Nainen kolisteli vahingossa kattilapinoa yrittäessään liikkua hiljaa aamunvaloisassa keittiössä.Perkele purkautui sihisten huulien raosta.Kirotessaan hän kuunteli tarkkaavaisesti makuuhuoneen ääniä.Ei mitään luojan kiitos hän huokaisi mielessään.Tänään hän ei jaksaisi riitaa,eikä mitään muutakaan ilkeyttä.Tänään hän haluaisi vain ihan tavallista turvallista arkea.
Aamukahvia juodessaan nainen suunnitteli päiväänsä.Pankki,Apteekki,Posti ja Alko.Siinä reitti.Pari tuntia siinä varmaan vierähtäsi mietti hän mielessään.Tahaton naurunpyrskähdys pääsi suusta kun hän tajusi,että se lista oli kuin yksi elämän reitti.Pankki antaa lainan joka pistää pään koville saaden apteekille asiakkaan joka löytää Postin lähettämän pankin kirjeen jossa irtisanotaan laina ja siksi on aika aukaista unohdusten ovi.Hetken nainen tunsi olonsa kevyen helpoksi.
Mahdollisimman hiljaa ettei herättäisi makuuhuoneessa olevaa nukkujaa puki nainen itsensä ja aukaisi ulko-oven.Hetken hän seisoi kynnyksellä ja katseli rauhallisesti ympärilleen.Luoja miten hän vihasi katkerasti näitä keltaisen harmaita seiniä.Inhosi sydämensä pohjasti jokaista nurkkaa.Vankila!Saatanan vankila kirkui hän äänettömän raivon vallassa.
Astuessaan kirkkaaseen päivään hän hengitti syvään ja hartaasti aivankuin nostaen taakan jonka olisi valinnut vapaaehtoisesti.
Pankissa hän onnistui valitsemaan nopeimman jonon.Sulloessaan rahoja lompakkoonsa hän ajatteli ettei ollutkaan muistanut milloin hänellä oli viimeksi ollut näin paljon käteistä vaan aina oli kokenut kortin käytön niin helpoksi.
Apteekkiasiat sujuivat myös helposti.Ihmisiä oli paljon liikkeellä kauniin sään ja tulossa olevan viikonlopun vuoksi ehkä.
Ennen Postiin menoa nainen suunnisti kulkunsa läheiseen ravinlaan.Hän tilasi itselleen kahvin ja konjakin ja kysyi saisiko päivän lehden.Ennen istuuntumistaan hän kaivoi laukustaa kirjeen johon aikoi vastata.
Lukiessaan kirjettä nainen mietti itseään ja ratkaisuaan.Se mikä olisi oikein niin siihen ei ainakaan heti löytyisi ainoastaan yhtä vastausta.
Työntäen kaiken turhan ajatuksistaan nainen etsi lehdestä kaipaamansa rivit henkilökohtaisista palstalta:Tapaamme sovitusti.Odotan.
Ei nainen muunlaista viestiä ollut kuvitelllutkaan saavansa,mutta oli kuitenkin helpottunut kun kaikki tuntui käyvän niin kevyesti.Huolimattomasti selaillen lehteä otsikoissa viipyen nainen lueskeli,pommi löydetty,rattijuoppo kaahaili,tappo Tampereella,nuori kadoksissa,irtisanottu satoja,vanhus kuolleena viikkoja asunnossaan,kultaryöstö Helsingissä,ministeripalkkoja nostettu ja sitä samaa tunteita turruttavaa tekstiä jota ei aikojen päästä muista enää,koska ne ovat lakanneet liikuttamasta arkipäiväisyydellään.Surullista ehkä,mutta totta.
Nainen otti kirjeen uudestaan käsiinsä,mietti hetken ennenkuin aloitti paperien repimisen pieniksi paloiksi hartaan hitaasti.Tuhkakuppi pursui yli.Pienen kiitävän tuokion tunsi nainen suunnatonta halua sytyttää tuo paperisilppu,mutta sai kuitenkin itsensä hillittyä ponnistellen.Alistuneesti huokaisten nainen otti konjakin ahneesti juoden kaiken kerralla suuhunsa.Puistatusten lievästi ravisuttaessa naista hän varmistui vahvaksi omista mietteistään.
Jättäessään ravintolan taakseen mietti nainen ostaisiko hän jotain hyvää viiniä vai olisiko vahvempi viina parenpi ratkaisu.
Pullorivistön suojassa nainen mietti ankarasti ja pelästyi hätkähtäen kun kuuli tutun äänen joka oli kuin painajaisesta jota yliväsyneenä ja loppuunajettuna näkee kauhun aamuna.
jatkuuko?
