kun haluaa rypeä itsesäälissä ja surkeudessa.
Ettekö te ymmärrä, että te kykenette auttamaan itseänne.
Tehkää hyvänen aika parannus ja halutkaa tervehtyä.
Ettekö te ymmärrä, että te kykenette auttamaan itseänne.
Tehkää hyvänen aika parannus ja halutkaa tervehtyä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
paranee, kerroppa keinot.
Ensinäkin lopettaa istesäälissä rypemisen ja opettelee vaikka vängellä luottamaan elämään. Mitä hyödyttää jatkuvasti miettiä huonoja asioita ja sitä mitä elämä tuo tullessaan. Elämä tuo jos mitä, mutta vahva kestää ja iloitsee kaiken keskellä.
Tärkeintä on oppia elämään tätä yhtä hetkeä. Huomista ei pidä murehtia, eikä eilistä muistella.
Ymmärrätkö sinä, että voit kantaa opittuja ajatustapoja mukanasi. Ne eivät ehkä sovikkaan sinulle. Nyt on aika tehdä remontti ja opetella ajattelemaan uudella tavalla.
Positiivisen ajattelun oppii ihan jokainen, vaikka se vaatiikin aluksi itsekuria ja toisinaan vie aikaa.
Masentuneen elämä ei ole helppoa, mutta kun siitä selviää alkaa aivan uusi aika.
Silloin jaksaa myös lähteä liikkeelle ja löytää elämäänsä sisältöä.
Vaikka olisi kuinka ruma, tyhmä tai mitä adjektiiveja keksikään itsestään, on silti kelvollinen ihminen ja sisäinen voima muuttaa kaiken.
Mitä muuten äiti Teressa sanoikaan prinsesa Dianalle, hän kehotti auttamaan lähimmäisiä sillä siitä saa voimaa itselleen.
Masentunut ajattelee nyt, että kun ei kykene itseäkään auttamaan, niin miten sitten muita ja jos masennus on syvä, on totta, että silloin ei juuri mihinkään kykene. Sitten kykenee, kun opettelee toivomaan, siis ajattelemaan uudella tavalla.
Vaikka toi vaikuttaakin kovalta, tiedän, että olet täysin oikeassa.
Mulla se vaan menee niin, että sitten kun rupeen yrittämään, sorrun yliyrittämiseen. Se taas ajaa mut taas samaan vanhaan tilanteeseeni, masennukseen, yksinäisyyteen ja itsesääliin. Jotenkin siihen tilaan on vaan niin helppo tyytyä, vaikka se tuntuukin kurjalta.
Kiitos sulle viesteistäs. On ihan hyvä, että joku välillä muistuttaa noista sinänsä itsestäänselvistä elämän perusasioista.
Nyt on tosiaan remontin aika!
Älä tällä ketaa sorru yliyrittämiseen, vaan aloita yhdellä ainoalla asialla.
Tämän remontin olen itse käynyt läpi ja se muutti kokonaan minut. Aloitin aamukielteisten asioiden muuttamisella positiivisiksi. Intin jopa itselleni, että on kiva herätä uuteen päivään, tunteeni inttivät takaisin, että mikä kivä tylsään päivään on herätä.
Eräänä aamuna, omaksi ihmeekseni, huomasin pienen tunteen, joka uskoi, että voipa ollakin kiva herätä. Sen jälkeen opettelin kieltäytymään niistä ajatuksista, jotka ahdistivat minua, esim. pelosta, että tapahtuu jotakin kamalaa. Ja kumma kyllä, aloin uskoa silläkin alueella uudella tavalla ja toivo täytti sen kamalan pelon alueen.
Aikaa siinä kyllä kului, mutta uudistuin täysin ajatusmaailmaltani.
Pääsin masennuksesta ja peloista irti ja siitä on loputon kiitos sydämmessäni. Jeesus kyllä oli hän, joka opasti minua tähän remonttiin. Lääkärit tai kukaan mukaan ei osannut tälläisiä neuvoja antaa.
Sinullakin on ihana tulevaisuus edessäsi.
Entäpä jos ei pidäkkään itseään huonona? Jos vaikka elämä ei vain maistu, mutta tietää olevansa kaunis ja kaikin tavoin ihana ihminen..jos vain väsyttää niin kovin?
Siihenkö auttaa nukkuminen? Harvemmin masennukseen auttaa päätös "minäpä en halua enää rypeä itsesäälissä" :) Ei se itsesääliä ollut, onnettomuutta vain.
Rakastuminen kyllä auttoi itseä, tosin joskus se pahentaa vaan asioita.
"Elämä tuo jos mitä, mutta vahva kestää ja iloitsee kaiken keskellä."
Jos olisin vahva tappaisin itseni.
"Positiivisen ajattelun oppii ihan jokainen"
En halua valehdella itselleni.
"on silti kelvollinen ihminen"
Ihmiset tuhoavat kaiken.
minäkin olen sellainen ääliö!
juuri kun olen ollut "sopivassa lääkityksessä"ja pysynyt kunnossa niiden avulla,niin meikäläinen rupeaa hakemaan vielä parempaa elämää,jossa on aidompia tunteita ilman turruttavia lääkkeitä.
Eli olen ollut jo jonkin aikaa lääkevieroitus-ohjelmassa jossa poistetaan ns.turhat lääkitykset ja mennään mahdolliseen minimiin.
psyykkisiä sairauksia löytyy vaikka muille jaettavaksi,mutta olen huomannut"iha ite"ettei "ne"korjaannu vain ts.lainkaan lääkitystä lisäämällä.
On ollut vaikeita päiviä,mutta kaikillahan niitä on,on sitten sairas tai ei.
Tiedän kuitenkin,että elämänlaatuni paranee tässä prosessissa.
Jotkut jopa voivat tunnistaa minut ja tajuta täysin mitä tarkoitan,mutta ei minulla ole tarkoitus/tarve piiloutuakkaan mihinkään.
Voiko jopa olla,että sairauteni ei olekkaan loppuelämän mittainen?
ja,että selviydyn ilman lääkkeitä vielä joskus?
Lääkärit!! aina ovat tunkemassa vaan lisää ihmisille lääkkeitä jos huomaavat pilkahduksenkaan emotionaalisista tunteista,joskus jonkun puoskarin tekemän diaknoosin jälkeen.se on kokemuksen tuoma mielipiteeni,eikä siitä täydy olla samaamieltä.
En ole täällä hakemassa hyväksyntää,vaan kertomassa itsestäni/mielipiteistäni avoimesti.
Hyvää päivänjatkoa itse kullekkin!
Lääkärit eivät useinkaan osaa muuta tehdä, kuin työntää lääkkeitä.
Ihminen parantaa itse itsensä, mutta minun kohdallani siihen tarvittiin syvää Jumalan viisautta avuksi.
Hän teki alkutyön ja sen jälkeen antoi minulle kyvyn ajatella uudella tavalla.
Jeesuksen ja minun yhteistyö kohdallani, on tehnyt minut lopullisesti terveeksi.
Haluan muistuttaa kuitenkin, että lääkkeistäkin on apua ja niitä ei sovi halveksia. Jumala itse on ihmiselle viisauden luonut.
on jeesuksesta/jumalastakin apua,itse en ole heitä etsinyt enkä luultavasti itseni tuntien tule etsimäänkään.
Samahan se on millä keinoilla selviytyy,kunhan selviytyy.
Hyviä parempia päiviä!