Kolmanneksi paras kutsui ulkoilemaan. Viidenneksi paras vei kahvilaan. Kahdeksas kävi vierailulla. Tuhannesyhdes, kaikista viimeisin, ei luovuta koskaan.
Kuinka onneton olisin heidän kanssaan! Yksi jää aina puuttumaan - ensimmäinen, paras, oikein, ihanin. Kaipaan intensiivistä katsettasi, joka yksin läpäisee ja hetkellään ylittää ongelmat välillämme.
Kuinka onneton olisin heidän kanssaan! Yksi jää aina puuttumaan - ensimmäinen, paras, oikein, ihanin. Kaipaan intensiivistä katsettasi, joka yksin läpäisee ja hetkellään ylittää ongelmat välillämme.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jos olisit yhden naisen kanssa koko ajan, ei hänkään tuntuisi enää niin täydelliseltä!
Tarkoitus ei todellakaan ollut saada aikaan mitään järisyttävää vuodatusta, mutta enhän voinut sitä tietää...kun en ole se joksi luulit... ja mitä tuohon kirjoitukseen tulee niin hmm...ajatus lensi omaa lentoaan. En voinut edes kuvitella, että voisin saada tuollaisen reaktion aikaan. Siksi pyydän anteeksi sitä ja haluan selventää, että kyseessä ei ole sama henkilö, joten toivottavasti saat mielenrauhan ainakin tämän asian suhteen :o)
Ymmärrän jollain tasolla mitä tarkoitat tuolla "psyykkisesti" häiriintyneellä ystävälläsi, joten toivonkin sinulle voimia ja jaksamista kevään keskelle.
Toivottavasti se sinunkin nro ykkönen sieltä saapuu :o)
Hei, et se sinä ollut, ei se tuosta lähtenyt. Älä pyydä turhaan anteeksi. ;o)
Mitä vuodatukseen tulee, se oli minulle hyväätekevä ja puhdistava, vaikka tuskin ulospäin siltä näyttää. Niin nuo joskus ovat, vaikka muulta näyttävät. Palsta nyt oli väärä, ja vähän nauratti kun tuo tulimerkki ilmaantui viestiketjun viereen. Ei huomiota, thanks. ;)
Hyvää kevättä ja jaksamista sinnekin päin. Kiitos kuitenkin viestistä, minun kai tulisi pyytää anteeksi jos luulit että vuodatin kohti sinua. Anteeksi. Ykkönen saapukoon tai jääköön kauniiksi haaveeksi, jokaisella. :o)
"meuhkasit" jos nyt totta puhun, niin lähinnä huvittuneena lukaisin minkä tunnekuohun olin saanut aikaiseksi :o)
Totta puhdistaa ilmaa kun saa välillä meuhkia vaikka sitten yksinään...
Hyvää jatkoa ja kaikkea kaunista elämääsi.
Tarkoitin, että tuo sinun viestisi ei ollut se viesti, mikä sai minut jälleen kerran pohtimaan, miksi psykopaatti on niin takertunut minuun.
Sanojeni takana pysyn edelleen, vaikka ulkopuoliselle varmaankin kuulostaa meuhkaamiselta.
SINUN VIESTISI ei ollut se, mihin reagoin.
Toivottavasti ei vähennä vallantunnettasi. ;)
tiedätköhän edes itse? juokset ympyrää, varo ettet kompastu omiin koipiisi. Ei, et ole niin ovela ja viekas kuin luulet, et sinäkään ole läpinäkyvä...kyllä sinutkin on huomattu vaikka luulit että onnistut piilottelemaan...mitäköhän sä muuten piilossa puikkelehdit? No on se hyvä että joskus joku kusettaa sinuakin ;o)
En etsi mitään. Mitäköhän sä taas kerran haluaisit, että mä etsisin? Vieläkö tyrkytät itseäsi? MIKSI kaipaat noin paljon huomiota, mitä olet vailla? Katso nyt saat huomiota, kirjoitan sinulle kokonaisen viestin.
Mulle on ihan sama huomaako joku mitättömyys minut vai ei, en ole täällä enkä missään en kenenkään takia enkä piilotellakseni keneltäkään. SE ON YHDENTEKEVÄÄ, YMMÄRRÄTKÖ? Ei, et ymmärrä koska pidät itseäsi tärkeänä. Et voi ymmärtää.
