tapahtui ja mitkä seikat vaikutti? Olisi mukava kuulla erilaisia tarinoita. Erityisesti kiinnostaa sellaiset tarinat, kun on elänyt maailmassa ja saanut kohdalleen parannuksen armon.
USKOONTULO
Miten se kohdallasi
593849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Katsopas
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&subcat=891
Voisipa jossain verrata luotettavasti, paljonko vanhoillislestadiolainen herätysliike ja helluntaiherätys ovat saaneet kaivettua ihmisiä ojanpohjilta elävään uskoon! Joskus kun seuroissakin kerrottaisiin, montako ihmistä on edellisellä viikolla antanut elämänsa Jumalan käsiin...
Raamatussakin raportoidaan paikoin varsin tarkasti, montako ihmistä tuli selostetussa tilaisuudessa uskoon. Miksemme me vl:tkin voisi tehdä niin?
nykyisin tulevat ovat joko julkkiksia tai deekuja?
No, ymmärtäähän sen. Tavallinen, työssäkäyvä, kunnollinen ja täysjärkinen ihminen ei uskoa kaipaa.
Usko kai toimii kuten kommunistien kurjistumisteoria. Kun tarpeeksi huonosti menee, kääntyy kommunistiksi (uskovaiseksi).
VL ei käsittääkseni lisäänny muutoin kuin lisääntymällä ja kasvattamalla lapset uskoon.Tätä myös melko hyvin noudatetaan. Mutta jotkut muut uskonnonhaarat saattavat saada varsin merkittävääkin kasvua ns.vapaassa valinnassa. Ei ihmisen välttämättä tarvitse olla rikollinen, alkoholisti, narkomaani tai jollain muulla tavalla sairas hakeakseen jotain "turvaa" elämänsä tueksi, kun kaikki on jo rempallaan. Se, että uskoon kasvattaminen on arveluttavaa ja eristäminen muista tukee manipulaation tehoa, ei tarkoita, että kaikki näin toimisivat.
miksi sä tollasia lukuja haluaisit verrata? siksikö, että tietäisit mihin uskot? (kahden vaiheillako??). tuskin kumpikaan lahko kaivaa ihmisiä ojanpohjilta uskomaan. voisin tosin kuvitella, että helluntai liike pitää kirjaa ketkä on maksanu jäsenmaksunsa ja sitä kautta pääsis jonnekkin paratiisiin, mutta sen tiedän vl, että seuroissa kysytään jossain välissä puhetta, haluaako joku armosta osaton, joka haluaisi päästä armosta osalliseksi, uskoa synnit anteeksi ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan? koska armostahan sitä uskotaan, ei omista ansioista tai töistä. minä ainakin haluan uskoa näin, ja kulkea tämän joukon mukana. sain heinäkuussa parannuksen armon osakseni. minäkin olen joskus uskonut samalla tavalla kuin sinäkin. siksi jotenkin ehkä ymmärrän... sunkin kannattais käydä ihan paikan päällä.
ja tuskin mistään tilastosta sä koskaan voit lukea toisen sydäntä, vai luuletko, että tää maailma ois koskaan niin rehellinen??
Kannattaisi sekä lessujen että hellareiden käydä aktiivisemmin toistensa tilaisuuksissa, niin tulisi ehkä vähän vähemmän elvisteltyä oman klikin menoilla.
Muutoin kyllä kiinostaisi nähdä jotain tilastotietoa Jeesuksen vastaanottaneiden lukumääristä. Ihan vaan uteliaisuuttani...
Perin harvoin muistan nähneeni ry:iden jäsenistöä muiden kuppikuntien tilaisuuksissa.
Eipä silti, monta vanhoillislestadiolaista sukulaista ja tuttua minulla on, mutta eipä ole koskaan herunut kutsua heidän tilaisuuksiinsa. Ei edes silloin, kun ovat toimitalolleen matkatessaan jonkin asian vuoksi meillä poikenneet.
