mitä teen? pelko valtaa minut...

oon kärsiny tästä vaivasta jo pari-kolme vuotta ja tuntuu et tää vaan pahenee. en saa nukutuks ku stressaan tulevia esitelmiä koulussa... oon 26-vuotias normaali nainen mutta en niinkään normaali aina koe olevani, koska jännitän aivan sairaasti esiintymisii ja uusien ihmisten tutustumista. en tod oo mikään ujo, mut jännitän vaan... ja pakko hoitaa koulussa kurssit kunnialla läpi, mitä siis teen?? auttaako lääkitys oikeesti?? antakaa mulle uskoa ja toivoa, mutta rehellistä sellaista! oon käyttäny propralia mutta ne eivät auta. punastelu ja kuumotus aivan kamalaa ja sanat menee sekaisin... auttaako oikeesti esim. xanor? en kestä enää tätä, ei uskalla mennä kavereille kylään missä isoja kaveriporukoita... pakko ottaa aina alkoholia... hitto. ahistaa. auttakaa mua. opiskelen sosiaalialaa ja oon käyny psykologilla vuosi sitten juttelemassa, mut ei se auttanut... Muuten oon ihan terve ja iloinen naisihminen :) Huomaan vaan täällä lukiessani, et tää taitaa olla yleinen vaiva. Joudunko oikeesti kärsii tästä koko opiskeluajan ja tulevaisuudessa työelämässäkin??? KIITOS AVUSTANNE!
51109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Kun hyväksyt sen, että saat mokailla ja epäonnistua juuri niin paljon kuin satutkin ja olet silti aivan yhtä rakastettava ja ihana ihminen, niin johan alkaa mennä paremmin =)

Kuulostaa yksinkertaiselta ja typerältä, mutta todellisuudessa mitkään lääkkeet eivät auta asiaan, vaan oman itsensä arvostaminen.

Olet ainutlaatuinen. Sama se, oletko jännittynyt vai et, koskaan kukaan ei kykene sinua korvaamaan.

Äänestä

En ihmettele jos psykologi ei auttanut. Harjoitus tekee mestarin. Yritä muuttaa ajattelutapojasi. Kerranhan me täällä vain eletään. Ei kannata ottaa turhaa paniikkia mistään väliaikaisista asioista. Mieti esimerkiksi mitä motiiveja sinulla on jännitykseen? Miellyttämisen tarve tms? Et ole yhtään huonompi ihmisenä vaikka esiintyminen ei sujuisi. Etsi tietoa asiasta ja joitain vinkkejä miten voit tilannettasi parantaa. Erilaiset harrastukset ovat monesti hyviä myös tuollaisten asioiden voittamiseen. Yleensä kun lähtee rohkeasti mukaan niin huomaa, että pelot ovat olleet turhia. Ei ihmiset kuitenkaan yleensä niin susia toisilleen ole, mutta jos on niin vika on heissä eikä sinussa. Itsetarkkailun hallitseminen ei todella varmasti ole yleensä ihmisille se helpoin asia. Ei pitäisi tarkkailla liikaa, mutta järkevän kehittymisen kannalta tarkkailu on kuitenkin välttämätöntä. Yritä olla myös positiivinen äläkä aina etsi niitä huonoja puolia itsestäsi ja esiintymisestäsi. Yleensä jännittäminen ei näy ja sen vähentämiseen varmasti löydät hyviä keinoja kun etsit. Noista lääkkeistä en niin tiedä. Itse en niitä suosittelisi, mutta jotkut lääkärit kuitenkin suosittelevat pahoihin tilanteisiin joitain rauhoittavia lääkkeitä. Monet esiintyjät esimerkiksi käyttävät niitä. Kannattaa kuitenkin harkita tarkasti ja olla varma niiden järkevyydestä ja terveysvaikutteista. Voisin myös vinkata, että ole vaan rohkeasti oma itsesi äläkä vedä mitään rooleja. Joskus ihmiset yrittävät liikaa esittää jotain muuta ja tekeevät itselleen pakonomaisen tarpeen olla jotain muuta kuin ovat.

