Siis viime vuonna etsin täältä netin kautta käsiin biologisen äitini nykyiset osoitetiedot
ja siitä asti olen pohtinut pitäisikö hänelle kirjoittaa kirje, jossa kertoisin lyhyesti, mitä elämääni nyt kuuluu ?
Ainoastaan tässä pohdituttaa se että uskallanko laittaa kirjeeseen osoitetietojani, ettei vain sitten tarvitsi lopun ikäänsä pelätä, että bio-äitini ei vain järjestäisi mitään ikävyyksiä elämääni, jos hän siis tietäisi missä asunkaan ? Tai etten saisi mitään uhkauskirjeitä tms. ?
Mutta en tahtoisi ottaa yhteyttä adoption järjestäneeseen toimistoonkaan koska heillä on aina se kanta, että he ensin kysyvät biovanhemmilta, että haluavatko että heihin biologiset lapset ottavat yhteyttä ? Luulen että äitini voisi kieltää tuon yhteydenoton kokonaan.
Kun taas jos suoraan hänelle kirjoittaisin kirjeen, niin hän ei voisi sitten tehdä tuota päätöstä, vaan hän saisi tuon kirjeen haluaisi hän sitä tai ei, ihan vain sen takia, että minä niin kovasti haluan etsiä ja tietää jotain juuristani ja lähtökohdistani ?
Näin aikuisena koen jotenkin tietynlaista juurettomuutta, kun ei tiedä yhtään mitään biologisista vanhemmista tai biologisesta suvustani. Vaikka toki minulla on aivan ihanat ja rakastavat adoptiovanhemmat, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä.
ja siitä asti olen pohtinut pitäisikö hänelle kirjoittaa kirje, jossa kertoisin lyhyesti, mitä elämääni nyt kuuluu ?
Ainoastaan tässä pohdituttaa se että uskallanko laittaa kirjeeseen osoitetietojani, ettei vain sitten tarvitsi lopun ikäänsä pelätä, että bio-äitini ei vain järjestäisi mitään ikävyyksiä elämääni, jos hän siis tietäisi missä asunkaan ? Tai etten saisi mitään uhkauskirjeitä tms. ?
Mutta en tahtoisi ottaa yhteyttä adoption järjestäneeseen toimistoonkaan koska heillä on aina se kanta, että he ensin kysyvät biovanhemmilta, että haluavatko että heihin biologiset lapset ottavat yhteyttä ? Luulen että äitini voisi kieltää tuon yhteydenoton kokonaan.
Kun taas jos suoraan hänelle kirjoittaisin kirjeen, niin hän ei voisi sitten tehdä tuota päätöstä, vaan hän saisi tuon kirjeen haluaisi hän sitä tai ei, ihan vain sen takia, että minä niin kovasti haluan etsiä ja tietää jotain juuristani ja lähtökohdistani ?
Näin aikuisena koen jotenkin tietynlaista juurettomuutta, kun ei tiedä yhtään mitään biologisista vanhemmista tai biologisesta suvustani. Vaikka toki minulla on aivan ihanat ja rakastavat adoptiovanhemmat, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun mielestä on hyvä idea kirjoittaa biologiselle äidille kirje, kun kerran pohdit juuriasi. Voit antaa hänelle myös jonkun muun osoitteen esim. ottaa postista postilokeron vähäksi ajaksi. Jos paljastat bioäidillesi etu- ja sukunimesi, niin hän voi hankkia osoitteesi Väestörekisterin osoitepalvelusta. Eli pelkän nimen avulla hän voi saada yhteystietosi selville. Olisihan tietenkin mahdollista sekin, että antaisit hänelle puhelinnumeron (voit ottaa esim. kakkosliittymän vähäksi ajaksi), mutta ymmärrän että puhelimessa puhuminen on aika erilaista kuin kirjoittaminen. Voit myös antaa sähköpostiosoitteen (anonyymi), mutta saattaa olla erittäin mahdollista, ettei äitisi käytä sähköpostia. Löydätkö esim. googlella tietoa siitä, missä hän on mahdollisesti töissä? Onko hänellä työsähköpostiosoitetta?
Minä ehkä tekisin niin, että kirjoittaisin bioäidille ja laittaisin siihen jonkun hyvän ystävän, serkun tai jonkun muun osoitteen, joka suostuu auttamaan tämmöisessä asiassa. Tai sitten laittaisin ihan rohkeasti oman osoitteeni. Olen ottanut omaan bioäitiini yhteyttä vuosia sitten ja monien ihmisten peloitteluista huolimatta sieltä löytyikin ihan tavallinen kahden lapsen työssäkäyvä perheenäiti.
