Mikä on kokemuksenne/taustanne?
Itselläni ei minkään valtakunnan veneilytaustaa, ikää lievästi yli 30v, saaristolaivurikurssi suoritettu, rannikkolaivuritutkinto työn alla parhaillaan, tänä keväänä alkaa käytännön (maksullinen) purjehduskoulu (erittäin paljon käytäntöä ja retkiä ja "sitä itseään"), kestää syksyyn ja tutkintoon asti - millä eväillä muut liikenteessä?
t. nimim. vuorovedet ehkä turhia opetella totaalisesti tässä vaiheessa ja lähtisi nyt nuo lumet ja jäät..
Itselläni ei minkään valtakunnan veneilytaustaa, ikää lievästi yli 30v, saaristolaivurikurssi suoritettu, rannikkolaivuritutkinto työn alla parhaillaan, tänä keväänä alkaa käytännön (maksullinen) purjehduskoulu (erittäin paljon käytäntöä ja retkiä ja "sitä itseään"), kestää syksyyn ja tutkintoon asti - millä eväillä muut liikenteessä?
t. nimim. vuorovedet ehkä turhia opetella totaalisesti tässä vaiheessa ja lähtisi nyt nuo lumet ja jäät..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taitaa olla tässäkin maassa aika paljon vaihtelua, kun puhutaan "purjehdustaidoista".
Itse en ole käynyt ensimmäistäkään kurssia, en ole saaristo- tai muukaan laivuri, eikä pätevyyskirjaa ole muusta, kuin VHF:n käytöstä.
Purjehduskokemusta on 17 vuotta ja meren äärellä olen asunut yli 40 vuotta. Täytyy kyllä ihan rehellisesti myöntää, että ensimmäiset pari-kolme purjehduskautta omalla veneellä mentiin läheltä piti -tilanteista toiseen, eli jonkinlaisella kurssilla olisi varmaan ollut käyttöä.
Purjehtimaan oppii purjehtimalla, ei se sen kummempaa ole. Sopiva määrä järkeä mukana, ettei aiheuta vaaratilanteita itselleen tai muille.
Pari kertaa on ollut kunnia saada mukaan kokenut kilpapurjehtija, jolta olen saanut ihan viikonloppupurjehduksilla hyviä neuvoja.
Jos ajatellaan niitä taitoja, joiden perusteella "suuri yleisö" tavallisesti arvioi kipparin taitoja (rantautuminen, veneen nopeus, purjevalinnat, reittivalinnat, yleinen käyttäytyminen merellä jne.), puhutaan taidoista, joista voi kyllä lukea kirjoista ja kuulla kokeneemmilta, mutta niitä oppii hallitsemaan vain ja ainoastaan tekemällä.
Tulipa mieleeni yksi venekunta, joka huutonauroi nuoren pariskunnan yritystä saapua purjeilla Helsingholmenin laituriin vanhalla Vegallaan. Kömpelöltähän tuo näytti ja kesti kauan, mutta muutaman kierroksen jälkeen onnistui. Harmitti vietävästi se asenne, joka "laituriparlamentilla" tuolloin oli: parin punkkupullon kännissä naureskellaan niille, jotka tosissaan halusivat opetella jotain. Hatunnosto nuorelle parille!
...vaan tuurilla.
Naistutkimus on poikkitieteellinen tutkimusala
Ja taas piti päästä vinoilemaan kaverille, jolle purjehdus ei olekaan tipahtanut äidinmaidossa. Ja siitä huolimatta kaveri uskaltaa lähteä opettelemaan. Ja vieläpä rohkenee ihan kurssille mennä ja näin julkisestikin tunnustaa, ettei osaa purjehtia.
Mitäs vinoiltavaa on purjehduskursseissa ? Ei se purjehtiminen niin vaikeaa ole, etteikö sitä varmasti opi ihan "maalaisjärkeä" - vai pitäiskö "vesistöjärkeä" käyttämällä - mutta oisko mahdollista, että kurssin avulla opisi vähän nopeammin. Se on varma, että purjehtimaan oppii vain purjehtimalla, mutta tekeekö se kursseista jotenkin tuomittavia.
Tseppiä vaan noviisille. Purjehdus on hienoharrastus, vaikka näiltä sivuilta se ei kyllä kovin hyvin aina välitykään. Olin itse noviisi muutama vuosi sitten. En käynyt kurssia, mutta olikin purjehtivia kavereita, jotka opastivat alkuun ja sitten lueskelin hirvittävän määrän purjehduskirjoja. Saaristolaivurikurssi tosin tuli käytyä. Purjehduskurssille menoa olen kyllä näin vähän jälkikäteenkin kyllä harkinnut.
Olen todellakin sitä mieltä, että kaikki mahdolliset kurssit ja koulutustilaisuudet ovat tervetulleita ja hyödyksi aloitteleville purjehtijoille (ja miksei muillekin). Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja virheitä yhä uudelleen...