Monesti ihmetellään miksi isät ovat niin kymiä omia lapsiaan kohtaan. Miksi heille muu on tärkeämpää kuin nähdä omien lastensa kasvun? Miten heille riittää se harva tapaamiskerta tai joskus ei ollenkaan. Minä äitinä olisin surusta sairaana, jos joutuisin olemaan erossa lapsistani viikkotolkulla. Täytyykö miehille hattua nostaa että henkisesti pysyvät kasassa.
Mikä asia maailmassa menee lasten edelle. Minusta olisi kauhea ajtuksenakin, että näkisin lapsiani kerran kuussa tai kahdessa ja tutuisi varmaan että viettäisin aikaa vieraisen lasten kanssa, en varmaan tuntisi heitä enää omaksi. Kuinka kehtaisin kohdata omat lapseni jos jättäisin heidät kasvamaan ilman minua? Monet isät löytävät uuden kumppanin lasten tilalle, ja näin ollen unohtavat, että maailman tärkein asia kenties odottaa koska isän näkee, tai sitten ei. Miehet unohtavat lapsensa kun oma etu menee edelle. lapset kärsivät, mutta mies ei siitä välitä, eihän se koske heitä, vaan lapsia, jotka kyllä tottuvat isättömään elämään, tietysti kun on pakko.
Mikä asia maailmassa menee lasten edelle. Minusta olisi kauhea ajtuksenakin, että näkisin lapsiani kerran kuussa tai kahdessa ja tutuisi varmaan että viettäisin aikaa vieraisen lasten kanssa, en varmaan tuntisi heitä enää omaksi. Kuinka kehtaisin kohdata omat lapseni jos jättäisin heidät kasvamaan ilman minua? Monet isät löytävät uuden kumppanin lasten tilalle, ja näin ollen unohtavat, että maailman tärkein asia kenties odottaa koska isän näkee, tai sitten ei. Miehet unohtavat lapsensa kun oma etu menee edelle. lapset kärsivät, mutta mies ei siitä välitä, eihän se koske heitä, vaan lapsia, jotka kyllä tottuvat isättömään elämään, tietysti kun on pakko.
Vastaukset 22
Vanhimmat
esimerkiksi uusi kumppani.
Jokaisella oma syynsä;
toisella pienemmät ja toisella suuremmat... ketään ei voi pakottaa tapaamaan omia lapsiaankaan.
Mutta tutustupa toisenlaiseen tilanteeseen
lasten tapaamisissa;
www.vanhemmat.com -sivuilla,
äidit eivät anna isien tavata omia lapsiaan.
Joten laidasta laitaan ja joka lähtöön meitä eronneita, karanneita
tai muuten vaan yksittäisiä äitejä ja isiä riittää.
ei se vika aina ole isissä,monesti äidit estävät isää tapaamasta lasta,sossun avustuksella tietysti,itse olen eronnut jo vuosia vuosia sitten mutta silti olen joka sekunnin kun vaan mahdollista viettänyt tyttäreni kanssa,olen jättänyt omat menot myöhemmäksi,vaihtanut työvuoroja ym ym,myös hän on ollut siitä hyvillään,mahtaa näitä sossun mulkkuja v***ttaa raskaasti kun ei vuosienkaan valehtelulla ole pystynyt erottamaan minua lapsestani vaikka isän vieraannuttaminen lapsestaan on TURUN lastensuojelun ensimmäinen ja tärkein asia.
siis lasten äideissä on heitä, jotka kaikin tavoin estävät isiä tapaamasta lapsia.
Joten ei syy ole aina isissä. Molemmista vanhemmista löytyy huonosti käyttäytyviä ja lapsihan ne usein maksaa "pahoinvoinneillaan" ym...
jotkut isät eivät vaan ole "kasvaneet" tehtäväänsä, vaan havahtuvat myöhemmin, viimekädessä kuolemansairaana. Toisilla taas katkeaa yhtys lapsen äidin toimien johdosta ja valitetavan usein.
Uuden kumppanin "löytyminen" ei välttämättä syrjäytä lapsia, mutta jälleen katse kääntyy naiseen ja hänen haluihinsa ja toiveisiin, joten . . . .
Joten turha syylistää aina isiä, sillä monasti vika löytyy peiliin katsomalla ja myöntämällä totuus, "ihan aikuisen oikeasti". Jotkut pystyvät siihen, jotkut eivät koskaan, mutta lapsi kasvaa ja alkaa käyttämään aivojaan, sekä eroittamaan totuuden ja valheen välisen eron.