Sanoisin, että itse et ole niin ovela ja viekas kuin luulet, jos luulet minun sinulta piilottelevan. Et merkitse, ymmärrätkö? Olet yhdentekevä, ymmärrätkö? Et, et vieläkään.
En ole piilossa keneltäkään, on ihmisiä jotka ovat yhdentekeviä, ihan sama. Sinä et kuulu elämääni, sinä tyrkky. Ymmärrätkö? Et, sitä et ole koskaan ymmärtänyt. Sinä häpeämätön, itserakas tyrkky.
että minua ei ole toistaiseksi kusetettu tässäkään. Paska juttu, kun menee hyvin. Harmittaa teidänkaltaisianne varmasti. :)
teet tällaisia minusta päätelmiä
"kyllä sinutkin on huomattu vaikka luulit että onnistut piilottelemaan... mitäköhän sä muuten piilossa puikkelehdit?"
jotka korostavat itseäsi näinkin paljon, alentavat tavanmukaisesti minua? Piilossa tyhjältä? What for?
Vain kirjoittelen, tiedän olevani yhtä tunnistettava kuin kaikki muutkin ovat. Eikä se haittaa, toki pidän kirjoituksiani sen verran arvossa. :)
Mä en tiedä pitäisikö mun hakea jotakin lähestymiskieltoa vai miten ratkaistaisiin ihmisten väärät käsitykset omasta itsestään?
Häpeään en pysty vetoamaan sellaisen ihmisen kohdalla, jonka psyykkisessä rakenteessa ei sellaista tunnetta ole. Sinut on hylätty, ymmärrätköhän mitä se tarkoittaa? Menetät kasvosi minun silmissäni jos vielä senkin jälkeen kerjäät omaan tapaasi äänekkäästi huomiota. Mutta eihän se haittaa, kun et häpeää tunne, maailmannapa.
Minä vain ihmettelen ja ihmettelen, miten tämä on yhä mahdollista. Ei, sellaista sinä et pysty ymmärtämään elinikänäsi, psyykesi on rakennettu käsittämään itsensä kaikille tarpeelliseksi maailmannavaksi, jonka sopii tunkea itsensä aina kaikkialle, kerjätä huomiota kuin tarhan äänekkäin lapsi ja joka ei olisi hienotunteinen vahingossakaan, koska ei edes ymmärrä mihin kaikkeen sellaisella voidaan pyrkiä.
Ja minun toimiani sopii edelleen vakoilla sekä täällä että muilla palstoilla. Välillähän on aika pitkiä taukoja etten käy missään, mutta huippuovelana tyyppinä jaksat odottaa ja kytätä taas sitten, kun saavun paikalle. Jännää!
Sen sijaan koko tämän kirjoitukseni jälkeen vetoaisin omanarvontuntoosi vielä kerran ja sanoisin, ettei sinun enää jatkossa tarvitsisi välttämättä vastata minun viesteihini.
saisi taas uuden aiheen jonnekin - mitä tehdä kun ihminen joka on jätetty korottaa itse itsensä kerta toisensa jälkeen tärkeäksi henkilöksi? mitä tehdä kun henkilö joka on jätetty ei itse ymmärrä sitä olevansa? en voi murtaa sellaista lapsiegoa, mutta tuskastun siihen, miten se ei ymmärrä omaa asemaansa ja paikkaansa.
hah, jos joku minut haluaisi tuttavapiiristään poistaa, hyvin diskreetisti siirtyisin sivuun hänen elämästään.
en ymmärrä, miksi minulla pitäisi olla joku erityisasema tällaisilla palstoilla. vaihdan nimeä joka kerta kuten te kaikki muutkin teette. minäkin toki tunnistan ihmisiä joka puolella, minulle oleviakin ihmisiä.
olen täällä kirjoittamisen ym ilosta vailla muita päämääriä. minulla on hauskaa, tämä on typerää sirkusta, toisinaan kovin hauskaa.
kestätkö sen, että kuulun ajoittain samaan sirkukseen ja sen yleisöön ilman, että asiasta täytyisi nostaa kovin suuri haloo? minusta olisi kummallista tarjota sinulle koko ajan huomiota siihen nähden, etten koe meitä minkääntasoisiksi tuttaviksi enää. olen tehnyt sen valinnan, jota ilmeisesti ette kunnioita sen enempää kuin mitään aiempaakaan valintaani. sinänsä se ei yllätä. en vain enää ota ihmisiä, jotka kohtelevat minua kuin roskaa.
aika kummalliselta tuntuu myös sinun minulle osoittama huomio. en halua tuntea sinua. ymmärrätkö? et ymmärrä. en halua tuntea sinua, siksi en ole enää olemassa sinun elämässäsi. sinä et kuulu minun elämääni, enkä ole kaivannut sinua takaisin.
ikävää, ettet pysty kunnioittamaan muiden ihmisten valintoja, jotka koskevat itseäsi negatiivisesti. opi nyt kuitenkin ymmärtämään se, että kaikki eivät sinustakaan pidä, eikä yksipuolinen pitäminen (jos edes sellainen) luo yhtäkään ihmissuhdetta. joskus ihmissuhteet päättyvät, ja se toinenkin voi tehdä sen päätöksen. se on pakko hyväksyä sinunkin. ehkä joskus voisi miettiä, suhtautuako sellaisiin asioihin kuten hienotunteiset ihmiset tekisivät.
tämä aihe meni nyt sitten nettihäiriköinnin käsittelyksi. no ei se mitään, totesi ketjun aloittaja eli minä.
toivoin paikalle teinihaikailijoita vastailemaan minulle tosissaan, mutta joku toinen kerta sitten semmoista.
valomerkki, ja minä häivyn.
en ole eläessäni tavannut niin vastenmielistä ihmistä kuin eräs psykopaatti, johon tutustuin noin 10 vuotta sitten. kun yhteiskunta suvaitsee kaiken mahdollisen, voin vain itse vaikuttaa ratkaisuillani siihen, millaiset ihmiset ympäröivät minua.
psykopaatille lienee luonteenomaista innostua tällaisesta leikistä ja olla tahallaankin ymmärtämättä sitä, että hän VOISI olla piirin ulkopuolella. hassua, miten yhdestä ihmissuhteesta voikin vallita yhtäaikaisesti kaksi päinvastaista käsitystä.
narsistin posketon ego kai sitten ei VOI ymmärtää, etteikö olisi tärkeä kaikille ja niillekin, jotka jättivät narsistin. onneksi sama ego kestää mainiosti tällaiset kolaukset, sillä heidän katsantokannassaanhan mikään ei edes muutu toiseksi vaan ihmissuhde jatkuu. :D :D
Seuraaviin häiriköinteihin ja kyttäämisiin, odotan jo innolla. ;o)
Joltain jääny lääkkeet ottamatta, kun katsoo tätä ketjua ja miten tämä "yöllä" tyyppi kirjottelee
näin olla. Ja arvatkaas mitä!? Ei taida olla heidän suhteensa vielä ohi, kun on tarvetta tänne kirjoitella. Luonnollisesti jos jotain ihmistä haluaa karttaa ja pakoilla, ei hänestä ole tarvetta kirjoitella yhtään mitään, yhtään mihinkään, eihän sellaisen ihmisen pitäisi enää olla edes ajatuksissakaan.
Minä en käytä lääkkeitä. Olet varmaan ottanut omasi, kun on tuo mielikuvitukseton kommentti niin lähellä sydäntä.
Tämä palsta on täynnä haahuilua, jossa ihmiset kuvittelevat puhuvansa milloin kenellekin, joka ei ole edes oikeasti paikalla, ja joku toinen haahuilija vastailee mitä sattuu. Pitäisikö heidänkin ottaa lääke?
"Luonnollisesti jos jotain ihmistä haluaa karttaa ja pakoilla, ei hänestä ole tarvetta kirjoitella yhtään mitään, yhtään mihinkään, eihän sellaisen ihmisen pitäisi enää olla edes ajatuksissakaan."
