Olen elämään täysin kyllästynyt, nauruni ei enää ole osa minua, en edes jaksa enää hymyillä, on kuin olisin vetänyt verhon ylitseni ja kuljen kuin robotti, ihmisiä kulkee ympärilläni, mutta kukaan ei enää vaikuta minuun mitenkään...
Olen kiltti, ujo, hyväluontoinen ja hyvän näköinenkin, mutta naiset vain kupeksivat rahat ja heitävät sitten pois, olen nyt oppinut, etten kiltillä luonteellani saa naista kuin rahalla, hellyyteni, rakkauteni ja tunteellinen minäni, ei ole mitään, mutta ei minusta ole ravintoloita kiertämään, ryyppäämään, eikä ihmisiä hakkaamaan ja haukkumaan, niillä ominaisuuksilla, olisi kyllä naisia, olen huomannut, sivusta seurattuani, ihmettelen vaan mihin tämä maailma on menossa kun todellisille tunteille ja lähellä ololle ei tunnu olevan nykyajassa mitään paikkaa, sydämmen paikalla on laskukone ja ainainen kiire..
Olenpa alkanut potea kertakaikkista väsymystä ja ilottomuutta, sekä halua hypätä pois tästä oravan pyörästä ja muuttaa jonnekin suolle ja toivoa että tulis vaikka karhu ja söis pois tästä tunteettomien ja pettävien ihmisten maailmasta..
Olen alkanut ymmärtää miehiä jotka hommaavat naisen ulkomailta, suomalaisista kun ei ole mihinkään, tai sitten ne kauniit sielut on piilossa...
Tilasinpa kerran lääkärinkin, halusin jutella kaiken maailman asioista, no sanoi että olen kunnossa ja antoi unilääkereseptin, että se siitä suomalaisesta lääketieteestä, no olenhan minä kunnossa, sydämmeni vain on rikki, eikä siihen ole lääkettä, ihmettä minä tarvitsisin, mutta niin käy vain satukirjoissa......
Olen kiltti, ujo, hyväluontoinen ja hyvän näköinenkin, mutta naiset vain kupeksivat rahat ja heitävät sitten pois, olen nyt oppinut, etten kiltillä luonteellani saa naista kuin rahalla, hellyyteni, rakkauteni ja tunteellinen minäni, ei ole mitään, mutta ei minusta ole ravintoloita kiertämään, ryyppäämään, eikä ihmisiä hakkaamaan ja haukkumaan, niillä ominaisuuksilla, olisi kyllä naisia, olen huomannut, sivusta seurattuani, ihmettelen vaan mihin tämä maailma on menossa kun todellisille tunteille ja lähellä ololle ei tunnu olevan nykyajassa mitään paikkaa, sydämmen paikalla on laskukone ja ainainen kiire..
Olenpa alkanut potea kertakaikkista väsymystä ja ilottomuutta, sekä halua hypätä pois tästä oravan pyörästä ja muuttaa jonnekin suolle ja toivoa että tulis vaikka karhu ja söis pois tästä tunteettomien ja pettävien ihmisten maailmasta..
Olen alkanut ymmärtää miehiä jotka hommaavat naisen ulkomailta, suomalaisista kun ei ole mihinkään, tai sitten ne kauniit sielut on piilossa...
Tilasinpa kerran lääkärinkin, halusin jutella kaiken maailman asioista, no sanoi että olen kunnossa ja antoi unilääkereseptin, että se siitä suomalaisesta lääketieteestä, no olenhan minä kunnossa, sydämmeni vain on rikki, eikä siihen ole lääkettä, ihmettä minä tarvitsisin, mutta niin käy vain satukirjoissa......
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuules nyt, olet vain sattunut törmäämään vääränlaisiin naisiin. Kyllä meitä naisia on joille raha ei ole kaikki kaikessa, itse omani olen tienannut - en ketään hvyäksi käyttänyt. On niitä miehiäkin joille merkitsee vain raha tai raha on se tärkein.. Älä nyt vaan luovuta, ihan varmasti tulet vielä törmäämään siihen oikeaan. Joka todella on vain sinua varten! Jokainen elämää kokenut nainen haluaa sinunlaisesi miehen rinnalleen!!
Aina, kun joku mies kirjoittaa tuohon tyyliin, mitä tämän kirjoituksen aloittaja, tulee jokunen harva vastaus naisilta, että kyllä niitä naisia löytyy, jotka arvostavat herkkää, tunteellista miestä jne. Mutta ei niitä naisia kuule löydy! Ei löydy ravintolasta, ei löydy deittipalstoilta, ei harrastuksista, ei kuntosalilta, ei mistään! Tai jos löytyy, niin mistä sitten. Kirjoitat että; "Jokainen elämää kokenut nainen haluaa sinunlaisesi miehen rinnalleen!! " Missä niitä elämää kokeneita naisia on?
