Oven takana seisoi kalpea tyttö. "Vampyyri!" Senja ulvahti ja kaatui maahan. Ovi paukahti kiinni ja vampyyri oli hävinnyt. Senja nousi lattialta ja vilkaisi peiliin. "Eiiiiiiiiii!" hän kiljui huomatessaan olevansa itsekin vampyyri.
Hän laittoi nopeasti verhot ikkuinoiden eteen niin tiivisti, ettei aurinko pääsisi tunkeutumaan sisään. "Mitä tapahtui?" Jaska kysyi ja kurkisti peiton alta, huomasi Senjan ja nappasi vaatteet käteensä. "Mä häivyn ja nopeesti!"
Senja jäi yksin. Hänellä ei ollut enää ystäviä, Liisa oli noh... ufossa ja Antton ei olisi kuitenkaan enää hänen kanssaan. Kukapa nyt olisi tälläisen pettävän vampyyrin kanssa?
"Kop, kop." ovelta kuului jälleen. Senja oli hipihiljaa. Ovi avautui ja Anttonin pää ilmestyi oviaukkoon. "Moi. Tuutsä pihal..." Antton aloitti, mutta huomasi, että Senja oli vampyyri. Hänen päässään pyöri: "pakene, pakene," mutta hän ei kyennyt liikahtamaan mihinkään. Senjan päässä taas pyöri: "Verta, verta." "Niin... Tälläinen minä nyt sitten olen..." Senja sanoi hiljaa.
Antton käveli hänen luokseen varovaisesti ja halasi tätä. "Voi Antton!" Senja sanoi ja suuteli tätä. "Haluatko olla kanssani, vaikka olenkin tälläinen?" "Tietenkin," Antton sanoi. "Et taidakaan nyt päästä pihalle!"
Senja hymyili hieman. Antton johdatti Senjan sänkyyn, jossa hetki sitten Jaska oli maannut, ja he pelehtivät kunnolla. "Se oli hauskaa," Antton sanoi hymyillen. "Tuli muuten mieleen, että tuohon vampyyrijuttuun on lääkettä," "Onko? Olisit sä niin ihana, että toisit mulle sitä?" Snja kysyi toiveekkaasti. "Tottahan toki. Tulen pian." Antton sanoi pukiessaan vaatteitaan päälle. "Moi!"
Senja huilaisi sängyssään, mietti asioita ja päätti, että oli aika ryhdistäytyä. Hän puki vaatteet päälleen ja istui tuolille. "Verta, verta, VERTA!" hänen päässään pyöri vimmatusti. Enempää miettimättä hän ryntäsi huoneestaan ulos mielipuolinen irvistys kasvoillaan. Kuului kiljuntaa ja tavarat lentelivät. Senja yritti imeä verta yhdeltä ruskeahiuksiselta tytöltä ja olikin juuri iskemässä hampaansa tyttöön, mutta huomasi vähän matkan päässä vampyyrin, joka oli purrut häntä. Senjaan iski raivo ja hän hyökkäsi tuon vampyyrin kimppuun. Melkein kaikki huoneessa kiljuivat, niin, että korvat olivat mennä lukkoon. "Senja!?" Antton huudahti ihmeissään ja hieman peloissaan nähdessään Senjan tappelevan toisen vampyyrin kanssa. "Antton?!!" Senja huudahti ja tajusi, mitä oli tekemässä. "Voi ei! Olen pahoillani!" hän huusi kaikille ja ryntäsi omaan huoneeseensa Antton perässään.
Senja joi juoman ja muuttui jälleen normaaliksi. "Ihanaa!" Hän huudahti ja suuteli rajusti Anttonia.
"Juoskaa äkkiä ulos! Tulipalo!" kuului kiljuntaa ulkoa. Senja ja Antton juoksivat huoneesta pois ja huomasivat kauhukseen liekkejä nuolemassa seiniä. Portaat olivat tulessa ja he ylhäällä jumissa. "Apua! Mitä me nyt teemme?" Senja panikoi. Liekit lähestyivät heitä uhkaavasti.
Miten Senjalle ja Anttonille käy?
Jatkanko?
