Olen lukenut aiempia viestejä adoption vastustamisesta. Korostuneesti tulee esille se, kuinka Suomi on nyt selvittänyt asiansa hyvään malliin kun meillä ei juuri kukaan enää adoptoi. Sanotaan, että kun ne maat, jotka nyt luovuttavat lapsia kv-adoptioon saavat asiansa kuntoon, ei ole enää tarvetta adoptoida.
Suomi sai asiansa "kuntoon" siten, että mahdollisti laillisen abortin. Adoptointi oli aiemmin keino päästä eroon ei-toivotusta lapsesta, nyt abortti.
En voi käsittää kuinka meillä on asiat nyt sitten paremmin?
Ehkäisyvalistusta on vähennetty rajusti kouluissa ja se näkyy jatkuvasti lisääntyvinä raskaudenkeskeytyksinä.
Mielestäni adoptointi on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin abortti.
Adoptoitavaksi antaminen on henkisesti rankaa, mutta abortin tekeminen on sitä myöskin.
Abortissa joutuu kantamaan koko elämänsä syyllisyyttä siitä, että on tappanut pienen elämän alun.
Tiedän tämän, koska läheiseni on tehnyt abortin ja asia ahdistaa häntä ajoittain kovasti.
Abortti ei siis ole kaikille paras vaihtoehtio, adoptio pitäisi nostaa rinnalle vaihtoehdoksi.
Nykyään kuitenkin vain abortti nostetaan lääkärien puolesta esille ei-toivotuissa raskauksissa.
Suomi sai asiansa "kuntoon" siten, että mahdollisti laillisen abortin. Adoptointi oli aiemmin keino päästä eroon ei-toivotusta lapsesta, nyt abortti.
En voi käsittää kuinka meillä on asiat nyt sitten paremmin?
Ehkäisyvalistusta on vähennetty rajusti kouluissa ja se näkyy jatkuvasti lisääntyvinä raskaudenkeskeytyksinä.
Mielestäni adoptointi on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin abortti.
Adoptoitavaksi antaminen on henkisesti rankaa, mutta abortin tekeminen on sitä myöskin.
Abortissa joutuu kantamaan koko elämänsä syyllisyyttä siitä, että on tappanut pienen elämän alun.
Tiedän tämän, koska läheiseni on tehnyt abortin ja asia ahdistaa häntä ajoittain kovasti.
Abortti ei siis ole kaikille paras vaihtoehtio, adoptio pitäisi nostaa rinnalle vaihtoehdoksi.
Nykyään kuitenkin vain abortti nostetaan lääkärien puolesta esille ei-toivotuissa raskauksissa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä aborttia harkitsevat tietävät tai heille kerrotaan adoptiosta kuten myös ensikodeista. Oman kokemukseni mukaan aborttiin päätyvät ovat harkinneet adoptiota ja todenneet sen mahdottomaksi tai sitten he eivät edes halua ajatella adoptiota. Yleensä abortti tehdään niin varhaisessa vaiheessa, ettei raskaana oleva nainen vielä tunne lapsen liikkeitä. Osa päätyy adoptioon ja osa joutuu valitsemaan adoption, kun raskaus on liian pitkällä keskeytettäväksi. Tiedän useita tapauksia, missä adoptioon päätyneille naisille on käynyt todella huonosti. On psykooseja, pitkiä masennuksia, itsemurhia, päihteisiin pakenemista jne. Olisi hyvä, jos yhtään aborttia ei jouduttaisi tekemään, mutta raskaana olevan naisen mielenterveys ja elämä ovat myös tärkeitä. Abortti aiheuttaa yleensä surua ja pitkäkestoisiakin psyykkisiä vaikutuksia, mutta väitän adoption aiheuttavan sitä vielä enemmän. Adoptioon synnytetty lapsi tekee naisesta lapsettoman äidin.
Siitä luvusta, että Suomessa abortoidaan vuosittain noin 10000 lasta ei voida suoraan laskea tätä määrää "adoptioreserviksi". Syynä on se, että jos odottava äiti päätyy lapsensa synnyttämään, niin hän myös lapsensa todennäköisesti pitää ja kasvattaa. On myös olennaista, että kun aborttia harkitseville epätoivoisille naisille tarjotaan vaihtoehtoja, niin ei missään nimessä voida sanoa, että "synnytä lapsi ja anna pois". Päinvastoin on tarjottava paljon palveluja, on tavoitettava lapsen isä, jotta tämä osaa reagoida asiaan ja on tarjottava sosiaalista apua äidin ja lapsen hyvinvoinnin varmistamiseksi. On kertakaikkiaan, ehdottomasti ja lopullisesti ymmärrettävä, että adoptio ei ole lapsettomuushoitoa. Adoptio on sitä varten, että vanhempansa menettänyt lapsi voisi saada perheen ja kodin, _ei_ sitä varten, että joku lapsettomuuden kohtalon kokenut rikas pariskunta voisi viedä lapsen oikeilta vanhemmiltaan.