Kun katsoo menoa ravintolassa, tulee mieleen eppujen laulu: "menin ravintolaan, sieltä naisia saa, mutta he katsoivat vain yhtä jääkiekkoilijaa". Ravintoloissa ja tavallisilla tanssipaikoillakin naiset hurmaantuvat suulaihin casanoviin. Työpaikoilla naiset flirttaavat sen sanavalmiin suunsoittajan kanssa ja harrastuksissakin "keskustelevat henkeviä" sen rentuhtavan runolijan kanssa.
Sitten kun naisilta kysyy neuvoa, miten heitä tulee lähestyä, jotta saa kontaktia, saa juuri niitä käyttäytymisohjeita, jotka nämä syntymäcasanovat hallitsevat luonnostaan ja jotka ovat heille luontevia: "rohekasti vain juttelemaan ja tekemään tuttavuutta" = pientä flirttiä peliin itsevarmasti, kehu vähän naista kohteliaasti jne. Rentoreiskalta se lähtee luontevasti, vaikkei hänestä muutoin syvällisempiin keskusteluihin ja tunteisiin olisikaan. Mutta hän hallitsee eleet ja sanat, joilla nainen valloitetaan, saadaan hänet tuntemaan olevansa nainen. Mutta ei tunteelliselle, asioita pohtivalle miehelle sovi luontevasti sellainen käytös. Hän voi aluksi uskaltaa vain arkaan katseeseen ja jos saa vastakaikiua, takaisin hyväksyvän katseen, hän voi ottaa askeleen lähemmäs. Mutta kohtauspaikkojen naiset nauravat sellaiselle aralle katseelle, koska reagoivat vain valloittajan flirttailevaan kontaktiin! Niin, että lohduttajanaiset, nyt konkretiaa peliin ilman ohjeita, joissa yritätte tehdä näistä syvällisistä miehistä itseään reippaasti tyrkyttäviä casanovia.
Eihän niitä hakemalla löydykään. Kyllä hän ilmestyy kun aika on oikea ja silloin kun vähiten odotat. Ja jos ei tule, niin mitä sitten.. Yksinolokaan ei ole yhtään hullumpaa, kun ottaa vain oikean asenteen. Ehkä ne suunsoittajat tuovat hieman piristystä työpäivään mutta en usko että kumppaniksi sellaista monikaan nainen haluaa. Tunnut hieman lapselliselta kun sanot että naiset nauravat aralle katseelle. Kuvittelet vain, hieman itsevarmuutta peliin!
Tosin meitä fiksuja ja kunnollisia naisia saattaa olla vain yksi miljoonasta...
Palataanpa vastaukseesi:
"Eihän niitä hakemalla löydykään. Kyllä hän ilmestyy kun aika on oikea ja silloin kun vähiten odotat. Ja jos ei tule, niin mitä sitten.. Yksinolokaan ei ole yhtään hullumpaa, kun ottaa vain oikean asenteen. "
No niin. Eli niitä kirjoituksen avaajan kaltaisia miehiä arvostavia naisia ei hakemalla löydykään! Pitää vaan odotella, että hän jostain ilmestyy ovellesi tai vastaa katseeseesi jossain kohtauspaikassa. Samaan aikaan näet, kuinka 99,999% naisista viedään juuri niillä "itsevarmoilla" valloittajan elkeillä, jotka eivät ole luontevia kaikille miehille, vaikkei heiltä itsevarmuutta puuttuisikaan. Se vain ei esiinny luolamiehen keinoin!
"Ehkä ne suunsoittajat tuovat hieman piristystä työpäivään mutta en usko että kumppaniksi sellaista monikaan nainen haluaa."
No nuo kuvaamasi miehethäne ne ovat juuri niitä ukkomiehiä tai jos eivät ole vakiintuneet, niin niitä joita naiset vievät kilvan! Se on de Facto!
