Miten teillä parisuhde on toiminut synnytyksen jälkeen? Meillä mies aloitti selibaatin 8. raskauskuukauden aikana, ettei vahingoita lasta... Synnytykseen ei olisi halunnut tulla, kun ei kuulu hänen kulttuuriin, mutta kun synnytys yhtenä yönä alkoikin, mies kävi väliin kotona suihkussa ja vannotti minulle, että älä nyt vaan synnytä ennen kuin tulen takaisin... Synnytyskokemus oli lämmin ja mieheni entistä läheisempi. Kotona vietti 3 viikkoa, paapoi minua ja hoiti kotia, kun vauva vei kaiken aikani. Isyysloman loputtua myös mies muuttui: ei osallistu kotona mihinkään, vauva itkee, mies itkee eikä pane tikkuakaan ristiin ruoanlaiton suhteen. Lapsen ollessa 2 kk en kahvikuppia saanut juoda rauhassa, ettei lapsi itkenyt perääni tai pitänyt hypätä kotitöitä tekemässä, kun vauva ei nukkunut päiväsaikaan. Kuukausi vietettiin mieheni kotimaassa ja ajattelin loman piristävän. Sen sijaan istuin 4 viikkoa palelemassa 4 seinän sisällä, sillä mies oli töissä ja vapaalla, mutta minun oli pojan kanssa pysyttävä kotona, kun korvikemaidot piti keittää ja jähdytellä, kun valmiita nesteitä ei sieltä saanut... Tämä tietenkin kiristi pinnaa entisestään ja ei riittänyt, että olin kotona, vaan mieheni alkoi vielä komennella, että minun oli istuttava koko suvun kanssa olohuoneessa -vaikken ymmärtänyt mitään ja puolet nukkui siellä. En siis saanut edes kotona olla kuin kotonani ja vetäytyä väliin omiin oloihin. Kun lapsenhoitokin siellä hoidetaan aikuisten ehdoilla, meinasi hermot mennä lopullisesti, kun mies herätti poikaa seurustelemaan sukulaisten kanssa ja sitten itkevä lapsi tuupattiin minulle. Kun vauva normaalisti itki nälkää, väsymistä, anoppi ja puoli sukua hyökkäsi heti katsomaan, mitä itkee niinku vähintään oisin potkinut lastani. Lasta nakkelivat ilmaan, vaikkei päätä kanna. Istuttivat, kasaasivat tyynykasoja pään alle, repivät ja riepottivat vaikka lapsi itki ja selvästi ilmaisi, että ei halua. Pikkusisko oli neuvomassa, miten pitää pukea - lapsi itki kuumuutta ja anoppi kasasi lisää vällyjä, ettei palele ja lapsi tietenkin huusi entistä enemmän - että hermot meinasi mennä kokonaan. Kun huomautin sukulaisille, että lasta ei saa jättää yksin sohvalle (pyörii ja liikkuu tosi nopeasti), ei saa istuttaa tai käyttää tyynyjä, ettei mene selkä pilalle, heitellä kun on niin pieni eikä itse kannattele päätään, anoppi vain totesi kasvattaneensa 14 ja mikään ei muuttunut. En uskaltanut silmiäni kääntää pojasta ja kun 3 krt uskaltauduin jättämään hoidettavaksi, 10 min päästä jo soitettiin perään, että lapsi itkee, tule kotiin... Miehestä ei tietenkään ollut mitään apua vaan hän oli vihainen minulle, että en anna repiä lasta miten sattuu.
Kahdenkeskistä aikaa ei vietetty ollenkaan ja nyt Suomeen palattua mies tietenkin heti kutsui veljensä meille kylään, vaikka olin tosi väsynyt ja valvonut 2,5 vrk vain 3h unilla. Mies ei koskekaan minuun pojan syntymisen jälkeen ja seksihalut meni kuulemma synnytyksessä (mieheni mielestä oli niin lihaisaa (istukka ja kalvot) ja veristä (menetin lähes litran verta)). Suomessa mies on ollut ihana isä, tosin vaipanvaihtoon ei ole osallistunut kertaakaan. Kotimaassa ei edes koskenut poikaan, jokuhan olisi voinut vaikka nähdä!
