Sheffieldin nummilla v. 1566

Täs on oma novelliluomus. Mitä mieltä? Kantsii lukee loppuun.


Sheffieldin nummilla v.1566.


Oli synkkä ja myrskyinen päivä kun prinsessa lähti karkumatkalle linnasta. Hän ei nimittäin halunnut myöntyä isänsä tahtoon avioitua ruhtinaan pojan kanssa. Prinsessa ratsasti hurjaa vauhtia lopen uupuneena salamoivan taivaan alla toivoen että sattuisi näkemään jossain majatalon. Mukanaan hänellä oli vain vesileili, repussa muutama leipä ja nyssykkä kultakolikkoja. Tuuli tuntui jäätävän kylmältä sen puhaltaessa suoraan häntä vastaan. Sade piiskasi raivoisasti loputtomia nummia.

Tunto hävisi pikkuhiljaa ratsastajan jaloista. Prinsessa oli lähellä pudota ratsailta ensin toiselle, sitten toiselle puolelle hevosta. Sitten hän suureksi ilokseen näki suuren linnan ääriviivat edessään. Hieman epävarmana näkynsä todellisuudesta hän kiihdytti ratsunsa hurjempaan laukkaan. “Tosiaan linnahan se on” , hän totesi ääneen. Kummeksuen miksei hän ollut kuullut mitään edes kerrottavan tästä suuresta ja mahtipontisesta linnasta tai linnan isännästä hän saapui vallihaudan luo. Prinsessa huusi niin lujaa kuin ääntä kylmettyneestä kurkustaan lähti: “Kuuleeko kukaan?”! uudelleen ja uudelleen. Yksi linnan tornin luukuista avautui ja korkea miesääni vastasi: “Kuka huutaa?”. Salaten kuninkaallisuutensa ja pakomatkansa prinsessa huusi: “ Olen sodan hävitystä pakoon lähtenyt kauppiaan vaimo “!

Korkealla linnan tornin pieni luukku sulkeutui. Epätoivo kasvoi prinsessan mielessä koko ajan. Sitten lopulta tornin luukku aukeni jälleen ja sama naismainen miesääni vastasi :”Odota, tulen laskemaan sillan ja avaamaan portin”. Portti avautui, isokokoinen mieshahmo astui ulos ja käveli laskemaan siltaa vallihaudan yli. Silta oli vihdoin maan tasalla ja suuri mies asteli häntä kohti. Mies esittäytyi isäntänsä kreivi Wilsonin palvelijaksi ja sanoi että hän on tervetullut sisälle linnaan tapaamaan kreivin, joka ei ollut vielä ehtinyt mennä yölevolle. Sisälle pääsystä ilahtuneena, mutta peloissaan prinsessa seurasi tätä erikoisen isokokoista miestä sisälle linnan pääsaliin.

Odotellessaan suuren takan loimun edessä kreivin saapumista prinsessa pelkäsi paljastuvansa kuninkaalliseksi pian. Hän näki seinillä suuria oudosta puusta tehtyjä jousipyssyjä ja erilaisia pitkiä nuolia, jotka yksin olisivat näyttäneet pikemminkin keihäiltä.
Keihäitäkin oli, mutta eri seinustalla kummallisten päähineiden ja korujen vieressä. Sitten yläkerran ovi avautui ja kreivi asteli portaita alas. Prinsessa arvioi kreivin olevan n. 40-vuotias. Kreivi istuutui suuren pöydän toiseen päähän prinsessasta katsottuna ja palvelija toi pöytään suuret maljat viiniä kummallekin sekä leipäpalat, joista lähti miellyttävä vastaleivotun leivän tuoksu. Kreivi aloitti keskustelun. Hän ei selvästikään tuntenut häntä prinsessaksi, mutta sodasta kyllä tiesi, sillä kylä, jossa prinsessa oli asunut, kävi sotaa toista kylää vastaan. Todellisuudessa sota ei ollut kuitenkaan kääntynyt kummankaan voitoksi vielä, niin kuin prinsessa valehteli. Prinsessa “kauppiaan vaimo” kiitti sydämellisesti kreiviä hänen kehotettuaan häntä syömään ja juomaan talon antimia.

