Niin, mitä opettajat ovat mieltä avustajista jotka ensimmäistä kertaa elämässään tulevat töihin kouluun, esimerkiksi harjoittelemaan. Onko niin että avustajilla ei saisi olla mielipiteitä miten asiat pitäisi tehdä? Onko avustajan tiedettävä paikkansa?
koulunkäyntiavustajan
arvostus
174550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luonnekysymys tuo tietysti on... Oma KKA-pestini kaatui siihen, etten malttanut pitää mölyjä mahassa, jos mielestäni jokin asia voitiin tehdä paremminkin. Varsinkin joillakin vanhemmilla opettajilla on suuria vaikeuksia sietää minkäänlaista kritiikkiä.
Avustajan hommassa on hyvätkin puolensa: tunteja ei tarvitse valmistella, arvosteluja ei tarvitse tehdä, ja vastuu on muutenkin kokonaisvaltaisesti vähäisempi kuin opettajalla. Ihan rento homma siis periaatteessa, jos luonne sopii.
Eipä sitä kuitenkaan itselleen mitään voi. Tee niin kuin tuntuu, ja kohta huomaat onko sinusta avustajaksi vai ei.
En ole töissä opetusalalla laisinkaan, mutta antaisin nyt vain sellaisia yleisiä, jokaiselle työpaikalle sopivia neuvoja. Ensinnäkin kannattaa miettiä, että minkä vuoksi siellä töissä on. Miksi sinut on sinne palkattu tai mitä asiaa olet harjoittelemassa? Jos sinut on palkattu avustamaan oppilasta tai opetuksessa, niin tee työsi, äläkä puutu muiden työhön, jollet laittomuuksia tai laiminlyöntejä näe. Tuskin sinua sinne koululle on kuitenkaan otettu opettajia tai muita avustajia neuvomaan. Näkemyseroja asioista on yleensä jokaisessa työpaikassa, jossa työskentelee useampi kuin yksi ihminen. Niistä voi toki keskustella, mutta perusperiaate on se, että jokainen hoitaa omat hommansa parhaaksi näkemällään tavalla. Myös sinulla on oikeus tehdä työsi omalla tavallasi, mutta muista, että sallit sen oikeuden myös opettajalle. Muista, että vaikka työskentelypaikkanne ja alanne on sama, niin te teette kuitenkin eri työtä ja katsotte asioita eri perspektiivistä. Sinua ei ole koulutettu opettajaksi eikä häntä avustajaksi, joten parhaiten varmasti tulette toimeen kun molemmat keskitytte siihen, minkä parhaiten osaatte. Mielipiteitä omaan työhösi liittyen sinulla takuulla saa olla ja on hyväkin olla. Se piirrehän tekee ihmisestä vain aloitekykyisen ja toimeliaan. Ja olethan sinä vastuussa omasta työstäsi, johon sinulla tuleekin olla näkemys. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös opettajalla on sama oikeus. Ja tietenkin sinun on kuuneltava opettajan ohjeita oppilasta avustaessasi, opettaja on kuitenkin se, joka on vastuussa niin oppilaasta kuin hänen oppimisestaan, et sinä.
Minun työpaikallani on vastaava, joka vastaa koko yksikön toiminnasta ja jota meidän muiden on kuunneltava. Hän jakaa meille hommat, joiden toteuttamistavoista me sitten itse saamme päättää. En ole aina samaa mieltä kaikista työpaikkaamme liittyvistä asioista, mutta minun tehtäväni on kuitenkin hoitaa ne hommat, jotka vastaava minulle antaa (työsopimus määrittelee tietenkin rajat), eikä arvostella vastaavan toimintaa. Vastaavan toimien arvioiminen kuuluu hänen esimiehilleen, ei meille työtovereille.
Tuo on oikein, mutta jos näkee jotain epäkohtia esim. vastaavan henkilön työssä, ja tämä asia haittaa omaa työskentelyä, on hyvin turhauttavaa. Eikä kukaan kuuntele, koska on "vain" avustaja.
Jos päivät pitkät yrittää vain paikkailla ja korjata muiden virheitä, ei saa työnteossa mitään tuloksia aikaan. Se on sellaista paikallaan polkemista. Tässä on kyseessä vain jotkut harvat opettajat, joiden mielestä heidän työtapa on ainoa oikea ja jos avustaja erehtyy kyseenalaistamaan jotain ihan uteliasuuttaan, siitä seuraa opettajan puolelta jäinen suhtautuminen. Viittaan lähinnä oppilaisiin joilla on huonot eväät elämään, niin koulu ei niitä paranna.