Itsestäni tuntuu, että olen vain äiti ja ilmainen piika. Mieheltäni kuulen vain komentelua siitä, miten pitäisi tehdä ja miten en ymmärrä hänen kulttuuria ja aiheutan itse avio-ongelmat. Joskus tuntuu, että ero olisi parasta, mutta sitten taas ajattelen lapsen parasta, jos jotain olisi vielä tehtävissä.
Onko teillä muilla ollut vaikeuksia ja kuinka olette niistä selvinneet?
Kahdenkeskistä aikaa ei vietetty ollenkaan ja nyt Suomeen palattua mies tietenkin heti kutsui veljensä meille kylään, vaikka olin tosi väsynyt ja valvonut 2,5 vrk vain 3h unilla. Mies ei koskekaan minuun pojan syntymisen jälkeen ja seksihalut meni kuulemma synnytyksessä (mieheni mielestä oli niin lihaisaa (istukka ja kalvot) ja veristä (menetin lähes litran verta)). Suomessa mies on ollut ihana isä, tosin vaipanvaihtoon ei ole osallistunut kertaakaan. Kotimaassa ei edes koskenut poikaan, jokuhan olisi voinut vaikka nähdä!
Itsestäni tuntuu, että olen vain äiti ja ilmainen piika. Mieheltäni kuulen vain komentelua siitä, miten pitäisi tehdä ja miten en ymmärrä hänen kulttuuria ja aiheutan itse avio-ongelmat. Joskus tuntuu, että ero olisi parasta, mutta sitten taas ajattelen lapsen parasta, jos jotain olisi vielä tehtävissä.
Onko teillä muilla ollut vaikeuksia ja kuinka olette niistä selvinneet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei todellakaan voi automaattisesti ajatella, että tuonkaltaiset vaikeudet johtuisivat aina suurista kulttuurieroista. Kyllä suomalaisetkin miehet osaavat jättää lapsenhoidon, kotityöt ja "naisten kotkotukset" naisille. Tiedän että vastaavassa tilanteessa on ollut moni suomalainen tuttavani - eli siis mies on muuttunut lapsen syntymän jälkeen erilaiseksi. Itse suosittelisin sinulle, että mietit mikä on teille kaikille parasta: ehkäpä se on eroaminen, jos jo nyt olet käytännössä yksinhuoltajan asemassa. Henkistä kylmyyttä ei tarvitse kestää. Millaisen suhteen lapsesi saa tuollaiseen isään? Löytyisikö parempi isä ja aviomies? Toivotan sinulle voimia ja jaksamista!
kannattas miettia ihan vaikka kakskolme kertaa ottaako suomalaisen vai ulkolaisen!!!!! että valivali...
Olen ollut mieheni kanssa 5v ennen lasta ja tunnen kyllä kulttuurin, asunut hänen kotimaassaan ennen kuin edes tavattiin...
Vajaa viikko sitten tultiin Suomeen ja mies on taas oma IHANA itsensä, kun ei tarvitse esittää machoa isän ja äidin edessä, siis uskaltaa taas koskea poikaansa ja hoitaa sitä. Romantiikka ja seksielämäkin ovat taas palanneet kuvioihin, kun vauva vihdoin on oppinut nukkumaan yönsä yksin ja omassa sängyssä. Ja tuo kulttuurikeskustelu on täysin asiatonta, kun suomalaiset ei ole sen täydellisempiä puolisoita, vaikka kukapa sitä suomalaisen itsetuntoa muuten nostaisi ellei suomalainen itse -mollaamalla muita!
luulisi, että siellä ei tarvitsisi esittää mitään!