Heidän keskustellessaan prinsessa ihmetteli, miksei kreiviä tuntunut huolettavan sodan ulottuminen hänen linnaansa. Esittäessään nöyrää kauppiaan vaimoa hän ajatteli kuitenkin että olisi parempi tyytyä vastailemaan kreivin harvoihin kysymyksiin. Prinsessa tunsi kuinka voimat alkoivat palautua hänen jäseniinsä mutta samalla hän alkoi myös humaltua pikkuhiljaa. Kreivi tuntui erittäin ystävälliseltä ja epätavallisenkin epämuodolliselta.

Prinsessa ajatteli, että hänen pitää olla erittäin tarkkana puheistaan, koska tässä väsyneessä hiprakassa tulisi helposti puhuttua ohi suunsa. Lopulta hän kuitenkin rohkaistui kysymään seinillä olevista aseista ja esineistä, mistä ne ovat peräisin. Kreivi kertoi olleensa nuorempana niin hurjapää, että oli päättänyt purjehtia tutkimaan kaukaisten ihmisheimojen elämää. Hän oli varustanut suuren laivan ja palkannut itse kaikki merimiehet, johon hänellä oli mennyt puolet rahallisesta omaisuudestaan. Hän olikin onnistunut löytämään todella alkeellisesti eläviä heimoja, joutunut miehineen vaarallisiin tilanteisiin eräitä vihamielisiä heimoja kohdatessaan, mutta olipa yhdessä kylässä pystynyt luomaan luottamuksellisen suhteen heimon päällikköön. Tämän heimon asukkaat olivat erityisesti pitäneet savukkeista, joita kreivin miehistöllä sattui olemaan.

Kreivi oli viipynyt kylässä useita viikkoja ja tutustunut heimon kummallisiin tapoihin, joista hän kertoili prinsessalle innokkaan vuolaasti. Hän kertoi prinsessalle eri esineiden käyttötarkoituksista. Eräät kertomukset tuntuivat prinsessasta perin vastenmielisiltä, kuten tarina pitkästä nuolesta, jossa oli koko nuolen matkalta teräviä väkäsiä kummallakin puolella. Tämä nuoli oli tarkoitettu vain ihmismetsästykseen. Sitä käytettiin pääasiassa ainoastaan heimojen välisissä sodissa. Surmattuaan vihollisen surmaaja varmisti kuoleman ja irrotti ensimmäiset lihapalat vetämällä nuolta alas ja ylös onnettoman ihmisen ruumiissa. Sitten hän kutsui muita heimolaisiaan paikalle juhlistamaan tapausta käristämällä ja syömällä vihollisen. Näin sotilaat saivat itselleen syödyn vihollisen viekkauden ja voiman, uskoivat he.

Prinsessa kysyi, onko kreivi itse ollut läsnä ihmissyönnissä. Kreivi vastasi tähän kieltävästi ja sanoi että he olivat joutuneet lähtemään kyseisestä kylästä sodan puhkeamisen vuoksi heimojen välille. Ja kova kiire heille oli tullutkin. Useat merimiehet olivat jääneet ikuisesti saarelle myrkyllisten ja aggressiivisten eläinten tai vihamielisten ihmisten vuoksi. Heitä oli kuitenkin riittänyt tarpeeksi purjehtimaan pitkä matka takaisin Eurooppaan. Hyvä onni oli ollut, että heidän laivaansa ei ollut kukaan heimo löytänyt tai ainakaan valloittanut.

Pitkän tarinan ja keskustelun jälkeen kreivi muuttui yhtäkkiä taas perin harvasanaiseksi. Kreivi antoi “kauppiaan vaimolle” luvan jäädä yhdeksi yöksi vierashuoneeseensa ja totesi ajan olevan jo paljon yli tavanomaisen levolle menoajan. Prinsessa kiitti vielä kohteliaasti ja tarjosi paria kultakolikkoa kreivin vieraanvaraisuudesta. Kreivi vastasi tarjoukseen kohteliaan kieltävästi ja sanoi, että vaimonsa kuoleman jälkeen on elellyt niin yksinään, että yksi hyvätahtoinen vieras on linnaansa ilman maksuakin tervetullut. Noustessaan pöydästä prinsessa ei malttanut olla kysymättä mihin kreivin vaimo oli kuollut. Kreivi murahti tähän yhtäkkiä sanoen ettei halua keskustella asiasta. Prinsessa häpesi omaa malttamattomuuttaan.