..kun joutuvat heti tekemään julkisesti parannusta tai heitetään ulos liikeestä.
Joutuu hoitoon ... kuka sitä riskiä ottaa.
ja höpötä joutavia.
sydämessä. Tietoa sinulla on.
koska tämä palsta käsittelee vanhoillislestadiolaisuutta. Rohkeasti vaan kertomaan tarinoita. Sekin kiinnostaa, mikä asia sai sinut lopullisesti kiinnostumaan uskonasioista ja vakuuttumaan että näin haluan uskoa.
Minä luen aina Päivämiehestä merkkipäiväjutut ja muistokirjoitukset, koska niissä kerrotaan ihmisen elämänrarinaa.
(elämänrarinaa)=elämäntarinaa
Vai onko liian arka aihe?
Kumpaanpäin virta on suurempi vl:sta, ulos vai sisään? Syntyneitä lapsia ei lasketa mukaaan.
vastaa aloittajan tekstiin.
Ihan itsekseni tarvitsematta mitään "vertaistukiryhmiä". Uskallan uskoa ihan yksikseni, mikä tuntuu vl-piireissä olevan kielteinen asia. Eihän sitä uskoa voi kenenkään päähän väkisin laittaa. Tällä palstalla on todella järkyttäviä tarinoita siitä mitä ns. hyvää tarkoittava joukkovoima saa aikaan. Sydämenuskohan on jokaisen oma henkilökohtainen asia eikä yhdistyksen päänvaiva. Kukaan ei voi tietää miten toinen tuntee sisimpänsä.
uskovaista.
Matt. 18:20
Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." [Matt. 28:20; Joh. 14:23, 20:19,26]
..Kastajakin erämaassa varttumassa. Ja oli suurin vaimoista syntyineistä Jeesuksen todistuksen mukaan.
Ei ollut VL:iä lähelläkään. Uskoi Jumalalta suoraan syntinsä siis anteeksi.
Ei raamattu tunne mitään "vl-uskoa"! Se on sairasta lahkouskoa ja seurakunnan epäjumalanapalvomista joka vie kadotukseen. Paina tämä lujasti mieleesi!
sun viestistä huomaa, et oot lukenu ilkka remeksen hölyn pölyä!! tai saannut jostain meikäläisistä erittäin kielteisen kuvan, mikä on tosi sääli!! ei Raamattu tunnekkaan käsitettä vanhoillislestadiolaiset, enkä minä itsekkään ajattele sitä sellaisena! ihmiset ovat tehneet meistä lahkon, maailma nimittää meitä lahkoksi pikemminkin. ja antanut nimen jota käytämme. vanhoillislestadiolainen. ihmetyttää vaan miksi sua noin paljon tuo aihe kiivastuttaa... ja kiinnostaa... kerran sä oot niin varma, että sulla on taivaspaikka niin miksi yrität ketään "pelastaa"? uskohan on jokaisen oma asia. tuskin kukaan vasten tahtoaan uskoo. ja se että sanoo olevansa jotakin, ei merkitse mitään. se miten sydämmessään uskoo on eri asia. minä ainakin haluan elää jumalan sanan mukaisesti (en fundamentalistisella näkökulmalla kuitenkaan.). minua onkin monesti ihmetyttänyt te "uskovaiset" jotka värjäätte hiuksianne, vaikka ne on jo valmiiksi luotu sen väriseksi kun niiden pitäis olla. ja sitten ootte niin vanhurskaita, että!! omavanhurskas sinä olet! kun et tiedä mitään meistä, älä sano mitään sellaista mitä et tiedä. kannattaa itse nähdä ja katsoa, sitten tietää... käy vaikka seuroissa...
eikä vl palvo mitään seurakuntaa. paina tämä lujasti mieleesi!!
kannattaa sun käydä nummentie 47/08100 lohja, osoitteessa...
