Alan oikeasti väsymään tähän 'liittoon'. Mieheni juo aika paljon, jopa siinä määrin, että häntä voi pitää alkoholistina. Hän on joskus aikanaan yrittänyt muutamaan otteeseen itsaria (siis toisen naisen kanssa yhdessä ollessaan). Melkein koko meidän suhteemme ajan hän kännipäissään puhuu, että hän tekee itsarin, eikä hän jaksa enää elää. Ja joka kerta hänen ryyppäyksensä päättyy itkemiseen. Vaikka illalla olisi hauskaa, hän alkaa loppuillasta itkemään.
Olen alkanut itse välttämään juomista ja ahdistun myös joka kerta, kun mies juo. Hän välillä lupailee lopettavansa koko alkoholin käytön, mutta sitten taas sortuu juomiseen. Joskus hän vaan tuumaa, että hän ei juomistaan lopeta. Aika ristiriitaista, vai mitä?
Viikko sitten rohkaistuin ja päätimme juoda yhdessä. Ilta meni tosi kivasti, molemmilla oli hauskaa ja nauroimme paljon. Loppuillasta hän kuitenkin vetäytyi omiin oloihinsa ja totesi, ettei meidän suhde tule kestämään ja olemme liian erilaisia ja meidän tiemme näyttävät eri suuntiin. Minä siihen sitten vastasin, että mitä ihmettä. Minusta meillä on mennyt viime aikoina todella hyvin ja tämäkin ilta oli tosi kiva. Mies sanoi, että eikä ole.
Sen jälkeen hän lähti pihalle ja minä menin nukkumaan. Jonkun ajan kuluttua hän tuli sisään ja esitteli rannettaan, johon oli viillellyt itseään. Minä sain siinä vaiheessa raivarin.
Minä en oikeasti jaksa tämmöistä. Mies pitää tuolla ns. 'itsaririskillään' minua ansassa. Haluan lähteä muualle, haluan muuttaa. Olen ahdistunut. Alan itse olemaan henkisesti täysin lopussa.
Olen alkanut itse välttämään juomista ja ahdistun myös joka kerta, kun mies juo. Hän välillä lupailee lopettavansa koko alkoholin käytön, mutta sitten taas sortuu juomiseen. Joskus hän vaan tuumaa, että hän ei juomistaan lopeta. Aika ristiriitaista, vai mitä?
Viikko sitten rohkaistuin ja päätimme juoda yhdessä. Ilta meni tosi kivasti, molemmilla oli hauskaa ja nauroimme paljon. Loppuillasta hän kuitenkin vetäytyi omiin oloihinsa ja totesi, ettei meidän suhde tule kestämään ja olemme liian erilaisia ja meidän tiemme näyttävät eri suuntiin. Minä siihen sitten vastasin, että mitä ihmettä. Minusta meillä on mennyt viime aikoina todella hyvin ja tämäkin ilta oli tosi kiva. Mies sanoi, että eikä ole.
Sen jälkeen hän lähti pihalle ja minä menin nukkumaan. Jonkun ajan kuluttua hän tuli sisään ja esitteli rannettaan, johon oli viillellyt itseään. Minä sain siinä vaiheessa raivarin.
Minä en oikeasti jaksa tämmöistä. Mies pitää tuolla ns. 'itsaririskillään' minua ansassa. Haluan lähteä muualle, haluan muuttaa. Olen ahdistunut. Alan itse olemaan henkisesti täysin lopussa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuollainen oravanpyörä pyörii pyörimistään eikä loppua näy niin suosittelen sinulle sen ratkaisun jonka itsekkin kirjoitit viimeisessä lauseessa "lähteä pois"..minut pysäytti vaimoni toimesta vireille laitettu avioeropaperi mutta tämä ei suinkaan ole mikään patenttiratkaisu.
Otas vajaapäinen juopporetku taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/
Vaan jos olisit hoksannut ottaa ambulanssin miehelle sen viiltelyn jälkeen. Itsemurha yritys on aina vakava asia ja olisi mies päässyt edes jotain hoitoa saamaan.
Ei tuohon oikeen neuvoa ole olemassa. Joko mies muuttuu tai sinä muutat. Ei helppoja ratkaisuja kumpikaan.
Kirjoitit, että aiemmassa suhteessa hän on toiminut samoin.
''Minä en oikeasti jaksa tämmöistä. Mies pitää tuolla ns. 'itsaririskillään' minua ansassa. Haluan lähteä muualle, haluan muuttaa. Olen ahdistunut. Alan itse olemaan henkisesti täysin lopussa.''
Älä hyväksy syyllistämistäsi, syy ei ole sinussa.
Jos se et olisi sinä, se olisi joku muu.
Se oli joku muu aiemmin. Hän lopetti suhteen.
Tiedät jo miksi.
Ota etäisyyttä asiaan. Älä uhraa omaa elämääsi.
Älä tunne syyllisyyttä. Älä tunteile.
Tunteet kuolevat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.
Itse lähtisin. Elämä ja kokemus opettaa, ja muiden vastaavat kokemukset opettavat.
Ratkaisu on tietysti sinun, ja vain sinun.
hei
raa'alta saattaa tuntua neuvoni, Ajatttele itseäsi ja lähde ennenkuin olet ihan loppu. Ranteiden viiltely on tosi pateettista, ainoa vaikutus mitä se tekee, on että toista inhottaa. Jätä sellainen lässykkä, ala elää omaa elämääsi, on tässä maailmassa ihan normaalejakin ihmisiä ja sulle voi löytyä hyvä kumppani. Sellainen omilla jaloillaan seisova hyvän itsetunnon omaava iloinen ja tasapainoinen olento.
tsemppiä ja älä suostu olemaan toisen manipuloinnin kohteena!