Oletkos sinä, terve kirjoittaja, koskaan kuullut ihmisistä, jotka eivät ymmärrä että ihmissuhde ei enää jatku? Minä olen tavannut jopa sellaisen, joka ei ymmärtänyt että seurustelusuhde ei enää jatku, ja pyrkikin kaikin keinoin haittaamaan entisensä seuraavaa seurustelusuhdetta. Tällaiset ihmiset katsovat ihan mahdolliseksi tulla kirveen kanssa sisälle keskellä yötä, jos kerran heillä on asiaa ihmiselle, joka ei enää halua heitä nähdä. (Jos se on taas tärkeä tieto, kumpikaan noista en ollut minä)
Ehkä jopa sinä ymmärrät, että vaikka heitä halutaan KARTTAA, heistä voi olla suurikin tarve kirjoitella ja juuri sen takia, mitä he itse tekevät ja mitä he itse eivät tajua. Jos pysyisivät siellä minne he kuuluvat, eli hienotunteisesti poissa, he eivät olisi enää ajatuksissakaan eivätkä olekaan ennen kuin alkavat taas mutkattomaan tyyliinsä tyrkyttää itseään paikalle. Samoin terroristit ja muut häiriköt ovat monien ajatuksissa, vaikkeivät ole henkisesti tervetulleita. Pitääkö ajatella, että 'ei ole nekään ihmissuhteet vielä ohitse' - vaalitettavasti.
Joltain on varmaan jäänyt lääkkeet ottamatta, mutta minä se en ole kun en lääkkeitä käytä. Nyt juon kylläkin kahvia, että josko se tekisi terää.
Ulkopuoliselle kirjoitukseni eivät avaudu eikä ole syytäkään. Osa jutuistani selittyy oudolla huumorintajullani, osa öisellä tajunnanvirralla, suurin osa ärsyyntymiselläni. Sinun ei tarvitse tunnistaa eroa näiden kolmen välillä.
lääkkeitä. Mietin vaan että mitä pahaa se ihminen on sinulle tehnyt että jaksat vihata häntä ja haukkua? Ihannatilannehan olisi se, että suhteen loputtua molemmat osapuolet ymmärtäisivät suhteen olevan ohi ja pystyisivät jatkamaan elämäänsä eteenpäin.
Aina ei näin kuitenkaan ole, valitettavasti. Toinen voi jäädä haikailemaan perään jostain syystä; ehkä selvittämättömien asioiden vuoksi, ehkä pelkästä rakkaudesta toista kohtaan. Paras keino "päästä toisesta eroon" ei suinkaan onnistu yleensä vihaamalla ja haukkumalla, vaan yleensä ihmiset ymmärtävät kauniin puheen ja ystävälliset sanat paremmin. Ei ole tullut tämä mieleen?
Siinä olette oikeassa, että mikään ihmissuhde ei ole lopullisesti ohitse ennen kuin MOLEMMAT osapuolet ovat lopullisesti hyväksyneet, että se on ohitse.
Kaikkein kiusallisin onkin juuri sellainen tilanne, milloin tästä ollaan eri mieltä. Häirintä voi jatkua vuosia.
Kiitos, tämä oli jo rakentavampi kommentti.
Olen niin samaa mieltä, että ihannetilanne olisi se, että molemmat osapuolet ymmärtäisivät suhteen olevan ohitse. Jotenkin olen ajatellut, että tekoni puhuisivat tässä puolestaan, ja että asian tulisi olla ollut tähän päivään mennessä selvä. Mutta ehkä se ei tosiaan aina riitä...
Koen hirveän loukkaavana sen, että joku ihminen, joka ei omasta mielestäni kuulu elämääni enää lainkaan (olen ollut tästä onnellinen ja helpottunut) kuitenkin itse katsoo, että yksityiselämäni on hänen omaisuuttaan. Ikään kuin toinen katsoo, että olemme hyvinkin läheisiä ihmisiä samalla kun itse koen, ettemme enää edes TUNNE toisiamme.
Olen ajatellut, etten ole ollut tarpeeksi jämäkkä, että päätöstäni kunnioitettaisiin. Ehkä en sitten olekaan ollut riittävän suorapuheinen?
keskustelusta kommentoin, että silloin kun on tunteita toista kohtaan, helposti kuvittelee liikoja; pienilläkin asioilla voi olla ihan oma merkitys ja tällaisilla palstoilla voi kuvitella kirjoittelevansa sen oikean kanssa.
Toisaalta se nyt ei ole vielä kovin vakavaa. Ja toisaalta tällaisille palstoille kirjoittamisesta ei voi häiriintyä, koska tänne pitäisi kaikilla olla oikeus vapaasti kirjoittaa.