Joo, olen aivan varma! Sinä et ole muuta kuin omavanhurskas fariseus jolla ei ole rauhaa. Huudat täällä tuskaasi kun epäusko kalvaa sisintäsi niinkuin Saulus. Lue nyt erityisellä huolella seuraava ja ota opiksesi äläkä ole kovakorvainen:
vl-usko on pelkkää epäjumalanpalvontaa jossa seurakunta on epäjumala jonka edessä te makaatte rähmällänne. Oikeasta uskosta teillä ei siinä lahkossanne ole tietoakaan. Olette kaikki luulouskossa! Sinun luuloteltu vanhurskautesi lepää säännöissää, kielloissa ja ihmistekoisissa määräyksissä. Tee siis parannus julkeasta omavanhurskaudestasi ja epäuskostasi ja jätä turmiollinen lahko!
mikä avasi silmät käsittämään elävän uskon, odotin. Tai millaiset tunteet ajoi armoa etsimään. Ehkä täällä on vaikea niistä puhua,koska suurin osa kommenteista on negatiivisia.
Eipäs panna taas päätä pensaaseen, vaan levitetään reippaasti positiivista (>0) sanomaa. Kyllä sillä kielteisyys neutraloituu!
Loppuuko aiheet?
väärinkäsitys minulle.
on tällainen. Olen saanut parannuksen armon maailmasta, en ole siis syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin. Lapsuudessa oli tapana käydä joka sunnuntai seurakunnan pyhäkoulussa ja varhaisnuoruudessa kirkon järjestämilla nuorisoleireillä. Kuitenkin sitten maailma vei mukanaan ja toi sitä mitä sieltä voi saada.Tanssia ja ravintolaelämää. Vuosia siinä kului ja siellä oli ystäviä. Muistan tilanteita kun jäin yksin ravintolaillan jälkeen, tuli paha olla. Ymmärrän nyt, että se oli omantunnon ääni.Pikkuhiljaa alkoi herännyt tunto ja rauhan etsiminen. Olin mukana erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa ja eri suuntien järjestämissä jutuissa. Sitä on vaikea selittää, mutta aina jotakin puuttui. Oli pinnallinen olo, ja olisi halunnut tuntea jotakin muuta. Muutkin elämänkoettelemukset veivät lähemmäs Jumalaa. Jumala vei vain mukanaan rauhanyhdistyksen seuroihin ja sain parannuksen armon.Minua oli toisaalla puhutellut sukulaiseni, joka oli uskomassa ja hänen iloisuutensa. Ne ensimmäiset tuntemiset oli jotain, mitä ei osaa kertoa. Kaikki Siionin laulut olivat niin rakkaita kuin myös ennen uskoneet ihmiset. Minulla oli pitkä tie uskomiseen, mutta uskon niin että Jumala oli sen tien jo tasoittanut. Se sisäinen kaipuu ja tyhjyys mikä ennen uskomista oli, oli kaipuuta "kotiin". Minulla oli se tunne, että olin vihdoin tullut kotiin pitkän matkan kuljettuani. Uskominen on nyt arkea, mutta yhä selvempänä näkyy taivaanisän johdatus myös lähiperheessäni.
ja vaivannäöstäsi.
Tällaisia juttuja on mukava lukea.
Lisää juttuja vaan. Ei piitata noista sivuhuomautuksista.
tanssit, ravintolat tutuiksi nuorudessa ja sen mukanaan tuomat ilmiöt. Koin sen ravintolaelämän pinnallisena hauskanpitona, enimmäkseen tyhjä olo. Ajattelin, ei minun paikkani. Aika kului, vuodet vierivät, olin jo pitkään ollut etsivällä mielellä, luin paljon Raamattua, kunnes kohdalleni tuli ystävä, en tiennyt hänen olevan uskossa. Kuitenkin pohdittinn uskonasioita aloitteestani, koska ne asiat olivat alkaneet kiinnostaa, ja kuinka ollakaan, hän yllätyksekseni pyysi seuroihin. Menin ja tein parannuksen, sydän oli jo valmis, olinhan sitä pitkään halannut. Perheeni ei ole uskomassa, sitä rukoilenkin päivittäin, että hekin sen armon käsittäisivät ja uskoisivat omalle kohdalleen.
