Taas sama juttu, sunnuntaiyö, ja yksinäisyys kaatuu päälle. Lauantaina baareja kiertelemässä ja etsimässä jotakin jonka viereen nukahtaa ja jota rakastaa. Masentaa ja ei jaksa aloittaa uutta viikkoa kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa se. Aina välillä unhtaa yksinäisyyden mutta illalla viimeistään unta odotellessa se iskee. Miettii miksi sitä on yksin uni ei tule ja aamu lähestyy. Kohtalotovereita?
sadan vuoden yksinäisyys
pete__
7916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On täällä.
Löytyiskö Kokkolan seudulta tyttökaveria 23-vuotiaalle tytölle lenkki,shoppailu ja baarikaveriksi.
Kyllä yksinäisiä tuntuu suomen maassa olevan pilvin pimein mutta jostain syystä yksinäiset eivät kohtaa!
Kerro itsestäsi niin jospa joku kiinnostuisi ja vaikkapa löytäisit ystävän tätä kautta.
Lähde muualle, siis vaikkapa risteilylle mutta älä lähde sillä silmällä että löytäisit sen jonkun vaan avoimin mielin katselet ympärillesi ja kyllä se sieltä jostain putkahtaa sinullekin se ystävä olen aivan varma siitä, mutta ei mistään yökerhosta kännissä löydä ystävää, tai ei tietysti sekään mahdotonta ole.
Lähde johonkin tilaisuuteen mikä sinua kiinnostaisi vaikkapa ulkoilmakonserttiin kuuntelemaan musiikkia. jospa siinä vieressä olisi joku toinen yksinäinen ja kuuntelemassa musiikkia ja välillenne kehkeytyisi ystävyys kenties menisitte uudelleen toiseen konserttiin yhdessä.
oliko tyhmän kuuloista!
... alas sieltä pilvilinnasta!
sunnuntait ovat pahimpia yksinäisille. jotenkin sitä silloin ajattelee, että sunnuntai kuuluu yhdessäololle kun kaikki on jotenkin niin pysähtynyttä joka puolella ja kun ulkona on yksin vaikka kävelyllä tulee vastaan onnellisia pariskuntia ja ystävyksiä, silloin ainakin minä kaipaan eniten sitä ihmisen läheisyyttä. mutta kyllä kun taas maanantai koittaa ja arki alkaa jotenkin sitä ei enää tunnu niin yksinäiseltä kun alkaa taas arkiset rutiinit, sitä ei edi niin murehtimaan. olen vasta muuttanut opiskelemaan kaupungille ja aika usein minulle tulee myös yksinäinen olo. koulussa menee kun saa jutella luokkatovereiden kanssa mutta iltaisin ei tiedä mitä sitä tekisi. lähes joka ilta sitä tulee vain oltua yksin tietokoneen ääressä ja jotenkin sitä ei uskalla ottaa yhteyttä luokkakavereihin kun ajattelee että niillä on muutakin tekemistä.jotenkin sitä vain toivoisi muutosta tähän elämän tilanteeseen.kuitenkin voimia sinulle toivottavasti tämä edes vähän helpotti oloasi muista että et todellakaan ainut yksinäinen täällä maailmassa=)
Kyllä sä siihen yksinäisyytees totut pikku hiljaa, anna vaan ajan kulua... Mukavaa se on kun saa olla ihan rauhassa, varsinkin sunnuntaisin! :)
Älkää ihmiset käpertykö sen yksinäisyytenne kanssa itseenne. En nyt yritä olla kaikkitietävä vaan kerron oman näkemykseni asiaan. Itsekin olen elämäni aikana kokenut yksinäisyyttä ja minusta tuntuu että parhaiten asiaan auttaa kun harrastaa paljon ja rohkeasti kaikenlaista toimintaa kuten ulkoilu, kulttuuri, taide yms. Harrastukset tuovat mielekästä tekemistä ja saavat ihmisen "ulos itsestään". Harrastukset myös usein tuovat ihmisiä yhteen ja kontakti on positiivinen useimmiten koska on yhteinen mielenkiinnon kohde. Se voi johtaa keskusteluun, tapailuun, ystävyyteen ja joskus jopa rakkauteen asti.
Ryyppäämistä en katso harrastukseksi joka sopisi tähän koska ihminen ei ole humalassa arkinen, todellinen oma itsensä; näinollen se ei helposti johda hedelmälliseen suhteeseen. Se voi itseasiassa pahentaa ihmisen sosiaalista vajavaisuuden tunnetta, jolloin juodaan taas lisää ja kierre on valmis.
Itse olen harrastanut jonkin verran ja saanut sitä kautta mielekästä ajankulua sekä ystäviä. Samalla harrastaminen lisää ihmisen tieto- ja kokemusvarastoa joten siitä saa elämään näkökulmaa ja kokemusta rutkasti lisää. Älä siis kuihdu kuoreesi vaan ole utelias ihminen, se vie pois yksinäisyydestä tavalla tai toisella.