Tosielämän häirintä onkin sitten ihan toinen juttu. Mahdollisimman kylmä suhtautuminen on paras tapa hankkiutua eroon. Ei yhtään ylimääräisiä ystävällisyyden eleitä, ja kylmä torjunta kaikkiin lähestymisyrityksiin, niin kyllä se viesti perille menee. Itsellä ainakin ja kaikilla ns. normaalitapauksilla.
ne teot aina riitä. Usein tarvitsee kyllä suoraan sanoa, mitä ajattelee, ennenkuin toinen sen ymmärtää.
Mitä olet sitten asian eteen tehnyt, mistä uskoit toisen ymmärtävän, ettet halua olla tekemisissä hänen kanssaan? Ja miten tämä toinen tunkeutuu yksityiselämääsi? Ei kai sinun ole pakko pitää yhteyttä ihmiseen, johon et halua. Kyllähän uskoisi että viimeistään siinä vaiheessa hän jättää sinut rauhaan, kun aloitat uuden suhteen ja tämä häiriköijä saa sen tietoonsa...
Kirjoitit ihan ensimmäisessä viestissäsi jostain, joka on ylitse muiden. Mikset keskittyisi hänen ajattelemiseensa ja unohtaisit kaikki häiriköijät ja easioihisi sekaantujat :)
Kuka hyvänsähän voisi mennä esimerkiksi häiriköimään ex-tuttujensa blogeihin tai nettipäiväkirjoihin. Olisiko tämä sinun mielestäsi fiksua? Onhan sanomisen vapaus, ja julkisesta kirjoittelusta ei pidä häiriintyä.
Mä tunnistan netissä sankoin joukoin ihmisiä, mutta milloin kyseessä on mennyt ihmissuhde katson, ettei mun KUULU osallistua niihin keskusteluihin. Erityisesti, jos joku ei olisi halunnut irl-seuraani, en kehtaisi alkaa mestaroimaan vaan häpeäisin itseäni suuresti niin tehdessäni.
Tai sitten milloin osallistun, teen nikin valintaa myöten selväksi, että osallistumiseni on persoonatonta vaikka tunnistankin henkilön. Ja erityisen persoonatonta sekä persoonaankäymätöntä on silloin myös kirjoitustyylini. Täytyy ymmärtää ihmissuhteeksi, jota ei enää ole.
Mutta minulla toimivatkin hienotunteisuus ja ihmisten yksityisyyden kunnioittaminen ehkä vahvemmin kuin monella muulla ihmisellä. Ehkä mun onkin joskus tosi vaikea arvostaa sellaisia ihmisiä, joilla ne eivät siinä määrin toimi.
Teot... en ole pitänyt kyseiseen ihmiseen yhteyttä enää moneen vuoteen. Olen monta kertaa tehnyt selväksi, etten halua. Sanoin ja myös teoin, joka tarkoittaa totaalista poissaolemista. En voi oikeastaan tehdä enempää, sillä en haluaisi olla edes verbaalisesti yhteydessä ilmaistakseni asian. Jos ihminen itse kokee, että suhteemme on olemassaoleva, kokekoon sitten.
Hänestä ilmeisesti minun yksityiselämäni kuuluu edelleen hänelle. Hän oli sen suhteen tosi utelias ja tungetteleva jo silloin, kun vielä tunsimme. Sellainen vahtaaja, jonka mielikuvitus raksuttaa koko ajan muiden ihmisten asioiden parissa. Joskus tuntui, että minut itseni oli hänen mielestään suljettava ulos omasta yksityiselämästäni, jotta se miellyttäisi häntä. :)
Teen kaikkeni, jotta taas unohtaisin kaikki asioihini sekaantujat. Tämä on minulle ominainen trauma - asioihin itseriittoisesti sekaantuvat, henkisesti epätervetulleet ihmiset.
Tiedätkö, joillakin sellainen taitaa olla kirjoitettuna geeniperimään. He eivät itse sille mitään voi, vaikka on puoli sukua joka ei myöskään halua olla tekemisissä ja paljon muita ihmisiä myös.
Yleensä silloin asiat kuuluvatkin kumppanille ja yleensä suhteessa vapaaehtoisesti niitä kerrotaankin puolin ja toisin. Nyt alkoi hiukan ihmetyttää asenteesi
Haluat siis suhteessa ollessasikin pitää asiasi omana tietonasi?