Voihan sen noinkin yrittää nähdä! Totuus on kuitenkin että sinusta on tullut ihmissääntöjen ja lain orja. Lisäksi olet saanut lauma-uskon (uskot lauman olevan vapahtajasi). Sääliksi käy...
pilkkakirveskin. Sitä jo ihmettelinkin, missä viipynee.
jossa Sinun on hyvä olla. Jumalalla on monta asuinsijaa, olen onnellinen puolestasi, että sait rauhan.
muisteluksia joistakin viesteistäsi. Mikä on sinun asuinsijasi? Onko sinulla rauha?
vain kansankirkkoomme. Uskon kuin lapsi, omantunnon ääntä kuunnellen.
Minulla on rauha omallatunnollani, Jumalan Rauha.
Minulle mihinkään ryhmittymään kuuluminen on toisarvoista, olen tavannut useisiin eri kristillisiin liikkeisiin kuuluvia sydämestään uskovia ihmisiä. Uskon Jumalan osoittavan jokaiselle etsivälle parhaiten hänelle sopivan hengellisen kodin. Jumalalla on monta asuinsijaa.
Minä taas mietiskelin noita kommenttejasi! Onko SINULLA rauha? Vastaa jos voit! Jos kuulut vl-uskoon, silloin sinulla ei ole oikeaa rauhaa vaan luuloteltu väärä rauha. Miten on?
Mistä päättelet niitä olevan monta? Minulla ei ole rauhaa, siksi kysyinkin? Onko joku löytänyt rauhan? Toivottavasti saan rehellisiä vastauksia.
Minulla on usko sydämessä, mutta ei rauhaa tunnolla. Luulen kyllä tietäväni, mistä sen löydän? Ja siihen ei sinun aivopesusi yhtään auta. Kokemusta on oman rauhan pönkittämisestäkin. Eikä auta.
Joskus 1980 luvun alussa, kun opiskelin Turussa, tutustuin vl-uskoon uskovaisen opiskelukaverin välityksellä.
Olin melko orpo suuressa kaupungissa kaukaa etelä-pohjanmaalta tulleena tyttösenä.
Minulla oli sama minne menen, kun vaan joku mua vei johonkin.
Ja tietysti mentiin seuroihin Turussa. Kuljin tyttökaverin mukana sen kummemmin ajattelematta.
Eräässä kyläpaikassa minulle alettiin kirkastaa uskomisen asioita.
Panin alussa kovasti vastaan, mutta kun jatkoin puoli vuotta sinnikkäästi seuroissa kulkua, minulle sanottiin iltakyläpaikassa lopulta, että sä teet nyt parannuksen ja sillä söpö.
Ei auttanut, kuin tehdä se parannus, koska tykkäsin muuten kulkea siellä ystävien joukossa ja kun sanottiin, etten voi jatkaa loputtomiin kahden maan kansalaisena.
Sä saat kivan uskovaisen miehenkin helpommin, kun alat uskomaan.
Sekin viehätti halua alkaa uskomaan.
Samassa paikassa oli opiskelemassa tuleva mieheni, kaukaa pohjois-pohjanmaalta ja niin me löydettiin toisemme ja mentiin naimisiin.
Avioliiton onni on ollut vaihtelevaa ja koetuksella monta kertaa, mutta tässä sitä nyt vaan ollaan ja lapsetkin on jo melkein aikuisia.
Et sinä mitään oikeaa uskoa ole saanut, vaan lahkon opettaman uskon laumaan, että lauma on vapahtaja. Ei se lauma sinua taivaaseen vie! Olet mennyt väärään lahkoon tunkion päältä uskomaan. Ei kaikki lahko-uskot perille vie!
