Oriveden opistosta

Onko ihan omakohtaistakin kokemusta näistä vaiko lähinnä ennakkoluuloja? :) Onko sulla kertoa tarkemmin sitten tuosta Etelä-Pohjanmaan opistosta?

lukiolaisihminen kirjoitti:

Onko ihan omakohtaistakin kokemusta näistä vaiko lähinnä ennakkoluuloja? :) Onko sulla kertoa tarkemmin sitten tuosta Etelä-Pohjanmaan opistosta?

Vähän kenties karrikoiden..

Mutta molemmissa paikoissa töissä köyvät opettajanikin sen tietävät: Orivedellä hommat menee helpommin rellestelyksi ja "taiteiluksi", kun siellä on yleinen tapa lähteä baariin vähän niin kuin joka ilta.

EP-Opistosta on jotain juttua tuolla alempana, otsikolla "Ilmajoen opisto" tms.

Kyllä, kyllä minulla on mistä kertoa, mutta kysy sinä ensin. :)

Jee jee kirjoitti:

Vähän kenties karrikoiden..

Mutta molemmissa paikoissa töissä köyvät opettajanikin sen tietävät: Orivedellä hommat menee helpommin rellestelyksi ja "taiteiluksi", kun siellä on yleinen tapa lähteä baariin vähän niin kuin joka ilta.

EP-Opistosta on jotain juttua tuolla alempana, otsikolla "Ilmajoen opisto" tms.

Kyllä, kyllä minulla on mistä kertoa, mutta kysy sinä ensin. :)

Vai että sellainen on Orivedellä käytäntö... Kerropa nyt sitten tuosta toisesta opistosta, millaista opiskelu siellä on, millaisia tehtäviä annetaan ja minkätyylistä opetusta saa, kuinka vapaata kirjoittaminen on, onko rankkaa, onko työrauhaa, onko palkitsevaa, tunteeko siellä olonsa hyödylliseksi jne. :) Ja minkätasoisia kirjoittajia sinne tulee? Ei sun nyt tarvi mitään romaania mulle rustata, mutta olisi kiva jos saisi jonkinlaista käsitystä laitoksesta ennen kuin pyrkimistä alkaa harkita. :)

lukiolaisihminen kirjoitti:

Vai että sellainen on Orivedellä käytäntö... Kerropa nyt sitten tuosta toisesta opistosta, millaista opiskelu siellä on, millaisia tehtäviä annetaan ja minkätyylistä opetusta saa, kuinka vapaata kirjoittaminen on, onko rankkaa, onko työrauhaa, onko palkitsevaa, tunteeko siellä olonsa hyödylliseksi jne. :) Ja minkätasoisia kirjoittajia sinne tulee? Ei sun nyt tarvi mitään romaania mulle rustata, mutta olisi kiva jos saisi jonkinlaista käsitystä laitoksesta ennen kuin pyrkimistä alkaa harkita. :)

JOs valitset päivälinjan, eli menet vaikka asumaan opistolle, opetusta on yleensä kolmena päivänä viikossa, joskus on myös viikonloppupajoja. Kirjoittalinjalla suoritetaan Kirjoittajakoulun omien opintojen lisäksi Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopinnot. OPistolla on mahdollista suorittaa myös Kirjoittamisen aineopinnot ja nykyään myös sanataideohjaajan tutkinto.

Kun itse olin Opistolla lukuvuodet 2003-2005, pääasiallisessa opetusvastuussa (perusopinnoissa) oli kirjailija Taija Tuominen. Lisäksi vierailevia opettajia, esim. kirjailija Niina Hakalahti runoudessa, tv-käsikirjoittamisessa Irma Hirsjärvi (ollut mukana kirjoittamassa mm. Salkkareita), ja Jyväskylän yliopiston opettajia.

Kaunokirjallisuuden puolella kirjoittamisen opettaminen tapahtuu käytännön kautta: Tehdään paljon tuntiharjoituksia, luetaan ääneen, opitaan antamaan ja saamaan palautetta. Palautteenantokyky ja sen vastaanottokyky on nyt myöhemmin ollut yliopisto-opinnoissani yksi tärkeimmistä opeista, joita Kirjoittajakoulusta jäi käteen!