Olimme tuttavia. Seurustelukumppanille toki kuuluu omat asiat ja erityisesti yksityiselämän sellaiset. ;)
"Mutta minulla toimivatkin hienotunteisuus ja ihmisten yksityisyyden kunnioittaminen ehkä vahvemmin kuin monella muulla ihmisellä."
Oliko toi vitsi??? Sun vuodatuksesi ja jonkun toisen haukkumisesi perusteella sä et edes tiedä mitä hienotunteisuus tarkottaa. Sulla tuntuu olevan itsestäsi aika suuret luulot, mutta totuus on näköjään ihan toinen ja se minkä kuvan itsestäsi annat ei ole mitään positiivista.
Suhtaudun näin ihmiseen, joka heittää itse ensimmäisen kiven kerta toisensa jälkeen siitä huolimatta, että ihmissuhtede on käsittääkseni katkennut jo vuosia sitten.
En pidä kivien heittelijöistä, enkä heittele kivillä ihmisiä, jotka eivät halua kuulua elämääni. Sitäkin on hienotunteisuus.
Mutta jos joku katsoo, että minua on asiallista kivittää, en jätä kertomatta miltä se kivitys tuntuu. En myöskään aina jätä kivittämättä takaisin. SAAHAN ARVOSTELIJAA ARVOSTELLA, eikö vain?
tosta, että tietenkään ei tarvitse/ eikä pidä mennä sekaantumaan kaikkiin sellaisiin keskusteluihin, jotka eivät itseä koske. Tai johon ei ole tervetullut.
Eli ymmärrän kyllä tuon hienotunteisuuden ja tekisin kyllä itsekin niin. Valitettavasti kaikki ihmiset eivät niin ajattele, vaan katsovat oikeudekseen pilata keskusteluita tai muuten vaan aiheuttaa mielipahaa ihan turhaan. Ja kieltämättä häiriintyneeksi menee, jos joku oikein vahtaa ja etsimällä etsii jokaista kirjoitustasi siinä tarkoituksessa.
Tietysti sanan vapaus kun on, sitä ei voi estääkään. Joidenkin kohdalla tosin jotain rajoitusta voisi harkita... Pidemmällä tähtäimellä nämä pahanilman linnut kuitenkin aiheuttaa enemmän hallaa itselleen kuin muille.
Oikeastaan oleellisinta on se, että jos yksi on hienotunteinen ja toinen ei, menee sen ensimmäisen hienotunteisuus täysin hukkaan. Toinen ei joko ymmärrä mitä sellainen edes on, tai ei osaa siihen kuitenkaan vastata.
Mutta hei, ei kunnioiteta ihmisiä ja heidän valintojaan jatkossakaan. Ja ei sitten ihmetellä, kun itsekään ei sitä kunnioitusta ja hienotunteisuutta osakseen saa. Millä mitalla te mittaatte, sillä...
Kyllä, ihan samaa mieltä kaikesta. Itse se pitää jokaisen tajuta, mihin on tervetullut ja mihin ei, mikä on sopivaa ja mikä ei. Monet ymmärtää itsestäänselvyytenä vain sen, että heidän omia blogejaan/päiviksiään/kirjoituksiaan ei kukaan häiriköi. No, onhan sekin sitä hienotunteisuutta. :)
Ja kieltämättä se on patologista, jos joku oikein vahtaa ja etsimällä etsii jokaista kirjoitusta. Vääriäkin tunnistamisia on ollut jo useita kertoja... enkä ole kertaakaan mennyt oikaisemaan, että tuo en edes ollut minä, että mitä siitäkin minulle raivoat.
'Enkä ole kertaakaan mennyt oikaisemaan, että tuo en edes ollut minä, että mitä siitäkin minulle raivoat.'
Mikä johtuu juuri siitä, että ihmissuhdetta ei enää ole. En ole vastuussa toiselle siitä, että hänen kuvansa minusta vastaisi joltakin osin todellisuutta. Halveksin toki kyttäämistä, valehtelua, vääriä tunnistamisia, vääristeltyjä tulkintoja. Mutta myös katson, että lähtiessäni puolustelemaan itseäni olkinukenhakkaajalle loukkaisin itsekin omaa yksityisyyttäni.