Kauanpa kesti, kun huomasit ketjun. Kohta lisää pörriäisiä. Mutta eipä vaikutusta, kel onni on...
pitkän iankaikkisuutesi?
No missäs sinä itse sen aiot viettää, senkin tekopyhä omavanhurskas fariseus? Ei lahkouskolla palkintoja peritä!
..siihen,että pääsen kerran Taivaaseen, sillä Jeesus on kuollut syntieni puolesta, saan uskoa itseni pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi.
Room. 4:5
Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
ystävät. Unohdetaan nuo sivukommentit, ei ne meitä haittaa.
Kotiuduttuani armeijasta 4.2.1992 olin siellä tapahtuneen härnäämisen takia henkisesti niin rikki, että aloin uudelleen miettimään elämäni perusteita!
... Kaikki alkoi, kun vuonna joskus vuoden 1981 lälkeen annoin ensikerran elämäni Jeesuksen huomaan. En vielä silloin ymmärtänyt, että uskoa Jeesukseen on pidettävä yllä lukemalla raamattua ja rukoilemalla! Se siis lahosi heti alkuun ja väliaikainen luopuminen eskaloitui yläasteen 7 luokkalla.
Sisimpääni jäi kuitenkin tyhjyys, joka ei aluksi haitannut ollenkaan. Olipahan aina niin paljon muuta tekemistä. En ole koskaan ollut mikään ryyppääjä & rellestäjä-tyyppiä, siksi minusta tulikin nimikristitty, joka kävi luontevasti kirkossa ja silloin tällöin myös helluntai-seurakunnassa, missä olo ei aina tuntunut miellyttävältä. Jumala näet puhui minulle että olen väärällä polulla! En kuitenkaan ymmärtänyt sitä, enkä täten välittänyt enempää asiasta.
Erosin kuitenkin kirkosta teini-iässä. Tämä ei kuitenkaan muuttanut asenteitani jumalattomampaan suuntaan. Jatkoin samaan tyyliin sillä olinhan saanut tehtyä itselleni, kestävän elämänkatsomuksen. Mikään ei voisi järkyttää sitä, luulin! Näin kului peruskoulu ja lukio, kunnes pääsin ylioppilaaksi 1990. Se sinällään oli ihme, ja myönnänkin rukoilleeni ja niin myös vanhempani!
Syksyllä ihmeet minun kohdallani jatkuivat, ja pääsin täysin yllättäen opiskelemaan Tampereen tekulle laboratoriotekniikan linjalle. Kävin sitä ensimmäisen lukuvuoden (jatkoin intin jälkeen loppuun) ja tuon vuoden aikana kiinnitin huomiota taas kerran siihen tosiasiaan, että sisälläni oli tyhjyys. Ymmärsin nyt, että juoksen karkuun Jumalaa, vaikka en sitä ääneen tunnustanut!
Kesällä 1991 sitten astuin armeijan harmaisiin. Tuolloin alkoi elämässä syvemmän muutoksen kausi, kuin osasin aavistaakaan! Armeijan käyminen ei sinänsä tuottanut ongelmia, mutta se muodostui minulle pitemmän päälle maanpäälliseksi helvetin vertauskuvaksi. Muutamat kavereistani saivat päähän, että olen juutalainen, mikä olikin totta! Tämä johtui todennäköisesti siitä, kun en ryypännyt, enkä käyttänyt huumeita saati sitten olisin harrastanut avioliiton ulkopuolisia suhteita!
Kun en tunnustanut olevani kristitty, oli 'loogisena' johtopäätöksenä että olin juutalainen! Tämän kielsin sillä pelkäsin leimautuvani juutalaseksi. Tietoisesti kerroin heille puolivaleen, sillä enhän ollut täysi verinen juutalainen!