"Tunnut hieman lapselliselta kun sanot että naiset nauravat aralle katseelle. Kuvittelet vain, hieman itsevarmuutta peliin! "
Ei se ole mitään kuvitelmaa. Eikä se "arka" katse välttämättä ole epävarma, ehkä tuo arka oli väärä sana. Sanotaan vaikka, että se on kohtelias, mutta ei tungetteleva tai päällekäyvä. Se on vain katse, joka hakee vastakaikua eikä siitä itsevarmuutta puutu. Mutta siitä puuttuu se valloittajan ote, jota ilmeisesti tarkoitat "itsevarmuudella" ja jonka ainakin naiset tulkitsevat sellaiseksi. Totuus taitaa kuitenkin olla, että lähes sataprosenttisesti naisiin puree loppujen lopuksi luolamies-smaall-talk!
"Tosin meitä fiksuja ja kunnollisia naisia saattaa olla vain yksi miljoonasta... "
No niin. Siinähän kiteytitkin yhteen lauseeseen sen, mitä sanoin edellä ja mitä keskustelun avaajakin totesi. "yksi miljoonasta". Miksi alun alkaenkaan yritit inttää vastaan keskustelun avaajalle, kun kerran asia on kuten hän sanoi.
KESKUSTELUN AVAAJALLE
Rohkaisisin sinua kuitenkin yrittämään vielä. Laita deittipalstoille ilmoituksia, joissa kerrot rehellisesti ajatuksistasi ja persoonastasi. Jos ei tärppää, etsi netistä esim. neuvostoliittolaisten ja aasialaisten naisten deittipalstoja. Niitä on myös sellaisia, joihin voi jättää oman ilmoituksen hyvin edullisesti tai ilmaiseksi. Minulla on sellainen näppituntuma, että kaikesta "venakkojen" halveeraamisesta huolimatta sieltä löytyy valtavasti romantiikkaa arvostavia, syvällisesti ajattelevia naisia, jotka eivät todellakaan ole rahan perässä juoksemassa, vaan etsivät henkisiä arvoja kunnioittavaa puolisoa. Tilanne on ymmärrettäväkin, koska venäläisen miehen stereotyyppi on karkea, epäsiisti ja huonotapainen alistaja. Joten rohkeasti liikkeelle vain. Ole kuitenkin huolellinen, jotta karsit ne joukossa olevat onnen onkijat joukosta.
Eikö miehet osaa elää ollenkaan yksin? Miksi pitää väkisin hankkia seurustelusuhde?
Niin kuin sanoin, kyllä se oikea tulee kun/jos on tullakseen!
.. naisen pitäisi olla elämää kokenut, eikö ennempää osaa arvostaa tunteita, hellyyttä ja rakkautta, rupesin tätä ihmettelemään, kun sanojasi luin....
Jos Suomessa on kerran noin viisimiljoonaa ihmistä, niin suomessa sitten on viisi naista, jotka ovat hakemani kaltaisia...
Eli olet aivan oikeassa, luolamieheksi tässä pitäisi ryhtyä...
Niin, tulee sitä käännekohtia aina elon tiellä... Jäniksen vuosihan kaiketi kertoi tästä tällaisesta kyllästymisestä... Jos olet lukijaihmisiä niin hommaa sellaisia kirjoja joiden kohtaloihin voit samastua. Tee jokin suunnitelma, tai jos on varaa niin matkusta. Mutta matkusta sellaiseen maahan mitä ei kapitalismi ole aivan turmellut, tai missä luonto on erityisen kaunis. Voisit ehkä myös alkaa tutustua kirjeystävyyspohjalta, etsi ja ilmoita omana itsenäsi, "pitkäpiuhaisena hellyydentarpeellisena miehenä" joka tarvitsee aikaa ja on ujo. Jos et kokeile et voi tietää!
... paitsi sitä ulkomaille muuttoa....
KESKUSTELUN AVAAJALLE
Rohkaisisin sinua kuitenkin yrittämään vielä. Laita deittipalstoille ilmoituksia, joissa kerrot rehellisesti ajatuksistasi ja persoonastasi. Jos ei tärppää, etsi netistä esim. neuvostoliittolaisten ja aasialaisten naisten deittipalstoja. Niitä on myös sellaisia, joihin voi jättää oman ilmoituksen hyvin edullisesti tai ilmaiseksi. Minulla on sellainen näppituntuma, että kaikesta "venakkojen" halveeraamisesta huolimatta sieltä löytyy valtavasti romantiikkaa arvostavia, syvällisesti ajattelevia naisia, jotka eivät todellakaan ole rahan perässä juoksemassa, vaan etsivät henkisiä arvoja kunnioittavaa puolisoa. Tilanne on ymmärrettäväkin, koska venäläisen miehen stereotyyppi on karkea, epäsiisti ja huonotapainen alistaja. Joten rohkeasti liikkeelle vain. Ole kuitenkin huolellinen, jotta karsit ne joukossa olevat onnen onkijat joukosta.