He toivottivat toisilleen hyvää yötä ja Luojan siunausta. Palvelija tuli saattamaan prinsessan vierashuoneeseen joka sijaitsikin yllättäen pääsalin aivan vieressä. Vierashuoneessa oli rentouttavan lämmintä ja suuri vuode suurine peittoineen. Palvelija toivotti hänkin prinsessalle makoisia unia ja sanoi että seuraavana päivänä, joka on lauantai, kreivi tapaa nukkua melkein puolille päivin, eikä hänen vieraallaankaan olisi täten tarvetta aikaiseen ylösnousuun.

Prinsessa oli rättiväsynyt, mutta silti ei saanut pitkään aikaan unta, olihan tapahtunut niin dramaattisia asioita edellisenä päivänä. Viimein uneen vaipuessaan hän vain toivoi pystyvänsä aloittamaan uuden elämän tuntemattomuudesta eräässä kaukaisessa kaupungissa.

Vielä erittäin väsyneenä prinsessa yhtäkkiä heräsi. Hän huomasi olevansa tiukasti köytettynä suureen vuoteeseen. Kolme palvelijan näköistä miestä olivat juuri vetäneet vuoteen ympäri vedetyt köydet tiukoiksi. Heti tämän jälkeen miehet sitoivat hänen kätensä kiinni vuoteen päätyihin. Hän yritti rimpuilla itseään irti, mutta totesi sen pian hyödyttömäksi. Ainoa asia mitä hän pystyi tekemään oli huutaa.

Miehet siirtyivät aivan sängyn viereen. He potkivat jotain pois vuoteen kulmista ja sen jälkeen alkoivat työntää suurta sänkyä ovea kohti. Sänky liikkui pyörillä! Kaikki oli suunniteltu näköjään ennalta tarkkaan! Hänet vietiin pääsaliin, jossa odottikin kymmenkunta rikkaannäköistä ihmistä pukeutuneena parhaimpiinsa. Itse kreivi Wilsonkin oli paikalla portaiden päässä ylätasanteella. Joukosta hän huomasi vielä itse ruhtinaan, jonka pojan hänen olisi pitänyt naida! Yksi “juhlijoista” repesi hilpeään nauruun. Prinsessan suuhun tungettiin kangaspallo.

Kreivi rupesi puhumaan tälle hirveälle juhlaväelle ja hänen sanansa kaikuivat salin joka puolella: “ Lupasin teille jotain erikoista tänä vuonna. Kohtalo muuttikin suunnitelmieni ajankohtaa ja johdatti luokseni kuin tarjottimella, jos suonette minulle tämän nyt perin osuvan ilmauksen, aidon siniverisen ja vielä nuoren neitsyen! Nyt saamme todella maistaa, onko hänen korkea-arvoinen lihansa muita jo nauttimiamme mureampaa tai maukkaampaa! Pöytä on katettu! Entiseen tapaan illallisen kypsyessä nauttikaamme pöydän muista antimista, joita varsinkin juomapuolella on tänä iltana tarjolla erityisen monipuolisesti. Julistan näin ollen nämä järjestyksessään kymmenennet bakkanaalit avatuiksi! Nauttikaamme täysin siemauksin tulevista seitsemästä päivästä! Käykää pöytään! Juhlijat, joita oli sekä miehiä että naisia, taputtivat kovaäänisesti ja istuutuivat pöytään.

Prinsessa toivoi pyörtyvänsä. Taas hänen vuodettaan siirrettiin. Hän huomasi takan, jonka sisälle oli laitettuna suuri rautainen varras. Jotain kiinnitettiin sängyn päähän. Vuode rupesi nousemaan toisesta päästä! Häntä hinattiin köysin pystyasentoon. Vähä vähältä prinsessa näki karmaisevan näyn sängyn jalkopäästä: Kreivi oli alasti kumma tötterö peniksensä ympärille vedettynä tähtäämässä häntä salin toisella puolella jousipyssyllä! Juhlijat istuivat hiljaa pöydän ääressä. Prinsessa rukoili Pyhältä Jumalan Äidiltä että Hän antaisi hänen pyörtyä. Viimein hänen rukouksiinsa vastattiin.