Täh? Saahan vapaassa maassa olla vapaasti mitä mieltä lystää. Ja vapaassa maassa saa sanoa sen ääneenkin. Toki on niin että avustajan on tarpeetonta yrittää opastaa opettajaa siitä miten joku asia tulisi opettaa. Jos sitä siis tarkoitit? Kyllähän opettaja tietää miten opettaa, sillä hänellähän se opettajankoulutus on.
Eli tiivistettynä: ei nöyristellä tarvi, mutta ei pidä päteä. Ok? Oliko ymmärrettävässä muodossa?
juu elikkäs itse monta vuotta alalla olleenna (kouluttautunut koulunkäyntiavustaja), ja monessa eri koulussa työskennelleenä voisin kokemuksesta sanoa että opettajille aika olennainen asia on se että avustaja on saanut koulutuksen työhönsä.
Jos kouluun/luokkaan tulee harjoittelija, opettaja saattaa kuvitella että tulee yksi oppilas lisää jonka perään joutuu katsomaan.
Paras tilannehan on jos luokassa on jo yksi avustaja (tai koulussa) ja hänen oppiinsa avustaja harjoittelija tulisi.
olen tällä hetkellä eräässä n.100 oppilaan koulussa töissä, (henkilökohtaisena koulunkäyntiavustajana, joten minulle ei kuulu kuin yhden oppilaan asiat)
koulussa on eräs toinen avustaja, kyseisessä koulussa ollut jo kymmenen vuotta. Hän ei ole koulunkäyntiavustaja vaan siivooja ammatiltaan.
Noh koulu kun on pieni ja aika syrjässä, niin koululla ei liiemmilti ole koulunkäyntiavustajia ollut. joten olen ensimmäinen alaan kouluttautunut.
Koululla herättiin vasta minun työhaastattelun aikana (kuulin asiasta jälkeenpäin) kuinka paljon on merkitystä sillä että onko avustaja kouluttautunut vai ei. No nyt lopputuloksena eteen tälle toiselle avustajalle on tulossa irtisanominen.
Noh sen ymmärrän koska koululla ei ole tosiaan ennen ollut sitä vertausta ammattitaitoseen ihmiseen. mutta että omalle kohdalle osui näin.. ei kiva..
mutta nyt eteeni on tullut tilanne että kukaan ei ole koululla ottanu tosissaan vanhempien puheita "oppilaastani" että hänellä on vaikealaatuinen diagnoosi. hän opiskelee kyllä normaalissa luokassa ja on erittäin fiksu oppilas. mutta henkilökohtaisen avustajan hän sai sillä perusteella että hänellä on erittäin pahoja käytöshäiriöitä. noh, asiaa ja papereita hiukan tutkiessani löysin kuin löysinkin papereista merkinnän F.90. No selvitin asian ja kas: ADD.
No tässä tapauksessa asia uskottiinkin ja vanhempien puheet on otettu sen jälkeen aivan eri lailla huomioon..
tässä tuli itselleni ainakin tunne että minun työtäni arvostetaan.
ja itselläni on aivan vapaat kädet oppilaan suhteen, että esim minä päätän hänen luokasta poistamisestaan jne.. MUTTA, opettajalla on kuitenkin se viime käden vastuu. On vain sattunut niin hyvä tuuri minulla käymään että luokan opettaja osaa todella arvostaa minua ja sitä suunnatonta apua minkä hän minusta saa. ja siitä olen todella ylpeä. leuhkia en halua mutta näin asia vain on.
ymmärrän sen harjoittelijankin aseman, olenhan itsekin harjoitteluni suorittanut. joten helpompi minun ottaa vastaan esim, näyttötutkintoja kuin opetttajan. helpommin minä harjoittelijaa arvioin kun tiedän mitä arvioida.
eihän opettaja ole avustaja eikä avustaja opettaja. ei missään tilanteessa. opettaja valmistelee tunnit, mutta kysyy minun mielipiteitni myös (näin meillä).
minulla on ehkä käynyt todella hyvä tuurikin mutta itse olen koulun käynyt ja suorittanut erityisammattitutkinnon koulunkäyntiavustajana.
Tsemppiä vaan kaikille jotka alaa hrakitsevat..
antoisaa työtä mutta onhan niitä pilvisiä päiviä tälläkin alalla..
näin tämä tarina..
sinulla ole lain mukaan oikeutta poistaa oppilasta luokasta...? Vain opettajalla on tähän oikeus!
Sanoit, että vain avustamasi oppilaan asiat kuuluvat sinulle, eikö tämä sodi avustajan työnkuvaa vastaan...sinunhan pitäisi yrittää tehdä itsesi tarpeettomaksi, eli tähtään oppilaan itsenäistymiseen, että hän mahdollisesti voisi toimia ilman avustajan apua tulevaisuudessa. Tällöin luulisi sinun avustavan välillä muita oppilaita, ettei oppilas totu siihen, että olet liian helposti apuasi tarjoamassa...! Sinäkö oppilasta opetat tunnit...?
