niinpä saattaa olla niin, että syytä naiskuvaan nyt tai 10 vuotta sitten voi olla hieman kaukaista hakea kyseiseltä henkilöltä. Sen sijaan L:n kieli ja etenkin kielikuvat Jumalasta äitinä sen sijaan ovat hienoja ja koskettavia, ja niitä soisi tutkittavan enemmänkin.
Ehkä sait hiukan väärän kuvan siitä, mitä tarkoitin. En oikeastaan viitannut yhtään Laestadiuksen naiskauvaan, kun en siitä mitään tiedä.
"female mainitsi vl-naiskuvasta: vl-naiskuva nyt, naisen sosiaaliset roolimallit ja Lestadiuksen ajatukset ovat täysin eri asia."
En kyllä puhunut kirjoituksessani mistään muusta kun siitä, että en voinut samastua siihen naiskuvaan, mitä 10 vuotta sitten "oli tarjolla".
Ja luulin, että se on syntiä.
Laestadiuksen naiskuvasta en tiedä yhtään mitään.
Vl-liikkeen naiskuvasta tiedän jotain. Käsitykset hiukan muuttuneet vanhoista ajoista.
Totta on, että harva nyky-vl on itse lukenut L:n kirjoituksia. Vaikka käsitykset naiseudesta ovat laajentuneet vl-yhteisössä, edelleen kohtaa yllättävän vanhanaikaisia asenteita. Mikäpä siinä, jokaisella on oikeus omiin ihanteisiin kunhan ei arvioi toisen elämää niiden mukaan. Väität, että Lestadiuksen ajatuksilla ei ole vaikutusta tämän päivän vl-naiskuvaan. Luitko Kotimaan artikkelia ajatuksella? Tässä pari poimintaa:
"Päteekö Laestadiuksen naiskuva nyt, tämän päivän lestadiolaisuudessa? ---
Hänen mielestään Laestadiuksella oli 1800-luvun naiskuva, eikä sillä ole välttämättä yhteyttä tähän päivään. Laestadiuksen perintöä voi kuitenkin olla esimerkiksi se, että naisten ulkoinen koristautuminen on edelleen vähäistä. Hän liitti sen huoruuteen. ---Laestadius piti äitiyttä naisen tavoiteltavimpana tehtävänä."
Manner toteaa myöhemmin, että äidin rooli ei ole vl-naiselle ainoa naisen rooli. Kuitenkin naiseus toteutuu vl:ssa edelleen "julkisesti" vain äitiyden kautta.
Ihmiskäsitykset sisältävät useiden sukupolvien takaa periytyvää ei-kielellistä tietoa. Asenteet, ihanteet ja roolit omaksutaan enimmäkseen tiedostamatta toiminnan tasolla. Eipä olisi pahitteeksi, että tällaisia vl-tutkimuksia näkisi Päivämiehenkin palsoilla keskustelua herättelemässä.