Äänestä

luin kirjoituksesi ja aivan kuin olisin kirjoittanut sen itse. koen asiat aivan samalla tavalla ja muutenki tiedot piti paikkaansa, olen vain 2 vuotta nuorempi :)
kaveriporukkaa en kuitenkaan jännitä, mutta esitelmät ovat pahimpia..
miten saisikin sen päähänsä, ettei mitään tarvitse pelätä eikä jännittää mutta minkäs teet.alan harkita lääkkeitä..saakohan niitä helposti?

Äänestä

minulla oli samantapainen. ja muistan kuinka kauheaa se oli:(
mutta kävin taistelulajiesityksessä ja siellä opetettiin meditoimaan. huomasin että meditointuani en jännittanyt enkä punastellut niin herkästi.
jatkoin sitä puoli vuotta ja sain punastumisen ja jännittämisen pois melkein kokonaan nyt ei ole tarvinnut pitkään aikaan enään meditoida.
oikea hengitys tekniikka helpotta veren kierron virtausta ja meditointi rauhoitta myös mielen...
tämä toimi minulla ehkä jollain muullakin
Yritä kestää!:)

Äänestä
  • Terve! Minullakin on ihan sama ongelma, olen lukion toisella luokalla ja jännitän aina esitelmiä ja muuta esim lukemista isolle luokalle. Sitten kun pidän esitelmää tunnen kun syke nousee nopeasti, ääni alkaa täristä ja tökkiä, seisominenkin voi tuottaa ongelmia. Todella hankalaa ja jännitykseni todella huomaa.. Kerran rohkaisin itseäni ja menin puhumaan opettajalle asiasta ja hän ymmärsi asian hyvin ja minun ei tarvinnut pitää koko luokalle esitelmää, vain opettajalle. Mutta aina ei voi näin tehdä. Haluan oppia esiintymään.
    Jännitys saattaa johtua siitä että yläasteella esitelmiä ei joutunut juuri pitämään tai jos joutui niin omalle pienelle 10 oppilaan ryhmälle joista kaikki olivat jo ala-asteelta entuudestaan tuttuja. Sitten lukio, pam 40 oppilaan isot ryhmät ja pidä sitten yksin edessä esitelmä.
    Tulevassa jaksossa pitäisi pitää pieni esitelmä englanniksi, saa nähdä mitä siitä tulee kun vieraalla kielellä ja englannin ääntäminen muutenkaan huipputasoa ole.
    Juuri tämän ongelman takia nyt eksyin tälle sivustolle ja ajattelin tehdä erikseen oman topicin mutta kun lähdin lueskelemaan muita niin huomasin että täällähän on paljon kohtalotovereita! Lyökäämme viisat päämme yhteen! Meditaatio kuulosti hyvältä, mutta lääkkeitä en kannata enkä usko niiden auttavan, ainakaan pitkäaikaisesti....

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


ei-omaittensä kirjoitti:

oon kärsiny tästä vaivasta jo pari-kolme vuotta ja tuntuu et tää vaan pahenee. en saa nukutuks ku stressaan tulevia esitelmiä koulussa... oon 26-vuotias normaali nainen mutta en niinkään normaali aina koe olevani, koska jännitän aivan sairaasti esiintymisii ja uusien ihmisten tutustumista. en tod oo mikään ujo, mut jännitän vaan... ja pakko hoitaa koulussa kurssit kunnialla läpi, mitä siis teen?? auttaako lääkitys oikeesti?? antakaa mulle uskoa ja toivoa, mutta rehellistä sellaista! oon käyttäny propralia mutta ne eivät auta. punastelu ja kuumotus aivan kamalaa ja sanat menee sekaisin... auttaako oikeesti esim. xanor? en kestä enää tätä, ei uskalla mennä kavereille kylään missä isoja kaveriporukoita... pakko ottaa aina alkoholia... hitto. ahistaa. auttakaa mua. opiskelen sosiaalialaa ja oon käyny psykologilla vuosi sitten juttelemassa, mut ei se auttanut... Muuten oon ihan terve ja iloinen naisihminen :) Huomaan vaan täällä lukiessani, et tää taitaa olla yleinen vaiva. Joudunko oikeesti kärsii tästä koko opiskeluajan ja tulevaisuudessa työelämässäkin??? KIITOS AVUSTANNE!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu