kai lisääntymistä varten.
Avioliitto tarkoitettu
lähinnä
191449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mistä edes tällaisen ajatuksen keksit, jos olet vaähänkin Raamattua lukenut?
Siellä kuvataan Taivasta hääjuhlana, ja se on rakkaudenjuhla.
Aivoliitto solimitaan = hääjuhla, jossa luvataan rakastaa ikuisesti ja kunnioittaa puolisoa. Avioliitto solmitaan rakkaudessa ja siksi se juhlakin on tärkeä.
Sitä rakkautta ja lähimmäisen kunnioitusta on myös Taivaassa, ei siis mitään pahaa.
Jos sinä ajattelet avioliiton olevan lisääntymistä varten, ja avioliitto saa alkunsa hääjuhlasta, niin ajatteletko että Taivaassakin sitten lisäännytään eikä siellä ole mitään muuta?
tämä maa), kehoitus on raamattuun kirjoitettu, joten ainakin se yhtenä osana kuuluu avioliittoon.
Maapallolla on jo nyt liikaa ihmisiä. Miksi ette adoptoisi kodittomia lapsia, joilla ei ole vanhempia?
Avioliittoon mitenkään pakollisena. Jos et ole tietoinen siitä, että on olemassa myös avioliittoja joihin Jumala ei suo yhtään lasta?
Miksi Hän niin tekisi jos avioliiton tarkoituksena olisi vain lisääntyminen? Ihminen vasta avioliitossa tietää voiko saada lapsia vai ei, avioliiton solmimista ei siis voida edes ajatella lisääntymistarkoituksessa, sillä eihän sitä etukäteen tiedä voiko edes lisääntyä. Avaajalla on pikkusen ajatukset sekaisin siitä mikä on avioliiton tarkoitus ja miksi se yleensä solmitaan.
Monet elävät avioliittonsa toisiaan rakastaen ilman lapsia, ja toiset sitten lapsia adoptoivat. Ja jos on Jumalan Tahto ettei sille avioparille lapsia siunaannu, niin ei Hän heitä siitä rankaise kun eivät voi täyttää toivetta lisääntymisestä.
Ei lisääntyminen ole avioliiton tarkoitus, avioliiton tarkoitus on rakkaus, lähimmäisen huomioiminen ja kunnioitus, ja se syntyy rakkaudesta, ja siksi solmitaan avioliitto kun rakastutaan. Ilman rakkautta avioliitto on vääränlainen. Hääjuhla on nimenomaan rakkaudenjuhla, ja se tapahtuu kun avioliitto solmitaan.
On oikein, että Raamatussa sanotaan lisääntykää, ja niin yleensä rakkaudessa tapahtuu jos Jumala suo lapsia, harvemmin on aviopareja jotka omasta tahdostaan ovat lapsettomia.
Penis on tarkoitettu lisääntymiseen. Virtsaamista ei edes Raamattu korosta?
sitä ,että ihminen "rakastuu" ja solmii sitten avioliiton.Näyttäkää joku kohta.
Avioliiton solmimiseen olla jokin muukin syy kuin rakkaus? Itse en osaa käyttää Raamattua paljonkaan apuna kun tunnen sitä hyvin huonosti, että osaisin sieltä asioita edes etsiä.
Olen aina ajatellut, että rakkaus synnyttää halun solmia avioliiton. Ja se puoliso jonka Jumala meille lähettää piäisi olla sen rakkautemme kohde, sillä Jumala on itse rakkaus. Ja liitto jonka vannomme Jumalan edessä olisi silloin rakkausliitto puolisoomme, jonka perustana on rakkaus Jumalaan.
Tällaisen Raamatun kohdan muistin missä puhutaan rakkaudesta:
Jumala on rakkaus
11.Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.
12.Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.
Kun Jumala on itse rakkaus, niin lähettäisikö hän kohdallemme vääränlaista puolisoa? Hän varmasti lähettää meille juuri oikeanlaisen puolison jota jaksamme rakastaa, sillä se ei ole maailman helpoin tehtävä kun ihmistä katselee loppuelämän ja joka päivä, mutta kun siinä on mukana suuri rakkaus niin se onnistuu.
Kun me Jumalan edessä solmimme avioliiton, niin me solmimme samalla liiton Jumalan kanssa, sillä lupauksella jonka hänelle annamme sitouaksemme loppuelämksi puolisoomme.
Oliko itselläsi jokin toinen ajatus miksi avioliitto solmittaisiin, kun kysyit tuota apua Raamatusta? Kuulisin ihan mielelläni sinun näkemykseni jos se on erilainen kuin itselläni.
voi tehdä sen virheen ,että solmii avioliiton sellaisen ihmisen kanssa jota Jumala ei kenties olekaan tarkoittanut itselle.Ettei se ollutkaan Jumalan tahto.Avioliiton voi jotkut solmia myös järkisyistä.En tosin hyväksy avioeroa.
Avioliittoa koskaan pitäisikään solmia liian hätiköidysti, sillä siinä annetaan Jumalalle suuria lupaksia.