Aamukahvia juodessaan nainen suunnitteli päiväänsä.Pankki,Apteekki,Posti ja Alko.Siinä reitti.Pari tuntia siinä varmaan vierähtäsi mietti hän mielessään.Tahaton naurunpyrskähdys pääsi suusta kun hän tajusi,että se lista oli kuin yksi elämän reitti.Pankki antaa lainan joka pistää pään koville saaden apteekille asiakkaan joka löytää Postin lähettämän pankin kirjeen jossa irtisanotaan laina ja siksi on aika aukaista unohdusten ovi.Hetken nainen tunsi olonsa kevyen helpoksi.
Mahdollisimman hiljaa ettei herättäisi makuuhuoneessa olevaa nukkujaa puki nainen itsensä ja aukaisi ulko-oven.Hetken hän seisoi kynnyksellä ja katseli rauhallisesti ympärilleen.Luoja miten hän vihasi katkerasti näitä keltaisen harmaita seiniä.Inhosi sydämensä pohjasti jokaista nurkkaa.Vankila!Saatanan vankila kirkui hän äänettömän raivon vallassa.
Astuessaan kirkkaaseen päivään hän hengitti syvään ja hartaasti aivankuin nostaen taakan jonka olisi valinnut vapaaehtoisesti.
Pankissa hän onnistui valitsemaan nopeimman jonon.Sulloessaan rahoja lompakkoonsa hän ajatteli ettei ollutkaan muistanut milloin hänellä oli viimeksi ollut näin paljon käteistä vaan aina oli kokenut kortin käytön niin helpoksi.
Apteekkiasiat sujuivat myös helposti.Ihmisiä oli paljon liikkeellä kauniin sään ja tulossa olevan viikonlopun vuoksi ehkä.
Ennen Postiin menoa nainen suunnisti kulkunsa läheiseen ravinlaan.Hän tilasi itselleen kahvin ja konjakin ja kysyi saisiko päivän lehden.Ennen istuuntumistaan hän kaivoi laukustaa kirjeen johon aikoi vastata.
Lukiessaan kirjettä nainen mietti itseään ja ratkaisuaan.Se mikä olisi oikein niin siihen ei ainakaan heti löytyisi ainoastaan yhtä vastausta.
Työntäen kaiken turhan ajatuksistaan nainen etsi lehdestä kaipaamansa rivit henkilökohtaisista palstalta:Tapaamme sovitusti.Odotan.
Ei nainen muunlaista viestiä ollut kuvitelllutkaan saavansa,mutta oli kuitenkin helpottunut kun kaikki tuntui käyvän niin kevyesti.Huolimattomasti selaillen lehteä otsikoissa viipyen nainen lueskeli,pommi löydetty,rattijuoppo kaahaili,tappo Tampereella,nuori kadoksissa,irtisanottu satoja,vanhus kuolleena viikkoja asunnossaan,kultaryöstö Helsingissä,ministeripalkkoja nostettu ja sitä samaa tunteita turruttavaa tekstiä jota ei aikojen päästä muista enää,koska ne ovat lakanneet liikuttamasta arkipäiväisyydellään.Surullista ehkä,mutta totta.
Nainen otti kirjeen uudestaan käsiinsä,mietti hetken ennenkuin aloitti paperien repimisen pieniksi paloiksi hartaan hitaasti.Tuhkakuppi pursui yli.Pienen kiitävän tuokion tunsi nainen suunnatonta halua sytyttää tuo paperisilppu,mutta sai kuitenkin itsensä hillittyä ponnistellen.Alistuneesti huokaisten nainen otti konjakin ahneesti juoden kaiken kerralla suuhunsa.Puistatusten lievästi ravisuttaessa naista hän varmistui vahvaksi omista mietteistään.
Jättäessään ravintolan taakseen mietti nainen ostaisiko hän jotain hyvää viiniä vai olisiko vahvempi viina parenpi ratkaisu.
Pullorivistön suojassa nainen mietti ankarasti ja pelästyi hätkähtäen kun kuuli tutun äänen joka oli kuin painajaisesta jota yliväsyneenä ja loppuunajettuna näkee kauhun aamuna.
jatkuuko?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei yhtään huono alku! Jatka pois.
nöyrästi!
Mukavaa viikonalkua sulle.
Nimittäin jaksoin aina huomauttaa, että perkelettä ei voi sihistä! :D
aivan oikeassa,testasin ja ei onnistu,mutta hyvät naurut sain joten kiitos :)
Tarinasi oli todella loistava. Vaikka en itse olekkaan hyvä välimerkkien kanssa niin olisi mukava jättää väli niiden jälkeen. Kuten sanoin muuten loistava. Edellisen viestin luettua toi kommentti perkeleen sihisemisestä sai minullekkin hymyn huulilleni.
sulle.Sussa taitaa olla hiukan liioittelijan vikaa..:)
Mä laittelen noita välimerkkejä mututuntumalla.