Ihan kokemuksesta kerron; vanhin ei pidä mitään yhteyttä äitiinsä, keskinmäinen nimenomaan vaati päästä asumaan luokseni ( ah, niin ammattilaset sossun tädit olivat vastaan) ja nuorinkin on kallistumassa muuttoon äitinsä luota pois. Ja niin kun kaikki ulkoiset puitteet olivat äidillä kunnossa, kiitos minun; kun lähdin, oli vain senhetkiset vaatteet päällä ja mitään en ottanut mukaan, enkä hakenut jälkikäteenkään.
Tässä näkökulma "uudelta naiselta". Avomiehelläni on kaksi lasta aiemmasta avioliitosta. Lapset ovat erittäin mukavia ja tullaan kaikki hyvin toimeen. Kuitenkin mieheni hankalan exän takia on lapset luonamme ainoastaan jokatoinen / jokaneljäs viikonloppu. "Lapset" ovat kyllä jo molemman teini ikäisiä, mutta tarvitsevat tottakai kuitenkin läsnäolevaa isää. Mieheni exä tekee sen kuitenkin niin raskaaksi ja vaikeaksi että ollaan päädytty ottamaan niitä vain "pakollisina" viikkonloppuina vaikka muuten saisvat mielellään tulla useamminkin meille.
Nyxä on yleensä hankala ja hankaloittaa lasten ja isän tapaamista kenolla millä hyvänsä, mutta nyxät eivät sitä myönnä, helpompi sysätä syyt ex vaimon niskille, kun itsellä ei ole kanttia.
Nyxät tekee asiat niin raskaaksi, että miehen on pakko unohtaa omat lapsensa, jos mies meinaa että sillä on joku jonka kanssa olla.
Lasten äidit ajattelevat aina lapsensa parasta, ja mua henk.koht. suututtaa, että nyxät tunkeutuu toisten ihmisten asioihin mukamas tietäen jotain lapsista ja vieläpä vieraiden lapsista. Onneks ei tarvi minun yhtää lumppuja kestää.
ehkä sinussa ja uudessa ukossakin on jotain vikaa eikä vain exässä...ehkä kandee katsoa peiliin...!! ex tuntee varmaan tämän ukkonsa paremminkuin sinä ja hän on saanut aivan varmasti erilaista kohtelua kuin sinä...lapset eivät välttämättä hyväksy isänsä ratkaisua eikä sinuakaan mutta heidän on pakko esittää...turha syyttää vain heidän äitiään sinä ehkä olet sotkenut heidän elämänsä , ei heidän äitinsä!
näissä keskusteluissa "unohtelevat isät" käännetään asia niin että yleensä siinä on äiti syypäänä? Hohhoijaa, herätkää jo. Aika usein kyse on vain miehen nykysestä munattomuudesta (joskus sitäkin on ilmeisesti ollut)ja halusta mennä sieltä missä aita on matalin.
Tietysti, onhan se miehelle itselle niin pirun paljon helpompaa hakea sitä hyväksyntää ulkopuolelta ja uskotella itselleen olevansa"pakotettu"toimimaa niinku toimii kuin että myöntäisi sen oman kykenemättömyytensä ja itsekkyytensä. Että miksi se tärkeysjärjestys on se mikä on, omat asiat menee lapselle luvatun edelle.
..kun yksi isä on kuvatunlainen niin KAIKKI isät ovat samanlaisia.
Minulla mikään ei mene lapsen edelle. Kun lapsen äiti ilmoitti löytäneensä uuden, ensimmäisenä sanoin etten minä suostu missään tapauksessa mihinkään joka-toinen-viikonloppu -järjestelyyn. Nyt on viikko/viikko -systeemi, tosin äidin harrastusmenot antavat minulle vielä yhden tai kaksi lisäviikonloppua kuussa.
kääntää muiden asiat aina itsestään poispäin, mutta loppujen lopuksi se on heitä itseään vastaan. On kumma jos mies ei ymmärrä miten kieroja ihmisiä he siivelllään kustantavat. Ennemmin rahat uusiin naisiin kuin elareiden muodossa lapsille. Lapsethan siitä kärsii, ei lasten äiti, vaikka niin luullaan.