Oletko löytänyt äidistäsi netin kautta jotain tietoja? Harrastuksia? Työpaikka? Perhe? Niistä voisi päätellä jotain. Toisaalta oletko ihan varma, että löytämäsi nainen on juuri äitisi, eikä joku toinen samanniminen? Väestörekisterikeskuksen osoitepalvelusta voit myös yrittää selvittää, kenen kanssa äitisi asuu. Silloin saisit selville, onko hänellä perhettä. Voit myös mennä Maistraattiin katsomaan omat tietosi. Niissä pitäisi olla merkintä vähintään bioäidistäsi. Saatat saada sieltäkin selville esim. mahdolliset sisaruspuolesi ja isovanhemmat. Siellä saattaa myös olla alkuperäinen nimesi, jos sinulla on ollut semmoinen ja jos et vielä tiedä sitä. Sano olevasi adoptoitu ja tekeväsi sukututkimusta.
Kyseleppä lisää, jos haluat! Onnea tärkeisiin miettimisiin !
Luulen satavarmasti että tämä hlö on bioäitini koska laitoin hakupalveluun niin monia tärkeitä tietoja hänestä että ei voi olla mahdollista, että on olemassa useita tuon nimisiä henkilöitä.
Entä mistä maistraatista sitten saisin noita tietoja itseeni liittyen ? Ja saako tietoja ihan noin vain jos sanon olevani adoptoitu & teen sukututkimusta ?
Ja säilyvätkö nuo tiedot biosuvustani muka maistraatin papereissa koska minulla on nämä adoptiovanhemmat ?
Yritä esim. Googlella löytää kaikki mahdollinen tieto äidistäsi. Tai niin minä tekisin. Löysin Googlella mm. isäni kuvan ja sitä kautta hänen lastensa kuvat jne. Netti on aika kiva kapine ;-)
Maistraatteja on ympäri Suomea. Voit asioida niistä missä tahansa. Lähimmässä on usein kätevin käydä, mutta jos siellä on esim. tuttuja töissä, niin voit mennä johonkin toiseenkin. Yhteystiedot löydät http://www.maistraatti.fi/
(Etusivulla linkki "Yhteystiedot")
Jokaisella kansalaisella on oikeus tarkastaa itseään koskevat tiedot Maistraatista. Tämän voi tehdä puhelimitsekin, mutta ainakin itsestäni oli parempi käydä paikan päällä. Virkailija käänsi tietokoneen näyttöä niin, että näin tietojani.
Vaikka olet adoptoitu, niin Väestörekisterissä on tiedot alkuperästäsi. (En tiedä, mitä tietoja siellä on kv-adoptoiduista.) Eli Suomessa syntyneistä adoptiolapsista siellä näkyy ainakin syntymäkunta, alkuperäinen sukunimi, alkuperäinen etunimi jos semmoinen on ehditty antaa ja biologisen äidin tiedot. Siellä on myös merkintä adoptiosta, adoption voimaanastumispäivästä, adoptiovanhemmista ja tietenkin uusi sukunimi, mahdolliset uudet etunimet jne. Nämä tiedot sinun pitäisi saada Maistraatista nähtäväksi, kun pyydät saada tarkastaa omia tietojasi. Itse kerroin tässä yhteydessä, että olen adoptiolapsi ja olen selvittämässä menneisyyttäni. Se riitti hyvin syyksi :-)
Ellei bioäitisi ole kieltänyt henkilötietojensa antamista, niin sinun pitäisi saada myös hänestä ainakin osoitetiedot Maistraatin kautta. Voit saada äidin tietojen avulla muidenkin sukulaisten tietoja. Ainakin itse sain äidin lasten sekä äidin vanhempien ja sisarusten tiedot adoptioselitykselläni. Sukututkijat hankkivat tietoja Maistraatista ja eräänlaista sukututkimusta tämä meidän homma on! Jos äitisi on kieltänyt henkilötietojensa luovuttamisen Maistraatilta, niin silloin et kai voi hänen tietojaan saada. Osoitetietoja voi saada myös palvelupuhelimesta internetin kautta. Tutki Maistraatin nettisivuja.
Ei ole muuta keinoa saada rauha mielelleen jos et ota yhteyttä. Onhan siinä riski, että bioäitisi ei halua tavata tms, mutta riski kannattaa ottaa. Luepa kirja "Kenen lapsi" ja anna kirja luettavaksi myös adoptiovanhemmillesi, niin ymmärtävät paremmin sinua. Kirjassa on parikymmentä koettua kertomusta omien juurien hakemisesta ja löytymisestä ja siitä miten tärkeitä ne ovat.
Onhan se luonnollinen asia, että haluaa tietää juuristaan ja muista verisukulaisista. Miksi kukaan haluaisi järjestää ikävyyksiä?
Täytyy luottaa siihen, että kaikki osapuolet ymmärtävät asian tärkeyden sinulle.
Rohkeutta, tsemppiä ja valoisaa kevättä!