Hän laittoi nopeasti verhot ikkuinoiden eteen niin tiivisti, ettei aurinko pääsisi tunkeutumaan sisään. "Mitä tapahtui?" Jaska kysyi ja kurkisti peiton alta, huomasi Senjan ja nappasi vaatteet käteensä. "Mä häivyn ja nopeesti!"
Senja jäi yksin. Hänellä ei ollut enää ystäviä, Liisa oli noh... ufossa ja Antton ei olisi kuitenkaan enää hänen kanssaan. Kukapa nyt olisi tälläisen pettävän vampyyrin kanssa?
"Kop, kop." ovelta kuului jälleen. Senja oli hipihiljaa. Ovi avautui ja Anttonin pää ilmestyi oviaukkoon. "Moi. Tuutsä pihal..." Antton aloitti, mutta huomasi, että Senja oli vampyyri. Hänen päässään pyöri: "pakene, pakene," mutta hän ei kyennyt liikahtamaan mihinkään. Senjan päässä taas pyöri: "Verta, verta." "Niin... Tälläinen minä nyt sitten olen..." Senja sanoi hiljaa.
Antton käveli hänen luokseen varovaisesti ja halasi tätä. "Voi Antton!" Senja sanoi ja suuteli tätä. "Haluatko olla kanssani, vaikka olenkin tälläinen?" "Tietenkin," Antton sanoi. "Et taidakaan nyt päästä pihalle!"
Senja hymyili hieman. Antton johdatti Senjan sänkyyn, jossa hetki sitten Jaska oli maannut, ja he pelehtivät kunnolla. "Se oli hauskaa," Antton sanoi hymyillen. "Tuli muuten mieleen, että tuohon vampyyrijuttuun on lääkettä," "Onko? Olisit sä niin ihana, että toisit mulle sitä?" Snja kysyi toiveekkaasti. "Tottahan toki. Tulen pian." Antton sanoi pukiessaan vaatteitaan päälle. "Moi!"
Senja huilaisi sängyssään, mietti asioita ja päätti, että oli aika ryhdistäytyä. Hän puki vaatteet päälleen ja istui tuolille. "Verta, verta, VERTA!" hänen päässään pyöri vimmatusti. Enempää miettimättä hän ryntäsi huoneestaan ulos mielipuolinen irvistys kasvoillaan. Kuului kiljuntaa ja tavarat lentelivät. Senja yritti imeä verta yhdeltä ruskeahiuksiselta tytöltä ja olikin juuri iskemässä hampaansa tyttöön, mutta huomasi vähän matkan päässä vampyyrin, joka oli purrut häntä. Senjaan iski raivo ja hän hyökkäsi tuon vampyyrin kimppuun. Melkein kaikki huoneessa kiljuivat, niin, että korvat olivat mennä lukkoon. "Senja!?" Antton huudahti ihmeissään ja hieman peloissaan nähdessään Senjan tappelevan toisen vampyyrin kanssa. "Antton?!!" Senja huudahti ja tajusi, mitä oli tekemässä. "Voi ei! Olen pahoillani!" hän huusi kaikille ja ryntäsi omaan huoneeseensa Antton perässään.
Senja joi juoman ja muuttui jälleen normaaliksi. "Ihanaa!" Hän huudahti ja suuteli rajusti Anttonia.
"Juoskaa äkkiä ulos! Tulipalo!" kuului kiljuntaa ulkoa. Senja ja Antton juoksivat huoneesta pois ja huomasivat kauhukseen liekkejä nuolemassa seiniä. Portaat olivat tulessa ja he ylhäällä jumissa. "Apua! Mitä me nyt teemme?" Senja panikoi. Liekit lähestyivät heitä uhkaavasti.
Miten Senjalle ja Anttonille käy?
Jatkanko?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jatka EHDOTTOMASTI!=) toi on jännä tarina!=)
JATKA JATKA JATKA JAAAATKAAAAAAA....!!!!!!!!!!!!!!=D
ei oikeen iskenyt.. eteni liika nopeesti jasilleen
Jatka vain.
jatka vain. kirjota heti uusi jakso,ku näät tän. :P XDDDDD
Hyvä tarina,jatka!
jatka jatka
Jatkaa. :)))