Hyvää pyhäaamua! Olen tässä yksikseni kotosalla, ja olen viettänyt aamun lueskellen vauvalehtiä. Tiedän, että jokainen tekee omat valintansa ja luo oman tapansa olla äiti. Mutta...
Minua henkilökohtaisesti on alkanut ahdistaa lapsen saamisen ympärillä leijuva kaupallisuus. Tietysti vauvan myötä kotiin on tehtävä paljon uusia hankintoja, mutta missä menevät rajat? Helsingissäkin on lehtien mainosten mukaan valtavasti erikoisliikkeitä, joissa myydään kaikenlaista raskausajan muotojen ikuistamiseen tarvittavasta kipsipaketista vauvojen lätkäkamoihin ja kastevedensäiliöihin.
Tiedän, ettei kaikkea tarvitse ja pidä ostaa. Musiikkia rakastavana ihmisenä aion ostaa lapselleni muutamia cd-levyjä ja ehkä menemme muskariin tai äiti-lapsi -tanssiin. (Tapaan kerran tai pari viikossa muita äitejä.) Haluan, että lapsellani on muutamia kivoja kirjoja ja kehittäviä leluja.
Välillä kuitenkin tuntuu varsinkin nyt esikoista odottaessa, että mitähän radikaalia minullakin jää hankkimatta, kun on aivan sekaisin kaiken maailman turvakaukaloista ja karkeamotoriikkaa kehittävistä härveleistä. Eihän meillä ole edes farmariautoa tai farkkuhaalaria ja hoitopöydän ajattelimme sijoittaa komeron hyllylle! :)
En nyt siis halua arvostella ketään, ja tottakai joskus on kiva "hömpötellä" kaupoissa. Kuitenkin lapsen, joka tähän maailmaan tyhjin käsin syntyy, tuotteistaminen saa minut pahalle mielelle. En myöskään halua, että äidiksi tultuani minun täytyisi automaattisesti siirtyä "mammakulttuurin" edustajaksi, jolla on tietyt käytöstavat ja ulkoiset merkit, vaikka niinhän voi helposti käydä.
Minua henkilökohtaisesti on alkanut ahdistaa lapsen saamisen ympärillä leijuva kaupallisuus. Tietysti vauvan myötä kotiin on tehtävä paljon uusia hankintoja, mutta missä menevät rajat? Helsingissäkin on lehtien mainosten mukaan valtavasti erikoisliikkeitä, joissa myydään kaikenlaista raskausajan muotojen ikuistamiseen tarvittavasta kipsipaketista vauvojen lätkäkamoihin ja kastevedensäiliöihin.
Tiedän, ettei kaikkea tarvitse ja pidä ostaa. Musiikkia rakastavana ihmisenä aion ostaa lapselleni muutamia cd-levyjä ja ehkä menemme muskariin tai äiti-lapsi -tanssiin. (Tapaan kerran tai pari viikossa muita äitejä.) Haluan, että lapsellani on muutamia kivoja kirjoja ja kehittäviä leluja.
Välillä kuitenkin tuntuu varsinkin nyt esikoista odottaessa, että mitähän radikaalia minullakin jää hankkimatta, kun on aivan sekaisin kaiken maailman turvakaukaloista ja karkeamotoriikkaa kehittävistä härveleistä. Eihän meillä ole edes farmariautoa tai farkkuhaalaria ja hoitopöydän ajattelimme sijoittaa komeron hyllylle! :)
En nyt siis halua arvostella ketään, ja tottakai joskus on kiva "hömpötellä" kaupoissa. Kuitenkin lapsen, joka tähän maailmaan tyhjin käsin syntyy, tuotteistaminen saa minut pahalle mielelle. En myöskään halua, että äidiksi tultuani minun täytyisi automaattisesti siirtyä "mammakulttuurin" edustajaksi, jolla on tietyt käytöstavat ja ulkoiset merkit, vaikka niinhän voi helposti käydä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa kyse mistä tahansa asiasta, niin joka sarallehan kaupallisuus yltää. Jokainen sitten itse päättää, minkä verran mitäkin haluaa ostaa. Joku kipsipaketti kuulostaa ihan hauskalta, vaikken itse ehkä jaksaisikaan moiseen panostaa. Erikoisliikkeetkin on toki hyviä, että löytää joskus jotain mitä etsii (esim. kissaverkon olen löytänyt vain erikoisliikkeestä missä on muitakin turvatuotteita).
