Miten ihmeessä oppisi hallitsemaan omat tunteet??? Olen jo keski-ikäinen nainen, mutta tunteet vaan vie voiton järjestä... Useimmiten järjellä tajuan, että tämä suhde on täysin mahdoton, silti jään koukkuun johonkin mieheen. Ihan mahdotonta, olen aivan loppu itseeni.
Törmäsin viimeksi täydelliseen pelimieheen, heti suhteemme alussa petti minua, kertoi sen olleen ennen minua sovittu tapaaminen... just joo. Hän vaan jatkoi jatkuvaa tsättäilyään ja treffien tekoa minun aikana. Oltiin kk yhdessä. Jotain mielettömän kiehtovaa miehessä oli, hyvä manipuloimaan, sai asiat kääntymään päässäni päälaelleen. Ja seksi aivan fantastista.
En oikeasti tajua itseäni. Törmäsin netin kautta pariinkiin todella kunnolliseen mieheen, mutta... kipinä puuttui, en itse ihastunut. En oikein usko rakkauden syttyvän ellei aluksi ole suurta ihastumista. Yritin todella ihastua, ei vaan onnistunut. Ahdistun jos toinen kovasti rakastuu.
Olenkohan jo itsekin pelaaja.... tää on kauheeta.
Törmäsin viimeksi täydelliseen pelimieheen, heti suhteemme alussa petti minua, kertoi sen olleen ennen minua sovittu tapaaminen... just joo. Hän vaan jatkoi jatkuvaa tsättäilyään ja treffien tekoa minun aikana. Oltiin kk yhdessä. Jotain mielettömän kiehtovaa miehessä oli, hyvä manipuloimaan, sai asiat kääntymään päässäni päälaelleen. Ja seksi aivan fantastista.
En oikeasti tajua itseäni. Törmäsin netin kautta pariinkiin todella kunnolliseen mieheen, mutta... kipinä puuttui, en itse ihastunut. En oikein usko rakkauden syttyvän ellei aluksi ole suurta ihastumista. Yritin todella ihastua, ei vaan onnistunut. Ahdistun jos toinen kovasti rakastuu.
Olenkohan jo itsekin pelaaja.... tää on kauheeta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikeita asioita. Joihin ei varmaan tyhjentäviä vastauksia ole. Tai ei ainakaan löydy muuta kuin itseään tutkiskelemalla. Sitä kun luulee tuntevansa itsensä ja sitten huomaa jotain ihan muuta. Mutta ei itseään, eikä toista, koskaan opikaan tuntemaan täysin. Se on elämänmittaista opiskelua. Ja elämä on muutosta. Pitää vain pyrkiä elämään niin, että tulee itsensä kanssa toimeen. Se on tärkeintä.
Joku viisas on sanonut: "ei tunteet ole järjen vastakohta, järjen vastakohta on tyhmyys"
Eli voisi tuosta päätellä, että jos ei toimi ns järkevästi niin toimii tyhmästi. Ja ei se tarkoita, että silloin aina toimisi tunteiden mukaan. Muutoinhan tunteet olisivat se "tyhmyys". Ei se niin ole.