Onhan se ihan tosi, että monet erehtyvät luulemaan ihastuksenhuumaa rakkaudeksi ja hätiköiden solmivat avioliiton, mutta se ihastus on katoavaista eikä välttämättä koskaan tule takaisin. Kenenkään en toivoisi siihen ryhtyvän, vaan harkintaa siihen avioliiton solmintaan. Nykyään juuri siksi liian useat avioliitot purkautuvat.
Mitä voisi olla sellaiset järkisyyt miksi avioliitto solmitaan? Jotain koukeroita joilla tehdään vilppiä kenties?
Voiko tullaisissa avioliitoissa kuitenkaan toteutua Jumalan Tahto, että muistaa huomioida sen lähinmäisensä ja kunnioittaa häntä? Eikä ajaudu syntiin ja lähtee vain omilleteilleen, pettää sunmuuta?
lopulta häipyy.On kai harvinaista, että rakkaus ja intohimoiset tunteet säilyisivät, kummankin puolelta.Se kai on ok.jos kunnioittaa toista.
Siinä se on.
En ole ollenkaan samaa mieltä. Tunnen todella vanhoja ihmisiä, useitakin jotka ovat olleen vuosikymmeniä yhdessä. Heistä näkee miten he edelleenkin rakastavat toisiaan, nauttivat toistensa läheisyydestä ja jaksavat iloita elämästä, kävellä jopa käsikädessä. Rakkaus ei ole mihinkään kuihtunut se on vain vuosien saatossa vahvistunut.
yhden sellaisen tapauksen.Mummoni ja ukkini olivat sellainen aviopari jotka rakastivat toisiaan.Muita en nyt kyllä muista.Varmaan heitäkin on.Pitäisi ehkä katsella vähän tarkemmin.
Suvussani on paljon avioeroja, ainakin isän puolelta.
on, kuin vain huomaa kauniit asiat ympärillä niin saa silmänsä auki ja sydänkin heltiää.
Nämäkin vanhukset jotka tunnen, ovat todella rakkaita läheisiä itselleni vaikka emme mitää sukua olekkaan. Muuten vain oppinut tuntemaan, osan lapsena jo, ja osan aikuisena.
kun nyt pysähdyn ajattelemaan, niin kyllä vanhat avioparit näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään.Siis heistä kuvastuu jotenkin se toinen toisensa kunnioittaminen.Sitä on mieltä ylentävää nähdä.Kunnioitus.Siinäpä se.
vielä paremmaksi, kun siihen on yhdistetty Jumalan läsnäolo mukaan, pyydämme rakkautta toisiamme kohtaan ja kiitämme siitä puolisosta, minkä Jumala on nähnyt itsekullekin hyväksi antaa. Sillä kaikki on lahjaa Jumalalta.
ajattelen.Mutta jos ei mene naimisiin sen ihmisen kanssa, mikä olisi Jumalan tahdon mukaista, tulee
väistämättä probleemia.Näin ajattelisin.Eli siinä avioliitossa ei ole Jumalan siunausta.
ihmiset ovat niin ylimielisiä etteivät voi sopia asioitaan.
Ajattelen, ja siksi jaksan uskoa myös ikuiseen rakkauteen avioliitossa.
Kun muistamme vaikeanakin hetkenä olla kiitollisia Jumalalle siitä hyvästä mitä hän on antanut, niin se rakkaus voittaa, sillä se on Jumalasta lähtöisin. Muistamme hänen tahtonsa siitä miten lähimmäisiä tulee kohdella, niin rakkautemme puolisoa kohtaan vain lisääntyy, kun jaksamme olla hyviä ja rakastaa, niin saamme sitä samaa omalle kohdallemme.
Ei Jumalakaan meitä hylkää, vaan jaksaa rakastaa meitä ikuisesti. Miksi hän edes toivoisi sitä että meiltä itseltämme loppuisi rakkaus? Ei, hän antaa meille lisää rakkautta eikä suikaan halua sitä vähentää.
Vaikea asia ja vaikea pukea sanoiksi miten ajattelee.
Mutta jos tosiaankin on solminut jostain syystä avioliiton väärän ihmisen kanssa, ja se puoliso onkin sitten väkivaltainen, pettää ja on todella itsekäs eikä huomaa sitä puolisoaan mitenkään rakkaudellisesti.
Voiko siis oikeasti edes olla Jumalalle kiitollinen sellaisesta puolisosta??? Sillä eihän ole hänen tahtonsa että lähimmäinen kärsii.
On sellaisiakin puolisoita jotka eivät yksinkertaisesti edes suostu huomaamaan omia virheitään, vaan syyttävät kaikesta sitä toista, ja ei siinä paljon sitten se toisen hyvyys auta ja yritys rakastaa jos toinen siitä vähät välittää.
Vaikka se toinen koittaisi asiat sopia, niin saa haukkuja pälleen vaan nalkuttamisesta (nalkuttaa voi mies siinä kuin vaimokin)sunmuusta, kun ei se toinen halua huomata mitään muuta kuin pahaa siinä toisessa ja näkee itsensä vain täydellisenä ja virheettömänä. Onko se edes ylimileisyyttä jos ei huomaa niitä omia virheitään?