...koulussa työskentelevä aikuinen tee sen, minkä katsoo tarpeelliseksi oman ja oppilaiden turvallisuuden varjelemiseksi. Minun mielestäni opettajat ja avustajat ovat nykyään liiankin säikkyjä sen suhteen, mitä saa tehdä ja mitä ei. Hätä ei lue lakia.
"Hätä ei lue lakia."
Kyllä muuten lukee, ja se on opettaa kuka ne mätkyt, pahimmillaan potkut saa, jos lakia ei noudateta.
KKA on toki oman alansa ammattilainen, mutta otetaan nyt kuitenkin huomioon että se on 2. asteen koulutus ja opettaja on maisteri, päävastuussa on aina opettaja. Vai onko virassa oleva kka vastuussa juridisesti, jos "oma oppilas" juoksee esim. auton alle välitunnilla? Taitaapi olla opettajan vastuulla sekin.. Voi meitä piruparkoja, onneksi tässä alassa on hyvät puoletkin.
Enpä tiedä yhtäkään tapausta, jossa opettajaa (tai ketään muutakaan) olisi rangaistu sellaisesta, että on tehnyt sen mitä tilanne vaatii. Pahoinpitely on sitten eri juttu. Ja vastahan oli julkisuudessa tapaus, jossa opettaja ilmeisesti oli yllyttänyt oppilaita pahoinpitelyyn.
Mutta kuka meistä on se aikuinen, joka katsoo vierestä esim. kun oppilas saa raivarin ja alkaa riehua luokassa saksien kanssa? Ei siinä mietitä, saako oppilaaseen koskea, vaan tehdään mitä on tarpeen, ja selvitellään jälkeenpäin jos niikseen tulee.
jos lapsi kuolee esim. liikunnan tunnilla uimahallissa, opettaja saa sakot ja rangaistuksen kuolematuottamuksesta. Ei oo mikään leikin asia tuo juridinen vastuu kuule.
olis kiva saada kommentteja lisää KOULUNKÄYNTIAVUSTAJILTA.
YLEENSÄ on tapana luokan opettajan/rehtorin kanssa sopia pelisäännöt miten voi oppilasta ottaa kiinni jne, miten toimia oppilaan kanssa.
itselleni on annettu täydet valtuudet toimia oppilaan kanssa oman harkinnan mukaan, ja jos tarve vaatii niin tukea saan myös muilta opettajilta / rehtorilta ja myös lapsen vanhemmilta. Joskus se on vaan pakko sitoa lapsi.
Ja jos jostain syystä joutuu esim pahoinpitely syytten alle niin koko koulu on takanani.
Ja se on kyllä aivan totta että viime kädessä vastuussa on koulun rehtori.
Ei ole mikään hyvä suuntaus, että opettajat ja avustajat alkavat pelätä oikeusjuttuja, ja liikaa miettivät mitä saa tehdä ja mitä ei.
Joskus tulee todella nopeita tilanteita, ja niihin pitää uskaltaa reagoida. Jos aina päällimmäinen ajatus on, että mitähän minä nyt saan tehdä ettei tulisi seuraamuksia, niin siinä käy vielä joskus sillä tavalla, että miettii muutaman sekunnin liian pitkään. Ja siitä vasta rumaa jälkeä seuraakin.
Kaikilla pitää olla koulussa turvallista. Tämä on ensisijainen asia. Sääntöjä sovelletaan tilanteen mukaan.
Voimankäytön rajoista on syytä keskustella, niin kuin monesta muustakin asiasta. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että pelätään toimia silloin, kun todella pitää toimia.
Surullista, mutta totta se tämän päivän koulussa vain on. Opettajan valtuuksia on rajattu pitkään ja vaikka niitä nyt onkin lisätty, on opettajilla jatkuva pelko siitä "mitä minä tästä saan jos...". Tämä on johtanut omalla tavallaan naurettaviin ja samalla todella vakaviin seurauksiin.
Välituntivalvoja puuttui kahden oppilaan tappeluun, mutta ei uskaltanut ottaa fyysisesti kiinni tappelua dominoivaan oppilaaseen. Tämän seurauksena opettajan silmien alla toinen oppilaista sai verta vuotavan haavan kasvoihinsa.
