onko ihminen parhaillaan 30 ? lapset parhaassa kiukutteluiässä sitä ikuista tappelua ja poliisina oloa.matkustaa ei voi hirveasti kun koko perheen ottaminen maksaa maltaita. työssä olet paraimmillaan ja se myös huomataan pitkinä työpäivinä ja ikuisina joustoina. paine siitä että työpaikan vaihto pitää tehdä nyt koska ehkä jo nelikymppisenä olet ulkona työmarkkinoista. kroppa venynyt ja ehkä ylipainoakin on kannettavana.joku sanoi että nelikymppisenä kroppa alkaa roikkua eli maan painovoima alkaa vaikeuttaa ,meneekö aika sen odotellessa. kertokaa kommetteja ....
30+ elämää
arjessa
101761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tisujen roikkumisessa ihan iästä ole kysymys...riippuu vähän miten itseänsä hoitaa ja siitäkin paljon,onko sitä tyyppiä...:)
Itse nelikymppisenä voisin sanoa,ettei se elo ole yhtään sen hirveämpää nyt kuin kolmikymppisenäkään...tää on muuten ihana ikä..tää 40 ....
Paras laittaa raha poikimaan.
Pistät rahat vieraisiin naisiin.
totta naputit vaan miusta elän nyt parasta aikaani...vaikka muksu kiukkuaa ja duunit painaa päälle niin on tuo järkikin päässä kasvanut..ei tartte hökeltää turhien asioiden perässä tai tavotella ihan mahottomia..tuntee itsensäkin jo silleesti että tietää mihin kykenee ja mitä haluaa...ja jopa tykkää itestään sellasena kun on..ja se mitä kroppaan tulee niin kunhan ei nahanroippeet nilkoissa ala roikkumaan niin mukanahan nuo kulkee...:->mukana kulkee myös monta hyvää ystävää ja tukijaa jotka tulleet tosi tärkeiksi elämän mutkissa..son muuten toi peruspositiivisuus kun jeesaa monessa paikassa!!
Tai näin ainakin itsestäni tuntuu. 3-kybäsenä ei ole enään henkisiä rajoitteita, vaan voit jo luottaa itseesi ja osaamiseesi.
Olet saanut juuri koulut päätökseen ja asut yhdessä miehesi kanssa pienessä yksiössä, sydän täynnä toivoa huomisesta. Pöydällä lepää oman yrityksen toimintasuunnitelma ja starttirahahakemus, jonka aiot tänään postittaa. Ensi viikolla perheeseen tulee kauan odotettu pieni koiravauva. Ei elämä voi olla yhtään helpompaa kuin miten helpoksi sen itselleen tekee!
Elämän ei tartte olla vaipanvaihtoa ja aikatauluja. Jokainen määrää oman elämisensä suunnan.
Itse olen urbaani city-sinkku ja täysin tyytyväinen elämääni tällaisena. Saa mennä niinkuin huvittaa ja vakituinen miesystävä omassa osoitteessaan ottaa vastaan hellyydenpuuskan iskiessä. Elämä on makiaa kun saa elää niin kuin haluaa!
niinpä niin 30 on kyllä ihan nastaa olla vielä vedossa.. lapset omilla jaloilla toinen koulussa jo toinenkin pian aloittaa. kotona kaikki rullaa ja saa nauttia olostaan, työ vaan tahtoo olla kuluttavaa.. väkisin miettii onko mitään järkeä käydä töissä kun vapaa päivä menee palautumiseen ja tuntuu ettei eväkään liiku kun on niin finaalissa.. työnantaja teetättää kahta vuoroa peräkkäin kun ei ole vara henkilöstöä (hoitoala). yksi kun sairastuu muut tuplaa vuoroja. Nauti siinä sitten vapaa päivistä pelko persiissä milloin tulee soitto ylitöihin. ylitöistä ei makseta vaa saat vapaana sitten joskus!!! välillä alkaa miettiä onko tässä oravan pyörässä ihan pakko juosta vai heittäskö pyyhkeen kehiin ja suuntautuisi johonkin ihan muulle alalle vaikka veri vetää hoitotyöhön taitaa fysiikka pettää.
Olen 30-vuotias, ja viimeinkin tajunnut seuraavan: kun et ole tyytyväinen työpaikkaasi, vaihda se! Voit kaikessa rauhassa hakea parempaa, vaihtaa jopa ammattia.
Tiedän että moni "järkeilee" asiaa (vakituinen toimeentulo työstä jonka osaa, perhe elätettävänä jne.), mutta nuo kriteerit olisi mahdollista täyttää myös sellaisella työllä, joka sopii itselle paljon paremmin. Se olisi taatusti koko perheen eduksi, kun jaksaisit paremmin nauttia vapaa-ajastasi.
Vaikka pitäisitkin vielä jossain määrin nykyisestä työpaikastasi, voit siitä huolimatta aina kokeilla jotain uutta!! Vaihtelu virkistää, usko pois. Muutos vaatii vain päätöksen!
Ei työpaikan vaihto ole aina niin yksinkertaista... Minusta on tullut yrittäjä jo melko nuorena, olen nyt kolmikymppinen ja uraa on takana jo kohta kahdeksan vuotta. Vaihdappa siitä sitten muiden palkkalistoille, ei todellakaan naurata... Jo yksin se tietty vapaus ja omat päätökset mitä olen tehnyt kautta aikojen. Nyt on vaan pakko edessä kun isompi ostaa pienemmän,yksityisen yrittäjän, kovasti kampoihin laitetaan ja ollaan kyllä saatu jonkunlaisia tuloksia, mutta kovasti pelottaa.On kolme poikaa huollettavana ja ei se varamsti helppoa ole toisenkaan leivissä oleminen.Siis ensimmäistä kertaa elämässänni vieran ihmisen palveluksessa!!!
Ei se helppoa ole, ei todellakaan... Kirjoitin että "tarvitaan vain päätös", mutta muutoksen omaksuminen on kieltämättä varsinainen prosessi!
Se on varmaan tuuristakin kiinni, millaisen työnantajan saa. Jos työnantaja on inhimillinen, ei ole ongelmallista työskennellä hänen firmassaan. Tietysti vie aikansa tottua uuteen asetelmaan - mutta toisaalta, olet vastuussa vain omasta työpanoksestasi. Jos sinulla on kehitysideoita yrityksen toimintaan liittyen, voit kertoa mielipiteesi (fiksu työnantaja suhtautuu positiivisesti mielenkiinnon osoittamiseen), mutta jos niitä ei jostain syystä hyväksytä, eipä ole sinun ongelmasi. Eikä sen ensimmäisen työpaikan tarvitse olla mitenkään lopullinen, ainahan sitä voi katsoa paremman. :] Tietysti ihminen kaipaa jatkuvuutta ja turvallisuutta, mutta joskus sopivan työpaikan löytäminen vaatii vaivaa. Toivottavasti löydät helposti itsellesi sopivan. Tai mistä sen tietää, vaikka jonain päivänä huomaisit olevasi jälleen yrittäjä ;) Jos vaikka löydät yhteistyökumppanin...
Mitkä lapset? Mikä perhe? Mikä työpaikka? Mikä elämä?