Nythän on niin, että nimenomaan adoptiossa ajatellaan LAPSEN parasta. Miksi aina pitäisi ajatella raskaana olevan naisen etua ja sitä mikä hänelle on helpointa ja parasta?
Eikö lapsella, joka jo elää kohdussa, ole oikeus saada elää?
Lapsi saa mahdollisuuden elää kun äitinsä päättää hänet synnyttää ja antaa adoptoitavaksi.
Kuka voi pitää adoptiota lapsettomuushoitona?
Eikö adoption tarkoitus ole juuri antaa lapselle mahdollisuus elämään, ei kuolemaan?
Tästä hyötyvät sitten he, jotka kipeästi kaipaavat lasta. Eikö asiat kohtaa näin mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla? Mikä onni, että lapsi voi täällä Suomessa saada elämäänsä todella hyvät lähtökohdat ja todennäköisesti hyvät, rakastavat vanhemmat.
Minusta on järkyttävää päätyä aborttiin, elämän riistoon.
Adoptio on raskasta ja vaikeaa, mutta eettisesti oikein jos vanhemmalla ei ole mahdollisuutta huolehtia lapsesta.
Olen samaa mieltä kanssasi: adoptioon lapsensa antava antaa elämän lahjan. Näin ovat monet adoptoidut sanoneet.
Elämän lahja annetaan silloin kun abortilta vältytään. Se, kasvattavatko äiti ja isä lapsensa itse vai tekeekö sen joku muu, on toinen tienhaara ja se valinta tehdään sitovasti vasta paljon (aikaisintaan n. 8kk) myöhemmin. Huomatkaa, että tälle palstalle on hiljattain tullut viesti, jossa se seikka, että lapsi oli saatu biologisilta vanhemmiltaan painostamalla, rassaa myös adoptioperheen arkea.
on henkisesti paljon rankempaa kuin abortin teettäminen. Abortti tehdään aivan alkuvaiheessa, kun alkio on vasta muutaman sentin pituinen. Jos joutuu luopumaan omasta lapsestaan, niin on tietysti helpompi luopua alkiosta kuin valmiista vauvasta, jota on yhdeksän kuukautta kantanut kohdussaan ja jonka takia on kärsinyt ehkä äärimmäisen kovat synnytystuskat.
Sekä lapsensa pois antanut, että abortin teettänyt kärsivät kovista tunnontusksta, mutta todennäköisesti abortti on kuitenkin helpompi unohtaa ja sen yli pääsee helpommin. Suuri osa raskauksistahan keskeytyy muutenkin. Keskenmenot ovat niin kovin yleisiä.
Pitää pyrkiä siihen, että maassamme ei syntyisi yhtään lasta niin vaikeaan tilanteeseen, että äidin täytyy antaa lapsensa pois. Orpolapset tietysti pitää antaa adoptioon, jos heillä ei ole sukulaisia, jotka voivat huolehtia heistä.
Siis miksi aina rinnastetaan abortti ja adoptio unohtaen sijaishoidon olemassa olo? Huvittavaa on, että aborttia täällä vastustaa usein yli 30-vuotiaat biolapsettomat rouvat. He aina muistavat myös puhua Suomen syntyvyyden laskusta :) He kun itse ovat kuluttaneet lukion ja yliopiston penkkejä silloin kuin hedelmällisyysikä oli parhaimmillaan.
Adoptiota parempi vaihtoehto lapselle on sijaishoito, jonka aikana lapsi voi mahdollisuuksien mukaan pitää yhteyttä biosukulaisiin. Eli jos esimerkiksi teiniäiti tai opiskeleva äiti ei millään pystyisi tukitoimienkaan kanssa kasvattamaan itse lastaan niin lapsi tulisi sijoittaa sijaisperheeseen.
Nykyinen kotimaisen adoption käytäntö, missä lapsi ja vanhemmat elävät samassa maassa toisiaan tuntematta, on luonnoton. Yksinkertaisesti; luonnoton!
Että lapsi saa ikiomat vanhemmat ja ikioman kodin.
Sijaisperhe saa "työstään" korvauksen ja jos työ ei huvita niin lapset voi laittaa pois.
(Esim. jos on saanut rahaa tarpeeksi säästöön.)
Minä en ymmärrä miksi halauat rinnastaa adoptiolapsen ja sijaisperheessä elävän lapsen?
Adoptiolapsi on pysyvä perheenjäsen, siksi hänen asemansa on ihan eri.
Jos kysyt lapselta haluaako hän oman perheen vai sijaisperheen niin kumman luulet hänen valitsevan.