Kirjoittamisen ja kirjallisuuden teoriaa opetetaan ihan sopivasti, ja se menee kaiken käytännön ohessa sutjakkaasti. Esim. kirjallisuuden pääsykokeisiin valmistautumisessa saattaa auttaa hirveän paljon keväiset pääsykoeromaanisessiot..!

Yleensä en kokenut opiskelua rankaksi tai oikeastaan edes opiskeluksi. Oli vain vapauttavaa, kun vihdoinkin oli löytänyt tiensä sellaisten ihmisten pariin, jotka ymmärsivät ja olivat samalla aaltopituudella. Parhaat ystäväni sain kirjoittajakoulusta.

Hyvin paljon riippuu itsestä, millaista opiskelusta tulee. Itse kannattaa olla aktiivinen ja kirjoittaa paljon käskemättäkin. Kirjoittaa saa millä tyylillä haluaa, mutta toki kannustetaan kokeilemaan uusia asioitakin: Joskus voi löytää itsestään pienen mestarin alalla, jota ei koskaan ole kokeillut, tai saada uutta ääntä kirjoittamiseensa.
Kirjoittamisesa pyritäänkin löytämään juuri tämä "oma ääni".
Vuoden aikana voi keskittyä proosaan, draamaan, lyriikkaan, runouteen, jopa lehtikirjoittamiseen, ja lopuksi kootaan laajempi kokonaisuus hiottuja tekstejä "lopputyöksi". Siinä vaiheessa viimeistään tuntee saaneensa aikaan jotain suurta ja tärkeää..

Opiskelijoiksi tulevat kirjoittajat saattavat olla melkein minkä ikäisiä tahansa, mutta päiväopinnoissa he ovat yleensä saman vuoden abiturientteja. Varsinkin viikonloppupajoihin osallistumalla pääsee tekemisiin myös "aikuisten" kirjoittajien kanssa, ja mikäs sen mukavampaa, kuin kohdata mahdollisimman monenlaisia kirjoittavia ihmisiä.
Tasoltaan kirjoittajat ovat normaalisti vähintäänkin "aivan hyviä", ja oppimaan ja kehittymäänhän sinne mennäänkin. Kaikkien halukkaiden taidot varmasti kehittyvät vuoden aikana.
Aina opiskelijoiden joukosta löytyy muutama helmi, joiden juttuja lukisi mielellään painettuna kansien välistä. Erilaisuus on rikkaus,
niin myös kirjoittajien joukossa, eikä kannata säikähtää, vaikka kokisi olevansa hyvinkin paljon keskiarvoa parempi kirjoittaja - tai vähän huonompi. Sitäpaitsi, ei tuollaista asiaa voi mitenkään edes mitata, koska jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja joku toinen on hyvä tekemään runoja, joku taas näytelmiä. JOku taas on niin jumiutunut johonkin genreen, ettei voi edes kuvitella tekevänsä mitään muuta.

Nämä nyt tuli mieleen tällä kertaa.. Saa kysyä lisääkin. (Pitääpä vissiin ilmoittaa Taijalle, että minä täällä levittelen Opiston ilosanomaa ... :)

Jee jee kirjoitti:

JOs valitset päivälinjan, eli menet vaikka asumaan opistolle, opetusta on yleensä kolmena päivänä viikossa, joskus on myös viikonloppupajoja. Kirjoittalinjalla suoritetaan Kirjoittajakoulun omien opintojen lisäksi Jyväskylän yliopiston Kirjoittamisen perusopinnot. OPistolla on mahdollista suorittaa myös Kirjoittamisen aineopinnot ja nykyään myös sanataideohjaajan tutkinto.

Kun itse olin Opistolla lukuvuodet 2003-2005, pääasiallisessa opetusvastuussa (perusopinnoissa) oli kirjailija Taija Tuominen. Lisäksi vierailevia opettajia, esim. kirjailija Niina Hakalahti runoudessa, tv-käsikirjoittamisessa Irma Hirsjärvi (ollut mukana kirjoittamassa mm. Salkkareita), ja Jyväskylän yliopiston opettajia.

