Mulla on 3kk vanha poika. Aluksi ongelmana oli mahakivut, jotka pitivät poikaa aika paljon hereillä. Nyt hän nukkuu todella hyvin öisin -n. 22.00-05.00, joskus vähemmän. Suht paljon siis kuitenkin.
Päivisin hän onkin todella pirteä, haluaa leikkiä ja jutella. Iloinen pikkumies, joka hymyilee ja nauraa paljon. Silti tuntuu, etten jaksa! Päivisin alan tuijottaa kelloa ja lasken tunteja siihen, milloin anoppi tulee töistä :/
En ymmärrä, mikä mua vaivaa! Olenko siis masentunut vai mitä tää nyt on?!? Välillä odotan vain, että poika nukahtaisi...anoppi totesi vain, että "ois kai pitänyt odottaa lasten hankkimisen kanssa vielä 10 vuotta".
Mitä teen??? Ja kaikki, jotka meinaa haukkua, voi jättää kirjoittamatta!
Päivisin hän onkin todella pirteä, haluaa leikkiä ja jutella. Iloinen pikkumies, joka hymyilee ja nauraa paljon. Silti tuntuu, etten jaksa! Päivisin alan tuijottaa kelloa ja lasken tunteja siihen, milloin anoppi tulee töistä :/
En ymmärrä, mikä mua vaivaa! Olenko siis masentunut vai mitä tää nyt on?!? Välillä odotan vain, että poika nukahtaisi...anoppi totesi vain, että "ois kai pitänyt odottaa lasten hankkimisen kanssa vielä 10 vuotta".
Mitä teen??? Ja kaikki, jotka meinaa haukkua, voi jättää kirjoittamatta!
Vastaukset 7
Vanhimmat
äidiksi tulemiseen liittyy paljon tunteita ja asioita, joita yksin on vaikea työstää.
Ota yhteyttä neuvolaan tai vaikka paikalliseen ensikotiin ja baby blues-työntekijään ja käy juttelemassa. Puhuminen jo yksistään helpottaa ja sinulle voidaan rakentaa tukimuotoja jotta jaksat nauttiakkin äitiydestä. Nuo tuntemiúksesi ovat yleisiä eikä sinun tarvitse hävetä niitä. Jaksaminen on joskus kovilla pienen vauvan äitinä ja uusien tunteiden edessä.
hyvää jatkoa ja voimia sinulle ja vauvallesi!
katsoin, että olet jo kauan tuntenut olevasi masentunut. Nyt olisi oikea aika hakea apua, yksi ongelma tuntuu olevan suhde anoppiin ja itsetunnottomuus äitinä(liittyy sekin masennukseen).
Ennenkaikkea vauvan tähden, etsi itsellesi apua!
olet varmaan vaan masentunut synnytyksen jälkeen. Soita neuvolaan ja varaa aika sitä kautta niin voit käydä juttelemassa sun tunteista. Mulla oli sama kun odotin esikoista ja en silloin kehdannut millään hakea apua. En mene yksityiskohtiin, mutta se ei ollut viisasta. Nyt odotan mun toista vauvaa, ja alkaa taas tuntua siltä, että pinna kiristyy. Nyt en tee sitä virhettä etten hoitaisi ensin itseäni kuntoon, vaan neuvolan kautta tilasin ajan jutteluun, joka on ylihuomenna. En tarkoita, että sulla välttämättä olisi masennusta, mutta jos itse epäilet niin kannattaa ihmeessä jutella jonkun kanssa. Voihan olla että suo masentaa se anoppisi??? jos halut jutella niin [email protected] olen -83
Mitenkä niin VAAN..?
Hei! ..mulla on poika 8kk ja olen edelleen masentunut mikä näkyy myös samanlaisina "oireina" kuin sulla..päivät on siis aika yksinäisiä..ja varsinkaan pienestä vauvasta ei tunnu olevan seuraa...vaan vain stressiä! ..en itse edes myöntänyt aluksi että olisi jonkinlaista masennusta mutta kun se on aika yleistä synnyttäneillä..ja se kuulema saattaa kestää vuodenkin..ja siihen täytyy hakea apua. itse en kuitenkaan ole hakenut muuta kuin yrittänyt puhua joillekkin, mutta sekin on auttanut. puhuit anopistasi, missä miehesi/lapsesi isä on? eikö hänelle puhuminen auttaisi? olen monta kertaa myös katunut sitä että tuli hankittua lapsi näin nuorena..mutta todellisuudessa kuitenkin onnellinen..kun mulla asiaa vaikeuttaa vielä sekin kun lapseni ei ole terve vaan joutui 2viikkosena teho-osastolle hengityskoneeseen ja oli siellä kolme viikkoa aivounessa. nyt saan aina miettiä sitä että kuinka onnellinen olen kun sain pitää vauvani! se piristää aina, vaikka lapselleni jäikin siitä aivokalvontulehduksesta ja verenmyrkytyksestä vakava kehitysvamma. mutta silti kun päivisin katson häntä ja hän on täällä kotona iloisena poikana niin voin vain olla kiitollinen!
toivottavasti piristyt vielä! se ei aina ole helppoa olla kahdestaan vauvan kanssa päivät pitkät, mutta lapsesi kehittyy kokoajan ja kohta osaa kontata, puhua ym. niin nauti nyt kuitenkin tästä kun hän on vielä niin pieni! synnytyksestäsi on kuitenkin kulunut vasta muutama kuukausi joten kaikki kääntyy vielä paremmaksi!! =) toivottavasti saat myös juteltua jonkun kanssa. ja saat välillä ihan vaan omaa aikaa!
hyvää jatkoa sinulle!!! =)
(toivottavasti tällä palstalla ei vastata negatiivisesti koska tämä on kuitenkin aika vakava asia eikä ilkeästi vastaaminen helpota, vaan vain pahentaa niitä ketkä haluavat hakea apua täältä!)
Sinä olet urheasti selvinnyt monenlaisista asioista, elämänmuutöksesta ja lapsesi sairaudesta ja vammautumisesta. On aika luonnollista, että tällaiset tapahtumat heijastuvat myös mielialaan. Olisi hienoa, jos saisit tukea tilanteessasi. Tiedän, että ainakin pääkaupunkiseudulla on projekteja, jotka tukevat vanhempia samankaltaisissa tilanteissa kun sinulla on. Ota yhteyttä esim, keskussairaalaan/neuvolaan/alueesi lastensuojelun työntekijään ja kysy itsellesi ja perheellesi tukea. Sinulla saattaa olla esim. oikeus perhekuntoutusleiriin tms. tukimuotoihin.
Hyvää jatkoa teidän perheellenne!
Galleriasi käviämäärä ylittää justiinsa tuhannen.
http://fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm
vaikka mitä väliä sillä on, kunhan olet onnellinen,
olet sydämellinen äiti. Mikä on elämäsi muu tarkoitus, aika on pimeä ja kylmyyttä on paljon, siksi olen iloinen rakkaudestasi lapseen, anna vaan muiden auttaa itseäsi, kun tahdot levätä. Nykyäiti on usein liiankin itsenäinen, kun on monta tätiä, jotka voisivat tulla vaikka tunniksi katsomaan pieniä kasvoja