Olen juuri lukemassa tuota " Kenen lapsi " - kirjaa ja tuossa on ollut monta mielenkiintoista tarinaa.
Sanoit myös näin, että "Miksi kukaan haluaisi järjestää ikävyyksiä?" Siksi tuota vain pelkään kun bioäitini otti adoption järjestäneeseen toimistoon yhteyttä kun olin noin vuoden vanha ja sinne bioäitini sanoi suorasukaisesti, että häntä ei sitten saa alkaa milloinkaan etsimään.
Adoptiovanhemmilleni en kyllä tästä asiasta puhu yhtään mitään, en halua pahoittaa heidän mieltänsä. Koska hehän ovat minun vanhempani, en minä tällä etsinnällä mitään lisävanhempaa elämääni halua vaan ainoastaan haluan etsiä juuriani ja tietoa taustastani.
bioäitisi on aikoinaan kieltänyt etsinnän hän on saattanut tulla toisiin aatoksiin. Vastauksen tiedät vain kirjoittamalla. Entäpä muut sukulaiset; isä, isovanhemmat, mahdolliset sisarpuolet? Onko sinulla isäsi tiedot..?
Varmaan joku sukulaisista tietää taustasi, mutta parhaiten äitisi osaisi antaa muistakin tiedot.
Tuo sukututkimus on hyvä peruste oikeiden tietojen saamiseen ja sukututkimuksia tehdään todella paljon..
Adoption järjestänyt toimisto siis välitti tiedon aikoinaan bioäidin etsintäkiellosta?
Adoptiovanhempasi ovat ilmeisesti kertoneet sinulle ja se on totta? Ymmärrän, että haluat toimia yksin ja siihen sinulla aikuisena on oikeus. Jotenkin vaistoan, että bioäitisikin haluaa nähdä sinut ja tietää miten sinun elämäsi on sujunut. Edelleen rohkaisen sinua kirjoittamaan ja varmaan osaat perustella bioäidillesi miksi sinun täytyi ottaa yhteys sait mm lisärohkeutta kirjasta. Onnea:)
Annan nyt sinulle bioäidin näkökulmaa asiaan.
"Ainoastaan tässä pohdituttaa se että uskallanko laittaa kirjeeseen osoitetietojani, ettei vain sitten tarvitsi lopun ikäänsä pelätä, että bio-äitini ei vain järjestäisi mitään ikävyyksiä elämääni, jos hän siis tietäisi missä asunkaan ? Tai etten saisi mitään uhkauskirjeitä tms"
--onko sinulle joku sanonut että heillä olisi taipumusta tälläiseen käyttäytymiseen? Uhkailua? tms...
Jos minusta aikanaan olisi ajateltu noin niin olisin kyllä loukkaantunut verisesti.
"Mutta en tahtoisi ottaa yhteyttä adoption järjestäneeseen toimistoonkaan koska heillä on aina se kanta, että he ensin kysyvät biovanhemmilta, että haluavatko että heihin biologiset lapset ottavat yhteyttä ? Luulen että äitini voisi kieltää tuon yhteydenoton kokonaan"
--riippuu siitä minkä ikäinen olet? suosittelen kuitenkin yhteydenottoa pelan tai sen adoptiotahon kautta joka on adoptiosi hoitanut. Näissä tilanteisa on parempi kun aluksi asiat suodatetaan jonkun ulkopuolisen ihmisen kautta, vältytään monelta turhalta väärinymmärrykseltä.
"Kun taas jos suoraan hänelle kirjoittaisin kirjeen, niin hän ei voisi sitten tehdä tuota päätöstä, vaan hän saisi tuon kirjeen haluaisi hän sitä tai ei, ihan vain sen takia, että minä niin kovasti haluan etsiä ja tietää jotain juuristani ja lähtökohdistani"
--lopputulos voi kuitenkin olla ihan sama, jos hän ei halua tavata niin tuskinpa tapa miten yhteys otetaan muuttaa sitä...
"Näin aikuisena koen jotenkin tietynlaista juurettomuutta, kun ei tiedä yhtään mitään biologisista vanhemmista tai biologisesta suvustani. Vaikka toki minulla on aivan ihanat ja rakastavat adoptiovanhemmat, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä."
--itse kokisin ristiriitaa siitä että minua alettaisiin etsiä ja samaan hengenvetoon kehuttaisiin adoptiovanhemmat maasta taivaaseen, Toki ymmärrän että ne ovat ne oikeat ja parhaat vanhemmat mutta älä tuo sitä julki biologisille vanhemmille, ainakaan alussa, näin loukkaat kyllä heitä ja pahennat mahdollista syyllisyyttä adoptiosta biologiselle äidille. Alussa on hyvä olla hienotunteinen ja hienovarainen..
ja se ottä onko hyvä idea kirjoittaa biologisille vanhemmille: Ehdottomasti on!