Itsellänikin on periaatteena mahdollisimman vähä "turha" kuluttaminen. Emme aio hukuttaa lasta leluihin tai muuhunkaan, vaan haluamme että hän oppii arvostamaan muita asioita enemmän kuin tavaraa. Tosin ollaan panostettu vauvan tarvikkeisiin, esim. vaunut, sitteri ja kunnollinen turvakaukalo tulee olemaan. Hoitopöydäksikin löydettiin käytettynä kaunis valkea lipasto. Autoon kyllä tullaan panostamaan (vaihdettaneen nykyinen farmari-opel lähivuosina uudempaan ja dieseliin) mutta en ole itsekään sellainen, että käytän rahaa koko ajan turhaan krääsään. Ostan vain kaiken tarvittavan ja tiettyihin tuotteisiin voi sitten enemmänkin satsata.
Kaupallisuus sattuu vain olemaan osa kulttuuriamme ja omalla asenteellakin siihen voi vaikuttaa paljon.. ei niistä kaiken maailman mainoksista tarvitse stressiä ottaa :) Voi tietysti vaatia lujaa tahtoakin asennoitua siten, että minulla ei tarvitse olla noita kaikkia uusia tuotteita. Olen huomannut monilla ihmisillä vääristyneitä käsityksiä siitä, mitä kaikkea "pitäisi" olla jotta ei olisi "köyhä"..
Eikä kukaan käske myöskään hyppäämään mukaan pelkkään mammakulttuuriin. Jotkut ihmisethän unohtavat lapsen myötä oman elämänsä ja harrastuksensa ja stressaavatkin liikaa siitä, että kaiken pitäisi pyöriä vain lapsen ympärillä. Eihän sen suinkaan tarvitse niin olla. Aion myös lapsen saannin jälkeen jatkaa elämääni samaan malliin. Tosin ehkä olen niin tylsä, että minun menemiseni eivät kuitenkaan ole joka viikonloppuisia rellestyksiä. Silti vaikkapa ne omat harrastukset, kahdestaan ulkonakäynnit - ja yksin ulkona käynnit, kaikinpuolin se oma aika on minulle tärkeää, neljän seinän sisällä jatkuvasti tulisin mökkihöperöksi. Olen eräällä toisella vauvapalstalla huomannut paljon näitä tällaisia mammaryhmiä, jotka ovat netissä keräytyneet yhteen kasaan, mutta en ole vaan jotenkin jaksanut edes käydä katsomassa mitä kaikkea siellä puhutaan.. mulle riittäisi ihan hyvin muutamakin hyvä tuttu ja pari ystävää. Eiköhän niitäkin uudelta paikkakunnalta (Kouvola) löydy, kun asuinaluekin on sellainen että varmaan äitejä on naapurustossa.. :)
Ensisynnyttäjänä sitä on vähän ihmeissään, et mitä tarvii, mitä ei. Kaikkein "paras" härveli, minkä mainoksen olen nähnyt on Ocean Wonders-keinuistuin, joka: "keinuu eteen- ja taaksepäin ja myös sivulta sivulle. Vedellä täytetystä valopallosta kuuluu rauhoittavia veden ääniä ja musiikkia. Mobilessa heiluvat hauskat merenystävät. Rentoudut itsekin, kun vain katsot vauvaasi".
Tuo mainos mua jo nauratti, kun se istuin näytti niin isolta ja kalliilta. En aio hankkia...
ahdistaa myös turha kaupallisuus. Ei niitä lapsia ole ennenkään ympäröity tavaroilla. Monet lasten psyykkiset sairaudet johtuvat nykyään nimenomaan siitä, kun on niin hirveästi kaikenlaisia visuaalisia ärsykkeitä liian pienille, esim. playstationit, tietokonepelit ym. Pieni ihminen ei ehdi käsitellä ja ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu nopeassa ajassa.
Haluan kasvattaa oman lapseni niin, että hän voi käyttää omaa mielikuvitusta mahdollisimman paljon ja pystyy toteuttamaan itseään. Varsinkaan se pienen pieni vauva ei paljoa turhaa krääsää tarvitse.