..elämää, vai onko se elämää? Joskus itsestäni on tuntunut että ei se ole elämää ollenkaan, pelkkä kalpea tuskan täyttämä varjo siitä mitä elämä voisi olla..
Minä hain itselleni apua a-klinikalta ja al-anonista. Molemmissa käyn ja saan apua. Jaksan paremmin. Ymmärrän paremmin mitä minun milloinkin pitää tehdä.
Miehen humalassa tekemiin älyttömyyksiin olen oppinut vastaamaan terveellä järjenkäytöllä (ok, en ihan aina vieläkään) mitä en aiemmin osannut ollenkaan.
Esimerkkejä:
1. Mies uhkasi ampua itsensä. Soitin 112 ja poliisit hakivat aseet pois mieheltä.
2. Mies lähti ajamaan autoa kovassa humalassa. Soitin 112 ja puhalluttivat ja veivät hetkeksi putkaan ja kortti pois.
3. Mies otti yliannoksen lääkkeitä. Soitin 112 ja ambulanssi vei sairaalaan.
Mies on tosissaan joutunut kokemaan mitä on kun eletään salailematta ja kun pelko tuodaan julki. Ja mikä tärkeintä minulle itselleni, niin myös minä. Alkoholisti perheessä on jatkuvaa ylä- ja alamäkeä niin että se kuluttaa ihmistä hajoamispisteeseen asti.
Hae apua itsellesi!
Olen huumeenkäyttäjä, käytin erästä laitonta ainetta 4 vuotta, tuona aikana tutustuin nykyiseen vaimooni.
Kun kosin häntä hän totesi että kamat lähtee, sitä ennen ei suostu. Niin lähtikin, pysyvästi, ikuisiksi ajoiksi. Menimme naimisiin 6kk tuon jälkeen.
Nyt 3 vuotta valinnan jälkeen meillä on 8kk vanha ihana pieni suklaasilmäinen poikavauva ja toinen tulee varmasti pian... Leikin hänen kanssaan töiden jälkeen ja hän nauraa rätkättää. Viimeksi tänään vaimoni tuli kyynelsilmin sanomaan että olen hieno mies, parempaa ei ole. Vaikka tuhlailen aikaa netissä ja tietokonepelien kanssa ei se tunnu häntä häiritsevän ainakaan liikaa. Joskus tietenkin, ei lintukoto ole koskaan täydellinen meilläkään ja jos isoja epäkohtia ei ole niin sitten riidellään välillä pienistä... :)
Tänään katsoimme leffaa, rakastelimme ja pidimme toisiamme lähellä. Se oli taas yksi hyvä tavallinen ilta. Hiljaista keskustelua, pientä kinaa turhista asioista. Ei tämä mitään täydellistä ole, mutta hyvää, tyydyttävää ja aika usein todellista onnea sisältävää elämää.
Miksi ihmeessä pilaisin tätä juttua millään päihteellä? Miksi väheksyisin lainkaan sitä hyvää mitä minulla on? Ei vaimoni - enkä minä - saati sitten lapsemme - ole sitä millään tavalla ansainnut ja siksi sitä pahaa en anna, en mistään hinnasta.
Tätä on rakkaus. Sitä mitä sinulla on käsissäsi... en tiedä. Ehkä sinä rakastat ja välität, muuten varmaan et siinä kuviossa olisikaan. Mutta hän? Hän ei ainkaan käyttäydy sen mukaisesti alkuunkaan ja loppujen lopuksi ihmisen ajatukset ja tunteet ovat myös hänen tekonsa.
Sekä minä että miehesi olemme itsekkäitä. Siksi minä valitsin raittiuden ja siksi hän valitsee alkoholin.
jotka vastasitte. Tuntuu oikeasti todella hyvältä, kun sain lukea neuvojanne ja mielipiteitänne. Nyt meillä on meneillään sinänsä hyvä vaihe, että kun mies on ollut töissä, niin tietenkään hän ei ole edes voinut juoda vapaa-aikanaan. (hänellä on siis sellainen työ, jossa välillä on monta vapaapäivää putkeen ja välillä tiivistä työskentelyä). No, joka tapauksessa. Nyt olemme käyneet töiden jälkeen lenkillä. Muutenkin asiat ovat paremmin.
Eli mielestäni ongelmamme on vain silloin kun hän juo. Tajusitteko, mitä tarkoitan?
..oikein hyvin! Sitähän tämä on.. Kaikki on niin hyvin mutta se viina-peikko on siinä ikävä että ilmaantuu paikalle aina silloin tällöin.
Jaksamista mitä ikinä teetkin!
Taitaa tämä ongelma olla enemmänkin sellaista virikkeen puutetta, eli kunhan itse kannustan miestäni (kyllä hän itsekin tietysti keksii) virikkeisiin, niin hän ei ehdi ajatella koko viinaa.
Voihan se olla että miehesi ei ole alkoholisti, vaan vain suurkäyttäjä ja silloin nämä "virikkeet" kyllä voikin auttaa. Jos taas kyse on alkoholismista niin silloin tuskin pitkäaikaista apua niistä on.
Nyt ainakin tiedät tiukan paikan tullen mistä apua löytyy, jos sellainen tulee.
Kaikkea hyvää jatkossa,
Lisbeth