Minua sitten riepoo kun minulta kysytään tuo.
Tarkoittavat vissiin ihmiset sitä että huutaako vauva vai onko hiljaa.
Kilttejä kai ne huutavatkin vauvat ovat,heitä vain vaivaa joku....
Ärsyttää!!
Tarkoittavat vissiin ihmiset sitä että huutaako vauva vai onko hiljaa.
Kilttejä kai ne huutavatkin vauvat ovat,heitä vain vaivaa joku....
Ärsyttää!!
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihan kuin itkevät vauvat sitten punoisi juonia!Meidän vauva ei itke juuri ikinä,jos on väsynyt niin silloin saattaa itku tulla.Olimme lääkärin tarkastuksessa ja lääkäri käänteli ja väänteli vauvaa ja antoi vielä esimmäiset rokotukset,tottakai vauvalla pääsi itku.Lääkäri hössötti kokoajan että oletpas sinä vihainen vauva,älä nyt ole niin tuhma.Että mua otti päähän.Jokainen vauva varmaan itkee kun pistetään ja itku kuuluu vauvan kommunikointiin,niin ei se lapsesta tuhmaa tee.Eihän vauva edes osaa olla tuhma,KAIKKI VAUVAT ON KILTTEJÄ!
Totta.
Onhan se aika inhottavaa, että vain hiljainen vauva olisi kiltti.
Vauvat ovat aina kilttejä, eivätkä he turhaan itke.
Ei esim. koliikkivauva voi millään olla tuhma. :)
Usein kuulen kyllä puhuttavan ns. helposta vauvasta, harvemmin kiltistä.
Pieni vauva tosiaan itkee tarpeittensa mukaan ja tottakai, jos piikillä kipua aiheutetaan.
"...Eihän vauva edes osaa olla tuhma,KAIKKI VAUVAT ON KILTTEJÄ!"
Tässä on nyt sellainen ristiriita, että mitenkä se vauva osaa olla kiltti jos ei kerran osaa olla tuhmakaan?
Niin, no tarkoitin sitä, ettei vauva osaa olla tuhma, koska vauva on vauva, kiltti sana olisikin taas näköjään pitänyt muotoilla toisin, mutta uskoin valtaosan ymmärtävän pointtini.
Samaan kiinnitin huomion. Juttu alkoi siitä, että voiko vauvat olla KILTTEJÄ. No, ei ne tuhmiakaan voi olla, joten ei siis kilttejään! Itse aina toivon, ettei lapsistani koskaan tulisi kilttejä.. Siihen sanaan kun sisältyy mielestäni iästä riippumatta mielistelyä, nöyristelyä ja uhrautumista. Vauvalla parempi sana on esim. tyytyväinen ja isommalla yhteistyökykyinen.
vauva ole kiltti, joka ei tee tuhmuuksia?Sellainen, joka ei ole vielä oppinut tuhmuuksia.Kyllä meillä on kiltti vauva.Ikinä ei ole mitään pahaa tehnyt.Vai sanotaanko sitten että vauvani on neutraali?Kyllä meillä se on kiltti.
mielistelijä,nöyristelijä on nöyristelijä,uhrautuva on uhrautuva ja kiltti on kiltti.Tunnen paljon kilttejä ihmisiä joilta puuttuu nuo ominaisuudet.
Kirjoitin lähinnä LIIASTA kiltteydestä, siitä mistä asiantuntijatkin varoittelevat.
Huonosti ilmaistu siis..
Mutta eihän lapsikaan ole tuhma vaan lapsen TEKO! Siis "teit tuhmasti" EI "olet tuhma"..
sitä tekoa rapahdu, ellei joku sitä tee.
Jos on kukkapurkki ja kaksi lasta, joista toinen työntää sen purkin tahallaan lattialle, niin silloin tämä lapsi on tuhma.
metsässä.. Kysypä joltain psykologilta tai muulta asiantuntijalta onko lapsi vai teko tuhma. Vai oletko kenties fiksumpi..?
Tuohan on selvää syyllisen hakemista! Sen sijaan, että puututtaisiin tekoon ja lapsi voisi oppiakin jotain (muuta kuin, että on tuhma/paha/huono)..
Eikös sitten lapsi ole syyllinen jos tahallaan pudottaa purkin. Ei tietenkään kaikkiin maailman pahoihin tekoihin syyllinen vaan purkin tahallaan pudottamiseen.
pudottaa kukkapurkin, niin silloin mielestäni lapsi on tuhma.