Tuo venäläisen miehen stereotyyppi-malli sopii hyvin moneen kansallisuuteen.
Ihan ekana tuli mieleen yks Venäjän pienistä naapurimaista..
Vastaisin sinulle alkuun samoilla sanoilla kuin nimimerkki Sinille.
Sen lisäksi mietittävää: Miehet itse monesti iskeytyvät katsomaan vain ulkoisesti hyvännäköisiä naisia, siis valitsevat ulkonäön ja ulkoisen käyttäytymisen perusteella naisseuransa. Tavallisen näköinen ei innosta ja tästä seuraa vääjäämättömästi: sitä saa, mitä tilaa.
Samassa paikassa saattaa olla koko joukko viisaita, empaattisia, tunteellisia ja uskollisia naisia, jotka suorastaan etsivät sinunlaisia miehiä, mutta et anna heille mahdollisuutta, koska muiden ulkokuori häikäisee ja sokaisee etkä huomaa heitä! Näin se valitettavasti on.
Samanlainen odottaa parin metrin päässä että kelpaisi, herättäisi edes hitusen huomiota, mutta kun ei ole viimeisen päälle viimeistelty eikä small talkikaan luista, jää huomiotta!
Kaksi samanlaista huutaa äänettömästi rannalla, kumpikaan ei kuule eikä vastaa...molemmat odottavat...
So ist dass leben, so kurtz und smutzig aber doch so schön!
... Minä olen kiertänyt kaukaa, juopot, ravintolat, meikatut, kovaääniset naiset, koska olen halunnut löytää juuri sen hiljaisen ja lempeän, rakkaudella täytetyn ihmisen..
Aina kun menen kylään, tai johonkin tilaisuuteen, katselen mielummin sivulta ja jonkun ajanpäästä poistun viereiseen huoneeseen tai ulos, muttei niissä ketään ole, mutta sitten löytyy paikka jossa lapset leikkivät sinnehän minä menen lastenkanssa leikkimään ja nautin sydämmeni pohjasta, pallopeleistä, puissakiipeilyistä, hiekkalinnojen tekemisestä, niin siihen tulee kyllä jossakin vaiheessa, lasten äitejä yleensä ja katsovat nenänvartta pitkin ja onpa multa kysytty olenko kunnossa kun käyttäydyn noin..
Sellainen pysähdys on montakertaa tullut, siinä tilanteessa, kun lapsi kysyy äidiltään, "miksei minun isäni ole noin kiva" ja "miksei isällä ole ikinä aikaa", "miksi isä juo ja on kiukkuinen", siinä vaiheessa lapset saavat äidiltään kyytiä ja lähdön leikkipaikaltaan...
Että semmoista on elämä... Onneksi en ole tuollainen....
Minulla hyvin pitkälti samoja tuntemuksia.olen mutta en ole.elän mutta en elä.tunnen kuin olisin käytetty hyväksi,olen liian hölmö.ujo,arka vaikka kukaan ei sitä uskoisi.sydän vuotaa verta,elämä lipuu ohi.muut elävät elämääni,muut tietävät mitä tarvitsen,muut tietävät ajatukseni.luulevat tietävänsä.kun ilmaisen mielipiteeni muut kysyvät:oletko aivan varma.
nyt alan pikkuhiljaa katsoa eteenpäin elämässä,olen päättänyt alkaa luottamaan itseeni,vaikka kuinka en olisikaan muiden mieliksi.
olen ollut kynnysmatto ja nyt kun olen alkanut hieman vahvistua,olen vain joku olento johon saa muut purkaa pahaa oloaan.että näin.
mutta..jaksellaan..
... on elämäsi saman kaltaista, aivan kuin minun elämääni...
Välillä tunnen vahvistuvani ja välillä taas heikontuvani, mutta kokonaisuutena kyllä olen menossa oikeaan suuntaan, tunnen sen...
Tie on pitkä ja kivinen, kompastelen ja nurinkin menen, mutta aina jatkan vaan, kunpa kerkiäisin ennen kuin elämä on lipunut ohitse....
Kaikesta huolimatta, toivotan hyvää elämää ja sydämmellistä onnea tulevaisuuteen...