Leimauduin kuitenkin juutalaiseksi ja siitä seurasi, että kaverit härnäsivat ja ajoittain se paisui henkisen väkivallan ja jopa myös riidan asteelle. Tästä seurasi ikäviä selvittelyjä intin taholta, mutta pääsin livahtamaan kuin koira veräjästä enkä saanut mitään! Henkinen painostus jatkui aina kotiuttamiseen asti ja siitä jäi minuun syvät henkiset arvet, niin kuin jo totesinkin!
Mietin näitä ja aikaa myöten totesin, että aika ei parannakkaan haavoja niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Päätin kuitenkin, että jatkan sitä samaa muotouskovaisen elämää. Jos se ei riitä, niin sitten ei tuumin! Näitä miettiessäni, kuulin äänen, joka sanoi minulle jotakuinkin tähän tapaan. "Harri, jos aiot pitää raamatun sanan, sinun on uskottava Jeesukseen!" Tämä lisäsi entisestään henkistä pahoinvointia ja tajusin olevani jumalan puhuttelussa! Tätä kesti alkukesästä aina juhannukseen asti. Koko ajan vain asiat pyöri päässä. Kaiken huippu oli se uni, jonka näin!
Siinä olin kaverini Jorin ja jonkun hänen tuntemansa kaverin kanssa kävelemässä vanhempieni mökin luona. Katsoin taivaan poutapilviä ja yhtäkkiä yksi pilvi muuttui kahdeksi päällekkäin olevaksi kurkiauranmuotoiseksi pilveksi. Jäykistyin katsomaan sitä. Pilvi muuttui hitaasti kuin isoksi kuvaruuduksi, johon muodostui kuva, joka oli hautausmaalta. Siinä oli etualalla rautainen risti, jossa luki R.I.P. Takana oli kirkon kellotapuli ja kellot soi hiljaa. Kellojen ääni etääntyi koko ajan. Unessa sain sydänkohtauksen ja kaaduin maahan. Yritin nousta, mutta en voinut ja kierähdin kyljelleni. Huusin Jumalan puoleen hädissäni! Silmissäni pimeni ja heräsin omassa makuuhuoneessa helpottuneena joskus aamuyöstä.
Uni ei jättänyt rauhaan, vaan se vaivasi mieltäni. Tiesin, että kuollessani joutuisin ikuiseen eroon Jumalasta ja se kauhistutti minua! Tuosta kaikesta ei kulunutkaan enää pitkään kun annoin elämäni Jeesukselle! Se tapahtui hellarien juhannuskonfferenssin jälkeen lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Tuossa konfferenssissa Jumala puhutteli minua voimakkaasti. En enää jaksanut taistella vastaan! Annoin elämäni Jeesukselle ja välittömästi sen jälkeen tuli sydämeeni rauha!
Elämäni uskovana ei ole ollut sen helpompaa kuin muutenkaan. Mutta minulla on nyt Joku, jolle kertoa huoleni ja murheeni! Tieto siitä on huojentava ja enenkaikkea Hän pystyy ratkaisemaan ongelmani! Voin jättää ne hänen murheekseen ja näin elämäni on helpottunut huomattavasti! Myös sisäiset haavani ovat alkaneet parantua.
Miksi nähdä tämä vaiva ja kirjoittaa kaikki tuo? Siksi, että tuo sama Rauha, kuuluu myös sinulle! Saat sen pyytämällä Jeesusta elämääsi ja tunnustamalla pahat tekosi hänen edessään!
Joh. 14:27
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Joh 3:16
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Sananl. 28:13
13. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.
Lapsuudenperheeni oli normaali suomalainen perhe, ja näin jälkeenpäin ajatellen sain elää huolettoman lapsuuden ja nuoruuden. Kukaan perheestäni ei ollut uskossa, enkä edes tuntenut ketään uskovaa ihmistä. Kuitenkin rippikoulun jälkeen kiinnostukseni uskonasioihin heräsi, ja menin mukaan kirkon nuortentoimintaan. Olin isosena rippileireillä ja kävin nuortenilloissa. Samalla elin kuitenkin ihan niinkuin muutkin nuoret. Ajattelin, että kaikki on ok, kunhan osaa säilyttää kaikessa kohtuuden; ei ole joka viikonloppu menossa eikä juo itseään kaatokänniin.
