Minulla tuli keväällä epilepsia kohtaus keskellä yötä ja mieheni soitti ambulanssin. Olin aivan sekaisin ja muisti alkaa toimia vasta kun ensihoitajat kyselevät minulta kaikkea. Onneksi minut vietiin meilahteen lisätutkimuksiin ja päästä otettiin mangeettikuva. Silloinen lekuri ei nähnyt kuvassa mitään (ei osannut katsoa kuvaa oikein) ja kontrollikuva oli kahden kuukauden päästä. Siinä välissä tuli taas kohtauksia ja kun uusi kuva otettiin tuli töölön sairaalasta lekuri niitä tutkimaan. Kasvainhan se siellä ja samalla kun hän katsoi sen ekan kuvan, niin siellähän se kasvain pilkotti. Samalla sanottiin että viikon sisällä leikattava. Kaikki tapahtui niin nopeasti ettei kerennyt edes pelätä, ja työkaverini kertoi että minua leikkaava kirurgi on maailman parhaimpia.
Toukokuussa oli leikkaus ja kaikki meni hyvin. Yksi yö teholla ja sitten osastolle, meni vain muutama tunti ni johan sitä käppäiltiin käytäviä pitkin. Ainahan päänalueen leikkaukset ovat vakavia, mutta on myös muistettava että suomessa on korkeatasoinen kirurgikanta. Kasvain oli vaikeassa paikassa ja tukki mm.selkäydinnesteen kulkemisen. Pään alue on tunnotonta, joten edes leikkaus kohta ei ollut kipeä. Nyt aikaa on kulunut ja viidentoista sentin leikkausalueella on jo kivasti viiden sentinhiustynkää. Nopeasti ne hiuksetkin kasvavat takaisin ja nykyään ei vedetä päätä kaljuksi vaan otetaan se laikkausalue siloiseksi.
Minullakaan ei loppujen lopuksi olekaan epilepsiaa ja ppikkuhiljaa pääsen niistä lääkkeistä eroon. Ainoa jälkivaiva on muistin pätkiminen. Sekin voi olla vain väliaikaista, mutta minutkin laitettiin siitä kuntoutukseen. Nyt odottelen kutsua neurologille ja olen varma, että hyvä tästä vielä tulee.
Kaikille suloista syksyä, ja ELÄMÄ VOITTAA !!!
Toukokuussa oli leikkaus ja kaikki meni hyvin. Yksi yö teholla ja sitten osastolle, meni vain muutama tunti ni johan sitä käppäiltiin käytäviä pitkin. Ainahan päänalueen leikkaukset ovat vakavia, mutta on myös muistettava että suomessa on korkeatasoinen kirurgikanta. Kasvain oli vaikeassa paikassa ja tukki mm.selkäydinnesteen kulkemisen. Pään alue on tunnotonta, joten edes leikkaus kohta ei ollut kipeä. Nyt aikaa on kulunut ja viidentoista sentin leikkausalueella on jo kivasti viiden sentinhiustynkää. Nopeasti ne hiuksetkin kasvavat takaisin ja nykyään ei vedetä päätä kaljuksi vaan otetaan se laikkausalue siloiseksi.
Minullakaan ei loppujen lopuksi olekaan epilepsiaa ja ppikkuhiljaa pääsen niistä lääkkeistä eroon. Ainoa jälkivaiva on muistin pätkiminen. Sekin voi olla vain väliaikaista, mutta minutkin laitettiin siitä kuntoutukseen. Nyt odottelen kutsua neurologille ja olen varma, että hyvä tästä vielä tulee.
Kaikille suloista syksyä, ja ELÄMÄ VOITTAA !!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
toivottavasti kaikki menee jatkossakin yhtä hienosti kuin tähän asti!
Sen sinut leikanneen kirurgin nimen? Voi olla, että eräs lähisukulaiseni joutuu myös leikkaukseen...
Leikkaava kirurgi oli Juha Hernesniemi. Työkaverini ystävä on peheterapeutti ja hoitaa paljon neurologisista leikkauksista tulleita potilaita. Hän oli sanonut etten voisi parempaa leikkaavaa kirurgia enää toivoa. Kyllähän Suomessa on hyvä kirurgien taso, mutta kyllä se helpotti paljon oloa kun tiesi sen olevan alansa huippu. Oli tehnyt erittäin siistiä jälkeä, vaikka kasvain sijaitsi vaikeassa paikassa ja vain pieni osa hiuksista ajettu kaljuksi. Haava oli myös siisti ja nythän hiukset ovat jo kasvaneet jonkin verran ettei sitä edes näy.
Joo kuulostaa tutulta. Toivottavasti en maalaa piruja seinille, mutta mulla rysähti leikkausesta 4 kuukaden päästä. Alkoivat kohtaukset joita yritetään vieläkin saada kuriin. Leikkaukseni oli viime keväänä. toivon sulle kuitenkin kaikkea hyvää. Itse olen kyllä pitänyt lippua korkealla koko ajan. Kaikki mikä ei tapa vahvistaa!