Kummassa maassa hän on ihan aito oma itsensä? Ihmettelen vaan, että jos hän on kasvanut toisessa kulttuurissa niin miten hän voi muuttua toiseen maahan tullessaan ihan toisenlaiseksi. Vai onko hän sellainen ihan oikeasti kun hän on suomessa eläessään!
En halua loukata, ihmettelen lähinnä, että minkälainen miehesi haluaisi olla kotimaassaan jos hänen on esitettävä siellä jotain mitä hän ei ole täällä!
Isäni on naimisissa (uusissa) vietnamilaisen naisen kanssa, hän on saman ikäinen kuin isäni ja hänellä on 3 lasta. nuorin on syntynyt suomessa.
Hänellä on erilainen tapa olla lasten kanssa. Hän saattoi mm. taputtaa käsiään ja huutaa vietnamiksi jotain aivan pienen vauvan kasvojen edessä. Vauva itki kauhusta.
Aluksi vahdin häntä kuin haukka, mutta nyt olen jo hieman rentoutunut.
Hän on avoin, huomaavainen ja tekisi mitä tahansa lasten puolesta!
Vanhemmille olisi kauhistus, että mieheni juo kaljaa. Lapsenhoito on perinteisesti naisten tehtävä, kotimaassa naiset ovat kotiäitejä ja riippuvaisia miehistä. Miehet tekevät pitkää työpäivää, joten on luonnollista, ettei heiltä enää voi vaatia kotitöihin osallistumista. Anopille olisi kertakaikkiaan kauhistus, jos kuulisi että mieheni syöttää ja hellii lastaan, keittää kahvinsa, laittaa ruokaa tai tiskaa. Sehän on minun hommani! Ei myöskään ymmärtänyt, miten voin mennä töihin ja jättää lapseni muiden hoidettavaksi, vaikka tarhantädit täällä moninverroin pätevämpiä hoitajia, kuin siellä kotiäidit, jotka istuttavat muutaman kuukauden ikäistä ja heittelevät ilmaan 10 päivän ikäistä, joka ei edes päätään kanna. Miehen veli on myös arvostettu pääkokki, mutta kertaakaan en ole nähnyt kotonaan keittiössä, sehän olisi katastrofi!
Mies ei halua loukata vanhoja, syöpää sairastavia vanhempiaan, joten maassa maan tavalla. Lomamatkoilla minäkin pukeudun peittävästi ja Suomessa kuljen t-paidassa.
inhotavasti, kuin alkaa taistella vanhempien kanssa!
Onneksi asutte suomessa ja miehesi auttaa sinua ja hoitaa ja hellii lastanne!!!
Onko hän mitenkään selittänyt sinulle tai pyytänyt anteeksi käytöstään omassa kotimaassaan?
sekaantuu niihin hemmetin karvaranteisiin. parasta antaa niitten vaan paistella pizzoja...
Katkeraa.
Hei!
Ennen lasta olit miehellesi "naisystävä" mutta nyt sinusta on tullut ÄITI joten asia on ihan eri asia. Tämän takia sinua tullaan aina kohtelemaan eri tavalla kuin ennen lasta!!!!!
Onko miehesi väkivaltainen?
Minun mieheni kyllä joutuu osallistumaan kotitöihin ja lapsen hoitoon, koska en anna vaihtoehtoa. Jos ei osallistu niin saa pakkaa tavaransa ja häipyä!!!!
Meillä on yksi tyttö.
Kokeile sitä, jos ei onnistu niin JÄTÄ tommonen paska!!! Jos pelkäät väkivaltaista vastausta niin älä missään nimessä kokeile vaan hae heti eroa!!!
Miehesi on varmaankin muslimi!!
Muslimin tavat vain pahenevat vanhetessaan!!!!
Itse olen ajatellut eroa koska en kestä mieheni tapaa ymmärtää islamia. Itse olen kristitty!
Voit vastata minulle [email protected]
t.Anne