Nyxät kuriin.
sinua.
Käsi sydämelle: montako lapsensa hylännyttä äitiä tiedät suhteessa samoin toimiviin isIIn? Itse en yhtään (toki teidän että niitäkin on), näitä ikuisia "Peter-Paneja" eli omaa elämäänsä yhä vaan ensisijaisesti lasten kustannnuksella eläviä "miehiä" tiedän enemmän kuin olisi väliksi. Ja selityksiä löytyy, aina jonkun muun syy.
Tottakai on poikkeuksia, tämänkin maan lasten onneksi, mutta yleensä ottaen tapaukset tuntuvat menevän niin että osalla isejä ne puheet ovat tekoja suuremmat...Ja motiivit niihin kaukana totuudesta.
Itse annan suuresti arvoa ihmisille jotka ymmärtävät hoitaa asiat oikein, oman etunsa toissijaiseksi asettaen. Loppujen lopuksi, kyse on niin pienestä mutta merkittävästä ajasta, lapsuudesta, jonka seuraamukset taas ovat suhteessa aikaan kauaskantoisemmat.
Teillähän tuo ilmeisesti toimii hyvin. Pääasia, että aikuisen etu ei polje lapsen edelle, ja ettet istuta lapsiasi turhaan siellä portailla odottamassa taas kerran kun"tuli jotain tärkeämpää"kuin luvattu ja lapsen odottama tapaaminen.
voin sanoa omalla kokemuksella (ex:llä oli lapsi ed. suhteesta), ollessani itse "uusi nainen" että kyllä se uuden pesän maku ja tuntu tuppaa viemään mieheltä järjen päästä ja mielenkiinnon lasta kohtaan, ainakin toissijaiseksi. Itse sain monesti melkien vaatia ja tuputtaa, ota lapsi luoksesi, ehditään olla kaksin myöhemminkin.
Nykyisin omalle yhteisellemme tuntuu löytyvän aikaa vain silloin kun isän pitää yrittää tehdä vaikutusta uudelle mahdolliselle naisystävä ehdokkaalle, muulloin lapsi saa olla vailla huomiota. Eli aika harvoin muistaa koko lapsen olemassaoloa, tärkeämpää on tuo oma villi ja vapaa poikamieselämä vailla velvotteita.
Itse en tunne yhtään lapsensa hylännyttä isää (omaa isääni lukuunottamatta). Siksi tuntuu lähinnä kohtuummomalta tuollainen "miksi isät hylkäävät.." -tyyppinen yleistäminen.
Voihan tietenkin olla että meillä on hieman erilainen tuttavapiiri ja että minä tunnen vain jotain huippuharvinaisia tapauksia.
miten sen käsitteen "hylkääminen" nyt kukin käsittää.
Äidille (tai isälle, jos osat toisinpäin), joka joutuu isän (tai äidin) puolesta sepittelemään tarinoita lapsen odottamien tapaamisten peruuntumisille tai "unohtamisille" ja siinä katsomaan näiden tapahtumien vaikutusta lapsen itsetunnolle ja ihmisluottamukselle, saattaa käsite hylkääminen olla aika konkreettisen koskettava.
Isälle (tai äidille) joka tässä tapauksessa "vain joutui viimetipassa siirtämään poikien saunaillan vuoksi tai vain unohti" se ei kai ole kovin konkreettinen käsite. Ja jos nämä sattumat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, voi tuskin puhua enää lapsen parhaaksi tapahtuvasta ajattelusta/ toiminnasta, aikuisen kapasiteetilla.
Tiedä sitten kumpi on pahempaa laatuaan, sellainen hylkääminen jossa isä (tai äiti) katkaisee kokonaan välit lapseen vaiko sellainen, jossa isä musertaa lapsen uskon itseensä kerta kerran jälkeen niin, että lopulta lapsi itsekkin tietää mikä tälle on lopulta tärkeintä-oma napa. Minä tiedän molempia, mutten tiedä kumpi niistä on lapselle pahempi tapa. Tiedän kyllä niitäkin ihania ihmisiä, jotka eivät lasta satuttaisi em. tavoilla tahallaan ikinä.
Et ehkä liiku sen kummemmissa piireissä, äijä porukassa kun tuo sana "hylkääminen" on jotain mitä ei ole olemassakaan- vaikkei lasta olisi koskaan tavannut, ei puhuta hylkäämisestä vaan omasta vapaasta valinnasta väistää isyyden vastuu.