Ottaen tietysti lapsen iän huomioon eli ymmärtääkö puhetta.
Eihän se tarkoita, että lapsi olisi koko ajan tuhma, mutta silloin on jos tahallaan tekee jotain kiellettyä.
Olen aika paljon työni puolesta käynyt psykologien luennoilla, enkä todellakaan ole kaikista asioista samaa mieltä. Tekeekö se minusta vähemmän fiksun?
Miksei kaikki psykologit sitten ole samaa mieltä asioista?
Mistä sen voi erottaa sitten, että kuka heistä on oikeassa tai fiksumpi?
Ihan ovat hekin tavallisia ihmisiä..
Oletko muuten huomannut, että asiantuntijoidenkin mielipiteet muuttuvat?
Itselläni vanhin lapsi täyttää 18 tänä vuonna, nuorin on alle kouluikäinen. Tänäkin aikana moni "sääntö" on muuttunut.
Syyllisen hakemista? Eihän syyllistä tarvitse hakea jos se on tiedossa. Syyllinen on se, joka pudotti kukkaruukun.
No voi luoja! Jos purkki putoaa niin joku sen purkin on pudottanut. Se on sitten eri asia halutaanko keskittyä siihen kuka on ollut tuhma ja paha vai siihen millainen TEKO oli. Jos meillä pudotettaisiin purkki tahallaan olisivat sanat varmaan tälläiset: " tulipas lattia hirveän näköiseksi ja äidin purkin sisältö meni hukkaan. Miksi pudotit purkin? Se oli rumasti tehty. Tässä on rätti ja vilivilperi siivoaa nyt lattian ja sitten äiti odottaa anteeksi pyyntöä." Ja se siitä.
EI siis näin: "hyi kun SINÄ olit tuhma."
Ollaan varmaan istuttu samoilla luennoilla..
Ja kyllä ne asiantuntijat PERUSasioista ovat samaa mieltä! Vai kuinka monta psykologia on sinulle sanonut esim., että on ok kurittaa lasta ruumiillisesti?
Perusasia on myös se, että ei keskitytä syyllisen hakemiseen vaan siihen, että lapsi YMMÄRTÄÄ tekonsa vääryyden ja oppii sitä kautta. Saivarteluun vastaan, että syyllisen hakemisella tarkoitan syyllisestä jauhamista ja teon sivuuttamista sen varjolla.
Toki tiedä kehittyy myös tällä saralla, mutta edelleen; perusasiat ovat ja pysyvät..
Miten voit edes heittää tuollaisen esimerkin, josta kukaan normaali ihminen ei voi olla eri mieltä? Eihän tässä kukaan ollut lasta hakkaamassa sen kukkapurkin takia.
Kannattaa lukea rauhallisesti, että ymmärtää lukemansa.
Miksi asioista pitäisi jauhaa? Eihän se ole jauhamista jos toteaa, että lapsi oli tuhma. Se on jauhamista, ja väärin, että siitä myöhemmin muistutellaan. Eikä tekoa tarvitse sivuuttaa; "Olit tuhma kun pudotit ruukun." (Muistutan vielä, että esimerkissä lapsi pudotti ruukun tahallaan.)
"Perusasiat ovat ja pysyvät.." Onneksi nuo pari pilkkua perässä, siitä voi päätellä, ettei ehkä kuitenkaan.
Palaan asiaan, jonka itse otit esille; eipä tuosta ole kauaakaan kun "viisas" kansa sanoi, että joka vitsaa säästää ei lastaan rakasta. Uskotko, että siinäkin väessä oli "fiksuja" ihmisiä?
Suosittelen todellakin, että luet nyt rauhallisesti, että ymmärrät..
Esimerkkini (=lapsen ruumiillinen kuritus ei hyväksyttyä asiantuntijoiden keskuudessa) juuri osoitti, että on olemassa niitä perusasioita joista asiantuntijat ovat samaa mieltä! Samaan kastiin menee se yleisessä hyväksynnässä oleva asia, että "lapsi ei ole tuhma vaan teko".
Jos olisit lukenut rauhallisesti, et väittäisi minun yhdistäneen tätä esimerkkiä kukkapurkkiin, hakkaamisestakaan en maininnun sanallakaan yhtään mitään! En siis TODELLAKAAN väittänyt kukkapurkin tiputtamisesta rangaistavan hakkaamisella, joten pysytäänpä nyt faktoissa kiitos.