Minä sinut ottaisin,jos vain kelpaisin:ikää on juuri 41v.aivan tavallinen,ei mikään silikoniSiiri,ei malliMaija ei stadinStiina,hyvä seura,turvalliset läheiset ympärillä!Suuri syli,tunteita joka lähtöön,niissä ei pihtailla,sydän tosin murtunut,mutta kovasti eteenpäin yritellään!Älä mieti ulkolaisia,vaikket minua otakkaan,heh heh!Käy juttelemassa jossakin vaikka verkkoklinikan keskustelupalstalla,siellä ei tarvi ajanvarausta.SELLAISTA ELÄMÄ ON,MUTTEI LUOVUTETA,eihän?!
... koskaan...
En muuten mieti ulkolaisia, olen seurannut muutamaa tuttua, kuinka niissä suhteissa on käynyt, jos mikään muu ei niissä mene pieleen, niin viimeistään kulttuuri...
Kerroit olevasi aivan tavallinen, niin onko olemassa aivan tavallista ihmistä, minä olen aina ajatellut että jokainen on AINUTLAATUINEN!!! Sinähän olet nainen parhaassa iässä, mutta mitä väliä on paljonko vuosia on kertynyt, onni on tärkeämpää!!!
Olen joskus ihmetellyt miksi ihmiset eivät halua olla omia itsejään, vaan haluavat olla jonkun toisen näköisiä, kuten missien tai ottavat silikonit...
Mitä kamalaa siinä on jos on oma itsensä ja oma persoonansa, se vaan tuntuu olevan out!!
Tiedätkö, menin aivan hämilleni, kun sanoit ottavasi minut, en osannut varautua ollenkaan, pääsit yllättämään täysin................. Tiedätkö minä olen monasti ajatellut etten minä kelpaa kellekään. Heh...
Uskotko muuten ihmeisiin?
Uskotko että sadut voivat toteutua?
Minä uskon noihin kumpaankin!!!
Kirjoita lisää!!
Tavallinen siten,että olen oma itseni vikoineni,virheineni,ainutlaatuinen sellainen.En myöskään ymmärrä,että täytyy muokata itsensä edellämainittuusi.Alkaa olla maailmassa kohta vain melkein kuin kloonattuja,etenkin nuoria naisia.Vastaan saatta kävellä päivän aikana 10 Britneytä,Janina Frostellia ym.UNBELIEVABLE!Säälittävää.Itsellä tässä jo ikää,ettei ihan helposti tuo muodonmuutos onnistuisi:)-Onneksi se ei kuulukkaan elämässäni listaan:tärkeimmät asiat.Kyllä täytyy uskoa,että on paljon muitakin,jotka ajattelevat samoin.Koska on ns.kelvattava jollekkin ja jos et ole sinut itsesi kanssa,kuvittelet kelpaavasi jonkun toisen,ehkä julkkiksen näköisenä.Eipä tuohon suuria selityksiä tarvitse,näin sen näen.
Nyt en kyllä suostu tuommosiin ajatuksiisi,ettei sinua kukaan huoli...jokaiselle on taatusti joku,etkö usko?Eikö ole ollut ketään vai onko liiaksi jättämisiä,pettymyksiä?
Kahteen loppukysymykseesi vastaukset KYLLÄ.
Nyt on myöhä,joten tämä tällä kertaa,heippa.
.. Aivan samaa mieltä.
Niitä kloonattuja ihmisiä tulee aivan liikaa vastaan kun vain kävelee kadulla, muttei ne taida tietää miinkälainen luonne oikeasti on jollain Janina Frostellilla, niinhän se taitaa olla ettei nähdä kuin pintakiilto, harvempi on kiinnostunut mitä siellä sisällä on, miltä ihmisestä tuntuu, miten voi, kysyykö kukaan mitä sulle kuuluu ja jäis kuuntelemaan mitä sanot, sehän tapahtuu niin että kysytään mitä kuuluu ja jatketaan muita puheita kuuntelematta mitä toinen sanoi ja sitähän pidetään oikeana vastauksena että sanoo "hyvää kuuluu".....
Jokaisen pitäisi olla oma itsensä, vikoineen ja virheineen, niistä koostuu se ainutlaatuinen ihminen joka jokainen on, niin sinä kuin minäkin....
On ollut pettymyksiä ja jättämisiä, voisi melkein sanoa että, kun toinen on tunteva ja toinen on kylmä ja laskukone on sydämmen paikalla, ei siitä voi tulla mitään, niinhän se on että maailmassa on paljon tunteettomia ihmisiä...
Olen nähnyt joskus unen jossa istuin ja katselin tähtitaivasta, vieressäni istui joku, mitään ei puhuttu, oli vain niin vahva tunne ettei tarvittu sanoja toinen vain tiesi....
Pitää olla unelmia ja unia, mutta periks ei saa antaa...
Töitäni jatkan... Moi.