Uskoin Jumalaan, ja rukoilin joka ilta. Ja kun jossain seurakunnan jutussa kehotettiin lukemaan Raamattua, yritin sitäkin. Kuvittelin, että olen uskossa, kun teen tätä kaikkea, enkä huomannut mitään ristiriitaa elämässäni. Näin jatkui lähes kaksi vuotta.
Sitten menin kouluun Jyväskylään, ja hakeuduin sielläkin mukaan kristillisiin nuorteniltoihin. Sitten yhtenä iltana siellä seniltainen puhuja kehotti miettimään, onko Jeesus tärkein asia elämässä. Se kysymys jäi vaivaamaan, koska minulla oli siihen selkeä vastaus; Ei ole, enkä edes tunne Jeesusta.
Sinä iltana sitten normaalissa iltarukouksessani rukoilinkin ensi kertaa Jeesusta, ja pyysin, että voisin oppia tuntemaan Hänet, ja että Hän johdattaisi minut oikealle tielle uskonasioissa. En tuntenut mitään siinä hetkessä, enkä tajunnut, että se oli mitenkään ratkaiseva hetki. Olinhan kuvitellut olevani uskossa siihenkin asti.
Sen rukouksen jälkeen elämäni alkoi kuitenkin muuttua. Vanhat kuviot alkoivat tympiä, ei vaan huvittanut enää tehdä asiota joita ennen olin tehnyt. Sain pian useita uusia kavereita, jotka olivat myös uskossa. Heidän kanssa menin sitten nuorten rukousiltaan, ja sillä ensimmäisellä kerralla Jumala täytti minut Pyhällä Hengellä. Se oli jotain sellaista, mitä en ollut kokenut ikinä ennen. Tärisin ja itkin, ja mulla oli valtavan hyvä ja lämmin olla. Vasta sen jälkeen todella tajusin, että olin saanut tulla tuntemaan Jeesuksen.
Sen jälkeen olen saanut kokea ihanaa Jumalan johdatusta elämässäni. Suurin asia tietenkin oli, kun tapasin nykyisen aviomieheni, joka oli tullut myös uskoon pari kuukautta aiemmin. Myös kaikissa pienemmissäkin asioissa on saanut luottaa Jumalaan. Hän tietää varmasti mikä on minulle parasta, ja näkee asioissa paljon pidemmälle kuin minä itse.
Lopuksi voisin todeta, että uskossa on ollut hyvä olla, päivääkään en ole ratkaisuani katunut.
Sinuakin kutsutaan! Kaipaatko sinä syntiesi anteeksiantamusta, todellista sisäistä rauhaa ja iloa elämääsi, ja haluatko päästä iankaikkiseen elämään? Sinuakin kutsutaan pelastukseen ja iankaikkisen elämän osallisuuteen! Olet sinä minkäikäinen tai millainen ihminen tahansa, Jumala on kiinnostunut sinusta. Sinä olet Jumalalle rakas ja Hän haluaa antaa sinulle uuden elämän Jeesuksen kautta. Jeesus rakastaa sinua, ja tahtoo pyyhkiä pois kaikki sinun syntisi, oli ne sitten suuria tai pieniä. Jeesus vuodatti verensä ristillä sinun syntiesi tähden, että sinä voisit sen kautta saada pelastuksen. Jos vilpittömästi haluat nöyrtyä synneistäsi parannukseen, rukoile alla oleva rukous!