Opettaja ei ottanut fyysisesti kiinni raivokohtauksen saaneeseen oppilaaseen: tuloksena raivostunut oppilas heitti oppikirjan lasisen ikkunan lävitse välituntialueelle. Onneksi kukaan ei ollut suoraan ikkunan alla, sillä sirpaleet olisivat voineet olla hengenvaarallisia.
Opettaja ei ottanut kiinni laiskanläksystä raivostunutta oppilasta ja oppilas löi kahdesti opettajaa rintakehään. Oppilaan ollessa isokokoinen kuudesluokkalainen, vanhempi opettaja joutui tapauksesta sairaslomalle. Asia eteni rikostutkintaan.
Tähänkö ollaan menossa? Aivan sama kuka aikuinen ottaa tarvittaessa häiriintyneen lapsen kiinni. Kyse on kaikkien turvallisuudesta, jossa kaikkien aikuisten oikeutta on kasvatettava niin että härikkö saadaan taltutettua ja niin ettei tarvitse jättää tätä tekemättä sanktioiden pelossa.
avustajana toimiessasi että sinulla ei ole laintuomaa oikeutta käyttää voimakeinoja. Vain rehtorilla ja opettajilla on.
Koulusi voi moraalisesti seistä takanasi,mutta mahdollisesta pahoinpitelysyytteestä vastaat itse.
Tästäkin on ennakkotapauksia ja kyllä napsahtaa tuomio koulunkäyntiavustajallekin siinä missä muillekin vastuullisille.
Tässä keskustelussa näyttää unohtuneen muuan tärkeä asia.
Laki tuntee käsitteen nimeltä hätävarjelu. Se tarkoittaa sitä, että omaa tai toisen henkeä tai terveyttä saa puolustaa voimakeinoin, jos muuta mahdollisuutta ei ole. Myös omaisuutta saa puolustaa. Luonnollisesti voimakeinojen pitää olla suhteessa uhkan laatuun.
Kuvitellaanpa seuraava tilanne: Oppilas saa luokassa raivarin ja alkaa riehua saksien kanssa. Opettaja ei ole paikalla, avustaja on. Avustaja nappaa oppilaalta sakset pois ja sitoo hänet hetkeksi rauhoittaakseen. Oppilas jatkaa rimpuilua, ja saa avustajan kiinnipitäessä lieviä mustelmia. Pahoinpitelysyyte? Ei taatusti.
Opettajan ja avustajan oikeudet eivät edes eroa silloin, kun kyse on omasta tai oppilaiden turvallisuudesta tai vaikkapa koulun omaisuudesta. Sen, mikä on tarpeen, saa tehdä. Kansalaisoikeudet riittävät siihen.
Ero on lähinnä siinä, että opettajalla on oikeus poistaa häiritsevä oppilas luokasta voimakeinoin, vaikka tilanteeseen ei liittyisi suoranaista uhkaa. Tätä oikeutta avustajalla ei ole, vaan hänen on haettava opettaja paikalle.
Itse olen toiminut juuri tuon hätävarjelu-käsitteen pohjalta. Erityisluokassa, jossa toimin avustajana, on useita impulsiivisia, vihassa silmittömiä lapsia. Jos jäisin ihmettelemään ja odottamaan ohjeita raivokohtaus-tilanteissa, olisi jo monta onnettomuutta ehtinyt tapahtua. En ole ainakaan huomannut, että kenellekään lapsista olisi tullut koskaan mitään jälkiä otteistani, vaikka olen kellistänyt heitä kymmeniä kertoja, (jollei mukaan lasketa punaisia ranteita, jotka lapsi hankkii itse rimpuillessaan otteessani -mme.)
-Mutta kysy vaan, kuinka monet mustelmat, puremat ja raapimisjäljet minulla ja opella on.
Ei minua aivan tähän koulutettu ole, vaikka koulunkäyntiavustajakoulutuksen olen suorittanut, eikä kukaan ole valtuuksiakaan antanut, mutta itse vaan olen päätellyt ja toiminut oman järkeni mukaan. Olen suojellut toisia lapsia, opettajaa ja hän minua, joskus raivoavaa oppilasta itseään, koulun omaisuutta ja itseänikin. Useita vuosia olen jo ollut tässä työssä. Jotain täsmäkoulutusta ja päivitystä kaipaisin tähän puoleen työtäni. Lapset tuntuvat vuosi vuodelta tulevan yhä hurjemmiksi, vai minäkö vain vanhenen.
toivonut koulutusta juuri tuohon väkivaltaisuuteen. Totta puhut myös siinä, että fyysisen väkivallan uhka on lisääntynyt työssämme. Eri oireyhtymässtä kärsivät kun tulevat murrosikään, nii aletaan olla jo hätää kärsimässä heidän kokonsa puolesta, lyönnit tulevat kovempaa jne.