Jos olisit lukenut rauhallisesti, olisit huomannut, että ENSIMMÄISEN kerran mainitessani perusasioiden pysyvyydestä, perässä oli HUUTOMERKKI! Joten ei kiitos mitään ontuvia johtopäätöksiä pisteistä (ei pilkkuja) kirjoitukseni lopussa. Niiden tarkoitus kun oli vähän eri mitä tulkitsit virheellisesti.
Viimeistä kysymystäsi en ihan ymmärtänyt, mutta vastaan: en usko. Puhuinkin nyt ASIANTUNTIJOISTA, en kaduntallaajien uskomuksista.
Itse vastaan aina että tietysti on, sehän on pieni vauva.
tarkoitin kyllä ihan vastasyntynyttä vauvaa,eikai vauva osaa olla kiltti eikä ilkeä.
JOs vauva itkee kaiken yötä.eikai hän sitä ilkeyttään tee,vaan on jotain vaivaa.
Jos vauva nukkuu hyvin yöllä,ei stäkään tee koska on kiltti,vaan koska on kaikki ok.
ymmärsin kyllä, sanoin vain mitä minä yleensä vastaan.
No meillä tilanne tällainen..
Poika on niinsanotusti ollut kokoajan sellainen "helppo lapsi" ja sukulaiset (varsinkin äitini ja mummoni) jaksavat mainostaa "että kun se on niiin kiltti lapsi"
Silti vaikeita hetkiä on meilläkin ollut, varsinkin ensimmäiset viikot kun olin todella väsynyt ja kipeänä section jäljiltä. Mummo sitten ihmettelee "asennettani" kun joka kerta vauvan itkiessä, teki mieleni vain itkeä mukana.
On ollut öitä kun tässä talossa on herätty kahden tunnin välein hyssyttelemään pienokaista. On ollut päiviä kun ruuat on palanu uuniin, kun vauveli vaatii huomiota heti eikä kohta. On viikkoja kun miehelläni on hurja työputki, ja olen vain todella väsynyt.
Joskus vaan tekee mieli purnata. Enkä halua kuulla että "höpö höpö, sehän on niiiin KILTTI vauva!!"
aaaaarrggh! =)
Tarkennan siis ettei mielestäni vauvani ole tuhma, vaan vauva. Ja varmaan kaikilla vauvoilla on huonoja päiviä tai viikkoja.
Ja tuntuu ikäänkuin minulla ei olisi lupaa valittaa mistään.... =)
Enpä usko että kukaan, joka kysyy onko vauva kiltti, kyseenalaistaa äitiyttä ja lapsen "hyvyyttä" millään lailla. Taitaa olla nuo kaksi sanaa (sekä helppo / vaikea) vain vakiintuneet sanonnat, joilla tiivistää asia pieneen muotoon.
Itse saatan kysyä, onko helppo vauva. Jotenki tahdittomampaa olisi mennä kysymään onko vauva tyytymätön elämäänsä, onko jo vatsanväänteitä tai ongelmia noin yleensäkkin, ihan kuin niitä voisi jo olettaa olevan. Tuo kysymys, onko vauva helppo, antaa äidille mahdollisuuden kertoa niistä jos tahtoo kertoa. Enkä ole kiinnostunut niistä tiedoista siksi että lällättelisin seläntakana tai miettisin mitä toinen tekee väärin, vaan siksi, että tiedän miten rankaa ja epävarmaa se uuden vauvan kanssa olo voi joskus olla ja joskus puskaradiosta saadut vinkit toimivat toisillakin.
Jos vauva on"helppo", äidin arkikin rullaa paremmin jaksamisineen kaikkineen. Kaikki vauvat ovat kuitenkin yhtä ihania, oli niillä sitten millaisia vaivoja tai ei mitään.
Ja kai tuo kiltti / tuhma selittyy silläkin jotenkin, että lapselle itselleen aletaan pian, kun tämä kasvaa ja ottaa kontaktia maailmaan teoillaan/sanoillaan, toistaa niitä sanoja, kehujen tai torujen muodossa elämänsääntöjen opettelun alkaessa.
on vaivaton! Ja kiltti!
Olin pankissa 3-kuisen vauvan kanssa, ja vauva veteli sikeitä päiväunilla vaunussa. Pankin setä sanoi: "Onpa siinä hyvin käyttäytyvä vauva."
Hehheeeeeeee.....
tuohon voi kuin mulkaista setää rumasti...
Kannattaa lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Fiksua asiaa tästä helppo lapsi/ vaikea lapsi -asiasta :)