Milloin on aikaa uskomiseen,uskosta iloitsemiseen,toivomiseen ,rukoilemiseen jos kolmekymmentä vuotta menee hoitokokouksien selvittelyssä eikä vieläkään näytä loppua tulevan.Ajatelkaa voiko tämä olla enää uskoa,Herra teitä auttakoon eksytyksen yöstä
70-LUVULTA 2000 luvulle
sieltä selvinnyt
2500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kai nämä kaksi toisiaan sulje pois.
Voin iloita uskostani ja samaan aikaan ymmärtää, että joku on hoitokokouksissa saanut haavoja itselleen.
Usko jopa auttaa minua tässä, kun tiedän että on olemassa armo.
Kyllä nöyryyttäminen satuttaa ihmistä syvältä ja on hyvä että ihmiset voivat kokemuksistaan puhua.
Kokemuksestani voin sanoa ,että minä olin väärässä.Luulin olevani oikeassa,siksi loukkaannuin,ylpistyin ,minulle tuli viha.Luulin silti olevani uskomassa ,vaikka annoin hatkat johtokunnan jäsenille.Mutta Jumala avasi tuntoni muutama vuosi sitten ja pääsin takaisin armovaltakuntaan.Nyt voin elää vapaana Jumalan lapsena,se on armoa parhaimmillaan