Totuus on että kaikki biovanhemmat ei oo sopivia vanehmpia ja ei kaikki sijaisvanhemmatkaan.
Sijaisperhe saa "työstään" rahaa, entä jos se on ainoa motiivi?
Tai jos sijaisperhettä ei enää huvitakaan huolehtia lapsesta ja he haluavat hänen pois perheestään...?
Minä vain en ymmärrä kirjoittajan etuja?
Lapsen edun minä kyllä ymmärrän!
"Sijaisperhe saa "työstään" korvauksen ja jos työ ei huvita niin lapset voi laittaa pois.
(Esim. jos on saanut rahaa tarpeeksi säästöön.) Minä en ymmärrä miksi halauat rinnastaa adoptiolapsen ja sijaisperheessä elävän lapsen? Adoptiolapsi on pysyvä perheenjäsen, siksi hänen asemansa on ihan eri."
Sijaishoito ja adoptio lähenevät koko ajan toisiaan. Tällä hetkellä Suomessa tehdään jo avoimia adoptioita sekä pysyviä perhesijoituksia. Avoimessa adoptiossa lapsi siirtyy juridisesti adoptiovanhempien huollettavaksi, mutta lapsella tulisi olla mahdollisuus pitää yhteyttä biologiseen sukuun ja biologisella suvulla oikeus pitää yhteyttä lapseen. Pysyvässä sijoituksessa tehdään sijaishoito sopimus kestämään lapsen täysi-ikäisyyteen asti, mutta sijaisvanhemmilla ei ole lapsen juridista vanhemmuutta. Kun tämmöisiä käytäntöjä on jo käytössä, niin adoptiota ja sijaishoitoa täytyy vertailla ja rinnastaa keskenään. Pysyvässä sijaishoidossa sijaisvanhemmat eivät voi luopua sijaisvanhemmuudesta ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen. Poikkeuksena on tietysti esim. lapsen huostaanotto, joka voidaan tehdä lapsille riippumatta siitä asuvatko yhe biologisessa perheessä, sijaisperheessä vai adoptioperheessä.
"Jos kysyt lapselta haluaako hän oman perheen vai sijaisperheen niin kumman luulet hänen valitsevan."
Lapsi on varmasti joka tapauksessa surullinen siitä, että menettää biologisen perheensä. Uskoisin lapsen haluavan pysyvän perheen (jollainen sijaisperhekin voi olla), joka sallisi hänelle yhteydenpidon biologisiin sukulaisiinsa. Jos biologisista vanhemmista ei ole pitämään yhteyttä lapseen, niin silti suvusta voi löytyä tätejä, serkkuja, isovanhempia ja muita joiden tunteminen olisi lapselle tärkeää.
"Totuus on että kaikki biovanhemmat ei oo sopivia vanehmpia ja ei kaikki sijaisvanhemmatkaan."
Entäs adoptiovanhemmat? :D Ovatko kaikki adoptiovanhemmat sopivia vanhempia?
Sillä olen sivusta seurannut adoptiota ja sijaisperheen toimintaa.
Haluaisin todellista tietoa:
1. Kuinka moni adoptio on avoin?
2. Kuinka moni sijaisperhe saa lapsen täysi-ikäiseksi saakka?
3. Miten käy lapselle joka luulee voivansa viettää loppuelämän samassa sijaisperheessä, mutta joutuukin perheestä pois?
Olen hyvin kyyninen koska tiedän perheen joka otti ihanan pikku lapsen ja palautti lapsen kun he eivät enää halunneet lasta pitää.
Kirjoitit, että:
"Lapsi on varmasti joka tapauksessa surullinen siitä, että menettää biologisen perheensä."
En ole tyhmä, ymmärrän tämän asian erittäin hyvin, mutta aina se ei ole mahdollista.
Lapselle on parasta mahdollisimman vakaat olot, joissa häntä kasvatetaan rakkaudella.
Jos lapsi ei saa sitä bioperheessä, niin mikä on toiseksi paras vaihtoehto?
Bio- ja adoptioperheet ei oo aina täydellisiä, mutta ei myöskään sijaisperheet.
Sijaisperheistä on pulaa, ei siinä voi hirveän kovalla kouralla rankata pois sijaisperheiksi haluavia.
Adoptiossa asia on päinvastoin, varsinkin suomalaisia adoptiolapsia on hyvin vähän, joten työntekijä voi valita tietylle lapselle sopivimman perheen isosta joukosta.
Sijaisperhe voi olla joskus hyvä vaihtoehto, mutta se ei ole pars vaihtoehto.
Lapselle sopivin vaihtoehto on ehdottomasti biologinen perhe, mutta aina se ei ole mahdollista, ikävä kyllä.
Tärkeintä on lapsen etu!