Edelliseen viestiin kysymys:
Miksi ei saisi kehua adoptiovanhempia, miksi se loukkaa biologista äitiä?? Tämä nainenhan on antanut lapsen adoptoitavasksi aikanaan, eikö hänen pitäisi sydämestään toivoa että lapsella on ollut kaikki hyvin ja että hän on saanut rakastavat vanhemmat!?! Luulisi sen tiedon helpottavan bioäitiä, koska lapsesta luopuminen varmasti on ollut elämän mittainen tuska, entä vielä se jos joutuu ajattelemaan että lapsella ei ole ollut rakastavia vanhempia??
Tässäkään ei mielestäni ole kysymys kummanakaan vanhempien tuskan lievittämisestä vaan adoptiolapsen juuren etsimisestä. Kun adoptoidaan, ei etsitä vanhemmille lasta vaan lapselle vanhempia, kun lapsi etsii aikuisena juuriaan, siinäkin minusta on kyse tämän lapsen oikeuksista ja sen eheyttämisestä mistä hän on joutunut tahtomattaan luopumaan. Tämän lapsen joka on joutunut elämään surun ja epätiedon kanssa koko elämänsä, aikuisten tekojen seurauksena, ei tarvitse olla mielenparantaja sen enempää biovanhemmille kun adoptiovanhemmillekkaan,vaan minusta hän saa olla hiukan itsekäskin. Alkuperäiselle viestin kirjoittajalle, sinun pitää tehdä itse ratkaisut, nimittäin ei ole olemassa yhtä mallia mikä on oikein eikä tässä ole olemassa kaavaa miten pitäisi toimia. Tee niin kun tuntuu hyvältä, on kysymys sinun omasta elämästä, ei kenenkään muun!! Tsemppiä ja kivaa kevättä!
Samaa mieltä siitä, että juurien etsimisessä tärkeintä pitäisi olla adoptoitu lapsi. Olen itse kuitenkin jo käynyt tuon läpi sekä bioäidin että bioisän kohdalla. Kyllä se on niin jännä tilanne, että sitä varten on tärkeä kuulla toisten kokemuksista. Omien sukulaisten tapaaminen "ensimmäistä" kertaa vasta aikuisena on ihmiselämässä paitsi ainutlaatuista niin tavallaan myös epänormaalia. Neuvoisin itsekin olemasta hehkuttamasta adoptiovanhempia niikuin luulen useimpien ihan vaistomaisesti toimivan. Minun molemmat biovanhemmat kysyivät melkein ensimmäisenä siitä, millainen adoptioperhe minulla on ollut. Siinä yhteydessä tietenkin kerroin, että perhe on ollut hyvä sekä kerroin muita faktoja. Biovanhemmille oli erittäin tärkeä kuulla, että olin saanut hyvän perheen. Ei siinä tilanteessa kuitenkaan tarvitse sen enempää hehkutella, jos ei itse koe siihen tarvetta. Hehkuttaminen voi todella satuttaa biologisia vanhempia, jotka ovat jääneet niin paljosta paitsi.
Juurien etsimisestä minulla on vielä semmoinen mielipide, että kyllä se on usein myös tosi eheyttävää biovanhemmille ja usein adoptiovanhemmillekin. Etenkin biovanhemmille. Nämä asiat eivät ole pois siitä, miten suuri merkitys asialla on adoptiolapselle. Biovanhemmat ovat usein odottaneet yhteydenottoa tai ensitapaamista parinkymmenen vuoden ajan. Heille se on samanlainen odotus ja tapahtuma kuin adoptiovanhemmille adoptiolapsesta ensimmäinen tieto ja lapsen ensitapaaminen. Eräällä tavalla biovanhempien odotus ja tapaaminen on varmasti vaikeaa. Heillä on aina paljon syyllisyyttä vuosien ajalta. He myös tietävät ketä he odottavat. He myös mahdollisesti tapaavat aikuisen ihmisen, joka on jo monilta osin valmis ihminen melko pitkän elämäntarinan ja -tapojen kera.
järjestäisi jotain ikävyyksiä elämääsi? Minusta tuntuu, ettet vielä ole kypsä kohtaamaan häntä. Jätä siis tuon kirjeen kirjoittaminen myöhempään ajankohtaan.
Jos olet alaikäinen, niin asiasi kuuluvat vielä ottovanhemmillesi. Täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen tas eivät enää mitenkään. Odota, että täytät 18 vuotta.
olevasi jo täysi-ikäinen. Luin kai huonosti avausviestisi. Sitten ei liene mitään estettä etsintöihin. Bioäitisi voi olla vastahakoinen tapaamaan, mutta luulisi kirjeen, jossa kerrot, että sinulla on kaikki hyvin, olevan hänelle helpottava.