-----------------------------------------
Jumala, olen tässä edessäsi juuri tällaisena, ja ymmärrän, etten voi päästä taivaaseen millään omilla teoillani ja syntieni kanssa. Haluan nöyrtyä parannukseen vääristä teoistani, ja uskon, että Jeesus on sovittanut minunkin syntini. Siksi haluan vastaanottaa Jeesuksen juuri nyt Vapahtajanani, ja jättää itseni Jumalan käsiin. Kiitos Jeesus, että olet luvannut; "sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos". Kiitos siitä, että viet asiani päätökseen, tunsin minä sitten mitä tahansa. Aamen.
Vieläkö olet Kuortaneella? Ja Helluntaiseurakunnassa?
täällä ihmisiä. Se ei ole luvallista, eikä tämän palstan tarkoitus.
stooreja ja Seija saattaa olla nimimerkki. Ei tämä ole tunnistuspalsta.
Kumma, ettei ihmisiä saa enää tervehtiäkään!
Kuortaneellahan minä, entiseen tyyliin...
kaikki ei julkisuutta välttämättä halua.
Etsiskelin monista hengellisyyksistä rauhaa, mutten löytänyt. Tuntui väärälle se että opetettiin vaan ihan armosta uskon kautta olemaan autuas. Itse tuumailin että pitäähän sitä nyt jotain tehdä! Sitten tapasin vl:iä joiden kautta sain kuulla että vl-uskossa pitää noudattaa monenlaisia sääntöjä ja taivaaseenpääsyn ehtoja eli portti on kapea. Heti vastasi oikeaa aamenta kun oli selvät säännöt ja ehdot mitä pitää tehdä ansaitakseen synnit anteeksi. Tällä tiellä olen edelleenkin ja uskon kovan ja ankaran puurtamiseni tulevan aikanaan palkituksi. Vl-usko tarjosi vastauksen! Lisäksi muissa hengellisyyksissä ärsytti se ainainen Jeesuksesta puhuminen, vl-piireissä puhutaan enemmänkin seurakuntaäidistä ja uskon siellä asiat olevan oikeassa tärkeysjärjestyksessä! Raamatuita en paljoa ole tutkinut mutta luotan että nämä oikeat huoneenhaltijat selittävät sitä oikein. Väärissä hengellisyyksissä ei pelastu!
..kaikki VL:t on tultu tähän ainoaan oikeaan ja autuaaksitekevään oppiin. Muuta tietä kun ei ole kuin tämä mietin ihka oma pesäputsero !
Noudatetaan niitä kaikkia sääntöjä jetsulleem niin kotiin päästään ja kruunatuksi tullaan.
(Sarkastiseen äänensävyyn:) Kyllä on täällä taas niin vitsikästä porukkaa, että tässähän ihan kuolee nauruun.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015212916
Taisin mennä lankaan, koska eihän tuo voi olla ihan tosissaan kirjoitettua. Tunnen vl:ä ja oon ajatellu että kyllä nekin pääsee taivaaseen. Samaan Jeesukseen uskotaan ja joitain asioita vain painotetaan erilailla. Nyt ekakerran kuulostaa ihan harhaopilta. Koko Lutherin uskonpuhditus perustu siihen ettei meidän teoilla päästä taivaaseen. Tuo kuulosti siltä että lähinnä omilla ponnistuksilla päästään perille ja että Jeesus ei ole se tärkein vaan maanpäällinen seurakunta. Ei mene ihan Raamatun mukaisesti.
satusetät asialla
ihmettelen vain. ymmärrän kyllä että meille ihmisille olis helpompaa uskoa, jos tekemisillä ja pisteillä pelastuis. ja se justiin tekee mun mielestä kristinuskosta erilaisen muihin uskontoihin verrattuna, ei ole mitään listaa mitä meidän pitää tehdä tai suorittaa. Me ollaan pelastettuja pelkästä Jumalan armosta, Jeesuksen tähden. Usko ja anteeksisaamisen ilo synnyttää meissä hyviä tekoja ja lähimmäisen rakkautta.