Kaunokirjallisuuden puolella kirjoittamisen opettaminen tapahtuu käytännön kautta: Tehdään paljon tuntiharjoituksia, luetaan ääneen, opitaan antamaan ja saamaan palautetta. Palautteenantokyky ja sen vastaanottokyky on nyt myöhemmin ollut yliopisto-opinnoissani yksi tärkeimmistä opeista, joita Kirjoittajakoulusta jäi käteen!

Kirjoittamisen ja kirjallisuuden teoriaa opetetaan ihan sopivasti, ja se menee kaiken käytännön ohessa sutjakkaasti. Esim. kirjallisuuden pääsykokeisiin valmistautumisessa saattaa auttaa hirveän paljon keväiset pääsykoeromaanisessiot..!

Yleensä en kokenut opiskelua rankaksi tai oikeastaan edes opiskeluksi. Oli vain vapauttavaa, kun vihdoinkin oli löytänyt tiensä sellaisten ihmisten pariin, jotka ymmärsivät ja olivat samalla aaltopituudella. Parhaat ystäväni sain kirjoittajakoulusta.

Hyvin paljon riippuu itsestä, millaista opiskelusta tulee. Itse kannattaa olla aktiivinen ja kirjoittaa paljon käskemättäkin. Kirjoittaa saa millä tyylillä haluaa, mutta toki kannustetaan kokeilemaan uusia asioitakin: Joskus voi löytää itsestään pienen mestarin alalla, jota ei koskaan ole kokeillut, tai saada uutta ääntä kirjoittamiseensa.
Kirjoittamisesa pyritäänkin löytämään juuri tämä "oma ääni".
Vuoden aikana voi keskittyä proosaan, draamaan, lyriikkaan, runouteen, jopa lehtikirjoittamiseen, ja lopuksi kootaan laajempi kokonaisuus hiottuja tekstejä "lopputyöksi". Siinä vaiheessa viimeistään tuntee saaneensa aikaan jotain suurta ja tärkeää..

Opiskelijoiksi tulevat kirjoittajat saattavat olla melkein minkä ikäisiä tahansa, mutta päiväopinnoissa he ovat yleensä saman vuoden abiturientteja. Varsinkin viikonloppupajoihin osallistumalla pääsee tekemisiin myös "aikuisten" kirjoittajien kanssa, ja mikäs sen mukavampaa, kuin kohdata mahdollisimman monenlaisia kirjoittavia ihmisiä.
Tasoltaan kirjoittajat ovat normaalisti vähintäänkin "aivan hyviä", ja oppimaan ja kehittymäänhän sinne mennäänkin. Kaikkien halukkaiden taidot varmasti kehittyvät vuoden aikana.
Aina opiskelijoiden joukosta löytyy muutama helmi, joiden juttuja lukisi mielellään painettuna kansien välistä. Erilaisuus on rikkaus,
niin myös kirjoittajien joukossa, eikä kannata säikähtää, vaikka kokisi olevansa hyvinkin paljon keskiarvoa parempi kirjoittaja - tai vähän huonompi. Sitäpaitsi, ei tuollaista asiaa voi mitenkään edes mitata, koska jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja joku toinen on hyvä tekemään runoja, joku taas näytelmiä. JOku taas on niin jumiutunut johonkin genreen, ettei voi edes kuvitella tekevänsä mitään muuta.