'Antaa psykopaatin olla.'
Mikä tuossa viimeyönä kirjotettuisa viestissä muka oli sellasta, että se oikeutti sulta tommosen mustamaalauksen ja haukkumisen jotain toista kohtaan? Siis tuossa mikä alotti ton sun tärähtäneen vuodatuksesi?
Musta kyllä kovasti näyttää siltä, ettöä sinä se tässä hyökkäsit jotain toista vastaan, eikä joku sinua.
Koko toi sun viimeyön yksinpuhelusi ja nää tän päivänen jatkosi on ilmiselvästi SUN hyökkäystä jotain tiettyä ihmistä kohtaan. Tässä ketjussa ei ole mitään mikä oikeuttaisi tuommoisen käytöksen.
Kuka tommosen kanssa muka viitsisi seurustella? Noiden pohjattoman ilkeiden kirjotustesi perusteella sulla on kyllä sellanen luonne, että olet varmaan lopun elämääsi yksin. Vain itse voit siihen vaikuttaa, muuttamalla asennettasi.
Kyseessä oli siis samaa sukupuolta oleva tuttava. Ei ollut tarkoitustakaan seurustella. Ja kyllä, kyseessä on pohjattoman ilkeä ja myös psyykkisesti sairas ihminen. Sanon vain tosiasian, itse saanut kärsiä tästä.
noita sinun kirjoituksiasi viime yöltä ja kieltämättä sellainen kuva, että olet saanut tarpeeksesi jostain ihmisestä ja hänen kirjoittelustaan.
Ehkä nyt olisi ihan paikallaan taas laittaa esim. se sukupuoli ja nimikirjaimet, että kenelle tämä on tarkoitettu. Että henkilö voi ottaa onkeensa.
Eikä tietenkään tarvitse mennä korjaamaan väärinkäsityksiä, jos ei halua. Toisaalta se voisi olla hyvä molemmille osapuolille. Muuten asia ei ehkä selviä.
Olen N, kyseessä myös N.
Näistä kirjoituksistani hän tunnistaisi heti ja aukottomasti itsensä, mitään harmaata aluetta ei jää.. Olemme kohdanneet netissä tuhat kertaa aiemmin, hän katsoo asiakseen takertua viesteihini ja persoonaani aina ja kaikkialla. Ehkä eniten häiritsee se, että hän kokee meidän tuntevan toisemme hyvin, kun itse taas koen että olen helpotuksekseni päässyt eroon ahdistavasta ihmissuhteesta...
Ihmissuhde katkesi lopullisesti noin kolme vuotta sitten.
Minun yksityisyyttäni loukkaa se, että ihminen joka ei ole enää vuosiin kuulunut elämääni, kokee itse vahvasti siihen kuuluvansa. Sitä ei voi ymmärtää kukaan sellainen, joka ei ole samaa kokenut. Tätä on nyt jatkunut kolme vuotta eri yhteyksissä.
Ilmeisesti hän ei vieläkään ymmärrä, etten halua häneltä MITÄÄN paitsi ehkä sitä sivullisen hienotunteisuutta, mitä itsekin osoitan tuntemattomia ihmisiä kohtaan.
joltain lesbopalstalta tilanteesees sopivampia vastauksia.
mutta meidän välillä ei ollut suhdetta. Olimme pahanpäiväntuttuja, kuten naiset niin usein ovat.
Avaukseni tosin kirjoitin miehelle, mutta pahanilmanlintu päätti sitten tulla nokkimaan.
sitten kirjoitat tänne ihastus-palstalle? Tottakai ihmiset täällä tulkitsevat tekstejäsi jonain ihastusjuttuna. Jos kyseessä on sairaiden ihmisten touhut niin eikö kirjoituksesi olisi hyvä siirtää jonnekin mielenterveysosastolle?
mutta tässä vaiheessa kaiketi myöhäistä. Keskustelu alkaa olla minun puolestani lopussa. Kiitos hei.
minua vain oikeastaan säälittää koko ihminen. Hän tarrautuu minuun vuosien takaa, koska hänellä ei ole mitään muutakaan.
selvitä. Sääli on sairautta.
sitäkin säälittävämpää. Miksei tarrautuisi johonkuhun, joka ei halveksi?