Mulle on määrätty painoa nostava psyykelääkitys, ei siis painon takia vaan ihan muiden syiden. Nyt onkin sitten tullut painoa lisää about 10 kg. Tää on todella ahdistavaa. Olen kokeillut Painonvartijoita, mutta jo kahden viikon sisällä mulla alkaa esiintyä kuumeilua tai tulehduksia. Mikä neuvoksi? Oksenteleen en voi aloittaa, se on ensinnäkin sairasta ja mulla on hampaat tosi huonossa kunnossa. Tämä on todella rajoittavaa mun elämälle.
Harrastan säännöllistä liikuntaa n. 4-8 h viikossa. Lenkkeilen, käyn salilla, sykekin nousee ihan kivasti, kick-boxingissakin olen käynyt. Olen myös astmaatikko, joten olen liikkunut koko ikäni ja mulla voi siksikin olla melko hyvä peruskunto. Sehän ei kuulemma koskaan tipu sitä perustasoa alemmaksi. Neuvoa erotyisesti tohon kuumeiluun ja tulehduksiin kaivattaisi.
Harrastan säännöllistä liikuntaa n. 4-8 h viikossa. Lenkkeilen, käyn salilla, sykekin nousee ihan kivasti, kick-boxingissakin olen käynyt. Olen myös astmaatikko, joten olen liikkunut koko ikäni ja mulla voi siksikin olla melko hyvä peruskunto. Sehän ei kuulemma koskaan tipu sitä perustasoa alemmaksi. Neuvoa erotyisesti tohon kuumeiluun ja tulehduksiin kaivattaisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meneppäs tonne laihdutus-palstalle kysymään. Ei nää sairaat ole oikeita henkilöitä sua neuvomaan..
oletkos kysynyt lääkäriltä mahdollisuudesta vaihtaa psyykenlääke merkkiä toiseen jos kerta tuollaiset sivuvaikutukset ilmennyt?
On se lihavuuskin sairaus. Eipä niillä suurta eroa ole toisiinsa. Kyse on lähinnä elämäntilanteesta ja sen muutoksesta, joka aiheuttaa tällaisia asioita. Tämä psyykelääke kyllä aiheutti myös anoreksiaan viittaavia oireita, kuten minimaalisia ruoka-annoksia, motorisia häiriöitä, ja useita tunteja kestävää pakonomaista liikkumista ja muutenkin kaikenlaista suorittamista.
En ole ennen omannut tällaista vartalotyyppiä, keskivartalolihavuus. Toivon vain nimenomaan etten sairastu. Toisentyyppiset eivät mielestäni myöskään sovi mm. niiden aiheuttaman ummetuksen ja arkuuden vuoksi. Noi laksatiivit yms, kun kuitenkin vaikuttaa mm. suolen normaaliin toimintaan mm. löysäten suolen sulkijalihasta. Elimistö kun tottuu kaikkeen.
No olipas sekava ja hyppivä kirjoitus... Puhun yhtäaikaa kahdesta asiasta ja keskityn kolmanteen. Toivon siis etten sairastu anoreksiaan. Kaikenlainen rajoittavuus, kun on pahasta ihmiselle. Sitä keskittyy vain ja ainoastaan itseensä, kun ei ole muutakaan mihin keskittyä. Tää mun lihominen ja käytöksen muutokset voivat myös vaikuttaa epäedullisesti perhesuhteisiini. En millään haluaisi tuottaa heille surua ja järkytystä enää yhtään enempää. Ei huvittaisi myöskään mitään rutiineja millään lääkkeellä opetella tai alistaa muita niitä opettamaan.
Ehdottomasti juttelet reilusti lääkärillesi nuo mieltäsi painavat asiat,varmasti löytyy sopivampi lääke.
Miksi aina lääkitä, miksei voi itse opetella olemaan oman kehonsa tuntemusten kanssa? Ne on kuitenkin mun omia asioita eikä sinänsä kuulu kenellekään. Lääkkeillä on kuitenkin aina sivuvaikutuksia, ne vaikuttavat muualle elimistöön ja ovat siten rajoittavia. Täytyy vain välillä olla sen pahan olon kanssa, joka joskus harvoin tulee, mutta menee kyllä ohikin. On muuten paljon helpompi olla kaksin näiden kanssa, kuin yksin.
Tästä yksinolosta tuli muuten mieleen hauska juttu ala-asteelta, jossa luokan iltatähdein ymmärsi tähän liittyvää itsensä hellimisasiaa :)