Nämä nyt tuli mieleen tällä kertaa.. Saa kysyä lisääkin. (Pitääpä vissiin ilmoittaa Taijalle, että minä täällä levittelen Opiston ilosanomaa ... :)

Tosi hienoa, että vaivauduit selvittämään, kiitos paljon! Kuulostaa just hyvältä. Löytyykö niitä negatiivisia puolia lainkaan? Vai kielletäänkö siellä opiskelijoita kertomasta niistä? ;)

Päivälinja se olisi joka kiinnostaisi, ja jos sinne päädyn ja siellä viihdyn, niin tuo Jyväskylän yliopisto, jossa ilmeisesti nyt olet, olisi ehkä siitä seuraava askel...

lukiolaisihminen kirjoitti:

Tosi hienoa, että vaivauduit selvittämään, kiitos paljon! Kuulostaa just hyvältä. Löytyykö niitä negatiivisia puolia lainkaan? Vai kielletäänkö siellä opiskelijoita kertomasta niistä? ;)

Päivälinja se olisi joka kiinnostaisi, ja jos sinne päädyn ja siellä viihdyn, niin tuo Jyväskylän yliopisto, jossa ilmeisesti nyt olet, olisi ehkä siitä seuraava askel...

Jyväskylän yliopisto on Kirjoittajakoulusta melko luonnollinen jatkumo, kun opinnot tehdään sinne.
Olisin päässyt Jyväskylän yliopistoon, mutta valitsin kuitenkin kirjallisuuden opiskelun Oulun yliopistossa.
Hain kyllä Jyväskylään myös kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta sinne en aivan päässyt.

Jee jee kirjoitti:

Jyväskylän yliopisto on Kirjoittajakoulusta melko luonnollinen jatkumo, kun opinnot tehdään sinne.
Olisin päässyt Jyväskylän yliopistoon, mutta valitsin kuitenkin kirjallisuuden opiskelun Oulun yliopistossa.
Hain kyllä Jyväskylään myös kirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta sinne en aivan päässyt.

Hupsista, melkein unohduin niin tarinoimaan itsestäni, että unohdin negatiiviset asiat. Pitäähän niitäkin olla..
Se huono puoli Kirjoittajakoulun toiminnassa on viime aikoina ollut, että linjan johtajaopettaja on aivan liian ylityöllistetty. Tämä sai pienen opiskelijapolon tuntemaan joskus itsensä hylätyksi, mutta luulen kyllä, että Taija sitten pitää huolta silloin, kun varsinainen henkilökunta ei ehdi... :)

Ps: Opiston pihassa kasvaa viinimarja- vadelma- ja karviaspensaita sekä omenapuita, joista köyhä saa lisäapetta pöytäänsä... (Mutta koska en ole varma marjapensaisiin kajoamisen luvallisuudesta, kannattaa poimintaretket sijoittaa loppukesän hämäriin iltoihin.. :p )

Jee jee kirjoitti:

Hupsista, melkein unohduin niin tarinoimaan itsestäni, että unohdin negatiiviset asiat. Pitäähän niitäkin olla..
Se huono puoli Kirjoittajakoulun toiminnassa on viime aikoina ollut, että linjan johtajaopettaja on aivan liian ylityöllistetty. Tämä sai pienen opiskelijapolon tuntemaan joskus itsensä hylätyksi, mutta luulen kyllä, että Taija sitten pitää huolta silloin, kun varsinainen henkilökunta ei ehdi... :)

Ps: Opiston pihassa kasvaa viinimarja- vadelma- ja karviaspensaita sekä omenapuita, joista köyhä saa lisäapetta pöytäänsä... (Mutta koska en ole varma marjapensaisiin kajoamisen luvallisuudesta, kannattaa poimintaretket sijoittaa loppukesän hämäriin iltoihin.. :p )

No eipä tuo ylitsepääsemättömän pahalta kuulosta kuitenkaan :) Pensaat ja puut ovat tietysti aina plussaa... Mutta riittävätköhän ne aivan valintaperusteeksi, jos on toinenkin ehdokas mielessä? Katselin nimittäin Jamilahden opiston sivuja ja kivalta näytti sekin, sijaitsee Haminassa, jonne täältä Helsingistä pääsisi helpommin kuin sinne lakeuksille. Sattuisiko sulla olemaan mitään sisäpiirin tietoa kyseisestä paikasta? Maisemat ainakin näyttää tosi ihanilta. :)

lukiolaisihminen kirjoitti:

No eipä tuo ylitsepääsemättömän pahalta kuulosta kuitenkaan :) Pensaat ja puut ovat tietysti aina plussaa... Mutta riittävätköhän ne aivan valintaperusteeksi, jos on toinenkin ehdokas mielessä? Katselin nimittäin Jamilahden opiston sivuja ja kivalta näytti sekin, sijaitsee Haminassa, jonne täältä Helsingistä pääsisi helpommin kuin sinne lakeuksille. Sattuisiko sulla olemaan mitään sisäpiirin tietoa kyseisestä paikasta? Maisemat ainakin näyttää tosi ihanilta. :)

Ei satu sisäpiirin tietoa olemaan, mutta tutustuin vähän Jamilahden nettisivuihin. Hyvältä vaikuttaa; Opetussuunnitelma lienee jotakuinkin sama kuin PKK:ssa (=Pohjanmaan Kirjoittajakoulu) ja Jyväskylän yliopiston alaisuudessa saa sielläkin suorittaa arvosanan kirjoittamisesta.
EP-Opiston hintoja en nyt tarkkaan muista, eiköhän niitäkin voi vertailla netissä (www.epopisto.fi)
mutta periaatteessa nyo Jamilahden hinnat vaikuttivat ihan kohtuullisilta tuntien sen riiston, jota nämä opistot harjoittavat .... :p

Pääopettajana Jamilahdella toimii runoilija Tommi Parkko, joka on aivan kiva setä.

On kyllä totta, että Helsingistä EP-OPistolle itsensä raahaaminen joka viikonloppuloman jälkeen voi käydä työlääksi (pois sieltä kyllä pääsee, kun silloin bussi hakee pihasta asti)joten ihan näin mutu-tuntumalla voisi sinulle suositella sittenkin Jamilahtea, ainakin noin matkansa puolesta.


Vaikutat fiksulta tyypiltä. Minkä mahdollisuuden Etelä-Pohjanmaa sinussa ehkä menettääkään?

Jee jee kirjoitti:

Ei satu sisäpiirin tietoa olemaan, mutta tutustuin vähän Jamilahden nettisivuihin. Hyvältä vaikuttaa; Opetussuunnitelma lienee jotakuinkin sama kuin PKK:ssa (=Pohjanmaan Kirjoittajakoulu) ja Jyväskylän yliopiston alaisuudessa saa sielläkin suorittaa arvosanan kirjoittamisesta.
EP-Opiston hintoja en nyt tarkkaan muista, eiköhän niitäkin voi vertailla netissä (www.epopisto.fi)
mutta periaatteessa nyo Jamilahden hinnat vaikuttivat ihan kohtuullisilta tuntien sen riiston, jota nämä opistot harjoittavat .... :p

Pääopettajana Jamilahdella toimii runoilija Tommi Parkko, joka on aivan kiva setä.

On kyllä totta, että Helsingistä EP-OPistolle itsensä raahaaminen joka viikonloppuloman jälkeen voi käydä työlääksi (pois sieltä kyllä pääsee, kun silloin bussi hakee pihasta asti)joten ihan näin mutu-tuntumalla voisi sinulle suositella sittenkin Jamilahtea, ainakin noin matkansa puolesta.


Vaikutat fiksulta tyypiltä. Minkä mahdollisuuden Etelä-Pohjanmaa sinussa ehkä menettääkään?

Kiitos vaan :) Enpä tiedä, menettäisikö Etelä-Pohjanmaa minussa mitään, ellei musta sitten tulisi jotain kuuluisaa kirjailijaa, joka muistaisi joka välissä mainita, että niin, tämä kaikkihan on tosiaan ainoastaan Jamilahden kansanopiston ansiota :D

Mutta mietinpä näitä asioita, vuosi on vielä lukiota jäljellä ja mieli ehtii luultavasti muuttua vielä joitakin kertoja ;)

Näin vähän ajattelinkin :) Mutta kiva kun saa kokemuspohjaista tietoa edes jostain opistosta. Varmasti Orivedellä saa hyviä tuloksia aikaan, tunnettu paikkahan se on.