..se yleistys: MIES hylkää lapsensa. Minä en kai sitten ole mies.
MINÄ TUNNEN ! uusi nainen tuli kuvioon ja perhe hylättiin tuosta vaan oman onnensa nojaan, lapsia ei maltettu ottaa kun uusi lempi kukoisti ja samantien muutettiin yhteen ja eukolla kaksi pientä lasta, omat teini-ikäiset lapsensa isä näkee kun huvittaa....eikä juuri huvita! kun lapset menevät isälleen ovat yksin siellä kun isä hiihtelee ja urheilee heilansa kanssa...kesälomalla 3 päivää lapsille kun oli pakko ja kaikki muu omaan itseen satsaamista...uusi rakkaus ja uudet lapset pitää hänet poissa omien lasten elämästä, eikä se tunnu olevan yhtään vaikeaa,,,paitsi lapsille! mutta sehän ei haittaa...kun vaan on kivaa...
ei voi toki yleistää mutta kyllä miehellä on luontoa jättää lapsensa enemmän kuin naisella ja mies näin useammin tekee, elää itskkäämmin ja voi noin vain "aloittaa alusta"...kai tämä on biologinen tosiasia, ja aivan varmasti on toisenlaisiakin miehiä , vastuunsatuntevia ja empaattisia, heille nostamme hattua!
Upeaa että sinulla järjestely toimii ja olet pitänyt puolesi.
Ei todellakaan kaikki isät ole alkuperäisen viestin kaltaisia.
Olen itse uudessa parisuhteessa ja katson vierestä miten mieheni ex -vaimo terrorisoi kaikin tavoin isän ja pojan suhdetta. Nyt ollaan menossa oikeuteen ja sosiaaliviranomaiset ovat tulossa tekeemään arviota siitä kenen luona on hyvä olla. Tilanne on sairas eikä todellakaan lähde lapsen tarpeista vaan lapsen äidin tarpeesta kontroloida kaikkea ja kaikkia. Toivon kaiken pysyvän ennallaan (viikko/viikko järjestelmä) se on osoittautunut parhaaksi lapselle, mikä sen hienompaa että äidin lähdöstä huolimatta on mahdollisuus olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon; lapsenetu täyttyy!!!
etkö huomannut hienoja sulkeita (isä tai äiti)?
Yleensä-sana sinänsä on ihan turha, mitäänhän ei voi ehdoitta yleistää, silti enemmistöstä puhuttaessa sitä käytetään itse sanoman tiivistämiseen. Ehkä sille pitäisi keksiä uusi termi ristiriitansa takia.
En epäile miehisyyttäsi. Ja arvostan suuresti niitä niinkin arkisia eleitä kuin lasten huomioiminen ja arvomaailman suoraselkäisyys. Se on loppujen lopuksi hyvin pienestä kiinni.
Kyllä se onnistuu ja tarkoituksella: Exä noin 40 kiloa painavampi - sama määrä lapsia - exä nuorempi??? Lapset samaa kaliiperia - YÖK!Ja tyhmiäkin kaiken lisäksi. Pitääkö vielä kysyä,miksi mies viihtyy OIKEAN perheensä kanssa?
kyllä naisissakin on oma vikasa..jos mies ei jaksa katella rumaa persettä enää..tai muuten vaa kiinostus lopahtaa..eukko nalkuttaa ymm...tai voi käyä myös toisinpäin..eukko on sekasin ja ei halua katella miestä..
Totta on, että uusi kumppani vie kaiken huomion ja omat lapset saavat huomion rippeet jos niitäkään. Itse äitinä kärsin myös suuresti lapsieni puolesta tästä syystä. Lapseni ovat jo etääntyneet jonkin verran isästään. Isää ei ole enää ikävä. Mies itse ei huumassaan näe mitkä ovat hänen elämänsä tärkeimmät asiat ja uusi kumppani taas ei osoita fiksuuttaan ohjailemalla tilannetta niin että isä edelleen pitäisi omia lapsiaan maailman tärkeimpinä. Onhan lapsille miehen suoma aika pois uudelta kumppanilta ja yhteisiltä seurusteluviikonlopuilta.Oivallinen esimerkki aikuisten ihmisten itsekkyydestä. Vaan kyllä tulee aika, että näin toimineet isät tekemäänsä katuvat.